Miksi mieheni häpeää olla kanssani????

[paskana]

Ja heti alkuun, olen kysellyt, kierrellyt ja kaarrellut, enkä vastausta hältä itseltään ole saanut.

Olemme siis 12 vuotta olleet yhdessä. Naimisissa kahdeksan vuotta. Lapsia kaksi.
Kyse on siitä ettei mies halua lähteä kahdestaan kanssani esim syömään tai yöksi jonnekkin. Lapsenvahti asiat olis järjestynyt ja kaikki muukin. Minulle on jäänyt sellainen olo että häpeää sanoa muille, että olemme olleet kahdestaan jossakin. Jos vietämme kotona aikaa perheen kesken , ja joku kaveri soittaa ja kysyy mukaansa jonnekin, niin mieluumin valehtelee kaverille, kun myöntää että viettää aikaa meidän kanssa.
Kavereidensa kanssa kyllä käy ja tekee asioita. Myös esim valokuvissa hän haluaa olla erittäin kaukana minusta.

Tämä asia on alkanut hajottamaan minua entisestään, varsinkin kun haluaisin että parisuhteemme voi hyvin ja sitä kahden keskistä aikaakin olisi.

Nyt sitten tähän on vielä tullut mukaan toinen mies, joka on kiinnostunut minusta ja haluaisi viettää aikaa kanssani....

 

[bud]

Ootko lihonut?

 

[vieras]

Oho! Tuo ei kyllä selviä muuten kuin kysymällä mieheltä suoraan mistä kiikastaa.

 

[ap]

Mutta syy tuskin se, koska en kelvannut edes silloin kun olin alipainoinen.

 

[hmm]

Miehelläsi on toinen nainen ja nyt hän pelkää että "kärähtää" tälle kun teillä meneekin ihan hyvin toisin kuin hän rakastajattarelleen väittää. Niin.

 

[ap]

Koska näin on jatkunut jo sen 11 vuotta ainakin.. ja tiedän kyllä kenen kanssa ja moilloin hän menee..
Tosin toinen nainen muuten voi olla... mutta ei syynä tähän.

 

[hmm]

Mies on vaan kavereilleen kertonut tai naureskellut et kotona kaikki menee päin persettä ja akka nalkuttaa tai muuta sellaista paskaa, ei sit voi myöntää kavereilleen liioitelleensa?

 

[Sellaista]

Koska näin on jatkunut jo sen 11 vuotta ainakin.. ja tiedän kyllä kenen kanssa ja moilloin hän menee..
Tosin toinen nainen muuten voi olla... mutta ei syynä tähän.

Ei millään pahalla, mutta jos olette olleet yhdessä 12v ja 8v naimisissa, niin sinun pitää ensin kysyä itseltäsi, että miksi suostuit tuolla tavalla käyttäytyvän miehen kosintaan???????
Ja jos kerran huomasit tämän jo alkaessanne seurustelemaan, niin olisit voinut jo ennen naimisiinmenoa häipyä.
Pitikö lapset pykätä onnettomaan suhteeseen.

Nyt on myöhäistä itkeä kun paskat on housussa.
Joten elä vain valintasi kanssa

 

[sama]

Itse asiassa mulla on vähän samanlainen tilanne. Meíllä on jo niin isot lapset että voisimme kulkea kahdestaan helpostikin. Mutta mutta.. mies ei ikinä ehdota esim iltaisin syömään menoa tms ja jos minä ehdotan niin vastaus on jotain kuivaa -yhm miksei... mutta ei innostu. Mutta annas olla kun kavereiden kanssa on sama juttu niin johan mennään että kantapäät vaan vilahtaa.. ;(

 

[hmm]

Koska näin on jatkunut jo sen 11 vuotta ainakin.. ja tiedän kyllä kenen kanssa ja moilloin hän menee..
Tosin toinen nainen muuten voi olla... mutta ei syynä tähän.

Ei millään pahalla, mutta jos olette olleet yhdessä 12v ja 8v naimisissa, niin sinun pitää ensin kysyä itseltäsi, että miksi suostuit tuolla tavalla käyttäytyvän miehen kosintaan???????
Ja jos kerran huomasit tämän jo alkaessanne seurustelemaan, niin olisit voinut jo ennen naimisiinmenoa häipyä.
Pitikö lapset pykätä onnettomaan suhteeseen.

Nyt on myöhäistä itkeä kun paskat on housussa.
Joten elä vain valintasi kanssa

Mut pääseehän siitä pois. Yksi elämä meill vaan on!

 

[Sellaista]

Koska näin on jatkunut jo sen 11 vuotta ainakin.. ja tiedän kyllä kenen kanssa ja moilloin hän menee..
Tosin toinen nainen muuten voi olla... mutta ei syynä tähän.

Ei millään pahalla, mutta jos olette olleet yhdessä 12v ja 8v naimisissa, niin sinun pitää ensin kysyä itseltäsi, että miksi suostuit tuolla tavalla käyttäytyvän miehen kosintaan???????
Ja jos kerran huomasit tämän jo alkaessanne seurustelemaan, niin olisit voinut jo ennen naimisiinmenoa häipyä.
Pitikö lapset pykätä onnettomaan suhteeseen.

