Miksi pitäisi käydä töissä?

[ap]

Eli kyse onkin siitä, että miehesi tienaa ja sinä olet kotona! No mikäs siinä on ollessa, sitten on tosi helppo heittää vapaalle. Mäkään en töissä kävisi, jos muuten pärjäisi taloudellisesti. Niiin paljon en töitäni rakasta, vaikka hyvässä ja kiinnostavassa duunissa olenkin.

Ymmärsin, että elätte toimeentulotuilla. Silloin elämä tuskin on kovin onnellista ja ruusuista kuten ap antoi osoittaa. Silloin päällimmäisenä voisi olla huoli ja stressi ja pinnankireys siitä, että miten pärjätään kuun loppuun ja miten varmistetaan, että lapset saavat riittävästi ruokaa. Puhumattakaan minkä sotkun heti yksikin yllättävä meno saisi aikaiseksi.

En mäkään onnellisimmillani ole töissä, mutta se on minulle tärkeää elämän tasapainon kannalta. Ja se tuo sitä onnellisuutta elämän yhtenä osana. Olen niin yksinkertainen, että jos minulla olisi koko ajan "lomaa" tai vapaa-aikaa, en nauttisi siitä yhtä paljon kuin silloin kun tiedän sen olevan rajallista ja erityisherkkua.

Minusta tuo miehen töissäkäyminen on epäolennainen seikka varsinaisen asian kannalta. Elimme ennen toimeentulotuella, kunnes mieheni valmistui toiseen ammattiinsa ja löysi töitä. Tulot eivät tuosta juurikaan nousseet, kun asumistuki tippui ja työmatkakulut tulivat lisänä. Silloin yllättävät menot eivät juurikaan haitanneet. Nyt jos auto hajoaa niin se on saatava kuntoon heti.

Itse olen miettinyt syitä, miksi olen erilainen kuin muut. Johtuuko elämänkatsomukseni 90-luvun massatyöttömyydestä, jolloin olin pitkään työttömänä vastavalmistuneena. Tällöin ehdin kerätä paljon harrasteita ja mielenkiinnon kohteita, jotka vievät aikaani. Vai johtuuko se siitä, että muut ihmiset elävät elämäänsä sitä tarkemmin ajattelematta?

 

[ap]

Niin, ja tulevaisuuden turvan tuojana on oma työssäkäyvä mies. Kyllä olisi ihan eri asia, jos eläisitte VAIN tuilla kuten mä ymmärsin aloituksesta. Silloin olisi arjesta ruusuinen idealismi kaukana.

Elimme monta vuotta pelkillä tuilla miehen opiskellessa, joten tiedän mitä se on. Ei tuo mies ole ollut töissä vasta kuin pari vuotta. Taloudellinen tilanteemme ei edes oli juurikaan muuttunut tuosta. Mies vain käy töissä koska haluaa tulevaisuudessa oman omistamansa kodin, jota remontoida. Minä elelisin tyytyväisenä vielä eläkkeellä huolettomassa vuokrakämpässä ilman velkoja.

 

[Rukoilijasirkka]

Mäkin mietin joskus, että mitä tarkotusta kaikella tällä kiireellä ja pingottamisella on... Kun tärkeintä kai ois kuitenkin elää tätä elämää ja että elämä ois ihanaa ja hyvää.

Tällä hetkellä meidän tilanne on ihanin ikinä, kun ollaan samassa työpaikassa, työpäivät on lyhyitä ja kesällä työ on aika kevyttä. Ja ollaan enemmän miehen kanssa ystäviä, ku ikinä ennen. Mun ei tarvitse olla siitä erossa.

Jos mä tekisin listan mulle tärkeistä ja rakkaista asioista, niin työ ei varmaan edes mahtuis siihen listaan. Kaikkea muuta kyllä keksisin, joten sikäli kyl ymmärrän ap:tä.

Mun maailmankatsomus on jotenkin sellainen, että tässä maailmankaikkeudessa minun asiat on hyvin pieniä. On yks kärpäsen kakka, menestynkö töissä, elänkö köyhänä vai rikkaana ja mikä mulle on tärkeää. Mutta mulle itselle nää on isoja juttuja. oon ajatellut, että mulle tärkeitä asioita on mun mies, minä itse, lapset, koira, rakkaus, jeesus, piirtäminen ja viihtyminen.

