Miksi kaikki aina haukkuu mua täällä jos sanon että tuun selviämään lasten kanssa HYVIN

[ninaTT]

eihän tässä nyt herran jestas ole kyse siitä vaan siitä että puhutaan asioista joista ei mitään käytännössä tiedetä ja toitotetaan niitä omia tulevaisuuden kuvia faktoina (vaikkei kukaan meistä voi tietää miten elämä menee.. se muutenlisikin kivaa). ei kukaan voi päättää että kun vauva tulee niin en masennu, en väsy, en itke.. ei edes sitä että rakastaa vauvaa heti sillä sekunnilla kun sen vatsansa päälle saa. se että on päättänyt itse jaksavansa koko ajan ja alkaa neuvomaan muita sen pohjalta (ilman mitään käytännön pohjaa) on se mikä porukkaa kismittää.

No mutta kun se tulee sieltä niin vihamielisenä ja varmana.

Jos minä ennen lapsen syntymää satuin puhumaan halustani käyttää kestovaippoja, tuli heti sangollinen niskaan: Älä sinä liikoja odota, odota nyt ensin että lapsi syntyy, sano sitten kun olet valvonut viikon putkeen. HÄH? Jos minä NIINKIN rohkeaksi ryhdyin, että mainitsin haluavani kokeilla vessahätäviestintää... Huhhuh. Sieltä alkoi jo tulla näitä "Älä luule olevasi muita parempi, ei tuo kuitenkaan onnistu, miksi edes yrität..."

Ei kukaan voi mitään etukäteen päättää, mutta kyllä minun mielestä tähän on parempi ryhtyä oikealla asenteella. Minä hyväksyin, etten tulisi nukkumaan öitäni putkeen ainakaan vuoteen. Minä olin jo hyväksynyt, että vauvat itkevät ja heräilevät yms. Minä olin hyväksynyt, etten voi tietää tulevaa.

Minä en etukäteen odottanut, että lapsellani tulee olemaan koliikki, että hän on allerginen kaikelle ja että imetys epäonnistuu. Minä olin päättänyt, että nämä onnistuvat, ja jos eivät onnistu, niin elämä jatkuu.

Miksi pitää odottaa pahinta? Miksi ei saisi siinä vaaleanpunaisessa unelmassaan julistaa "totuuksia" jotka eivät muilla käyneetkään toteen? Miksi ei saisi olla innoissaan ja odottaa parasta, ei pahinta?

 

[Harmaa]

En ehtinyt lukea koko ketjua läpi, mutta kysynkin että tiedättekö mistä tulevat nämä avaukset, joissa lähettäjä on "Nyt harmaana"? Juuri näistä ap:n kaltaisista julistajista, joilla kaikki ei ole mennytkään niinkuin he suunnittelivat ja ovat jo arvostelleeet muita vastaavista asioista...

 

[mikrokitumoppi]

Ja miksei esikoistaan odottava saisi kertoa haaveistaan ja unelmoida? Kyllä ainakin mun kohdalla ne kaikki ovat tähän mennessä toteutuneet. Ei tarvitse aina olla heti murskaamassa jonkun odotuksia ja haaveita, ja se ei ole totta, etteikö niitä voisi toteuttaa.

Haaveiden ja unelmien kertominen haaveina ja unelmina on eri asia kuin haaveiden ja unelmien kertominen faktoina.

Tulipas omituisen näköinen lause... *missä Sörhis*

Mutta pitääkö aina olla niin tarkka että muistaa kirjoittaa "Näin teen jos pystyn, näin haluaisin tehdä..." Miksi ei voi sanoa, että "Näin teen." Eikö se ole jokaiselle selvä asia, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, ja se, että sanoo tekevänsä tietyllä tavalla ei koskaan ole 100% varmaa? Pitääkö aina erikseen alkaa muistuttamaan kirjoittajaa siitä, minkälaista helvettiä lapset ovat...?

