Miksi kaikki tavikset uskottelevat itselleen, että oikeasti rikkaista ei "näy raha"?

[vierailija]

Itselleni raha on hankkimisen väline ja arvon mitta. En saa hyvänolontunnetta numeroista tiliotteessani, enkä etenkään jos ajattelen sen olevan käyttämättömissä olevaa rahaa. Ja sitähän säästäminen säästämisen takia on, kuten yllä esitin.

Säästäminen elämänasenteena on ihana olotila, koska silloin voi aina hankkia haluamansa ja voi elää vapaana taloudellisista huolista. Siitä saa sen hyvänolon tunteen ja taloudellisesti stressittömän elämän. Suosittelen kaikille muillekin. Mitä pienemmät tulot, sitä tärkeämpää säästäminen on, koska äkillisiä menoja ei pysty hoitamaan tuloilla.

 

[vierailija9]

Tietenkään kaikkia ei kiinnosta kaikki. Mutta raha luo valinnanvapautta. Raha tuo mahdollisuuksia. Jos sitä rahaa yhtäkkiä olisi selvästi enemmän, niin se vaan on ihan fakta että ihminen alkaa kiinnostua vähän eri asioista ja ostaa sellaisia tavaroita, joita aikaisemmin ei olisi kuvitellutkaan hankkivansa.

Mä en ole kiinnostunut merkkikrääsästä ja voisin vannoa, että mun kädessä ei tule koskaan heilumaan vuittoni.

Mutta jos mä nyt saisin jostain niin paljon rahaa, että saisin lainat maksettua kertaheitolla pois ja vähän lisää käteistä, niin varmasti ostaisin erilaisia vaatteita ja saattaisin kuitenkin hankkia kalliin käsilaukun, vaikka nyt pidän yli 150e laukkuja naurettavina. Ehkä sellaiset on naurettavia koska mulla ei ole niihin rahaa.

Jonkun random merkkilaukun voisin ostaa koska vaan ihan nyt heti vaikka. Mutta tavallisen duunarin rahoissa moinen tuntuu aika suurelta menetykseltä. Me voidaan lasten kanssa kesällä kiertää pari huvipuistoa ja käydä vaikkapa risteilyllä. Enempään ei ole varaa ja huvipuistoon menee neljältä jo pari sataa euroa helposti. Noim joka toinen vuosi käydään isommalla reissulla. Kolme vuotta sitten oltiin Turkissa viikko. Tänä vuonna mennään ehkä Lappiin.

 

[Qxoxo]

Mä en lapsena tottunut siihen, että olisi mikään ollut mitenkään hienoa. Meitä oli kuusi lasta ja en todellakaan saanut mitään hienouksia kuin aniharvoin. Siskon vanhat vaatteet ja äiti ompeli itse paljon. Teininä sain kylmä haluamani merklofarkut ja joskus shoppailurahaa kaupungille. Kännykkä oli joku ihan peruspuhelin.

Sisustus on mulle nyt aikuisena intohimo ja rakastan kauniita esineitä. Pääasiassa mun kotoa löytyy ikeaa ja pari antiikkihuonekalua.

Mun mielestä on ihan puistattavaa ajatella, että joku ihan oikeasti maksaa yli 500e käsilaukusta... huh huh!! Mulle on 100e ihan maksimi.. Toisaalta ovathan monet kalliimmat laukut kauniita. Jos sitten olisin tosi rikas niin voisin maksaakin laukusta paljon. Ehkä sisimmässäni haaveilen jostain vuittonista

 

[vierailija]

Jos rikastuisin niin haluaisin varmaan laadukkaita asioita, mutta huomaamattomasti. Ja tottakai läheiset ihmiset saisivat tietää, sillä salailu olisi rankkaa. Mutta en todellakaan haluaisi arjessa erottua niin, että varakkuus nousisi jotenkin oleellisena asiana. Parasta on tuntea olevansa tavallinen tallaaja ihmisten joukossa, vaikkakin sitten olisi extra paljon rahaa käytettävissä.

 

[vierailija]

Tunnen kaksi rikasta ja heistä sitä ei päällepäin arvaisi. Muuten kuin ovat fiksuja ja mukavia ihmisiä, joten ei tavallaan ole ihme, että he ovat pärjänneet hyvin työelämässä. Varmaan riippuu ihmisen persoonasta ja kasvuympäristöstä, haluaako rikkauden näkyvän muille. Varmasti on myös niitä, jotka nauttivat siitä, että varakkuus huomataan.

 

[kekkari]

Ymmärrän mitä tarkoitat. Uskon kuitenkin, että antamamme arvomaailma on sellainen, etteivät lapset tahdo ostaa turhuuksia. Nytkin he haluavat mieluummin säästää kuin tuhlata, vaikka tileillä heillä on ihan hyvin rahaa.

Mun 2 vuotiaallani on rahaa jo enemmän tilillään kuin miehelläni. Mieheni tuhlaa rahansa heti kun ne saa. Älytöntä. Itse sijoitan kun eläkkeellä en halua elää kuin munkki. Lapseni saa sijoituksista tietää kun on kypsä niitä hallitsemaan.
Säästän ja säästän kunnes tiedän että yrittäjänä eläkkeellä elän yhtä leveästi kuin nyt, tai paremminkin. En luota pätkääkään nykyiseen yrittäjäeläkkeeseen...

