Miksi jotkut äidit ei HALUA imettää, en nyt kysy miksi ei voi, vaan nimenomaan miksi ei halua?

[Imetysasiaa]

Tähän ketjuun ei kiitos vastauksia että olisin halunnut, muttei onnistunut tai en pystynyt jne, ne on täysin ymmärrettäviä syitä, en vaan voi käsittää miksi joku ei haluaisi imettää jos pystyy imettämään? Auttakaa minua ymmärtämään tätä asiaa, nimittäin yritän oikeasti ymmärtää ystävääni joka ei halua imettää, koska korvike on yhtä hyvä kun rintamaito ja siitä saa kaikki vitamiinitkin plus on paljon vapaampi olo. Mutta miksi joku haluaa lapsia jos haluaa niin paljon vapautta ettei voi imettää? Kuulema sitä hellyyttää pystyy antamaan muutenkin, mutta samallahan sitä voisi antaa ruokaakin kun pitää sylissä. En mä vaan käsitä.

 

[endie]

no eihän se korvike ole yhtä hyvää kuin rintamaito.
mutta kukin tavallaan.
ja mun mielestä se, että ei imetä vauvaa ei tuo oloa yhtään "vapaammaksi".

 

[Kleopatra84]

Jos se tuntuu epämiellyttävältä, häiritsevältä tai nännit on tosi herkät??

 

[Pessi]

En ehkä halua imettää mahdollista seuraavaa lasta, koska imetys ensimmäisen kanssa oli todella kivuliasta ja hankalaa ja riittämätöntä. En saanut juurikaan apua mistään mistä yritin sitä hakea.
Henkinen paha olo imetyksen myttääntymisestä oli valtaisa, helpotti heti kun älysin siirtyä kokonaan pullolle 4kk jälkeen. En enää halua kokea sellaista.

 

[Kleopatra84]

Niin no tosiaan, miksei se sitten pumppaa ja anna pullosta rintamaitoa?

 

[fv]

Mä en halunnut imettää enää 6kk jälkeen joten lopetin. Halusin jatkaa kilpauraa joten treenejä oli useammin ja vuotavista tisseistä oli haittaa. En jaksanut enää olla yksin vastuussa vauvan ruokinnasta. Vauvakin alkoi nukkua yöt heräämättä heti kun lopetin imetyksen, eikä tarvinnut edes huudattaa tai mitään.

 

[mamma]

Itse en ole koskaan tykännyt imettämisestä. On niin lehmä-olo, paidat aina kastuu ja lisäksi pitää niin kovaa heikotusta päällä, että huhhuh koko juttu...olen silti imettänyt ihan jokaista muksua, yhtä 1½v...

 

[sekoboltsi tilhi]

no joitain syitä on

- imetys tuntuu epämiellyttävälle tai sattuu
-lapsi roikkuu rinnassa kiinni liki kokoajan ja näin ollen äiti ei saa mitään tehtyä
-kokee sen pilaavan rinnat
-vapauden kaipuu ja halu siihen että isä osallistuu myös lapsen ruokintaan

 

[vieras]

miksi et vaan hyväksy sitä että hän ei halua imettää piste.se on jokaisen valinta ja ei tee kenestäkään huonompaa..ajattele nyt niitäkin ketkä on saanut lapsen keisarinleikkauksella..heille ei maito välttämättä nouse ollenkaan , näiden puheiden takia he tuntevat suurta syyllisyyttä siitä vaikka heissä ei syytä olekaan. entäs jos aletaan syyttää huonoksi äidiksi jos et käytä kestovaippoja ja olen jopa kuullut syytettävän huonoksi äidiksi koska vauva on leikattu..minä olen imettäny esikoisen mutta kuopusta vaan pari kuukautta ja sit lopetin koska se ei tuntunut enää hyvältä..ei tuntunut missään vaiheessa ja vauvakin oli kiukkunen koko aika syötettäessä.elämä oli paljon mukavmapaa ja nautin joka hetkestä vauvan kanssa kun alotin pulloruokinnan.näin siis meillä ja olen siitä iloinen että sen ratkaisun tein.ystäväni ei sitä ymmärtänyt niinkuin et sinäkään.mutta en minäkään mene kenekään valintoja kritisoimaan.se on jokaisen oma elämä ja oma päätös