Tulkitsen, että olemme koko ajan keskustelleet ketjun aloittajasta. Eli tummensin tuosta sen kohdan mikä mua siinä haaveiden kertomisesta faktana häiritsee. Ap kun esittää neuvoja (joiden olettaisin perustuvan haaveisiin) faktoina ja uskoo etteivät ole vain haaveita vaan pelkkää faktaa. En nyt osaa selittää tätä korrektilla tavalla ettei tulisi sanottua vahingossa pahasti. Tavallaan rinnastaa omat haaveensa toisten kokemuksien kanssa samalle tasolle. Eli kuten sanoit tulevaisuutta ei voi ennustaa ja se voi muuttua, mutta jo elettyä elämää ja siitä saatua kokemusta ei voi muuttaa. Se on siis jo tapahtunut.

En osaa selittää nyt kunnolla :ashamed:

 

[nöppönen]

eihän tässä nyt herran jestas ole kyse siitä vaan siitä että puhutaan asioista joista ei mitään käytännössä tiedetä ja toitotetaan niitä omia tulevaisuuden kuvia faktoina (vaikkei kukaan meistä voi tietää miten elämä menee.. se muutenlisikin kivaa). ei kukaan voi päättää että kun vauva tulee niin en masennu, en väsy, en itke.. ei edes sitä että rakastaa vauvaa heti sillä sekunnilla kun sen vatsansa päälle saa. se että on päättänyt itse jaksavansa koko ajan ja alkaa neuvomaan muita sen pohjalta (ilman mitään käytännön pohjaa) on se mikä porukkaa kismittää.

No mutta kun se tulee sieltä niin vihamielisenä ja varmana.

Jos minä ennen lapsen syntymää satuin puhumaan halustani käyttää kestovaippoja, tuli heti sangollinen niskaan: Älä sinä liikoja odota, odota nyt ensin että lapsi syntyy, sano sitten kun olet valvonut viikon putkeen. HÄH? Jos minä NIINKIN rohkeaksi ryhdyin, että mainitsin haluavani kokeilla vessahätäviestintää... Huhhuh. Sieltä alkoi jo tulla näitä "Älä luule olevasi muita parempi, ei tuo kuitenkaan onnistu, miksi edes yrität..."

Ei kukaan voi mitään etukäteen päättää, mutta kyllä minun mielestä tähän on parempi ryhtyä oikealla asenteella. Minä hyväksyin, etten tulisi nukkumaan öitäni putkeen ainakaan vuoteen. Minä olin jo hyväksynyt, että vauvat itkevät ja heräilevät yms. Minä olin hyväksynyt, etten voi tietää tulevaa.

Minä en etukäteen odottanut, että lapsellani tulee olemaan koliikki, että hän on allerginen kaikelle ja että imetys epäonnistuu. Minä olin päättänyt, että nämä onnistuvat, ja jos eivät onnistu, niin elämä jatkuu.

Miksi pitää odottaa pahinta? Miksi ei saisi siinä vaaleanpunaisessa unelmassaan julistaa "totuuksia" jotka eivät muilla käyneetkään toteen? Miksi ei saisi olla innoissaan ja odottaa parasta, ei pahinta?

ei pidä odottaa pahinta. musta on eri asia päättää käyttää kestovaippoja kun päättää ettei väsy. miten sellaisia asioita voi päättää mihin itsellä ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta (esim se koliikki). positiivinen asenne on hyvä, mutta kannattaa olla myös realistinen. se positiivinen asenne voi kääntyä myös itseä vastaan. on edelleen myös eri asia odottaa itselleen parasta kuin tolkuttaa muille muiden elämästä kun ja jos se ei ole samanlaista kuin oma mielikuvitusparas.

 

[ninaTT]

no katsotaan kun muksuja on enemmän,että vieläkö se pää kulkee pilvissä.minusta sellainen ihminen on vähän hassu,kun esikoista odottaa,niin julistaa pärjäävänsä hyvin lasten kanssa ja yhtään omaa ei ole hoitanut vielä.

miten jos masentuu?sairastuu?onkin esim.koliikkia?

et onnea vaan ruusuisille unelmille!