Nyt on myöhäistä itkeä kun paskat on housussa.
Joten elä vain valintasi kanssa

Mut pääseehän siitä pois. Yksi elämä meill vaan on!

Niin pääsee, mutta sitä ihmettelen, että miksi pitää ottaa se paska mies ja sitten pykätä lapset ja lapsien tulon jälkeen miettiä, että mitä jos nostaisin kytkintä kun on tuo mies ollut tuollainen aina, mutta nyt on hyvä aika erota kun saa sekoitettua lastenkin elämän.

Jos olisi aikaisemmin jo tehnyt oikean ratkaisun ei olisi lapsia kuviossa kärsimässä

 

[ap]

Huolehtii meistä hyvin ja luulen että rakastaa minua kuitenkin. On lapsille todella hyvä isä. Sisimmässään meillä on kaikki ns. hyvin. Ainoastaan tämä asia korostuu liiakseen. Kaverit menevät vaimojensa kanssa ja niistä mies saattaa ääneen mainitakkin.
En oikeen tiedä haluanko erota tämän asian takia...
Myös se että miehen kaverit pyytävät vaimoineen meitä kylään, mutta siihenkin mies aina keksii esteensä.. niin kuin haluaisi pitää meidät erillään.
Kuitenkin saattaa olla että mökillä on muut pariskuntia ja mieheni yksin, vaikka minutkin olisi kutsuttu.

 

[hmm]

Koska näin on jatkunut jo sen 11 vuotta ainakin.. ja tiedän kyllä kenen kanssa ja moilloin hän menee..
Tosin toinen nainen muuten voi olla... mutta ei syynä tähän.

Ei millään pahalla, mutta jos olette olleet yhdessä 12v ja 8v naimisissa, niin sinun pitää ensin kysyä itseltäsi, että miksi suostuit tuolla tavalla käyttäytyvän miehen kosintaan???????
Ja jos kerran huomasit tämän jo alkaessanne seurustelemaan, niin olisit voinut jo ennen naimisiinmenoa häipyä.
Pitikö lapset pykätä onnettomaan suhteeseen.

Nyt on myöhäistä itkeä kun paskat on housussa.
Joten elä vain valintasi kanssa

Mut pääseehän siitä pois. Yksi elämä meill vaan on!

Niin pääsee, mutta sitä ihmettelen, että miksi pitää ottaa se paska mies ja sitten pykätä lapset ja lapsien tulon jälkeen miettiä, että mitä jos nostaisin kytkintä kun on tuo mies ollut tuollainen aina, mutta nyt on hyvä aika erota kun saa sekoitettua lastenkin elämän.

Jos olisi aikaisemmin jo tehnyt oikean ratkaisun ei olisi lapsia kuviossa kärsimässä

Katsos me naiset vaan ollaan sellaisia että ei uskota vaan ajatellaan että meidän rakkaus ne muuttaa. Eipä ole ensimmäinen tapaus eikä viimeinen.

 

[sama]

Huolehtii meistä hyvin ja luulen että rakastaa minua kuitenkin. On lapsille todella hyvä isä. Sisimmässään meillä on kaikki ns. hyvin. Ainoastaan tämä asia korostuu liiakseen. Kaverit menevät vaimojensa kanssa ja niistä mies saattaa ääneen mainitakkin.
En oikeen tiedä haluanko erota tämän asian takia...
Myös se että miehen kaverit pyytävät vaimoineen meitä kylään, mutta siihenkin mies aina keksii esteensä.. niin kuin haluaisi pitää meidät erillään.
Kuitenkin saattaa olla että mökillä on muut pariskuntia ja mieheni yksin, vaikka minutkin olisi kutsuttu.

Just sama ku meillä!!! TUlee sellainen epäkelpo olotila.. Mietin myös usein että missähän vika?

 

[kannattaa miettiä]

Ootko lihonut?

samaa mitin. Olisi se noloa naisdelekin jos mies ihan possu.

 

[ap]

Onko tätä teillä jatkunut pitkään? Itsellekkin tulee epäkelpo olo, sitä on niin vaikea selittää...

 

[vieras]

Mä olen naisena vähän samanlainen kuin sun miehesi. Enkä kyllä häpeä miestäni tai tarkoita pahaa käytökselläni.

En vain osaa olla noissa tilanteissa mieheni kanssa. Tykkään mennä kavereiden ym. kanssa yksin, tulen hyvin juttuun lähinpien ystävieni miesten kanssa eli ei tökkää keskustelut siihen mun "puoliskon" puuttumiseen.