 

[ap]

Monet täälläkin on sitten kuitenkin imettänyt vaikkei olisi oikeastaan halunnut, ja sitähän se aikuisena oleminen on että ei voi olla niin itsekäs että tekee aina vaan niin miten itse haluaa.

 

[vieras]

Yksi mun kaveri ei halunnut imettää ollenkaan, koska hän halusi olla "vapaa" lapsen syntymän jälkeen. Hän siis tahtoi heti lähteä ulos eikä olla kotona sidottuna vauvaan.

 

[se]

on jokaisen oma valinta. sun painostukset kaverisi tilanteeseen ei tule auttamaan. nykyään imettävät äidit nostetaan jalustalle, muutoinkin imettämisestä noussut hirvee "muotivillityssyyllistäminen"

itse koin imettämisen todella ahdistavaksi asiaksi. tunsin itseni lehmäksi, jota tietääkseni ole. ja minusta äitiyden mittari ei ole se imettääkö vai ei. minun mielestäni äidin kuuluu tuntea äitiydestä hyvää oloa, ei ahdistusta.
joten omalla kohdalla syy oli ahdistus.

ensimmäistä lasta imetin pari viikkoa. toisesta ilmoitin jo synnytyssairaalan "toivepaperiin" etten aio imettää ja siihen suhtauduttiin todella asiallisesti, ei syyllistetty eikä mitään. sain synnytyssalissa sitten jo 2 tablettia jotka estivät maidon nousun.

 

[xxx]

Minä en imettänyt kuopusta. Imetys ahdisti aivan kauheasti ja itkin joka kerta kun imetin. Nännit olivat verillä ja niistä roikkui lihan paloja. Viikon verran jaksoin sit mies soitti neuvolantädin hätiin ja hän tuli kotikäynnille ja päätimme kaikki yhdessä että imetys loppuu siihen. Pidin poikaa muuten kokoajan sylissä ja hän nukkui mun sylissä tosi usein. Katunut en ole päätöstä hetkeäkään eikä kukaan ole mulle asiasta mitään negatiivista sanonut. Ihmettellyt olen sitä miksi se imetyksettömyys vaivaa kaveria? Ole nyt ihmeessä toisen tukena jos hän tukea tarvitsee!

 

[Pessi]

Monet täälläkin on sitten kuitenkin imettänyt vaikkei olisi oikeastaan halunnut, ja sitähän se aikuisena oleminen on että ei voi olla niin itsekäs että tekee aina vaan niin miten itse haluaa.

Eh.. Ei ole vauvankaan parhaaksi käsittääkseni, jos äiti itkee kivusta ja pelosta joka kerta imettäessään. Tätä kesti meillä tosiaan sen 4kk.

 

[ap]

miksi et vaan hyväksy sitä että hän ei halua imettää piste.se on jokaisen valinta ja ei tee kenestäkään huonompaa..ajattele nyt niitäkin ketkä on saanut lapsen keisarinleikkauksella..heille ei maito välttämättä nouse ollenkaan , näiden puheiden takia he tuntevat suurta syyllisyyttä siitä vaikka heissä ei syytä olekaan. entäs jos aletaan syyttää huonoksi äidiksi jos et käytä kestovaippoja ja olen jopa kuullut syytettävän huonoksi äidiksi koska vauva on leikattu..minä olen imettäny esikoisen mutta kuopusta vaan pari kuukautta ja sit lopetin koska se ei tuntunut enää hyvältä..ei tuntunut missään vaiheessa ja vauvakin oli kiukkunen koko aika syötettäessä.elämä oli paljon mukavmapaa ja nautin joka hetkestä vauvan kanssa kun alotin pulloruokinnan.näin siis meillä ja olen siitä iloinen että sen ratkaisun tein.ystäväni ei sitä ymmärtänyt niinkuin et sinäkään.mutta en minäkään mene kenekään valintoja kritisoimaan.se on jokaisen oma elämä ja oma päätös

