Miksi mun mies ei halua sitoutua?!

[Päähänpinttymä]

Siinäpä se. Tarina se että ollaan tunnettu mieheni kanssa jo teinistä asti,eli n. 13 vuotta.
Samoissa porukoissa pyörittiin,mutta seurustelin toisen kanssa kymmenisen vuotta. Exä ja nyxä kavereita jo ala-asteelta asti..
Erosin exästä ja pian jo seurustelinkin nykyiseni kanssa. Olen aina pitänyt nykyisestäni ja miettinyt monesti,että se joka hänet nappaa on onnen tyttö. Nyt voin sanoa että minä olen se!
Ollaan oltu nyt miehen kanssa reilu 2 vuotta yhdessä. Suhteen alkuvaiheessa selvisi että minulla on todella ärhäkkää sorttia oleva endometrioosi,munasarjan kasvaimen takia jouduin leikkaukseen. Leikannut lääkäri sanoi,että nyt lapsen tekoon jos meinaa ja paras hoito endometrioosiin on raskaus. Siinäpä tulikin loppuelämän suunnitteluun vauhtia.
Miehen kanssa sovittiin ettei käytetä ehkäisyä ja vauva saa tulla jos tulee. Pian olikin jo mennyt yli vuosi eikä vauvaa kuulunut. Kävin sitten tuona aikana polilla tarkistuttamassa munasarjan tilanteen. Puheeksi tuli tämä ettei lasta ole kuulunut. Sain clomifenit joilla tulinkin kahdesti raskaaksi,jotka kuitenkin meni kesken.
Nyt tuosta viimeisestäkin keskenmenosta on pian vuosi,eikä mitään ole tuon jälkeen tapahtunut. Meillä alkaa lapsettomuushoidot lähiviikkoina. Selittämätön lapsettomuus,syytä ei ole löytynyt.
Rakastan miestäni todella ja haluaisin kihloihin ja naimisiin heti kun mahdollista. Olen sen verran vanhanaikainen että haluan sormuksen sormeen joka kertoo rakkaudestamme ja lupauksesta kuulua toisillemme. Mies ei halua kihloihin?! WTF?? Mikä ihme mättää? Mies on kyllä valmis perustamaan perheen,muttei sormusta suostu sormeensa hankkimaan,miksi?? Ei tule vastausta kun kysyn. Monesti kosinut miestä,vastaus on " voi sua hönttiä.."
Mies sanoikin joskus että jos meinataan mennä naimisiin,mennään suoraan ilman mitään kihloja..
Mä oletan automaattisesti ihmisten kihlautuvan ennen naimisiin menoa,mulle se on itsestäänselvyys. Ainakin itseni kohdalla. Tietenkään ei ole pakko,mutta jotenkin kihloihin meno antaa naimisiin menosta varmuuden jne..
Mitä hittoo,pitääkö mun vaan antaa olla vai pitääkö mun etsiä joku joka on valmis kihlautumaan joskus? Vaadinko liikoja vai eikö minulla ole ole muka oikeutta kokea sitoutumista suormuksen muodossa..

 

[Pesky Pixie]

Ehkä mies on vähän sitä mieltä, että kihlaus on instituutiona vanhanaikainen, eikä nykyaikana merkitse mitään. Niinhän se onkin, aika harvalle se nykyään merkitsee sitä, että se on oikeasti lupaus mennä naimisiin, kuten ennen. Ennenhän kihlauksen purkaminen oli tietyllä tavalla häpeä. Kihlaukseen ei edes liity mitään juridisia sopimuksia, ja monihan menee kihloihin muuten vaan, ilman varsinaista suunnitelmaa naimisiin menosta. Mielestäni voisitte mennä sitten vaan suoraan naimisiin. Jos se kerran on molempien tarkoitus.

 

[Päähänpinttymä]

No kylläpähän mies sanoikin että kaksi vuotta joudun odottamaan naimisiin menon kanssa. Kysyin miksi just kaksi vuotta. Mies sanoi,että ensi kesänä olen raskaana loppumetreillä tai meillä on jo vauva ja sitten tietysti alkaa vasta häiden suunnittelu. Todella ihanasti sanottu ja oikeen fiksua kyllä.
Noh,kai mun pitää vaan niellä pettymykseni kihlautumisen suhteen ja odottaa sitä päivää kun mennään naimisiin. Mutta kun olisin halunnut!!!

 

["Vieras"]

No kylläpähän mies sanoikin että kaksi vuotta joudun odottamaan naimisiin menon kanssa. Kysyin miksi just kaksi vuotta. Mies sanoi,että ensi kesänä olen raskaana loppumetreillä tai meillä on jo vauva ja sitten tietysti alkaa vasta häiden suunnittelu. Todella ihanasti sanottu ja oikeen fiksua kyllä.
Noh,kai mun pitää vaan niellä pettymykseni kihlautumisen suhteen ja odottaa sitä päivää kun mennään naimisiin. Mutta kun olisin halunnut!!!

Mutta sittenhän olette kihloissa jos naimisiin menosta on sovittu . Eihän se kihlaus ole "kuin" lupaus mennä naimisiin.

