Miksi kaikki aina haukkuu mua täällä jos sanon että tuun selviämään lasten kanssa HYVIN

[älä ota vakavasti]

narsistinen adhd diaknoosi?ehdottomuus oman virheen näkeminen tai siis sen ei näkeminen, oikeassa olo ja yltiöpäinen positiivisuus taas kaksisuuntainen mielialahäiriö? toisaalta impulsiivisesti oman mielipiteen esille tuova toisesta välittämättä tällä minä oikeassa aenteella muttaz silti ymmärtämättä että joku voi loukkaantua viittaa adhd.n silti itse lukee ja ymmärtää väärin tekstiä josta loukkaantuu vaikka hänen tekstistä ei saisi suuttua?
heh kivaa miettimistä pitäs kaivaa keskustelut esiin ja tehä ihan oikea maalaistohtorin annaalysi.juu tällänen voisin olla minä kun peiliin katson

 

[nättitähti]

onhan se parempi suhtautua asioihin etukäteen positiivisella ja iloisella mielellä kun se että on jo valmiiksi sitä mieltä ettei mikään onnistu.
kyllä monet kauhisteli kun sain kolmannen lapsen heti toisen perään,itse otin iisisti kun tiesin että pärjään.
tottakai on joskus väsyny,olin ennen lapsiakin.
mutta pärjään loistavasti kun asennoudun oikein.
mulla oli kakkosta odottaessa uniongelmia ja itseasiassa niihin autto ainoastaan ulkoilu. kaikkia se ei auta toki,varsinkaan jos se on lapsi joka valvottaa.
mun onnekseni kaikki muut paitsi esikoinen on hyviä nukkuun. nyt helpottanu jo senkinkanssa kun on jo ikää 4v.
jostain syystä oon hienosti jaksanu vajailla yöunilla montavuotta.
mun mielestä asenne ratkasee aikapaljon.

 

[nättitähti]

Yksi kysymys! Vastaa jos haluat. Mitä aiot tehdä jos lapsesi on äitiriippuvainen ja huutaa joka kerta kun käännät selkäsi hänelle? Jätätkö lapsen huutamaan tunniksi isän syliin joka ilta vai jätätkö suosiolla lenkin väliin? Jä älä selitä muuta vaan vastaa TÄHÄN kysymykseen.

Minulla oli tällainen vauva vuoden ajan. Oikeasti,huusi kun laskin sitteriinkin. Hän halusi kokoajan olla minussa kiinni.

mä laitoin rintareppuun ja lähdin lenkille..

 

[yksi lapsi ja voimat just ja just riittää]

Miksi kaikki aina haukkuu mua täällä jos sanon että tuun selviämään lasten kanssa HYVIN Tosissani kysyn ja

Juu, ja minä TOSISSANI kehotan sinua kopioimaan tuon aloituksesi itsellesi ja tulostamaan sen jääkaapin oveen. Siitä on hauskaa iloita lapsilauman keskellä! Onnea nykyiseen raskauteen, synnytykseen, ja toivottavasti saatte monta lasta

 

[Viva ei ollutkaan kirjautunut]

Varmaan suurin osa vanhemmista on ajatellut samoin kuin ap odottaessaan ensimmäistään. Se, mitä lapsi tuo tullessaan, sitä ei osaa etukäteen arvaillakaan. Tulee uusia tunteita, jotka ovat vahvempia kuin koskaan ennen koetut ja oman lisänsä tähän cocktailiin tuovat myös hormonit, jotka sekoittavat pääsi synnytyksen jälkeen. Tuossa minusta nyt ne tärkeimmät asiaan vaikuttavat seikat. Tähän voisin lisätä tämän jo osin kulahtaneen tekstin, joka niin hyvin pitää paikkansa ja jolla haluan ap:lle ja muille esikoistaan odottaville toivottaa kaikkea hyvää elämään:



Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

täällä äitiyshormoni-hirviö ei kestä tota ekaa lausettakaan lukea ilman että itku tulee..
tää on ihana runo!!
Ja oon sen aina kortteihin pistänyt kaikille kavereille jotka vauvan saaneet.

Mutta aiheeseen,mä myös olin esikoista odottaes vahvasti sitä mieltä että kaikki menee hyvin. Ja toistakin odottaessa olin samaa mieltä vaikka jo odotusaikana tiesin että yksin olen kahden lapsen kanssa.

