Miksi kaikki tavikset uskottelevat itselleen, että oikeasti rikkaista ei "näy raha"?

[vierailija]

Tottakai, mutta se on jännä, miten ne asiat muuttuvat matkan varrella: aikoinaan ajattelin, että sitten kun on talo ja mökki maksettu, eli velaton, alan elämään "täysillä", mutta sitten tuli uusi tavoite, säästää rahaa niin, että joka lapsi saa oman asunnon aikuisena. Eli se säästäväisyys tulee osaksi elämää, eikä sellaisista tavoista pääse eroon.

Toisaalta mikset elä täysillä? Irwin Goodman sen lauloi aikanaan aika hyvin, että "On aivan turhaa mammonaa näin koota päälle maan, joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan. Juodaan kaikki nyt ja juokoon toiset omiaan."

Onhan se jaloa säästää lapsille asunto, mutta kyllähän se oikeasti on niin, että jokainen säästää sen itse. Niin olet itsekin säästänyt.

Itse säästän, tai no sijoitan (pankkitalletus ei kannata) varmasti lopun elämääni. Se mitä jää, se jää. Tarkoituksella en silti kerää rahaa lapsille tai lastenlapsille. Kyllä he pärjäävät vallan hyvin ilman minun rahojani. Elän täysillä loppuun asti. En ole törsäävää ihmistyyppiä, mutta nyt lähden alkuvuodesta Kuubaan. Enkä ota sitä halvinta hotellia. Ensi kesänä aion ostaa uuden auton. Tuollakin ajaisi, mutta olen päättänyt hankkia uuden. En tosin nyt halua sanoa minkä, etten paljastu

 

[Occamin partaveitsi]

Toisaalta mikset elä täysillä? Irwin Goodman sen lauloi aikanaan aika hyvin, että "On aivan turhaa mammonaa näin koota päälle maan, joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan. Juodaan kaikki nyt ja juokoon toiset omiaan."

Onhan se jaloa säästää lapsille asunto, mutta kyllähän se oikeasti on niin, että jokainen säästää sen itse. Niin olet itsekin säästänyt.

Itse säästän, tai no sijoitan (pankkitalletus ei kannata) varmasti lopun elämääni. Se mitä jää, se jää. Tarkoituksella en silti kerää rahaa lapsille tai lastenlapsille. Kyllä he pärjäävät vallan hyvin ilman minun rahojani. Elän täysillä loppuun asti. En ole törsäävää ihmistyyppiä, mutta nyt lähden alkuvuodesta Kuubaan. Enkä ota sitä halvinta hotellia. Ensi kesänä aion ostaa uuden auton. Tuollakin ajaisi, mutta olen päättänyt hankkia uuden. En tosin nyt halua sanoa minkä, etten paljastu

Sanotaanko niin, että olen vihdoinkin tajunnut sen, ettei onni tule täysillä elämisestä, vaan rauhasta ja tyytyväisyydestä siihen mitä olen jo saanut aikaan/ostettua.

Tiedän, että lapseni voivat hankkia itse asuntonsa, ovat oppineet säästäväiseksi, mutta ehkä he voivat keskittyä elämässään johonkin arvokkaampaan asiaan kuin rahan tekemiseen, toisin kuin minä olen joutunut tekemään.

 

[vierailija]

Sanotaanko niin, että olen vihdoinkin tajunnut sen, ettei onni tule täysillä elämisestä, vaan rauhasta ja tyytyväisyydestä siihen mitä olen jo saanut aikaan/ostettua.

Tiedän, että lapseni voivat hankkia itse asuntonsa, ovat oppineet säästäväiseksi, mutta ehkä he voivat keskittyä elämässään johonkin arvokkaampaan asiaan kuin rahan tekemiseen, toisin kuin minä olen joutunut tekemään.

Kyllä, paitsi että siteeraamani laulun sanat olivat juuri se mitä et ehkä tajunnut. Laulu puhuu ryyppäämisestä, kuten Irwinin laulut melkein aina, mutta pointti ei ole se ryyppääminen. Sanojen pointti on se, että säästämällä rahaa toiselle se hassaa sen menemään. Kun ei tarvitse säästää asuntoa tai kesämökkiä, niin ei ole velvollisuutta käyttää rahaansa siihen. Eli sen voi hassata niin sanotusti turhaan. Säästämällä heille et siis säästä asuntoa tai kesämökkiä, vaan säästät heidän vaikka uuteen bemariin, ulkomaanmatkoihin tai mitä nyt hyvänsä. Esimerkkiä on vaikea sanoa, kun ei tunne ihmisiä. Mutta maksamalla "välttämättömän", mahdollistaa sen saman rahan haaskaamisen nyt vaikka sitten Irwinin sanoin juomiseen. Noin niinkuin vertauskuvallisesti.

 

[vierailija]

Kyllä, paitsi että siteeraamani laulun sanat olivat juuri se mitä et ehkä tajunnut. Laulu puhuu ryyppäämisestä, kuten Irwinin laulut melkein aina, mutta pointti ei ole se ryyppääminen. Sanojen pointti on se, että säästämällä rahaa toiselle se hassaa sen menemään. Kun ei tarvitse säästää asuntoa tai kesämökkiä, niin ei ole velvollisuutta käyttää rahaansa siihen. Eli sen voi hassata niin sanotusti turhaan. Säästämällä heille et siis säästä asuntoa tai kesämökkiä, vaan säästät heidän vaikka uuteen bemariin, ulkomaanmatkoihin tai mitä nyt hyvänsä. Esimerkkiä on vaikea sanoa, kun ei tunne ihmisiä. Mutta maksamalla "välttämättömän", mahdollistaa sen saman rahan haaskaamisen nyt vaikka sitten Irwinin sanoin juomiseen. Noin niinkuin vertauskuvallisesti.

Minä olen saanut ensimmäisen asuntoni vanhemmiltani, mutta en ole kanssasi samaa mieltä. En ole haaskannut rahaa vaan opiskellut ja säästänyt isompaan asuntoon. Mutta olen kyllä saanut juuri kuvaamasi kaltaisia kommentteja ja rahan haaskauskehoituksia niiltä, joilla vastaavaa pesämunaa ei ole ollut.