Tälläinen minä olen, laiska vamasti, mutta hei, se on aika pieni asia maailmankaikkeudessa, vai mitä?

 

[Rukoilijasirkka]

Mitä jos kuolee vaikka huomena? ja se vika päivä, jonka sais elää, oiskin töissä olemista, erossa perheestä ja rakkaista? Jossain tympeässä toimistossa tms.

 

[Kimppa]

Eli kyse onkin siitä, että miehesi tienaa ja sinä olet kotona! No mikäs siinä on ollessa, sitten on tosi helppo heittää vapaalle. Mäkään en töissä kävisi, jos muuten pärjäisi taloudellisesti. Niiin paljon en töitäni rakasta, vaikka hyvässä ja kiinnostavassa duunissa olenkin.

Ymmärsin, että elätte toimeentulotuilla. Silloin elämä tuskin on kovin onnellista ja ruusuista kuten ap antoi osoittaa. Silloin päällimmäisenä voisi olla huoli ja stressi ja pinnankireys siitä, että miten pärjätään kuun loppuun ja miten varmistetaan, että lapset saavat riittävästi ruokaa. Puhumattakaan minkä sotkun heti yksikin yllättävä meno saisi aikaiseksi.

En mäkään onnellisimmillani ole töissä, mutta se on minulle tärkeää elämän tasapainon kannalta. Ja se tuo sitä onnellisuutta elämän yhtenä osana. Olen niin yksinkertainen, että jos minulla olisi koko ajan "lomaa" tai vapaa-aikaa, en nauttisi siitä yhtä paljon kuin silloin kun tiedän sen olevan rajallista ja erityisherkkua.

Minusta tuo miehen töissäkäyminen on epäolennainen seikka varsinaisen asian kannalta. Elimme ennen toimeentulotuella, kunnes mieheni valmistui toiseen ammattiinsa ja löysi töitä. Tulot eivät tuosta juurikaan nousseet, kun asumistuki tippui ja työmatkakulut tulivat lisänä. Silloin yllättävät menot eivät juurikaan haitanneet. Nyt jos auto hajoaa niin se on saatava kuntoon heti.

Itse olen miettinyt syitä, miksi olen erilainen kuin muut. Johtuuko elämänkatsomukseni 90-luvun massatyöttömyydestä, jolloin olin pitkään työttömänä vastavalmistuneena. Tällöin ehdin kerätä paljon harrasteita ja mielenkiinnon kohteita, jotka vievät aikaani. Vai johtuuko se siitä, että muut ihmiset elävät elämäänsä sitä tarkemmin ajattelematta?

Minä ajattelen kovastikin elämääni, ja ehkä siksi en heittäytyisikään äiti maan suojatiksi ja asettaisi perhettämme riskaabeeliin tilanteeseen jäämällä työttömäksi ihan huvikseni. Ja koska olen ajattelijatyyppi muutenkin, liittyy se olennaisesti mun työhönikin. Mulla on tarve miettiä jotain muitakin asioita kuin kotiympyröitä tai maailman filosofisia kysymyksiä.

Eli vastaus kysymykseesi: ei ole siitä ajattelusta tai ajattelemattomuudesta kyse. Ihmiset kun päätyvät ajattelemalla syvällisyyksiä eri lopputuloksiin. Ei se ole se huipentuma ja paras päätelmä, että jää työttömäksi niin tulen onnelliseksi ja saavutan tasapainon ja harmonian.

Yksi pointsi on se, että tulevaisuudessa eläketurva tulee olemaan paljon huonompi kuin mitä se on tälläkään hetkellä. Olen kai sitten niin turvallisuushakuinen ihminen, että jotain varmuutta haluan saada tulevaisuuteen, ettei jää ihan puille paljaille. Kyllä köyhyyttä ja niukkuutta voi idealisoida, mutta usein se arki on jotain ihan muuta jos esim vanhempana alkaa tulla sairauksia ja jo lääkkeiden ostaminenkin tekee tiukkaa.

