P
Päähänpinttymä
Vieras
Siinäpä se. Tarina se että ollaan tunnettu mieheni kanssa jo teinistä asti,eli n. 13 vuotta.
Samoissa porukoissa pyörittiin,mutta seurustelin toisen kanssa kymmenisen vuotta. Exä ja nyxä kavereita jo ala-asteelta asti..
Erosin exästä ja pian jo seurustelinkin nykyiseni kanssa. Olen aina pitänyt nykyisestäni ja miettinyt monesti,että se joka hänet nappaa on onnen tyttö. Nyt voin sanoa että minä olen se!
Ollaan oltu nyt miehen kanssa reilu 2 vuotta yhdessä. Suhteen alkuvaiheessa selvisi että minulla on todella ärhäkkää sorttia oleva endometrioosi,munasarjan kasvaimen takia jouduin leikkaukseen. Leikannut lääkäri sanoi,että nyt lapsen tekoon jos meinaa ja paras hoito endometrioosiin on raskaus. Siinäpä tulikin loppuelämän suunnitteluun vauhtia.
Miehen kanssa sovittiin ettei käytetä ehkäisyä ja vauva saa tulla jos tulee. Pian olikin jo mennyt yli vuosi eikä vauvaa kuulunut. Kävin sitten tuona aikana polilla tarkistuttamassa munasarjan tilanteen. Puheeksi tuli tämä ettei lasta ole kuulunut. Sain clomifenit joilla tulinkin kahdesti raskaaksi,jotka kuitenkin meni kesken.
Nyt tuosta viimeisestäkin keskenmenosta on pian vuosi,eikä mitään ole tuon jälkeen tapahtunut. Meillä alkaa lapsettomuushoidot lähiviikkoina. Selittämätön lapsettomuus,syytä ei ole löytynyt.
Rakastan miestäni todella ja haluaisin kihloihin ja naimisiin heti kun mahdollista. Olen sen verran vanhanaikainen että haluan sormuksen sormeen joka kertoo rakkaudestamme ja lupauksesta kuulua toisillemme. Mies ei halua kihloihin?! WTF?? Mikä ihme mättää? Mies on kyllä valmis perustamaan perheen,muttei sormusta suostu sormeensa hankkimaan,miksi?? Ei tule vastausta kun kysyn. Monesti kosinut miestä,vastaus on " voi sua hönttiä.."
Mies sanoikin joskus että jos meinataan mennä naimisiin,mennään suoraan ilman mitään kihloja..
Mä oletan automaattisesti ihmisten kihlautuvan ennen naimisiin menoa,mulle se on itsestäänselvyys. Ainakin itseni kohdalla. Tietenkään ei ole pakko,mutta jotenkin kihloihin meno antaa naimisiin menosta varmuuden jne..
Mitä hittoo,pitääkö mun vaan antaa olla vai pitääkö mun etsiä joku joka on valmis kihlautumaan joskus? Vaadinko liikoja vai eikö minulla ole ole muka oikeutta kokea sitoutumista suormuksen muodossa..
Samoissa porukoissa pyörittiin,mutta seurustelin toisen kanssa kymmenisen vuotta. Exä ja nyxä kavereita jo ala-asteelta asti..
Erosin exästä ja pian jo seurustelinkin nykyiseni kanssa. Olen aina pitänyt nykyisestäni ja miettinyt monesti,että se joka hänet nappaa on onnen tyttö. Nyt voin sanoa että minä olen se!
Ollaan oltu nyt miehen kanssa reilu 2 vuotta yhdessä. Suhteen alkuvaiheessa selvisi että minulla on todella ärhäkkää sorttia oleva endometrioosi,munasarjan kasvaimen takia jouduin leikkaukseen. Leikannut lääkäri sanoi,että nyt lapsen tekoon jos meinaa ja paras hoito endometrioosiin on raskaus. Siinäpä tulikin loppuelämän suunnitteluun vauhtia.
Miehen kanssa sovittiin ettei käytetä ehkäisyä ja vauva saa tulla jos tulee. Pian olikin jo mennyt yli vuosi eikä vauvaa kuulunut. Kävin sitten tuona aikana polilla tarkistuttamassa munasarjan tilanteen. Puheeksi tuli tämä ettei lasta ole kuulunut. Sain clomifenit joilla tulinkin kahdesti raskaaksi,jotka kuitenkin meni kesken.
Nyt tuosta viimeisestäkin keskenmenosta on pian vuosi,eikä mitään ole tuon jälkeen tapahtunut. Meillä alkaa lapsettomuushoidot lähiviikkoina. Selittämätön lapsettomuus,syytä ei ole löytynyt.
Rakastan miestäni todella ja haluaisin kihloihin ja naimisiin heti kun mahdollista. Olen sen verran vanhanaikainen että haluan sormuksen sormeen joka kertoo rakkaudestamme ja lupauksesta kuulua toisillemme. Mies ei halua kihloihin?! WTF?? Mikä ihme mättää? Mies on kyllä valmis perustamaan perheen,muttei sormusta suostu sormeensa hankkimaan,miksi?? Ei tule vastausta kun kysyn. Monesti kosinut miestä,vastaus on " voi sua hönttiä.."
Mies sanoikin joskus että jos meinataan mennä naimisiin,mennään suoraan ilman mitään kihloja..
Mä oletan automaattisesti ihmisten kihlautuvan ennen naimisiin menoa,mulle se on itsestäänselvyys. Ainakin itseni kohdalla. Tietenkään ei ole pakko,mutta jotenkin kihloihin meno antaa naimisiin menosta varmuuden jne..
Mitä hittoo,pitääkö mun vaan antaa olla vai pitääkö mun etsiä joku joka on valmis kihlautumaan joskus? Vaadinko liikoja vai eikö minulla ole ole muka oikeutta kokea sitoutumista suormuksen muodossa..