 

[Occamin partaveitsi]

Kyllä, paitsi että siteeraamani laulun sanat olivat juuri se mitä et ehkä tajunnut. Laulu puhuu ryyppäämisestä, kuten Irwinin laulut melkein aina, mutta pointti ei ole se ryyppääminen. Sanojen pointti on se, että säästämällä rahaa toiselle se hassaa sen menemään. Kun ei tarvitse säästää asuntoa tai kesämökkiä, niin ei ole velvollisuutta käyttää rahaansa siihen. Eli sen voi hassata niin sanotusti turhaan. Säästämällä heille et siis säästä asuntoa tai kesämökkiä, vaan säästät heidän vaikka uuteen bemariin, ulkomaanmatkoihin tai mitä nyt hyvänsä. Esimerkkiä on vaikea sanoa, kun ei tunne ihmisiä. Mutta maksamalla "välttämättömän", mahdollistaa sen saman rahan haaskaamisen nyt vaikka sitten Irwinin sanoin juomiseen. Noin niinkuin vertauskuvallisesti.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Uskon kuitenkin, että antamamme arvomaailma on sellainen, etteivät lapset tahdo ostaa turhuuksia. Nytkin he haluavat mieluummin säästää kuin tuhlata, vaikka tileillä heillä on ihan hyvin rahaa.

 

[vierailija]

No joo. Tunnen muutaman todella rikkaan perheen, jotka asuvat kerrostaloasunnossa, ei mitenkään isossa, ja ajavat tavallisella perheautolla, pukeutuvat markettivaatteisiin. Okei, toisella perheellä on oma lentokone (josta ei kaikille toitoteta), mutta muuten he ovat ihan täysin samanoloinen perhe kuin mikä tahansa keskituloinen suomalainen perhe. Olen aika varma, että perheen lapsilla ei ole edes aavistusta perheen varallisuudesta.

Ja sitten tunnen toisen perheen, jonka vanhemmat ovat kasvaneet sossupummiperheissä, tosin nämä ovat sitten hankkineet itselleen hyvätuloiset ammatit. Tämä perhe on nykyään juuri ja juuri hyvätuloinen, mutta joka ainoa euro on käytetty merkkivaatteisiin ja sisustukseen ja osamaksuihin ja lainoihin ja kosmetologikäynteihin ja kuntosaleihin ja kampaajakäynteihin jne. jo kauan ennen kuin palkka on edes napsahtanut tilille. Tämä perhe reissaa joka vuosi kaukoitään, kulutusluotolla tietysti.

Kyllä minusta eniten tuntuu, että nämä turhiin asioihin ja tavaroihin törsääjät ovat sossupummien lapsia, jotka jostain syystä ovat äkkiä rikastuneet - ja ensimmäisen vastoinkäymisen myötä taas päätyvät itsekin sossupummeiksi, kun eivät osaa säästää.

 

[Mörköäiti]

Entiset appivanhempani olivat rikkaita. Ansiotulot muutaman satatuhatta, pääomatulot toinen mokoma ja omaisuutta parin millin edestä. Asuivat 80 luvun talossa, jossa ei oltu mitään remonttia tehty koskaan, vaatteet marketeista, anoppi ei ollut koskaan edes käynyt lentokoneessa ja autona oli ikivanha rämäinen ford. Tällaisia tapauksia on varmasti useampi. On myös olemassa rikkaita ja varakkaita, jotka elävät kuten alempi keskiluokka, mutta ei varsinaisesti köyhäillen.

Olen joskus ollut todella pienituloinen. En varsinaisesti köyhä. Pikaisen gooletuksen perusteella uusi Louis Vuittonin laukku maksaa keskimäärin 700-3000e mallista riippuen. KUKAAN köyhä ei oikeasti saa edes vuosia säästämällä moista kasaan, koska rahaa ei riitä edes ruokaan. Tämä tähän väliin siksi, koska usein törmään keskusteluihin, joissa ajatellaan, että köyhät käyttää pradaa ja vuittonia ja rikkaat käy kirpparilla. Poikkeus varmasti vahvistaa säännön asiassa kuin asiassa.

Kyllä se niin on, että matkustelu, kauniit kodit ja merkkikrääsä on hyvätuloisten hupia. Satunnaiseen Gantin neulepaitaan tai keskihintaiseen merkkilaukkuun pystyy varmasti todella moni ja vaikka pienituloinen yh olen, niin munkin tytöillä on iphone ja mekin käydään joskus reissuissa.

Millään kirpparikrääsällä ei kovin hienostunutta ilmettä saa ja jos saa, niin sellainen kirpparikama maksaa sitten vähintään saman, mitä uudet ja laadukkaat. Kyllä valtaosa hyvätuloisista ja rikkaista matkustelee paljon, syö hyvin, on keskimääräistä terveempiä ja pukeutuvat tyylikkäästi. Etenkin hyvätuloisilla nuorilla aikuisilla selkeästi enemmän merkkivaatteita jne.

Mä en siis ymmärrä mistä on peräisin ajatus, että hyvätuloinen näyttää aina nuhjuiselta ja ostaa marketista vaatteet ? Näitä varmasti on joo, mutta kyllä se on kateutta. Sitä, että itsellä ei ole mahdollisuutta elää niin, että voisi reissata paljon, pukeutua kauniisti, käyttää kivoja koruja, asua hienossa kodissa jne..

En usko, että yleisesti ajatellaan rikkaiden näyttävät nuhjuisilta. Koska eihän valtaosa pienituloisistakaan nuhjuisilta näytä, lähinnä jotkut vaihtoehtotyypit tai sitten oikeasti ongelmalliset tapaukset. Luulenpa, että suurin osa ei käytä elämästään kovin paljon aikaa sen miettimiseen, miltä rikkaat näyttävät.