Yksi mikä ihmetyttää tässä keskustelussa on se, että miksi joillain elämästä sitten tulee oravanpyörää siksi että käy töissä?? Mä käyn töissä ä-lomia lukuunottamatta, mutta en mä koe olevani missään pakkotahtisessa hallitsemattomassa oravanpyörässä. Ehkä olen sitten vain onnekas.

 

[Keittiönoita]

Mitä jos kuolee vaikka huomena? ja se vika päivä, jonka sais elää, oiskin töissä olemista, erossa perheestä ja rakkaista? Jossain tympeässä toimistossa tms.

Näinpä. Joskus nuorena ihmettelin iäkkäämpiä kollegoitani, jotka odottivat eläkkeelle pääsyään kuin kuuta nousevaa. Ajattelin, että mä en ainakaan haluaisi olla vanha ja raihnainen ilman mitään tekemistä. Nyt, kun omat viiskymppiset pahasti lähestyvät, en enää yhtään ihmettele ihmisten hinkua eläkkeelle. Olisi mukavaa, jos ennen kuolemaansa ehtisi vielä tehdä kaikki ne asiat, joille ei ole koskaan ollut aikaa.

 

[Keittiönoita]

Yksi mikä ihmetyttää tässä keskustelussa on se, että miksi joillain elämästä sitten tulee oravanpyörää siksi että käy töissä?? Mä käyn töissä ä-lomia lukuunottamatta, mutta en mä koe olevani missään pakkotahtisessa hallitsemattomassa oravanpyörässä. Ehkä olen sitten vain onnekas.

Sä olet valinnut oikean alan Työn, jossa on säännölliset työajat eikä töitä tarvitse kantaa kotiin. Työpaikan, jossa on riittävästi työntekijöitä.

 

[ap]

Mitä jos kuolee vaikka huomena? ja se vika päivä, jonka sais elää, oiskin töissä olemista, erossa perheestä ja rakkaista? Jossain tympeässä toimistossa tms.

Näinpä. Joskus nuorena ihmettelin iäkkäämpiä kollegoitani, jotka odottivat eläkkeelle pääsyään kuin kuuta nousevaa. Ajattelin, että mä en ainakaan haluaisi olla vanha ja raihnainen ilman mitään tekemistä. Nyt, kun omat viiskymppiset pahasti lähestyvät, en enää yhtään ihmettele ihmisten hinkua eläkkeelle. Olisi mukavaa, jos ennen kuolemaansa ehtisi vielä tehdä kaikki ne asiat, joille ei ole koskaan ollut aikaa.

Minä herkesin ajattelemaan noita jo alle kolmekymppisinä. Ehkä siksi, kun suvussanin usea kuoli alle viisikymppisenä. Huomasin että ei ole mikään itsestäänselvyys, että ylipäätään elää eläkkeelle asti.

 

[Juures Suikale]

En voi ymmärtää miten jollain ei ole mitään halua saada haastetta elämään.
Maata vaan kotona...Ei mun mielestä anna kovin hyvää mallia lapsilleen... :O

Miksi aina mielletään, että "makaa kotona", jos ei käy kodin ulkopuolella töissä, josta maksetaan palkkaa? Mä ainakin haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä, mutta valitettavasti palkkatyössäkäymiseni estää sen.

Kun tätä minäkin hämmästelen oikein suu ammollaan.

Mihinkä immeiset teijän mielikuvitus on kadonnut, jos ilman palkkatyötä olisitte vain sohvalla makkaava toimeton olento, jolla ei ole elämässään haasteita tai kunnianhimoa?

Ap, kysyit, mihin mie lottovoittoa kaipaan?

En kai periaatteessa mihinkään, sillä elän jo unelmaelämääni. Jätin vanhan työni, jota en pidä kovin tärkeänä ja teen sitä, mikä on miulle tärkeintä: hoidan lasta kotona :heart: Kai mie sitä lottovoittoa miehelleni kaipaisin. Voisi hänkin jäädä aamulla kotiin perheensä kanssa.