Ja ihan hyvin on mennytkin,mutta siis ei tähän ihan tosissaan voi mitenkään etukäteen valmistautua. ja on useinkin nyt varsinkin kahden kans kamalia päiviä. Mutta pois en vaihtais kuitenkaan
ja varmasti et tule olemaan joka päivä kokoajan onnellinen.. sellasia tavotteita on tyhmä itselleen pistää.

Mutta toivon sulle kaikkea hyvää! Ja on se äitinä oleminen ihanaa!

 

[ViVa]

Niin ja mä olen myös elämässäni kokenut niin paljon pahoja juttuja että ei varmasti ole monet niin rankkaa elämää läpi käyneet.
Ja tottahan se on että voimaa se antaa kun tietää että on rankoistakin jutuista selvinnyt. Mutta siis ei niitä millään voi keskenään verrata.

 

[että näin]

Kaikki tulevat ja jo äiteinä olevat! Ei varmasti Mutta, voin itse kuitenkin vain unelmoida äitiydestä, asiasta josta olen pikkutytöstä saakka ollut varma. Pikku hiljaa unelma tuntuu kohdallani murenevan.

Maailmassa on miljoonia kodittomia orpoja. Adoptoi äläkä ruikuta täällä! Mene töihin siitä ja eikun säästämään ja sitten kansainväliseen adoptioon! Tsemppiä ja iloa lapsista

 

[Meirami]

Mäkin ihmettelen miksi kaikki on niin negatiivisia

Mulla on hyvin tuore esikoinen, kohta kolme kuukautta, mutta ainakin tähän mennessä tää lapsenhoito on ollut paljon helpompaa, kivempaa, hauskempaa ja rennompaa kun minun annettiin etukäteen olettaa Raskaus oli helppo, nautin synnytyksestä ja vauvelin kanssa on tosi mukavaa. Harrastetaan vessahätäviestintää, siinä sivussa käytetään kestovaippoja, täysimetän, mutta silti on jäänyt aikaa, intoa ja energiaa käydä ulkona, jopa ulkomailla, tavata ystäviä, tehdä hyvää ruokaa, roikkua netissä ja vaikka mitä Tämä ei ole ollut vaikeata yhtään! Ärsytti silloin ja ärsyttää vieläkin välillä kun kaikki on niin negatiivisia.

Tällä hetkellä saan paljon niitä "no odota sitten kun sinulla on enemmän kuin yksi lapsi...". Miksi odottaisin? Miksen nauttisi tästä hetkestä, juuri nyt? Ja miksen voisi odottaa, että seuraavankin lapsen kanssa voisin nauttia äitiydestä?

Kyllä, tiedän, kaikilla ei ole yhtä helppoa. Minun mielestäni äitejä ei kuitenkaan yhtään helpota tämä ylenpalttinen negatiivisuus - kaikki menee pieleen- asenne. Minäkin haluan välillä saada vertaistukea ikäviinkin asioihin, mutta haluan myös lukea iloisia uutisia ja kuulla miten onnellisia ihmiset ovat. Kuitenkin tällä palstalla ja monesti livenäkin saa muilta äideiltä vihamielisyyttä ja paskaa niskaan, kun haluaa olla onnellinen ja keskustella mukavista asioista eikä vain aina valittaa, kuinka kauheata elämä on.

Varmasti äitiys olisi monelle kivempaa jos sen sallittaisiin niin olevan? Kyllä äitienkin pitäisi saada nauttia äitiydestään ja hehkuttaa kivoja asioita. Ei sillä yritetä pahoittaa kenenkään mieltä, päinvastoin!

Ja miksei esikoistaan odottava saisi kertoa haaveistaan ja unelmoida? Kyllä ainakin mun kohdalla ne kaikki ovat tähän mennessä toteutuneet. Ei tarvitse aina olla heti murskaamassa jonkun odotuksia ja haaveita, ja se ei ole totta, etteikö niitä voisi toteuttaa.

Hienoa, että teillä on mennyt noin hyvin. Nauti vauva-ajasta, se on niin lyhyt. Itse esikoisen kanssa alku oli vaikeaa, kun imettäminen sattui, rinnat oli pari kuukautta verillä, mutta siitäkin selvittiin ja imetin vuoden. Kuopuksen kanssa onkin nyt ollut tosi ihanaa ja hänkin jo 9kk.

Terveen vauvan kanssa on helppoa, mutta tuo uhmaikä on kamalaa :| Jos vauva-ajan kokee vaikeaksi niin tilanne ei kyllä korjaannu vaan vain pahenee.