Jos nyt mietitään kulutustottumuksia ja tyyliä, niin pois lukien tosi köyhät (joiden valintoja säätelee raha enemmän kuin muiden), niin suurempi merkitys on ihmisen persoonalla, sillä mihin on tottunut ja myös, millä alalla on. Kulttuuripuolella ja humanisteissa on rennomman oloista porukkaa kuin bisnesmaailmassa - noin yleistäen ja toki yksilökohtaisia eroja on.

Varmasti nuo mielikuvat tulevat osittain siitäkin, että ihmiset huomaavat, kun joku poikkeaa stereotyyppisestä mielikuvasta. Ja lopulta näitä poikkeuksia on paljonkin, koska ihmiset eivät noin pääsääntöisesti ole stereotyyppejä, vaan yksilöitä ristiriitaisine mieltymyksineen. Vaikka asuisi kalliissa talossa, matkustelisi paljon ja söisi hyvin, saattaa ihan muuten vaan tykätä kierrellä kirppiksiä ja voi olla, että ei tykkää noista mainitsemistasi laukuista.

Laukuista puheenollen, itse tunnen vain muutaman ihmisen (ehkä neljä), jonka tiedä kiinnostunut noista merkkilaukuista. Näistä vain yhdellä on keskiluokkainen tausta ja korkeakoulutus. Mutta eihän tämä mistään muusta kerro kuin siitä, että tuttavapiiristäni hyvin harvaa nuo laukut kiinnostavat, oli kyseessä sitten korkeasti tai matalasti koulutettu, hyvä- tai pienituloinen. Enemmän liittyy piireihin, joissa liikun. Ei esim. kaikilla aloilla ja kaikissa piireissä arvosteta tonnin merkkilaukkuja. Tätä on joidenkin taviksien vaikea tajuta.

 

[Mörköäiti]

Ai Louis Vuittonissa samaa laatua kun vaikka seppälän laukuissa , anteeksi Echo. Mulla on 10v vanhojakin jopa Louis vuittonin laukkuja jotka edelleen palvelevat minua, ovat kun uusia ja arvo säilyy aina. Harvinaisissa laukuissa arvo jopa nousee ja totta ainakin se ettei harvinaisia voi tunnista helposti paitsi laatu näkyy, mutta ei merkkiä eikä mitään.

Mulla on 10 vuotta sitten kirppikseltä eurolla ostettuja laukkuja, joita käytän edelleen. En usko, että näyttävät kalliilta, mutta persoonallisilta tai erikoisilta voivat näyttää. Samoin jotain vintage-laukkuja ihmiset aina kehuvat, mutta eivät nekään erityisen kalliita ole olleet.

Tässä on kyse myös siitä, millaisen mielikuvan haluaa itsestään antaa.

 

[Occamin partaveitsi]

Mulla on 10 vuotta sitten kirppikseltä eurolla ostettuja laukkuja, joita käytän edelleen. En usko, että näyttävät kalliilta, mutta persoonallisilta tai erikoisilta voivat näyttää. Samoin jotain vintage-laukkuja ihmiset aina kehuvat, mutta eivät nekään erityisen kalliita ole olleet.

Tässä on kyse myös siitä, millaisen mielikuvan haluaa itsestään antaa.

"Tässä on kyse myös siitä, millaisen mielikuvan haluaa itsestään antaa."

.... ja tämä on se asia, joka minua jaksaa ihmetyttää. Ihmiset pohtii tajuttoman paljon "millaisen mielikuvan itsestään antaa" ja juuri he ovat niitä, jotka eivät oikein koskaan pääse sinuiksi sen oman minänsä kanssa (eli on huono itsetunto).

Ihmettelen myös sitä, miksi jotkut tuijottaa vaatteita tai laukkuja, kun pitäisi arvioida niiden kantajaa. Ehkä tämän voisi konkretisoida siten, että meikittömästä naisesta saa todellisemman ja ihmismäisemmän mielikuvan kuin viimeisen päälle trimmatusta naisesta.

Epäloogista on myös se, miksi pitäisi olla seksikäs, jos ei aio itseään jokaiselle jakaa? Tiedän, että seksi myy, mutta jos esimerkiksi saa työpaikan seksikkyyden, ei aivojen, perusteella, voi mennä todella pahasti asiat metsään. Vastaa minun mielestäni lähes samaa kuin "pitkin reittä" yleneminen.

Ymmärrän sen, että on tilaisuuksia, jonne on syytä pukeutua asiaan kuuluvalla tavalla, mutta arjessa ja normaaleissa elämän tilanteissa on yksi ja sama millainen pukeutuminen on.

 

[termospullo]

Ai kaikki tavikset...kovimpa on laaja tuttavapiiri aloittajalla. Meitä taviksia on jokalähtöön ja ajatusmaailmaan. Kuten varakkaitakin siinä miten he asian ilmaisevat tai eivät.

 

[Mörköäiti]

"Tässä on kyse myös siitä, millaisen mielikuvan haluaa itsestään antaa."

.... ja tämä on se asia, joka minua jaksaa ihmetyttää. Ihmiset pohtii tajuttoman paljon "millaisen mielikuvan itsestään antaa" ja juuri he ovat niitä, jotka eivät oikein koskaan pääse sinuiksi sen oman minänsä kanssa (eli on huono itsetunto).

Eivätkä pohdi. Enää teini-iän jälkeen ihmiset eivät kauheasti pohdi tuollaisia. Kirjoitin itse vähän hassusti, kun tarkoitin ihan vaan sitä, että ihmiset tykkäävät pukeutua oman tyylinsä mukaan ja sitä kautta ilmentää omaa persoonaansa muille. Mutta ei sitä noin ajatella vaatetta ostaessa - silloinhan vaan ostetaan sellainen, mikä näyttää omasta mielestä kivalta.

Ihmettelen myös sitä, miksi jotkut tuijottaa vaatteita tai laukkuja, kun pitäisi arvioida niiden kantajaa. Ehkä tämän voisi konkretisoida siten, että meikittömästä naisesta saa todellisemman ja ihmismäisemmän mielikuvan kuin viimeisen päälle trimmatusta naisesta.