Ja toki toivoisin meijän voittavan lotossa siksikin, että sitten voisin pistää sen hylättyjen eläinten Onnellisen Kodin pystyyn, josta aina haaveilen

 

[Juures Suikale]

Rukoilijasirkka, tästä aiheesta me taidetaan ajatella aika samalla tavalla

 

[ap]

Yksi pointsi on se, että tulevaisuudessa eläketurva tulee olemaan paljon huonompi kuin mitä se on tälläkään hetkellä. Olen kai sitten niin turvallisuushakuinen ihminen, että jotain varmuutta haluan saada tulevaisuuteen, ettei jää ihan puille paljaille. Kyllä köyhyyttä ja niukkuutta voi idealisoida, mutta usein se arki on jotain ihan muuta jos esim vanhempana alkaa tulla sairauksia ja jo lääkkeiden ostaminenkin tekee tiukkaa.

Aivan. Vaikka käyt töissä niin ei ole takeita että siitä on mitään hyötyä eläkkeellä. Kun pienestä eläkkeestä maksat lääkkeesi, niin saatat joka tapauksessa saada saman kuin toimeentulotukea saava ikätoverisi, jolle sosku maksaa lääkkeet. Ja hänellä on puolellaan se etu, että hän on tottunut elämään niukasti.

Sen olen huomannut elämäni aikana, että mikään materia ei ole riittävästi. Ihminen tottuu aina nykyiseen tasoonsa ja haluaa lisää. Sen sijaan hänen kannattaisi opetella olemaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on. Jos tulee tiukka paikka, niin ajattele afrikkalaisia sisariasi. Heillä on asiat paljon huonommin mutta silti he voivat olla onnellisia.

 

[Kimppa]

Aloin miettiä tuota muiden oravanpyörää ja miksen itse ole joutunut siihen vaikka töissä käynkin (lo. ä-lomia). Mä ainakin osaan sanoa EI. En buukkaa kalenteriani liian täyteen. En mene siihen jargoniin mitä työelämässä toitotetaan, että pitää sitoutua ja pitää tehdä kovemmin ja kovemmin koko ajan. Mielessäni ajattelen, että ainoa asia, johon tosissani sitoudun, on perheeni. Ja kylläpä ne työt on silti tullut hoidettua ihan hyvin, vaikkei se olekaan ykkösasiani elämässä.

Työ ei varasta vapaa-aikaani. Työpuhelin ei soi vapaa-ajallakin. Minun ei tarvitse suorittaa lomiani päästäkseni irti töistä, vaan pääsen niistä irti joka päivä siinä kohtaa kun ajelen kotiin. Ja kun viettää illan pihalla, on kuin mökillä olisi. Ei siinä työasiat haittaa. Tosin sitten viikonloput ja lomat tuntuvat vielä kivemmilta kun niitä on odottanut työviikon aikana.

En tiedä, miten paljon minulla sitä vapa-aikaa pitäisi olla, etten ehtisi harrastaa niitä asioita joita haluan sinä vapaa-aikana joka minulla on. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan ennen ja silti rutistaan, ettei mitään ehdi tehdä. Jos olen kotona neljän pintaan joka päivä, minulla on siten päivässä n 7 tuntia töitä ja 9 tuntia vapaa-aikaa. Viikonloput kokonaan vapaat + lomat. Kuinka paljon ihmisillä pitäisi sitä vapaa-aikaa oikein olla???

Laittakaa kaikki toosat kotona kiinni. Vähentäkää tietotulvaa. Miettikää, mikä saa teidät kokemaan kiirettä tai stressiä. Miksi haluatte elää kiireessä?

Ei näillä ole pelkästään sen kanssa tekemistä, onko töissä. Töissäkin voi käydä ihan terveessä mittakaavassa ja ollen tasapainossa itsensä ja muiden kanssa. Niin, ja onnellinenkin vielä...

 

[Kimppa]

Yksi pointsi on se, että tulevaisuudessa eläketurva tulee olemaan paljon huonompi kuin mitä se on tälläkään hetkellä. Olen kai sitten niin turvallisuushakuinen ihminen, että jotain varmuutta haluan saada tulevaisuuteen, ettei jää ihan puille paljaille. Kyllä köyhyyttä ja niukkuutta voi idealisoida, mutta usein se arki on jotain ihan muuta jos esim vanhempana alkaa tulla sairauksia ja jo lääkkeiden ostaminenkin tekee tiukkaa.