Siksi mä vähän täällä yritänkin saada keskustelua aikaseksi asiasta, että mä voisin oikeesti ymmärtää tätä asiaa... Enkä mä todellakaan aio ruveta syyllistämään siitä asiasta, mutta mun pää tarvii ymmärtää tätä asiaa. Vapauttahan voi saada pulloruokinnalla, mutta voihan sitä imetystä silloin jatkaa osittainkin. Kyseessä siis ei ole nyt rintojen arkuus, vaan se että pulloruokinta on ilmeisesti helpompaa ja pysty menemään paremmin. Imetyksestä on kuitenkin hyötyä ja sehän on vaan muutamam kuukausi kun on kiinni lapsessa.

 

[mielipide]

Minä en imettänyt kuopusta. Imetys ahdisti aivan kauheasti ja itkin joka kerta kun imetin. Nännit olivat verillä ja niistä roikkui lihan paloja. Viikon verran jaksoin sit mies soitti neuvolantädin hätiin ja hän tuli kotikäynnille ja päätimme kaikki yhdessä että imetys loppuu siihen. Pidin poikaa muuten kokoajan sylissä ja hän nukkui mun sylissä tosi usein. Katunut en ole päätöstä hetkeäkään eikä kukaan ole mulle asiasta mitään negatiivista sanonut. Ihmettellyt olen sitä miksi se imetyksettömyys vaivaa kaveria? Ole nyt ihmeessä toisen tukena jos hän tukea tarvitsee!

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että MIKSI IHMEESSÄ ne nännit täytyy olla ihan riekaleina, ennenkuin "on lupa" lopettaa imetys???? Melko tekopyhää, hohhoi. Imetyksen SAA lopettaa siksiki, ettei vain halua tai jaksa. :flower:

 

[ap]

Kyseessä nyt oli että miksi ei halua, eikä miksi ei pysty. Jos ei ole muuta syytä kun se että ei vaan huvita. Onko sillon kyseessä ahdistus tai masennus tai pelko?

 

[serre]

Tähän ketjuun ei kiitos vastauksia että olisin halunnut, muttei onnistunut tai en pystynyt jne, ne on täysin ymmärrettäviä syitä, en vaan voi käsittää miksi joku ei haluaisi imettää jos pystyy imettämään? Auttakaa minua ymmärtämään tätä asiaa, nimittäin yritän oikeasti ymmärtää ystävääni joka ei halua imettää, koska korvike on yhtä hyvä kun rintamaito ja siitä saa kaikki vitamiinitkin plus on paljon vapaampi olo. Mutta miksi joku haluaa lapsia jos haluaa niin paljon vapautta ettei voi imettää? Kuulema sitä hellyyttää pystyy antamaan muutenkin, mutta samallahan sitä voisi antaa ruokaakin kun pitää sylissä. En mä vaan käsitä.

Jos se on tosi vaikeaa. Esim. mulla on kolme lasta, ekan sain aika nuorena (19v) ja vauvalla oli paha koliikki, olin tosi väsy ja yritin imettää ja vauva itki ja olin pääosin 24 tuntia vuorokaudessa "ilman paitaa" yrittäen tarjota rintaa kun vauva huusi koko ajan. Koko ajan tuntui ettei maito riitä kun vauva oli niin tyytymätön jne. Jälkeenpäin ajatelellen tuntuu ettei maito silleen selkeesti koskaan ees noussut rintoihin (lapsi sai lisäksi alle viikon ikäisenä sairaalabakteerin ja joutui uudelleen laitokselle, joten piti kotona lypsää ja sitten viedä sairaalaan ja siellä yrittää imettää jne)
Jossain määrin oli iso huojennus kun lopetin sen yrittämisen ja näin aina pullosta paljonko vauva juonut ja sain välillä nukkua enemmän kun pari tuntia yössä.