Just näitä katkeroituneita vastauksia... Miksi ei saisi olettaa kaiken sujuvan normaalisti? Missään muussa elämäntilanteessa ei suositella negatiivisuutta, vaan käsketään olemaan positiivinen, mutta kun kyse on äitiydestä pitää heti olettaa että masentuu ja lapset sairastavat ja on vaikeata.

Mulla on jo oma, tosi pieni vielä, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on ollut jopa helpompaa kun mun ruusuisissa kuvitelmissa...

 

[nöppönen]

Tulkitsen, että olemme koko ajan keskustelleet ketjun aloittajasta. Eli tummensin tuosta sen kohdan mikä mua siinä haaveiden kertomisesta faktana häiritsee. Ap kun esittää neuvoja (joiden olettaisin perustuvan haaveisiin) faktoina ja uskoo etteivät ole vain haaveita vaan pelkkää faktaa. En nyt osaa selittää tätä korrektilla tavalla ettei tulisi sanottua vahingossa pahasti. Tavallaan rinnastaa omat haaveensa toisten kokemuksien kanssa samalle tasolle. Eli kuten sanoit tulevaisuutta ei voi ennustaa ja se voi muuttua, mutta jo elettyä elämää ja siitä saatua kokemusta ei voi muuttaa. Se on siis jo tapahtunut.

En osaa selittää nyt kunnolla :ashamed:

tuossa se on.. just tätä minäkin tarkoitan.

 

[ninaTT]

Ja miksei esikoistaan odottava saisi kertoa haaveistaan ja unelmoida? Kyllä ainakin mun kohdalla ne kaikki ovat tähän mennessä toteutuneet. Ei tarvitse aina olla heti murskaamassa jonkun odotuksia ja haaveita, ja se ei ole totta, etteikö niitä voisi toteuttaa.

Haaveiden ja unelmien kertominen haaveina ja unelmina on eri asia kuin haaveiden ja unelmien kertominen faktoina.

Tulipas omituisen näköinen lause... *missä Sörhis*

Mutta pitääkö aina olla niin tarkka että muistaa kirjoittaa "Näin teen jos pystyn, näin haluaisin tehdä..." Miksi ei voi sanoa, että "Näin teen." Eikö se ole jokaiselle selvä asia, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, ja se, että sanoo tekevänsä tietyllä tavalla ei koskaan ole 100% varmaa? Pitääkö aina erikseen alkaa muistuttamaan kirjoittajaa siitä, minkälaista helvettiä lapset ovat...?

Tulkitsen, että olemme koko ajan keskustelleet ketjun aloittajasta. Eli tummensin tuosta sen kohdan mikä mua siinä haaveiden kertomisesta faktana häiritsee. Ap kun esittää neuvoja (joiden olettaisin perustuvan haaveisiin) faktoina ja uskoo etteivät ole vain haaveita vaan pelkkää faktaa. En nyt osaa selittää tätä korrektilla tavalla ettei tulisi sanottua vahingossa pahasti. Tavallaan rinnastaa omat haaveensa toisten kokemuksien kanssa samalle tasolle. Eli kuten sanoit tulevaisuutta ei voi ennustaa ja se voi muuttua, mutta jo elettyä elämää ja siitä saatua kokemusta ei voi muuttaa. Se on siis jo tapahtunut.

En osaa selittää nyt kunnolla :ashamed:

OK - AP:stä en osaa sanoa paljoa, en ole seurannut hänen kirjoituksiaan... Voin vaa sanoa omasta kokemuksesta. Tuntuu siltä, ettei saisi koskaan sanoa tekevänsä mitään tietyllä tavalla, ihan kun se loukkaisi toisia :ashamed:

 

[AnniHelena]

Se on semmoinen juttu, että jos kärsiikin lapsen saatuaan uniongelmista, niin ei ne päivät niin helppoja ole. Ei sitä turhaan ole kidutuskeinona käytetty, että unilta ylös ajetaan.