Miksi pitäisi yleensäkään arvioida muita ihmisiä?
Ja mitämeikkaamiseen tulee, niin meikittömän ja viimeisen päälle trimmatun väliin jää aika laaja skaala. Onko vähän meikkivoidetta ja ripsiväriä laittanut merkittävästi erinäköinen kuin ilman meikkiä? Mutta toki kukin tykkää eri asioista. Itse koen, että on vähän omituista pitää nimenomaan meikkaamista kauhean keinotekoisena, jos kuitenkin esim. deodorantin käyttö, hiusten laittaminen, omalle vartalolle sopivien vaatteiden käyttö ja yleensä kivannäköisten vaatteiden käyttö, jne on ihan ok. Minusta on vähän pinnallinen lähestymistapa, jos ajattelee, että ihmisen todellinen minä = ulkonäkö.

Epäloogista on myös se, miksi pitäisi olla seksikäs, jos ei aio itseään jokaiselle jakaa? Tiedän, että seksi myy, mutta jos esimerkiksi saa työpaikan seksikkyyden, ei aivojen, perusteella, voi mennä todella pahasti asiat metsään. Vastaa minun mielestäni lähes samaa kuin "pitkin reittä" yleneminen.

Mitä tarkoitat seksikkyydellä? Seksikkyys on yksi ominaisuus, ei sitä tehdä vaatteilla. Aika harvan työn voi sillä perusteella saada. Mutta mitä pahaa seksikkyydessä edes on? Ihminenhän voi olla seksikäs ihan tavallisissa vaatteissa - pitäisikö sitten mieluummin pukeutua säkkiin?

Ymmärrän sen, että on tilaisuuksia, jonne on syytä pukeutua asiaan kuuluvalla tavalla, mutta arjessa ja normaaleissa elämän tilanteissa on yksi ja sama millainen pukeutuminen on.

Mutta ei kai silti tarvitse pukeutua vaikka väärän kokoisiin tai kulahtaneisiin vaatteisiin, Karjala-t-paitaan tai omasta mielestä ikäviin vaatteisiin? Miten sinä itse - pukeudutko aina oman sukupuolesi vaatteisiin vai voisitko lähteä kaupungille selvästi vastakkaisen sukupuolen vaatteissa? Kun sehän on ihan yksi ja sama, millainen pukeutuminen on...

(Selvyyden vuoksi: omasta mielestäni toki ristiinpukeutuminen on ok ja pidänkin keinotekoisena sitä, että vaatteet on jaoteltu sukupuolen mukaan. Mutta tiedän, että suurin osa ei ajattele näin.)

 

[kekkari]

Parasta on se, ettei yksikään (hetero)mies tunnista koko veskaa! Eli jos sen käytännöllisyys on luokkaa Lidlin muovikassi, niin pakkoko siitä on pulittaa tolkutomia summia?

Heh! Mä oon nainen enkä huolisi vittonia vaikka maksettais. En myöskään huoli vittua jos sitä ajattelette..
Olen hyvin varoissani muttei sitä tiedä kuin lähimmät ystäväni. En tuhlaa rahojani pelkkiin merkkeihin ja logoihin tavaran tai vaatteen kyljessä.
Olenkohan muuten tämän takia suhteellisen varakas?

 

[Occamin partaveitsi]

1. Eivätkä pohdi. Enää teini-iän jälkeen ihmiset eivät kauheasti pohdi tuollaisia. Kirjoitin itse vähän hassusti, kun tarkoitin ihan vaan sitä, että ihmiset tykkäävät pukeutua oman tyylinsä mukaan ja sitä kautta ilmentää omaa persoonaansa muille. Mutta ei sitä noin ajatella vaatetta ostaessa - silloinhan vaan ostetaan sellainen, mikä näyttää omasta mielestä kivalta.

2. Miksi pitäisi yleensäkään arvioida muita ihmisiä?
Ja mitämeikkaamiseen tulee, niin meikittömän ja viimeisen päälle trimmatun väliin jää aika laaja skaala. Onko vähän meikkivoidetta ja ripsiväriä laittanut merkittävästi erinäköinen kuin ilman meikkiä? Mutta toki kukin tykkää eri asioista. Itse koen, että on vähän omituista pitää nimenomaan meikkaamista kauhean keinotekoisena, jos kuitenkin esim. deodorantin käyttö, hiusten laittaminen, omalle vartalolle sopivien vaatteiden käyttö ja yleensä kivannäköisten vaatteiden käyttö, jne on ihan ok. Minusta on vähän pinnallinen lähestymistapa, jos ajattelee, että ihmisen todellinen minä = ulkonäkö.


3. Mitä tarkoitat seksikkyydellä? Seksikkyys on yksi ominaisuus, ei sitä tehdä vaatteilla. Aika harvan työn voi sillä perusteella saada. Mutta mitä pahaa seksikkyydessä edes on? Ihminenhän voi olla seksikäs ihan tavallisissa vaatteissa - pitäisikö sitten mieluummin pukeutua säkkiin?

4. Mutta ei kai silti tarvitse pukeutua vaikka väärän kokoisiin tai kulahtaneisiin vaatteisiin, Karjala-t-paitaan tai omasta mielestä ikäviin vaatteisiin? Miten sinä itse - pukeudutko aina oman sukupuolesi vaatteisiin vai voisitko lähteä kaupungille selvästi vastakkaisen sukupuolen vaatteissa? Kun sehän on ihan yksi ja sama, millainen pukeutuminen on...

(Selvyyden vuoksi: omasta mielestäni toki ristiinpukeutuminen on ok ja pidänkin keinotekoisena sitä, että vaatteet on jaoteltu sukupuolen mukaan. Mutta tiedän, että suurin osa ei ajattele näin.)

1. Pohtiipas! Naiset erityisesti arvostelee toisten pukeutumista ja tyyliä. Ilman arvostelua ei myytäisi ainoatakaan naistenlehtäkään.