Toisen ja kolmannen kanssa imetys on ollut helppoa ja kivaa ja tätä kolmatta imetinkin reilusti yli vuoden.

Eli ainakin kokemattomuus ja vauvan "hankaluus" saattaa vaikuttaa päätökseen että lopettaa. Tietty näissä mun tapauksissa ei ollut kyse mistään päätöksestä: että EN VAAN HALUA IMETTTÄÄ.

 

[?]

Kyseessä nyt oli että miksi ei halua, eikä miksi ei pysty. Jos ei ole muuta syytä kun se että ei vaan huvita. Onko sillon kyseessä ahdistus tai masennus tai pelko?

johan sä sait yhden syyn tuolla. AHDISTUS

 

[Täysimettäjä]

Mulla oli koko raskausajan päähänpinttymä, että mun on pakko imettää, ja mahdollisimman pitkään. No, ei kaikki menny ihan putkeen, mutta lopulta kahden kuukauden yrittämisen jälkeen saatiin imetys toimimaan hyvin. En mä ihmettele sitä, jos joku ei halua imettää, mutta tärkeintä on varmaan, että tekee niinkun on itelleen paras, silloin hoitaa vauvaakin paremmalla mielellä, ja se jos mikä vaikuttaa vauvan emotionaaliseen kehitykseen positiivisesti.

 

[HyacinthBucket]

Olen tavannut kerran äidin, josta imettäminen ja omat rinnat olivat ällöttävät. Olihan se aika hämmentävää minustakin, mutta itse ajattelen, että ei se vauvan ole kiva olla sellaisellakaan rinnalla, jos äiti kokee suurta vastenmielisyyttä asiaan... että parempi myönteinen tunne ja korviketta pullosta.

 

[sd]

Monet täälläkin on sitten kuitenkin imettänyt vaikkei olisi oikeastaan halunnut, ja sitähän se aikuisena oleminen on että ei voi olla niin itsekäs että tekee aina vaan niin miten itse haluaa.

No tätä "tosiasiaahan" tää palsta saarnaa naama punasena. Äidin pitää uhrautua, äiti ei saa olla itsekäs, äidin kuuluu sitä ja äidin kuuluu tätä. Huoh. Tosiasia on kuitenkin se, että marttyyriäitinä oleminen ei ole mikään äitiyden mitta. Mä väittäisin, että nämä ketkä kaikista kovemmin saarnaa, että äidin paikka on kotona ja oltava vauvan käytettävissä 24/7 siihen asti kunnes se menee kouluun, yrittää vaan kohottaa itsetuntoaan. Eihän heillä ole mitään muuta kun se vauva. Pakkohan sillä on sitten yrittää päteä.

Äitiys voi olla vain osa, ehkä kaikista suurin osa, mutta vain osa naisen elämää ja nainen on silti hyvä äiti. Sen ei tarvi olla KOKO elämä. Mä en taas millään ymmärrä miksi se on niin vaikeaa käsittää, että äidillä saa olla muitakin mielenkiinnon kohteita kun vaan se vauva. Äiti saa harrastaa ja käydä töissä. Se ei tarkoita, että äiti rakastaa lastaan vähemmän kuin sellainen joka ei päästä lasta silmistään ensimmäisen 7 vuoden aikana.

Mun mielestä hyvää äitiyteen taas ei kuulu mitään mikä koetaan vastenmieliseksi tai väkisinväännetyksi. Äitiyden ei tarvitse olla jatkuvaa uhrautumista, väsymystä, hampaiden kiristystä ja jaksamista. Jokainen voi ja saa tehdä siitä nautinnollisen kokemuksen.