Synnytyksen jälkeen sitä saattaa käydä niin ylikierroksilla, ettei voisi uskoakaan. Ekat viikot menee vielä hyvin, kyllähän sitä jaksaa. Sitten käy niin, että nukahtaminen vaikeutuu. Imettää illalla ja laittaa nukkumaan samaan aikaan lapsen kanssa, nukahtaa reilun puolen tunnin kuluttua. Lapsen unitahti (sille on varmaan joku muu nimi mutta nyt en muista) on eri kuin aikuisen: lapsi siis herää yleensä silloin kun aikuinen on syvimmässä unessa. Heräätte, imetät, vauva nukahtaa: sinä et nukahdakaan heti. Nukahdat tunnin päästä, vauva herää siitä puolen tunnin kuluttua. Sinä et nukahdakaan heti ja kohta tuntuu että on turha nukahtaakaan, kohta taas syödään. Jatkuu aamuun asti. Ja seuraavana yönä... Toistetaan viitisen kuukautta.

Et oikein uskalla nukkua lapsen päiväuniaikaan, kun lapsen on nukuttava ulkona. Näin kaikki - mukaanlukien lapsettomat ystäväsi - sanovat: se on terveellistä etc. Vaikka on itkuhälytin, mutta kun et saa unta: et osaa nukahtaa kun vauva on ulkona ja lopulta pelkäät nukahtaa, mitä jos et herää ja vauva tarvitsee sinua.

Vauvan kanssa pitäisi ulkoilla ja pitäisi sitä ja pitäisi tätä...

Kyllä siinä voi väsyä, eikä siinä ole mitään pahaa. Vaikka on väsynyt, niin onhan sitä silti onnellinen. Ei se, jos väsyttää, tarkoita sitä etteikö rakastaisi lastaan tai sitä, että tahtoisi peruuttaa koko jutun.
Saattaa vaan olla, että joskus sanoo ääneen ettei jaksa. Sekin helpottaa. Ja ois kiva, että saisi sanoa sen ihan rauhassa, ilman että kukaan alkaa haukkumaan.

Elämässä on vaan niin, että on parempi ettei tee itselleen etukäteen mitään raamia, mihin on sovittava. Menee vaan tilanteen mukaan. Kun ei asiaa ole kokenut, niin ei siitä ole kokemusta. Eikö se ole ihan selvä homma?

Onhan se vähän hassua, kun joku puhuu asiasta mistä ei mitään tiedä siihen tyyliin, että minä kyllä hanskaan tuon... Se voi hiukkasen huvittaa niitä, joilla aiheesta on kokemusta. Kaikkitietäviltä teineiltä sen suvaitsee, mutta aikuisilta... Tuleehan siinä äkisti vähän asenneongelmaa suhtautumisessa kyseiseen henkilöön.

Positiivinen asenne on toki hyvä, mutta joskus realistinen suhtautuminen olisi viisaampaa.
Kaikkea hyvää ap:lle.

kuvasit täysin mun unettomuuden esikoisen aikaan Nyt voi jo hymyillä mutta silloin ei paljon naurattanut... ei öisin eikä päivisin. Tilanne meni niin pahaksi että sain nukahtamislääkkeet mutta tajusin että jotakin on pahemmin vialla kun nukahtamislääkkeen (Tenox 20mg) otettuanakan en saanut unta. Tämän jälkeen minulla diagnosoitiin lievä synnytyksen jälkeinen masennus ja sain lääkityksen ja jutteluapua psyk. sh:n vastaanotolla. Pikkua hiljaa alkoi toipuminen. Lapsen syntymänyhteyteen oli liittynyt montamuutakinstressin aihetta jotka laukaisivat unettomuuden (asunnon etsintä ja muutto mm.) Mutta sitä en tiedä kumpi oli ensin muna vai kana- unettomuus vai masennus. Unettomuus kun vähentää aivojen serotoniinitasoa ja altistaa masennukselle.

 

[mikrokitumoppi]

Ja miksei esikoistaan odottava saisi kertoa haaveistaan ja unelmoida? Kyllä ainakin mun kohdalla ne kaikki ovat tähän mennessä toteutuneet. Ei tarvitse aina olla heti murskaamassa jonkun odotuksia ja haaveita, ja se ei ole totta, etteikö niitä voisi toteuttaa.