2. Tarkoitan, että se, joka pukeutumisella ja meikkaamisella haluaa miellyttää toisia, on pinnallinen. Minua ei kiinnosta tippaakaan toisten pukeutuminen. Tai no, jos nainen on pukeutunut kuin viiden sentin huora, niin mietin, mikä naisella on vikana. Ihminen on pärjännyt 200 000 vuotta ilman meikkaamista ja ehostamista. Sisin on ollut tärkein parinvalintaan liittyvä tekijä (elatus- ja selviytymiskyky). Ei meikkaamisessa ole muuta haittaa kuin se, että kaikki mitä ihollesi pistät, imeytyy verenkiertoon ja näin ollen saastutat koko ajan itseäsi. Toisaalta taas jos peittää normaalin ihmisen virheitä, kuten ryppyjä, huijaa muita. Kivannäköiset vaatteet ovat kovin subjektiivista ja markkinan sanelemaa. Muotitietoiset ovat niitä, jotka eivät tajua tulleensa kusetetuksi. Muoti ei tarkoita laatua, vaan hyvää katetta tekijälleen.

3. Ei säkki ole vastakohta. Tarkoitan sitä, että naiset etenkin korostavat, että on tärkeää pukeutua ja tuntea olonsa seksikkääksi, vaikka olisi suhteessa. Miksi pitää olla seksikäs, jos ei ole tarkoitus vietellä ketään?

4. Pukeudun miesten vaatteisiin ja mielellään mahdollisimman löysiin vaatteisiin, jotka tuntuvat päälläni hyvältä. Vanhimmat paitani ovat lähes 20 vuotta vanhoja ja ne vain paranevat joka pesulla (alunperin kunnon puuvillaa). Hyviä farkkuja (jenkeistä) olen ostellut varastoon, koska täällä myydään pääosin täyttä paskaa. Sama pätee sukkiin, keinokuituista roskaa. Minua ei kiinnosta tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat. Minun ei tarvitse pukeutumisellani tai olomuodollani hakea toisten hyväksyntää. Mikäli menen ostamaan esimerkiksi autoa kulahtaneissa vaatteissani ja myyjä ei ala esitellä autoa minulle vaatteideni vuoksi, on se myyjän, ei minun ongelma. Minä saan sen auton sitten jostain muualta.

 

[kekkari]

1. Pohtiipas! Naiset erityisesti arvostelee toisten pukeutumista ja tyyliä. Ilman arvostelua ei myytäisi ainoatakaan naistenlehtäkään.

2. Tarkoitan, että se, joka pukeutumisella ja meikkaamisella haluaa miellyttää toisia, on pinnallinen. Minua ei kiinnosta tippaakaan toisten pukeutuminen. Tai no, jos nainen on pukeutunut kuin viiden sentin huora, niin mietin, mikä naisella on vikana. Ihminen on pärjännyt 200 000 vuotta ilman meikkaamista ja ehostamista. Sisin on ollut tärkein parinvalintaan liittyvä tekijä (elatus- ja selviytymiskyky). Ei meikkaamisessa ole muuta haittaa kuin se, että kaikki mitä ihollesi pistät, imeytyy verenkiertoon ja näin ollen saastutat koko ajan itseäsi. Toisaalta taas jos peittää normaalin ihmisen virheitä, kuten ryppyjä, huijaa muita. Kivannäköiset vaatteet ovat kovin subjektiivista ja markkinan sanelemaa. Muotitietoiset ovat niitä, jotka eivät tajua tulleensa kusetetuksi. Muoti ei tarkoita laatua, vaan hyvää katetta tekijälleen.

3. Ei säkki ole vastakohta. Tarkoitan sitä, että naiset etenkin korostavat, että on tärkeää pukeutua ja tuntea olonsa seksikkääksi, vaikka olisi suhteessa. Miksi pitää olla seksikäs, jos ei ole tarkoitus vietellä ketään?

4. Pukeudun miesten vaatteisiin ja mielellään mahdollisimman löysiin vaatteisiin, jotka tuntuvat päälläni hyvältä. Vanhimmat paitani ovat lähes 20 vuotta vanhoja ja ne vain paranevat joka pesulla (alunperin kunnon puuvillaa). Hyviä farkkuja (jenkeistä) olen ostellut varastoon, koska täällä myydään pääosin täyttä paskaa. Sama pätee sukkiin, keinokuituista roskaa. Minua ei kiinnosta tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat. Minun ei tarvitse pukeutumisellani tai olomuodollani hakea toisten hyväksyntää. Mikäli menen ostamaan esimerkiksi autoa kulahtaneissa vaatteissani ja myyjä ei ala esitellä autoa minulle vaatteideni vuoksi, on se myyjän, ei minun ongelma. Minä saan sen auton sitten jostain muualta.

Mä menin vahingossa kerran pankkiin pöyhimään talletuksiani maalitahraisessa paidassa. En nyt vain ehtinyt vaihtamaan vaatteita kun tuli työmaalta kiire tähän sovittuun tapaamiseen. Siekkarini kysyi kohteliaasti haluaisinko kotiuttaa joitakin varojani ja katsoi tahtomattaan vaatteitani. En voinut kuin nauraa ja kertoa että toki hänen panostaan arvostan mutta kun tuli kiire..

 

[vierailija]

Mä menin vahingossa kerran pankkiin pöyhimään talletuksiani maalitahraisessa paidassa. En nyt vain ehtinyt vaihtamaan vaatteita kun tuli työmaalta kiire tähän sovittuun tapaamiseen. Siekkarini kysyi kohteliaasti haluaisinko kotiuttaa joitakin varojani ja katsoi tahtomattaan vaatteitani. En voinut kuin nauraa ja kertoa että toki hänen panostaan arvostan mutta kun tuli kiire..

Hah, kekkuli on niin kädetön raha-asioissa että pitää olla oikein siekkari. Anna mun kaikki kestää!

 

[kekkari]

Hah, kekkuli on niin kädetön raha-asioissa että pitää olla oikein siekkari. Anna mun kaikki kestää!

Sulla ei taida kauhean paljoa niitä sijoituksia löytyä. Mulla on muutakin tekemistä ku seurata suurennuslasilla maailmantaloutta yötäpäivää. Sijoitusneuvojat tekee sen mun puolesta. Sen takia ne siellä on. Tämä KEKKARI myöskin haluaa kuunnella muiden mielipiteitä kun itse ei kaikkea voi ajatella.