Mulla on tosi vahva sinkkuidentiteetti vaikka olen ollut uskollisessa parisuhteessa jo melkein 10 vuotta. Tuolla tarkoitan vain sitä, että tykkään mennä yksin ja olla liikenteessä omana itsenäni, en parivaljakkona. Tosi vaikeaa sitä tunnetta selittää.. Musta on vain epämukavaa, jos vaikka illanistujaisissa noudatetaan sitä perus parisuhdeillan kaavaa mihin se monilla pariutuneilla tuttavapiireillä menee. Jotenkin tyl-sääkin tylsempää.

En mä tosiaan tällä ole pahaa tarkoittanut; joskus alkuvuosina tästä keskusteltiin ja tämä on meille ok tapa olla. Kotona kaksin tai perheen kesken meillä on ihanaa. Seksi sujuu, on kivaa yhdessä. Nauretaan paljon. Miksi noista menoista pitäisi tehdä ongelma? Onko sulla vähän omia menoja tms?

 

[niin]

Mä olin tuollaisessa suhteessa ja eron jälkeen selvis, että mua ei huolittu mihinkään mukaan, koska kumppani pelehti muiden kanssa, eikä sen kaverit pitäneet mua riittävän hyvänä hänelle, eikä hän halunnut selitellä miks musta tykkää.

 

[sama]

Onko tätä teillä jatkunut pitkään? Itsellekkin tulee epäkelpo olo, sitä on niin vaikea selittää...

En osaa sanoa koska se olisi "alkanut" -aikaisemmin kyllä kuljettiin yhdessä. Ehkäpä 3-4 vuotta...

Se on jännä tunne kun vaistoaa toisesta että hän ei halua seuraani mutta toinen ei kuitenkaan sitä suoraan sano. Välillä mietin olenko aivan vainoharhainen mutta kun kerta toisensa jälkeen aina sama juttu - ei kiinnosta lähteä kanssani kahdestaan ulos..

 

[ap]

ihan mukavasti ja nautin myöskin kun saan mennä yksin, mutta tuntuu että perheenä ja puolisona haluan olla ja liikkua myös puolisoni kanssa julkisesti, kaikki nyt varsin hyvin tietää että olemme perhe..

 

[ap]

Haluaisin itsekkin asiaan suoran vastauksen..ehkä olisi helpompaa hyväksyä asia kun tietäis missä mättää ja voiko itse tehdä jotain toisin.

 

[vieras]

Miten tulet juttuun miehen kavereiden kanssa? Oletko yleisesti ottaen sosiaalinen ja osaat keskustella ihmisten kanssa?

En kysy pahalla, vaan ihan siksi koska oma mieheni on todella epäsosiaalinen tapaus ja usein menen erilaisiin illanistujaisiin sun muihin yksin kuin hänen kanssaan. Hän siis kyllä tulisi mukaan, mutta ei oikein osaa olla ihmisten kanssa. Saattaa istua pitkään ihan hiljaa ja sitten yhtäkkiä sanoa jotain "hölmöä", tilanteeseen sopimatonta tai muka huumorilla piikitellä minua, mikä voi ulkopuolisen korvaan kuulostaakin tosi ilkeältä, tms.

Muuten on aivan ihana mies ja perheenisä, en missään nimessä vaihtaisi toiseen.

 

[?]

idiksiä lisää??

 

[hmm]

Se on homo?

 

[marleena]

ihan mukavasti ja nautin myöskin kun saan mennä yksin, mutta tuntuu että perheenä ja puolisona haluan olla ja liikkua myös puolisoni kanssa julkisesti, kaikki nyt varsin hyvin tietää että olemme perhe..

Mä kirjoitin tuossa ton pitkän tekstin, olen naisena siis tämä samantyyppinen.

En osaa muuta sanoa, kuin että kysy ihmeessä miksi noin. Sano, että asia on sulle tärkeää ymmärtää.

Mutta jos miehesi on samanlainen samoista syistä kuin minä, ei oikein ole muita kuin ne kaksi vaihtoehtoa; hyväksyä asia tai antaa toisen mennä. Musta ei ikinä tule sellaista käsikädessä-kulkijaa ja tämän olen kyllä reilusti sanonut miehelleni. Väkisin sellaisen yrittäminen toisi vain pahaa mieltä molemmille.

Olen joskus äitini kanssa jutellut näistä asioista, hän ei myöskään ymmärrä tyyliäni. Tuo lause "liikkua pariskuntana..." on kuin hänen suustaan. Mulle tuottaa vilunväreitä tuo pelkkä pariskunta-sana siinä. Mä en vain ymmärrä, MIKSI pitäisi. Miksi se olisi sulle niin tärkeää? Onko se riitelyn, kinaamisen tai väittelyn arvoista? Pahan mielen tai jopa eron arvoista? Noita kannattaa ehkä miettiä.

Tärkeää on tietysti sekin, miten viihdytte toistenne seurassa muuten. Meillä on kahdenkeskistä aikaa kotona paljonkin, ei siihen hotellia tai ravintolaa tarvita että on hyvä olla toisen kanssa. Sitten taas jos haluan lähteä syömään tai viihteelle, menen mieluummin ystävien kanssa tai vaikka yksin.