Haaveiden ja unelmien kertominen haaveina ja unelmina on eri asia kuin haaveiden ja unelmien kertominen faktoina.

Tulipas omituisen näköinen lause... *missä Sörhis*

Mutta pitääkö aina olla niin tarkka että muistaa kirjoittaa "Näin teen jos pystyn, näin haluaisin tehdä..." Miksi ei voi sanoa, että "Näin teen." Eikö se ole jokaiselle selvä asia, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, ja se, että sanoo tekevänsä tietyllä tavalla ei koskaan ole 100% varmaa? Pitääkö aina erikseen alkaa muistuttamaan kirjoittajaa siitä, minkälaista helvettiä lapset ovat...?

Tulkitsen, että olemme koko ajan keskustelleet ketjun aloittajasta. Eli tummensin tuosta sen kohdan mikä mua siinä haaveiden kertomisesta faktana häiritsee. Ap kun esittää neuvoja (joiden olettaisin perustuvan haaveisiin) faktoina ja uskoo etteivät ole vain haaveita vaan pelkkää faktaa. En nyt osaa selittää tätä korrektilla tavalla ettei tulisi sanottua vahingossa pahasti. Tavallaan rinnastaa omat haaveensa toisten kokemuksien kanssa samalle tasolle. Eli kuten sanoit tulevaisuutta ei voi ennustaa ja se voi muuttua, mutta jo elettyä elämää ja siitä saatua kokemusta ei voi muuttaa. Se on siis jo tapahtunut.

En osaa selittää nyt kunnolla :ashamed:

OK - AP:stä en osaa sanoa paljoa, en ole seurannut hänen kirjoituksiaan... Voin vaa sanoa omasta kokemuksesta. Tuntuu siltä, ettei saisi koskaan sanoa tekevänsä mitään tietyllä tavalla, ihan kun se loukkaisi toisia :ashamed:

Mun mielestä haaveilu ja suunnittelu on ihanaa! Ja sitä pitääkin tehdä. Pitää vain muistaa, että ne ovat vielä haaveita eikä mennä lyttäämään/vähättelemään toisen jo koettuja kokemuksia niillä faktoina pitämillään haaveilla. :flower:
Siinä tulee vaan kaikille paha mieli.

 

[nöppönen]

Mun mielestä haaveilu ja suunnittelu on ihanaa! Ja sitä pitääkin tehdä. Pitää vain muistaa, että ne ovat vielä haaveita eikä mennä lyttäämään/vähättelemään toisen jo koettuja kokemuksia niillä faktoina pitämillään haaveilla. :flower:
Siinä tulee vaan kaikille paha mieli.

:flower: :flower:

 

[AnnClaire]

Ei kyllä taida tämä ÄitiysLomalainen tiedä masennuksesta mitään. Se paistaa läpi niin selvästi. Ehkä hän sekottaa puurot ja vellit. Eivät kaikki mielialanpainumiset tarkoita masennusta.

Antaa ap:n pitää kuvitelmansa. Katsoo sitten syntymän jälkeen, että miten hänen käy. Tai puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen.

Enpä ole huomannu, että tässä ketjussa ap:ta olis mitenkään sen kummemmin haukuttu, kuten hän tuumasi, et kusipäisiä lynkkaajia tms.

Jos ap jaksaa pitää mielensä samalla tasolla vielä 1-3v:n päästä ja ajattelee samanlain, kaipa sillon pitänee nostaa hattua.

 

[Madicken04]

No johan on taas tullut ketju.