 

[BobbySK]

Jos nyt mietitään kulutustottumuksia ja tyyliä, niin pois lukien tosi köyhät (joiden valintoja säätelee raha enemmän kuin muiden), niin suurempi merkitys on ihmisen persoonalla, sillä mihin on tottunut ja myös, millä alalla on. Kulttuuripuolella ja humanisteissa on rennomman oloista porukkaa kuin bisnesmaailmassa - noin yleistäen ja toki yksilökohtaisia eroja on.

Tuli vain mieleen tosta kulutustottumuksesta, niin sen verran oon huomannut, että rikkaat on tosi huonoja kuluttajia. Ainakin mitä tässä rikkaita tunnen, esim. anoppi ennen eläköitymistään oli tän kaupungin tienaavin nainen (Kaupungin 3. tienaavin henkilö) ja kohtuu saita kuin mikä. Yks toinen henkilö täällä omistaa miljoonia, mutta pyyrystää puluja, hamstraa juhlissa ilmaista ruokaa muovikassillisen mukaan ja polkee fillarilla jne. Ostovoimaa riittäis, mutta kuluttamiseen menee vaan murto-osa. Osa nykyongelmistakin olis vältettävissä, jos raha vain kiertäis eikä jäisi kasaantumaan eräiden ihmisten tileille.

 

[Occamin partaveitsi]

Mä menin vahingossa kerran pankkiin pöyhimään talletuksiani maalitahraisessa paidassa. En nyt vain ehtinyt vaihtamaan vaatteita kun tuli työmaalta kiire tähän sovittuun tapaamiseen. Siekkarini kysyi kohteliaasti haluaisinko kotiuttaa joitakin varojani ja katsoi tahtomattaan vaatteitani. En voinut kuin nauraa ja kertoa että toki hänen panostaan arvostan mutta kun tuli kiire..

Tarkoitit privatebankingin kuukausipalaveria? Sattuuhan sitä

Minun noloimpia esiintymismokiani on se, että esiinnyin isolle yleisölle eräässä tilaisuudessa pulla perseessä! Siis konkreettisesti pulla perseessä!

Miten tämä tapahtui? No, siinä oli kahvitilaisuus ennen esiintymistäni ja joku perkeleen idioottiakka oli laittanut pullan tuolilleni (ilmeisesti pöytätilan takia) ja ei sitten iljennyt sanoa kun istuin epähuomiossa sen päälle. Kyllä muuten punotti oman naamani lisäksi sen naisenkin naama, kun kesken esityksen tajusin asian ja heitin siitä sitten vitsiä yleisölle...

 

[Occamin partaveitsi]

Tuli vain mieleen tosta kulutustottumuksesta, niin sen verran oon huomannut, että rikkaat on tosi huonoja kuluttajia. Ainakin mitä tässä rikkaita tunnen, esim. anoppi ennen eläköitymistään oli tän kaupungin tienaavin nainen (Kaupungin 3. tienaavin henkilö) ja kohtuu saita kuin mikä. Yks toinen henkilö täällä omistaa miljoonia, mutta pyyrystää puluja, hamstraa juhlissa ilmaista ruokaa muovikassillisen mukaan ja polkee fillarilla jne. Ostovoimaa riittäis, mutta kuluttamiseen menee vaan murto-osa. Osa nykyongelmistakin olis vältettävissä, jos raha vain kiertäis eikä jäisi kasaantumaan eräiden ihmisten tileille.

Muistelen pankeissa lojuvan noin 80 miljardia mitättömällä korolla. Vinkkinä se, että Suomeen tehdyt pankkitalletukset verotetaan lähdeverollisesti ja niistä EI voi vähentää pääomatulojen tappioita. Eli kannattaa mieluummin siirtää rahat ulkomaiselle tilille, josta maksettu korko on pääomatuloa, josta saa vähentää tappiot.

 

[vierailija]

Ymmärrän mitä tarkoitat. Uskon kuitenkin, että antamamme arvomaailma on sellainen, etteivät lapset tahdo ostaa turhuuksia. Nytkin he haluavat mieluummin säästää kuin tuhlata, vaikka tileillä heillä on ihan hyvin rahaa.

Sinä säästät lapsillesi ja koska heidän rahan tarpeensa näin laskee, he laittavat rahansa säästöön. Antavat se ilmeisesti taas omille lapsilleen ja koska heidän rahan tarpeensa pienenee, he laittavat ylimääräisen rahansa säästöön. Ja näin jatkuu ilmeisesti ikuisuusteen tai ainakin siihen saakka kunnes aurinko sammuu.

Tuossa esimerkissänne säästämisestä itsessään on muodostunut itseisarvo. Säästäminen on hyväksi vain säästämisen takia. Koska säästäminen tässä kontekstissa tarkoittaa rahan säästämistä ja keräämistä talteen, tarkoittaa se että rahasta on tullut itseisarvo. Keräätte siis rahaa rahan takia, ette siksi mitä sillä saa.

Walt Disney kuvasi saduissaan myös persoonan, jolla raha oli juuri rahana se tärkein asia. Häntä kutsutaan Roope Ankaksi. Tosin jos aivan tarkkoja ja täsmällisiä ollaan, niin Roopellekin rahalla oli jokin muukin arvo, kuin sen pelkkä olemassaolo. Hän ui ja kylpi siinä.

Itselleni raha on hankkimisen väline ja arvon mitta. En saa hyvänolontunnetta numeroista tiliotteessani, enkä etenkään jos ajattelen sen olevan käyttämättömissä olevaa rahaa. Ja sitähän säästäminen säästämisen takia on, kuten yllä esitin.

 

[Occamin partaveitsi]

Sinä säästät lapsillesi ja koska heidän rahan tarpeensa näin laskee, he laittavat rahansa säästöön. Antavat se ilmeisesti taas omille lapsilleen ja koska heidän rahan tarpeensa pienenee, he laittavat ylimääräisen rahansa säästöön. Ja näin jatkuu ilmeisesti ikuisuusteen tai ainakin siihen saakka kunnes aurinko sammuu.