 

["vieras"]

Mutta siis jos te olette luvanneet mennä naimisiin vaikka kahden vuoden päästä, niin tehän olette kihloissa? Mun on pakko sanoa että en ole oikein koskaan tajunnut monien parien kihloihin liittyviä kiemuroita Meillä mies kosi, vastasin myöntävästi ja samana päivänä kaupunkireissulla mies kysyi, että pitäiskö meidän hankkia sormukset, ja ostettiin ne. Ja sit alettiin suunnitella häitä pikkuhiljaa. Mä käsitän niin, että kihloissa oleva pariskunta on luvannut keskenään mennä naimisiin, mitään sormuksia tai juhlia ei siihen vaadita.

 

[Päähänpinttymä]

No periaatteessa joo,kihloissa ollaan jos tuolta kantilta ajattelee mitä "Vieras" kirjoitit. Mä en ehkä vaan taida uskoo sitä että kahden vuoden päästä kesällä mennään naimisiin..Mies ei ole edes sen jälkeen asiasta ääneen puhunut..Mä tarvin sen hiton kihlasormuksen "todisteeksi" siitä lupauksesta,piru vie..!

 

["harakka"]

Harakka kiiltävän perään.

 

["vieras"]

Miehelle kihloihin meno ei syystä tai toisesta ole tärkeä. Mun mieheni oli samanlainen. Hän piti kihlautumista turhana ja mä siitä jankutin. Sanoi, että kihlaus on menettänyt merkityksensä, kun toisaalta monet menee nykyisin kihloihin ilman tietoakaan naimisiin menosta. Mies oli kyllä täysin sitoutunut suhteeseen, hänen mielestään ei vain tarvitan tuollaista todistetta ulkopuolisille. Nykyisin ollaan naimisissa. Kaks kuukautta ennen naimisiin menoa päätettiin, mutta sormuksia ei tuon merkiksi ostettu. Myöhemmin olen ajatellut, että meille naisille nämä ulkoiset merkit sitoutumisesta tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin miehille.

 

[ihme mies]

Mitä hittoo,pitääkö mun vaan antaa olla vai pitääkö mun etsiä joku joka on valmis kihlautumaan joskus? Vaadinko liikoja vai eikö minulla ole ole muka oikeutta kokea sitoutumista suormuksen muodossa..

Jos itse olisin parisuhteessa jossa toinen osapuoli vaatisi kihlautumista ja uhkaisi erota jos en siihen suostuisi niin toivottaisin hyvää matkaa ja onnea valitsemallaan tiellä. Parisuhde tuollaisen ihmisen kanssa ei pitkällä tähtäimellä voi olla sen arvoinen tai siinä täytyy olla jotain jo valmiiksi pahasti pielessä jos metallinpala sormessa on elämän ja kuoleman kysymys.

 

[villi ehdotus]

Entä jos kertoisit miehelle ajatuksistasi ja kysyisit, miksi hän ei halua kihloihin?

 

[ro-man-ce]

sullahan on varsinainen romantikko poikaystävänä! Suna en odottaisi ainakaan vuosipäiviä tai spontaania ruusujen ostamisia.

Mutta jos nyt unohdetaan koko lapsijuttu ja kysytään vaikka näin että mitäs niin erikoista sinussa on, että miehen pitäisi haluta sitoutua? Mitä hän siitä saisi, mitä ei jo nyt saa ja mistä luopuisi.

Naisilla tuntuu olevan kumma käsitys, että tottahan normaali mies haluaa heihin sitoutua kun he ovat naisia ja antavat seksiä. Ihan kuin se olisi vain mies jolta odotetaan jonkinlaista laatua.

 

["vieras"]

Se haaveilee vieläkin "siitä oikeasta".

 

[Päähänpinttymä]

Hih,sainpas keskustelun käyntiin

Mä en ole miestä erolla uhannut,kuten joku ilmeisesti ymmärtänyt..En ole jankuttanut asiasta,pari kertaa itse kysynyt mentäskö kihloihin..
Mies ei kyllä ole kovin romanttinen,ihan oikeesti. Odotin kihloja Las Vegasin matkalla,melko romanttinen paikka oli.. Sitten juhannuksena,sitten jouluna,sitten uutena vuotena. Sitten taas vuosipäivänä,juhannuksena..
Kun alettiin seurustella,mies sanoi odottaneensa mua ja rakastaneensa mua salaa kymmenen vuotta,sen ajan kun seurustelin exäni kanssa. En ollut koskaan huomannut moista hänestä.. Mies ei ollut juurikaan seurustellut pidempiä aikoja odottaessaan minua. Kaveritkin ovat kyselleet että mites te ette kihloihin ole menny. Naispuoleinen kaverini sanoikin,että luulisi hänen heti kihlaavan minut kun sai minut omakseen,kerran raskastanut jo niin kauan..Mutta ei.
Mies on todella ihana,huomaavainen,hellä jne. mutta romanttinen ei kyllä ole..
Pitääkö mun joku ilta polvistua sen eteen kynttilän valossa..? Ja jos ei suostu,niin olokoot sit kihlat.