Ymmärrän kyllä ap:ta ja NinaTT:a. :hug: Minusta on ihanaa että ihmiset suhtautuvat äitiyteen (ja jo tulevaan sellaiseen) positiivisesti ja nauttivat raskausajasta. Laapset ovat ihana asiua ja heistä pystyy todella nauttimaan suunnattomasti vaikkei aina niin helppoa olisikaan. Itse en positiivisella suhtautumisella tarkoita sitä että jokahetki olisi onnensa kukkuloilla, tottakai tulee jokaiselle ainakin hetkittäin väsymystä ja sillloin olo voi olla ihan toinen. Mutta siis kuitenkin loppupelissä voidaan jäädä reilusti voitonpuolelle ja kokea äitiys todella antoisana! =)

Kukaanhan ei tiedä etukäteen mitä vauva tuo tullessaan, jokainen lapsikin on erilainen eli yhden (tai kahdentoistakaan) lapsen kokemuksella ei pysty sanomaan millaista toisella tulee olemaan omansa kanssa. Tietysti omassa vaalewnpunaisessa odotuksessa kannattaa ottaa huomioon se ettei akikki aina mene niin kuin toivoisi, mutta ei turhaan kannata tuhlata aikaa pirujen seinille maalaamiseen. Ongelmia tulee jos tulee.

Kieltämättä minuakin vielä huvittaa nuo "odota kun lapsesi syntyy/vähän kasvaa/saa sisaruksen" jne. Tuleehan niitä hankalia hetkiä väkisinkin mutta ei se silti välttämäti äitiydestä vaikeaa tee. Oma suhtautuminen ja sopiva määrä huumoriakin auttaa usein arjessa. Tottakai masennus ja sairaudet ym ovat erityistilanteita ja joskus vastoinkäymisiä tulee kerralla liikaa, mutta näin ihan normaaliarjessa.

Eli en näe syytä sen enempää masentaa innokkaita odottajia ja pienten esikoisten äitejä. Tietenkin jokainen voi kahdallaan miettiä millalailla kannattaa toisia neuvoa, täällä kun kukaan ei tunnen toisen tilannetta eteenpäin ja kommentit voi satuttaa. Masennusta on todella monenlaista eikä lenkillelähtö aina auta eikä onnistukaan. Vauva-arjen lisäksi voi taustalla olla paljon muutakin huolta ja surua mikä syö voimavaroja ja silloin saa ihmisen kokemaan pienetkin vastoinkäymiset rankoiksi, ei äidit ole suinkaan aina laiskoja jos valittavat lapsenkanssa väsymistä. Toisaalta tämä palstahan on yksi hyvä paikka saada purkaa noita negatiivisiakin tunteita ja saada ymmärrystä saman kokeneilta.

 

[MargeSimpson]

Ap.lle ja ninaTT.lle ainakin...

Lapset on ihania, niin järjettömän rakkaita että siihen ei sanoja löydy.
Hauskojakin vielä, mielikuvitus kohdillaan ja kekseliäät jutut
Mä olen aina ollut peruspositiivinen, aina ajatellut että vaikka asiat on kuinka pielessä, on vain yksi suunta ja se on ylöspäin.
Esikoisen kanssa yllätyin että aina paasataan vaippavuorista, tutista vieroittamisesta, hampaiden tulosta jne. Luulin että ne on isoja haasteita. Mitä vielä. Pikkujuttuja.
Nimittäin verrattuna elämään.
Elämä ei aina mene niinkuin on toivonut tai suunnitellut.
Entäs jos ei saa edes sitä ensimmäistä lasta, vaikka kuinka yrittää?
Elämä voi heittää eteen vaikka mitä, ja sitä ei voi etukäteen päättää että vähät siitä, minä olen iloinen joka päivä =)
Toki mä olen joka päivä onnellinen, järjettömän onnellinen siitä mitä olen saanut.

Mutta asenne, jossa katselee ruusunpunaisten lasien läpi kaikkea ja kommentoi "en minä ainakaan noin", tietämättä mitä on esim. vaikea masennus, on vain tyhmää.
Kun ei ole kokeillut esim. sitä, että on niin paljon hommaa ettei 24h riitä ja jossain välissä olisi kiva nukkuakin, niin kannattaa jättää ne hyväätarkoittavat vinkit kertomatta =)

 

[Madicken04]

Ei kyllä taida tämä ÄitiysLomalainen tiedä masennuksesta mitään. Se paistaa läpi niin selvästi. Ehkä hän sekottaa puurot ja vellit. Eivät kaikki mielialanpainumiset tarkoita masennusta.