Tuossa esimerkissänne säästämisestä itsessään on muodostunut itseisarvo. Säästäminen on hyväksi vain säästämisen takia. Koska säästäminen tässä kontekstissa tarkoittaa rahan säästämistä ja keräämistä talteen, tarkoittaa se että rahasta on tullut itseisarvo. Keräätte siis rahaa rahan takia, ette siksi mitä sillä saa.

Walt Disney kuvasi saduissaan myös persoonan, jolla raha oli juuri rahana se tärkein asia. Häntä kutsutaan Roope Ankaksi. Tosin jos aivan tarkkoja ja täsmällisiä ollaan, niin Roopellekin rahalla oli jokin muukin arvo, kuin sen pelkkä olemassaolo. Hän ui ja kylpi siinä.

Itselleni raha on hankkimisen väline ja arvon mitta. En saa hyvänolontunnetta numeroista tiliotteessani, enkä etenkään jos ajattelen sen olevan käyttämättömissä olevaa rahaa. Ja sitähän säästäminen säästämisen takia on, kuten yllä esitin.

Kohtalaisen mustavalkoista, mutta on tuossa jotain totuuttakin. Raha ei meillä ole itseisarvo, eikä se saldokaan ole sinänsä tärkeä, pääasia, että on varaa elää normaalisti ja ei tarvitse ahdistua jokaisesta tarpeellisesta (mietitään yleensä pitkään) hankinnasta. Raha toisaalta helpottaa elämistä, mutta voi myös stressata erittäin paljon, riippuen suhtautumisesta sijoittamiseen.

Minä kehoitan lapsiani elämään säästäväisesti, ostamaan vain tarvittavan, kunnioittamaan luontoa ja pohtivan tekemiään päätöksiä kestävän kehityksen näkökulmasta. En voi tietää miten he loppupeleissä pärjäävät ja onnistuvatko pitkällä tähäimellä, mutta parhaani olen isänä tehnyt. Toivon, ettei heille satu kohdalle sellaista puolisoa, joka rellestää ja haluaa tuhlata kaikki lasten säästöt. Rakkaus on sellainen hulluuden tila, jossa helposti tekee irrationaalisia päätöksiä.

 

[vierailija]

Sinä säästät lapsillesi ja koska heidän rahan tarpeensa näin laskee, he laittavat rahansa säästöön. Antavat se ilmeisesti taas omille lapsilleen ja koska heidän rahan tarpeensa pienenee, he laittavat ylimääräisen rahansa säästöön. Ja näin jatkuu ilmeisesti ikuisuusteen tai ainakin siihen saakka kunnes aurinko sammuu.

Tuossa esimerkissänne säästämisestä itsessään on muodostunut itseisarvo. Säästäminen on hyväksi vain säästämisen takia. Koska säästäminen tässä kontekstissa tarkoittaa rahan säästämistä ja keräämistä talteen, tarkoittaa se että rahasta on tullut itseisarvo. Keräätte siis rahaa rahan takia, ette siksi mitä sillä saa.

Walt Disney kuvasi saduissaan myös persoonan, jolla raha oli juuri rahana se tärkein asia. Häntä kutsutaan Roope Ankaksi. Tosin jos aivan tarkkoja ja täsmällisiä ollaan, niin Roopellekin rahalla oli jokin muukin arvo, kuin sen pelkkä olemassaolo. Hän ui ja kylpi siinä.

Itselleni raha on hankkimisen väline ja arvon mitta. En saa hyvänolontunnetta numeroista tiliotteessani, enkä etenkään jos ajattelen sen olevan käyttämättömissä olevaa rahaa. Ja sitähän säästäminen säästämisen takia on, kuten yllä esitin.

Höpsistä. Minä säästän jokapäiväisessä elämässäni siksi, että voi halutessani ostaa mitä tahansa, ilman luottoa tai rahankäytön laskelmia. Auto meni rikki eikä sitä kannata enää korjata? Ei hätää, ostan pari vuotta vanhan käytetyn auton käteisellä, ja elämä jatkuu kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan. Syntyvälle vauvalle tarvitaan tavaraa? Ei hätää, käteisellä saa kaiken tarvittavan, eikä tunnu missään. Koira tarvitsee parin tonnin hammasremontin? Ei hätää, käteistä riittää. Työpaikka menee konkurssiin? Ei hätää, käteistä riittää muutaman vuoden elämiseen, joten aikaa uuden työpaikan etsimiseen on yllin kyllin.

Tämä ei onnistu niiltä, jotka joka kuukausi käyttävät kaiken, mitä tulee, tämä onnistuu vain säästäväisiltä ihmisiltä.

 

[vierailija]

...Toivon, ettei heille satu kohdalle sellaista puolisoa, joka rellestää ja haluaa tuhlata kaikki lasten säästöt. Rakkaus on sellainen hulluuden tila, jossa helposti tekee irrationaalisia päätöksiä.

Joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan....

Niinpä! Se on lapsen puoliso, lapsenlapsen puoliso tai joku. Mutta Irwinin... tai no Vexihän tuon sanoitti, mutta viisaus ei koskaan kuole.

 

[vierailija]

Höpsistä. Minä säästän jokapäiväisessä elämässäni siksi, että voi halutessani ostaa mitä tahansa, ilman luottoa tai rahankäytön laskelmia.

Sinä voit säästää ihan mihin lystäät. Vastaus oli Occamin partaveitselle, eikä liittynyt sinun säästämiseen mitenkään.

 

[Mörköäiti]

1. Pohtiipas! Naiset erityisesti arvostelee toisten pukeutumista ja tyyliä. Ilman arvostelua ei myytäisi ainoatakaan naistenlehtäkään.

2. Tarkoitan, että se, joka pukeutumisella ja meikkaamisella haluaa miellyttää toisia, on pinnallinen. Minua ei kiinnosta tippaakaan toisten pukeutuminen. Tai no, jos nainen on pukeutunut kuin viiden sentin huora, niin mietin, mikä naisella on vikana.

No, huorittelu on aika ala-arvoista ja kertoo enemmän henkilöstä itsestään. En muista vielä yhdenkään fiksun ja hyväsydämisen ihmisen huoritelleen ketään. Se on rahvaanomainen ja sivistymätön tapa.