 

[ap]

Tarkoitus ei todellakaan ole syyllistää ketään epäonnistuneesta imetyksestä.

Kyseessä on nyt henkilö joka ei siis imetä tällä hetkellä! Tämä keskustelu perusutuu nyt ihan siihen jos ja kun syntysisi lisää lapsia , ei hän haluaisi imettää.

Ymmärrettäviin syihin kuuluu nuo ahdistukset koska ei sellanen äiti ole parhaaksi vauvallensa joka vaan itkee, niinkun täällä on todettu.

Terve itsekkyys on hyvästä, mutta minusta jos ei ole mitään muuta syytä kun että haluaa vapautta, on todella itsekästä olla imettämättä.

 

[no minä vastaan]

En vain halunnut.

En nyt osaa eritellä syitä tämän kummemmin...
Imetys sattui. Se sattui enemmän kuin synnytys, joka itse asiassa luonnistui kaksi kertaa todella hyvin.
Käpristelin kivusta imettäessäni, en kokenut mitään sellaista huumaa ja ihanuutta mitä muut koki.
Olin itse asiassa ajatellut että imettäisin vuoden kun esikoisen tein. Mieli muuttui aika pian.

Nänneistä suihkusi verta ja aloin kammoamaan vauvaa, sen hamuilu tuntui pelottavalta ja aika usein kivusta johtuen irroitin vauvan rinnalta pois. Imettämisasennossa ei ollut mitään vikaa.
Itkin ja lopulta aloin suhtautumaan jo aggressiivisesti imetykseen.
Vaihdoin pulloon ja niin tilanne rauhottui.

Toisen lapsen synnytyksen jälkeen olin jo melkein varma etten imetä.
Kuitenkin halusin kokeilla, olisiko se vielä samanlaista. Itseasiassa oli. En ymmärrä miten se käy niin kipeää, kuitenkin nään imetysunia joissa pidän imetyksestä.
Tällä kerralla en kiusannut itseäni niin pitkälle kuin esikoisen kanssa, kokeilin ja totesin että ei.

Jos saisin vielä kolmannen lapsen, toteaisin tyynesti ja varmasti etten edes kokeilisi.
Kyllä jo muutamasta hyvästä yrityksestä tiedän etten halua imettää enkä enää edes kokeilla.

Minulla suurin syy oli kipu ja siitä johtuva ärsyyntyminen ja pelko imetykseen.
Onneksi nykyään lapset on niin isoja, että kukaan ei edes kysele että imetänkö tai tule arvostelemaan.

 

[aiemmin vastannut jo ketjuun nimerkillä ?]

Tarkoitus ei todellakaan ole syyllistää ketään epäonnistuneesta imetyksestä.

Kyseessä on nyt henkilö joka ei siis imetä tällä hetkellä! Tämä keskustelu perusutuu nyt ihan siihen jos ja kun syntysisi lisää lapsia , ei hän haluaisi imettää.

Ymmärrettäviin syihin kuuluu nuo ahdistukset koska ei sellanen äiti ole parhaaksi vauvallensa joka vaan itkee, niinkun täällä on todettu.

Terve itsekkyys on hyvästä, mutta minusta jos ei ole mitään muuta syytä kun että haluaa vapautta, on todella itsekästä olla imettämättä.

kaikilla ei suju ulosanti ehkä "ymmärrettävästi" ehkä hän ei osaa kuvailla tätä vapautta, tuntee ahdistusta imettämistä kohtaan, alkaa inhottaa.
minä koin sen todella vastenmieliseltä, aina kun otti vauvan syliin "haistoi" maidon ja alkoi hamuamaan rintaa. tosiaan se tuntui inhottavalta niin inhottavalta. en "voinut" ottaa vauvaa syliin kun heti alkoi haluamaan maitoa. tuli tunne etten ole muuta varten kun syöttämistä. sitä tunnetta on niin vaikea kuvailla sanoin.