Antaa ap:n pitää kuvitelmansa. Katsoo sitten syntymän jälkeen, että miten hänen käy. Tai puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen.

Enpä ole huomannu, että tässä ketjussa ap:ta olis mitenkään sen kummemmin haukuttu, kuten hän tuumasi, et kusipäisiä lynkkaajia tms.

Jos ap jaksaa pitää mielensä samalla tasolla vielä 1-3v:n päästä ja ajattelee samanlain, kaipa sillon pitänee nostaa hattua.

Tuli väkisinkin mieleen että joko ollaan muistettu nostaa hattua Emilynille?

 

[poikia3]

Mä yleensä vastaan oman näkökantani kun joku kysyy neuvoa
Siihen samaan on mun lisäksi aina 10+30 muutakin antanut oman näkökulmansa. Tuskin mua tarvii kivittää jos mun näkökulma on ärsyttävä. Mä vastaan kyllä sanoistani ja toimin itse niiden mukaan. Siitä näkökulmasta voi keskustella.. mutta ei mua tarvi joka kerta haukkua?

Ja tämän päälle minä en sano muuta kuin että turha sitten tulla tänne hakemaan myötätuntoa, kun kaikki ei sujunutkaan niin kuin kuvittelit!

Ikä on tuonut mukanaan ainakin sen tiedon, että minä en todellakaan tiedä kaikkea, nuorena maailma oli kovin mustavalkoinen.

Lapset ovat parasta mitä minulle on tapahtunut, mieheni lisäksi, silti voin olla välillä väsynyt, kiukkuinen, ihan mitä vaan. Ihminen se on jokainen äitikin!

 

[oodiparsakaalille]

Tää menee nyt varmaan osittain ohi aiheenkin, mutta menköön. En tiedä....joistain sun kommenteista on varmaan aika monilla jäänyt paljonkin hampaankoloon ja ne tunteet sitten putkahtavat esiin jo pelkästään sun nikin osuessa silmiin. Välillä sun jutuista huokuu semmonen ehdottomuus, sellainen "minä olen paras ja vain minä olen oikeassa" -asenne. Voi toki olla väärinkäsityskin kyseessä, tekstit kun kuitenkin ovat suht ilmeetöntä ilmaisua. Ja eiväthän ihmisten huumorintajutkaan aina kohtaa.

Vaikea myös arvioida, mikä on totta ja tarua näissä palstajutuissa, sinä kun selvästikin herätät voimakkaita tunteita kanssapalstailijoissa. Eilen esimerkiksi sinusta oli todella ihmeellistä juttua (joltain harmaalta) siinä eräässä ketjussa, jossa puhuttiin niistä aviovelvollisuuksista. Sinusta ei oikein ota selvää, oletko lintu vai kala vai mikä. En tiedä yhtään, milloin kirjoitat jotain tosissasi ja milloin vähemmän tosissasi. Tarkoitan tietysti, että minä en saa sinusta kirjoituksiesi perusteella mitään otetta. En luonnollisestikaan voi puhua kuin omasta puolestani. Välillä kirjoitat tosi hyviä juttuja ja sitten yhtäkkiä saa lukea jotain tosi pöyristyttäviä juttuja, joita olet näppikseltäsi syytänyt. Olen itse samanikäinen kanssasi (lapsia kolme), mutta jotenkin liikumme usein aivan eri aaltopituuksilla.

Hienoa, jos tunnet, että tulet pärjäämään lapsesi/lastesi kanssa. Positiivinen asenne auttaa elämässä pitkälle! =)

Tätä kirjoitusta mun on helppo peesata, samalta tuntuu! :flower:

 

[lunacy sioux]

Okei. Sun ajatusmaailmasi vaan on hieman naivistinen. Onhan se toki ihan fantsua että voi 100% varmuudella tietää kuinka ihanaa se elämä on lapsen saannin jälkeen.
Oikeasti elämässä tapahtuu yllättäviä asioita. Vuosi sitten olin raskaana. Mun rakas pitkäaikainen kissani kuoli, mummoni sairastui dementiaan, mieheni jäi auton alle (josta seurasi 4 kk sairausloma). Sitten kuoli toinen kissa ja lopulta syntyi vauvakin. Minä olin tämän kaiken keskellä todella väsynyt. En suinkaan mielenterveysongelmainen.
Koittaisit hyvä ihminen ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia. Ylimielisen kylmällä asenteella ei saa kun vihamiehiä. Ja jos kulkee nenä pystyssä voi sataa vaikka sieraimiin.