Ihminen on pärjännyt 200 000 vuotta ilman meikkaamista ja ehostamista.

Ei pidä paikkaansa. Mutta vaikka olisikin noin, niin mitä sitten? Nyt on nyt eikä 200 000 vuotta sitten.

Sisin on ollut tärkein parinvalintaan liittyvä tekijä (elatus- ja selviytymiskyky).

Niin, siis ei suinkaan sisin, vaan aika lailla muut seikat. Tai no, riippuu alueesta. Suomessa on voitu aika vapaasti valita puoliso vain tietyin rajoituksin - pois lukien rikkaat, joiden valinnan vapaus oli yllättäen muita kapeampi.

Ei meikkaamisessa ole muuta haittaa kuin se, että kaikki mitä ihollesi pistät, imeytyy verenkiertoon ja näin ollen saastutat koko ajan itseäsi. Toisaalta taas jos peittää normaalin ihmisen virheitä, kuten ryppyjä, huijaa muita.

Miksi ei saisi "huijata" muita? Ei normaalisti kukaan asiaa noin vakavasti ota kuin sinä. Ei yleensä ihmisille ole niin tärkeää saada nähdä muiden "virheitä". Ihan kummallinen ajattelutapa. Jos joku haluaa vähän peittää couperosa-ihoaan tms. niin miksi hänen pitäisi vaan esitellä sitä? Kaikki kiinnittävät huomiota ensimmäisenä siihen punoittavaan ihoon sen sijaan, että näkisivät ihmisen sen alla.

Se on toki totta, että meikit imetyvyät ihon läpi, tai meikeistä imeytyy ainesosia. Mutta luulisi, että jokainen voisi päättää asiasta vain omalta kohdaltaan. Hieman neuroottista vauhkota muiden verenkierroista. Mitä mieltä olet sitten deodoranteista? Ne ovat vielä järeämpää ainetta kuin meikit.

Kivannäköiset vaatteet ovat kovin subjektiivista ja markkinan sanelemaa. Muotitietoiset ovat niitä, jotka eivät tajua tulleensa kusetetuksi. Muoti ei tarkoita laatua, vaan hyvää katetta tekijälleen.

Tottakai kivan näköiset vaatteet ovat subjektiivista - sehän siinä juuri on ideana. Markkinan sanelemaa ne tosin ovat - osittain. Mutta se johtuu toki siitäkin, ettei kaupasta voi ostaa muuta kuin sitä, mitä siellä on myynnissä. Mutta eivät kaikki suinkaan seuraa muotia ja tarjolla olevista vaatteista voi rakentaa oman näköisensä kokonaisuuden. Kirpputorit antavat mahdollisuuden löytää muidenkin sesonkien vaatteita kuin käsillä olevan.

Kaikki, joita kiinnostaa oma ulkonäkö, eivät suinkaan ole muotitietoisia. Monihan nimenomaan inhoaa muodin ajatusta ja vielä useammalle muoti sisänsä on yhdentekevä asia. Itse en ole puhunut missään vaiheessa muodista vaan päin vastoin ihmisen omasta tyylistä. Ja nekin, jotka ovat kiinnostuneet muodista, tuskin ensi sijaisesti ajattelevat ostavansa laatua. Ei kukaan ajattele muodin olevan laadun tae.

3. Ei säkki ole vastakohta. Tarkoitan sitä, että naiset etenkin korostavat, että on tärkeää pukeutua ja tuntea olonsa seksikkääksi, vaikka olisi suhteessa. Miksi pitää olla seksikäs, jos ei ole tarkoitus vietellä ketään?

Jos he saavat siitä hyvän fiiliksen. Tai jos se ylläpitää ajatusta itsestä seksikkäänä ja seksuaalisena olentona, mikä heijastuu positiivisesti omaan suhteeseen.

Ei seksikkyys tarkoita vain jotain minihameita ja iltameikkiä. Sehän voi tarkoittaa hyvin arkisiakin juttuja, jotka jonkun ihmisen päällä vaan ovat seksikkäitä. Usein ne ihmiset, joist arjessa ajattelee, että ovat seksikkäitä, eivät suinkaan olekaan pukeutuneet mitenkään kliseisen seksikkäästi, vaan he vaan ovat seksikkäitä. Lisäksi eri ihmisille eri asiat ovat seksikkäitä: jonkun mielestä kukkamekko voi olla seksikäs, jonkun toisen mielestä vaikka farkkutakki voi olla seksikäs.

4. Pukeudun miesten vaatteisiin ja mielellään mahdollisimman löysiin vaatteisiin, jotka tuntuvat päälläni hyvältä. Vanhimmat paitani ovat lähes 20 vuotta vanhoja ja ne vain paranevat joka pesulla (alunperin kunnon puuvillaa). Hyviä farkkuja (jenkeistä) olen ostellut varastoon, koska täällä myydään pääosin täyttä paskaa. Sama pätee sukkiin, keinokuituista roskaa. Minua ei kiinnosta tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat. Minun ei tarvitse pukeutumisellani tai olomuodollani hakea toisten hyväksyntää. Mikäli menen ostamaan esimerkiksi autoa kulahtaneissa vaatteissani ja myyjä ei ala esitellä autoa minulle vaatteideni vuoksi, on se myyjän, ei minun ongelma. Minä saan sen auton sitten jostain muualta.

Ei minuakaan kiinnosta pääsääntöisesti ollenkaan, mitä muut minusta ajattelevat, vaikka suhtaudunkin pukeutumiseen eri tavalla kuin sinä.

On fiksua pukeutua niin, että vaatteet myös tuntuvat hyvältä päällä. Sinulle se on mahdollisimman löysät vaatteet - jonkun toisen mielestä taas löysät vaatteet voivat tuntua epämukavilta. Toisaalta myös muut kuin fyysinen tunne vaatteista vaikuttaa. Esim. minulla olisi epämukava olo turkki päällä, vaikka se olisi kuinka lämmin, sillä minua häiritsisi ajatus turkiksista.