 

[NÖfNöf -täti]

Kaikki tulevat ja jo äiteinä olevat! Ei varmasti Mutta, voin itse kuitenkin vain unelmoida äitiydestä, asiasta josta olen pikkutytöstä saakka ollut varma. Pikku hiljaa unelma tuntuu kohdallani murenevan.

Maailmassa on miljoonia kodittomia orpoja. Adoptoi äläkä ruikuta täällä! Mene töihin siitä ja eikun säästämään ja sitten kansainväliseen adoptioon! Tsemppiä ja iloa lapsista

Tosi rakentava palaute sulla! Kiitti "ruikutus" -kommentista, juuri sitä olinkin vailla. En tosiaan tarvii sinulta mitään "mene töihin" -neuvoja, enkä muutenkaan neuvoja lapsettomuuteeni sitä asiaa hoidetaan parasta aikaa. Toin vaan yhden katsantokannan asiaan kirjoituksellani. On täällä vaan kyllä ihmeen negatiivista porukaa!

 

[Utelias]

Miten sulla Äitiyslomalainen on mennyt lapsen kanssa? Kerrohan kuulumisia.

 

[heh]

heh
onko ä itiyslomalainen ja ninatt sama henkilö?
yhtä narsistiselta ja fanaattiselta kuulostaa.

 

[huoh]

heh
onko ä itiyslomalainen ja ninatt sama henkilö?
yhtä narsistiselta ja fanaattiselta kuulostaa.

ninatt on ainakin ollut jo ihan kypsä lapsiin. ei siis omaansa tietenkään vaan siskonsa lapsiin. ja nyt se tulee heti puolustamaan että tilanne on niin vaikea. ok, niin se varmasti onkin, mutta varmasti se on sitä monella muullakin joka täällä valittaa väsymystä ja niillekin on ohjeeksi annettu vaan "piristy, nauti, lenkkeile".

 

[Merengue]

No huh, mikä avaus. olisko sittenkin jotain ongelmia (liittyen esim. täydellisyyden tavoittelemiseen)

 

[En luule- Tiedän]

Tosissani kysyn ja 100% riitaa haastamatta. Mä tunnen omat voimavarani ja en usko että ne muuttuu yhtä äkkiä kun saan lapset. Jos kerta lasten hoidossa on vaikeat hetket tai "kaudet" jne. Joihin kaikkiin on aina silti lopulta joku ratkaisu. Niin eihän se ole mitään verrattuna siihen jos on kokenut joskus 24/7 vaikeaa vuosien ajan ilman valonpilkahdustakaan tai on käynyt vaikka 9kk intin ja vihaten joka sekuntia alokasajan jälkeen sovinistien takia.

Ihan vilpittömästi mä uskon että LAPSET tuo enemmän iloa kuin surua. Niin mikä siinä voi olla niin vaikeaa uskoa jos sanon että "helppo nakki" kasvattaa lapset! Jos se on sitä. Ei kaikki koe ihmissuhteita vaikeiksi. Miksi pitää haukkua jos toinen sanoo että aikoo olla iloinen joka päivä.

Enhän mä nyttenkään ole suruissani yhtenäkään päivänä vaikka joskus on vastoinkäymisiä. Miksi niin ihana asia kuin lapset muuttaisi yht äkkiä elämän helvetiksi? Vai olenko vain saanut yksittäisten tapausten ryöppyjä niskaani täällä.. eli huonoa tuuria vain kommentoijissa.

Pointti: Miksi kukaan sanoo.. "odotas vain kun saat omat lapset niin totuus valkenee.." Ööhh mikä totuus? Että lapset oli vikatikki? En usko! Mun äitikin nauttii lapsien seurasta.. vaikka hällä oli yksi erityislapsikin ja se ei voinut olla aina helppoa. *näyttää rauhanmerkkiä*
Jos joku nyt nostaa sodan mua vastaan tässä topicissa, niin en aio kommentoida niihin mitään.

Olipas ihana texti! Itse olen kolme synnyttänyt ja ja 7v kokemuksella voin sanoa, että raskaat on kaukana! Tai sitten mulle vaan on siunaantunut niin maan peijoonin mahtavat mukulat<3 Sulla on hyvä asenne ja sillä pääsee pitkälle!

 

[AinaHarmaa]

hmm... kyllä siihen oikeasti mahtuu kaikenlaista kun kasvatat lapsesi täysi-ikäisyyteen. Niin hyviä kuin ei niin hyviä hetkiä.

 

[heh]

miltäs nyt tuntuu, ap?