 

[vierailija]

Ei kyllä taida tämä ÄitiysLomalainen tiedä masennuksesta mitään. Se paistaa läpi niin selvästi. Ehkä hän sekottaa puurot ja vellit. Eivät kaikki mielialanpainumiset tarkoita masennusta.

Antaa ap:n pitää kuvitelmansa. Katsoo sitten syntymän jälkeen, että miten hänen käy. Tai puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen.

Enpä ole huomannu, että tässä ketjussa ap:ta olis mitenkään sen kummemmin haukuttu, kuten hän tuumasi, et kusipäisiä lynkkaajia tms.

Jos ap jaksaa pitää mielensä samalla tasolla vielä 1-3v:n päästä ja ajattelee samanlain, kaipa sillon pitänee nostaa hattua.

Tuli väkisinkin mieleen että joko ollaan muistettu nostaa hattua Emilynille?

Hei mutta Emilyn tunnusti vasta jälkikäteen että oli ajoittain ihan järjettömän väsynyt ja että elämä ei ollutkaan pelkkää auvoa lapsen isän kanssa. Pitkään piti kulisseja yllä...

 

[Mietin]

Mikä on äitiyslomalaisen aiempi nikki?

 

[Perskutarallaa]

Tuota öööhh... Toi oli harmaan jonkun ilkeän sanat musta. Ei mun. Se keksi ja karrikoi. Olipas paskamaisesti tehty. Kiitti vaan. Täällä on oikein lynkkaus kusipäitä. Mieti vähän miksi esiintyisin harmaana ja haukkuisin itseäni? HALOOO piparisuu ..alennuit samalle tasolle kuin vieras. Men aio mennä teidän tasolle
Lopetan sinulle kommentoinnin ennen kuin haukut lisää.

Etsipäs yksikin lause, jossa haukun sua. Lue tämän jälkeen tuo oma lauseesi jonka olen mustannut. Sanoppas sitten kuka se on tässä joka oikein haukkuu!!! :attn: :attn:

Ei se vastaa. Ei se vastannut eilen tähänkään http://kaksplus.fi/keskustelu/t1169410,100#m12550454 Kuhan väärentelee muiden sanoja...Ja sanot tässä ketjussa ilmottavasi kaikki mustamaalaamiset ylläpidolle(siis äitiyslomalainen), mutta tässä toissa iltana ihan teit ketjun joka kohdistui ihan mun mustamaalaamiseen (se ketju tosin poistui melkein heti). Ihmettelenpä vain.

 

[Nyynä]

hei, tehäänkö niin että joku pistää tämän ketjun (tai kopioi kirjotukset) talteen ja sittenku äitiyslomalaisen muksu on syntyny ja tulee sitä jaadijaadijaata tänne palstalle niin voidaan sitte ihan muistuttaa häntä miten viisas hän onkaan?

 

[Nyynä]

Mikä on äitiyslomalaisen aiempi nikki?

Palleriina

 

[vieras]

Tämä oli oikeasti niin järkyttävän huvittava ketju, että uppista vaan.

 

[fjonga]

joo ei kannata tulla neuvomaan miten piristyä jos ei oo omia lapsia itse osaan ottaa kyllä kaikkien kommentit vastaan ja valkata itselle parhaimmat oli se keltä tahansa, mutta tuntien palstan...

 

[isoäiti mölykylästä]

varmaan siks, että suurimmalle osalle palstalaisia on ihan uskomaton juttu, että joku voi pärjätä lasten kanssa ilman miestä, saatikka suurta tukijoukkoa