 

[Mörköäiti]

Tietenkään kaikkia ei kiinnosta kaikki. Mutta raha luo valinnanvapautta. Raha tuo mahdollisuuksia. Jos sitä rahaa yhtäkkiä olisi selvästi enemmän, niin se vaan on ihan fakta että ihminen alkaa kiinnostua vähän eri asioista ja ostaa sellaisia tavaroita, joita aikaisemmin ei olisi kuvitellutkaan hankkivansa.

Mä en ole kiinnostunut merkkikrääsästä ja voisin vannoa, että mun kädessä ei tule koskaan heilumaan vuittoni.

Mutta jos mä nyt saisin jostain niin paljon rahaa, että saisin lainat maksettua kertaheitolla pois ja vähän lisää käteistä, niin varmasti ostaisin erilaisia vaatteita ja saattaisin kuitenkin hankkia kalliin käsilaukun, vaikka nyt pidän yli 150e laukkuja naurettavina. Ehkä sellaiset on naurettavia koska mulla ei ole niihin rahaa.

Jonkun random merkkilaukun voisin ostaa koska vaan ihan nyt heti vaikka. Mutta tavallisen duunarin rahoissa moinen tuntuu aika suurelta menetykseltä. Me voidaan lasten kanssa kesällä kiertää pari huvipuistoa ja käydä vaikkapa risteilyllä. Enempään ei ole varaa ja huvipuistoon menee neljältä jo pari sataa euroa helposti. Noim joka toinen vuosi käydään isommalla reissulla. Kolme vuotta sitten oltiin Turkissa viikko. Tänä vuonna mennään ehkä Lappiin.

Ymmärrän pointtisi, mutta miten selität sen, että kaikki eivät kuitenkaan ostele niitä kalliita laukkuja, vaikka se ei lompakossa tuntuisikaan?

Miksi muuten näissä varakkuusketjuissa päädytään aina keskustelemaan merkkilaukuista? Johtuuko se siitä, että aika moni vähän huonompituloinenkin saa vähintään säästämällä ostettua merkkilaukun, ja sitten voi kuvitella saaneensa jotain tärkeää ja merkittävää, kenties jopa päässeensä statushierarkiassa ylöspäin? Ja sitten ei tunnu enää siltä, että olisi niin suuri välimatka niihin oikeasti hyvätuloisiin?

 

[p@ul@]

Sanotaanko niin, että olen vihdoinkin tajunnut sen, ettei onni tule täysillä elämisestä, vaan rauhasta ja tyytyväisyydestä siihen mitä olen jo saanut aikaan/ostettua.

Tiedän, että lapseni voivat hankkia itse asuntonsa, ovat oppineet säästäväiseksi, mutta ehkä he voivat keskittyä elämässään johonkin arvokkaampaan asiaan kuin rahan tekemiseen, toisin kuin minä olen joutunut tekemään.

Niin, mut mitä korkeammalta putoaa, sitä kipeempää käy, sanovat.

Mehän ollaan - koko sukupolvi meitäkin ennen - syöty jo lasten leipää pilaamalla maat ja ilmat, kalat vesistä jne. Mut ei sitä tietenkään haluta aina kertoa?
Selvis mulle lopulta, kun lääkäri halusi määrätä kolesterolilääkityksen, mutta kirjasi asian erikseen papereihin, koska halusi varmistaa selustansa, et varmasti ei ole tehnyt hoitovirhettä! En usko heidän raja-arvoihin, mut olisiko mun täytynyt viedä vastaanottoaikaa siltä seuraavalta, todistaakseni sitä? Ei onnistu, mutta okuhan heidän pykälät on säätänyt....! Jos unohdan syödä rasvaa, tulee poskiontelotulehdus ym, muuten ei tule. Mut luomuvoita en sentään ala itse vielä tekemään. Kasviöljyihin en luota kuin se paras oliiviöljy käy - muussa voi olla maissiöljyä tai soijaöljyä ja niistä ainakin tulen kipeäksi nopeiten. Ihminen oppii, mut monesti liian myöhään... tai sitten jossain ei halutakaan, että oppis mitään?

 

[vierailija]

Siis jos on ökyrikas niin varmasti se näkyy ulospäin. Mutta jos ihminen on hankkinut suht hyvän varallisuuden omin ponnistuksin, ei se useinkaan näy päälle. Tietenkin ihmisen arvotkin vaikuttavat asiaan. Minut on esim kasvatettu siten, että raha-asioista (plussat tai miinukset) ei huudella ympäriinsä. Eli oikeastaan vain minä ja puolisoni tiedetään meidän talousasiat, edes lapsilla ei ole mitään tietoa tuloistamme/menoistamme.

 

[vierailija]

Siinä mielessä ehkä allekirjoitan sen rikkauden näkymisen, että jos rahat on itseansaittuja niin voi olettaa, että se menestymisen kulttuuri siirtyisi myös seuraavalle polvelle. Samoin kuin sossupummien lapsista tulee paljon suuremmalla todennäköisyydellä myös pummeja. Kyllähän rikkaiden jälkipolvella on paremmat edellytykset pärjätä.

Facebook maksaa käyttäjille yli 660 miljoonan euron korvaukset – Tarkista tästä, oletko oikeutettu saamaan osasi

Yhtiö maksaa korvauksia käyttäjilleen jotka ovat asuneet Yhdysvalloissa 2007-2022 välisenä aikana.

www.iltalehti.fi