Aivan. Vaikka käyt töissä niin ei ole takeita että siitä on mitään hyötyä eläkkeellä. Kun pienestä eläkkeestä maksat lääkkeesi, niin saatat joka tapauksessa saada saman kuin toimeentulotukea saava ikätoverisi, jolle sosku maksaa lääkkeet. .

Niin mikä sosku?

Työssäkäyvällä on varaa ottaa esim vapaaehtoisia eläkevakuutuksia.

 

[ap]

Ap, kysyit, mihin mie lottovoittoa kaipaan?

En kai periaatteessa mihinkään, sillä elän jo unelmaelämääni. Jätin vanhan työni, jota en pidä kovin tärkeänä ja teen sitä, mikä on miulle tärkeintä: hoidan lasta kotona :heart: Kai mie sitä lottovoittoa miehelleni kaipaisin. Voisi hänkin jäädä aamulla kotiin perheensä kanssa.

Ja toki toivoisin meijän voittavan lotossa siksikin, että sitten voisin pistää sen hylättyjen eläinten Onnellisen Kodin pystyyn, josta aina haaveilen

Entä jos perustat yhdistyksen hylätyille eläimille? Tarvitset jonkun varainkerääjän tälle, mutta se voit olla sinä, jos tulet siitä onnelliseksi. Aloitat pienestä ja kasvatat toimintaasi vähitellen. Siviilipalvelusmiehiä ja pitkäaikaistyöttömiä voit käyttää apuna. Ehkä saat jopa eu:n tukea toiminnalle.

 

[vieras]

Ap:n kannattaa varautua myös siihen, että omat valinnat ei mielytäkkään lapsia. Paitsi ainainen taloudellinen niukkuus niin ajan myötä ketjussakin esiintyneet yhteiskunnan näkemykset voivat aiheuttaa lapsissasi merkittävää häpeän kokemista. Ja se, jos mikä on aikuiselta ihmiseltä itsekästä ottaa tietoiseksi riskiksi.

 

[Kimppa]

Yksi pointsi on se, että tulevaisuudessa eläketurva tulee olemaan paljon huonompi kuin mitä se on tälläkään hetkellä. Olen kai sitten niin turvallisuushakuinen ihminen, että jotain varmuutta haluan saada tulevaisuuteen, ettei jää ihan puille paljaille. Kyllä köyhyyttä ja niukkuutta voi idealisoida, mutta usein se arki on jotain ihan muuta jos esim vanhempana alkaa tulla sairauksia ja jo lääkkeiden ostaminenkin tekee tiukkaa.

.

Sen olen huomannut elämäni aikana, että mikään materia ei ole riittävästi. Ihminen tottuu aina nykyiseen tasoonsa ja haluaa lisää. Sen sijaan hänen kannattaisi opetella olemaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on. a.

Kyllä mäkin olen tätä mieltä, että turha materian haaliminen ei ole mistään kotoisin. Meillä kulutetaan hyvin tiedostavasti ja arvot ovat jossain muualla kuin materiassa. Se on taas se toinen ääripää, mutta ymmärrät varmaan, että suurin osa meistä on kuitenkin jossain siinä välissä: ei halua elää ihan pulassa ja murehtia mistä seuraavan päivän leipä/ eikä myöskään ole mikään ökykuluttaja, joka käy töissä ja tahkoo rahaa, jotta saisi kuluttaa koko ajan enemmän.

 

[Scarlett O Harava]

Ap:n kannattaa varautua myös siihen, että omat valinnat ei mielytäkkään lapsia. Paitsi ainainen taloudellinen niukkuus niin ajan myötä ketjussakin esiintyneet yhteiskunnan näkemykset voivat aiheuttaa lapsissasi merkittävää häpeän kokemista. Ja se, jos mikä on aikuiselta ihmiseltä itsekästä ottaa tietoiseksi riskiksi.

Ja mitäs sitten jos mies jättää?

 

[Juures Suikale]

Entä jos perustat yhdistyksen hylätyille eläimille? Tarvitset jonkun varainkerääjän tälle, mutta se voit olla sinä, jos tulet siitä onnelliseksi. Aloitat pienestä ja kasvatat toimintaasi vähitellen. Siviilipalvelusmiehiä ja pitkäaikaistyöttömiä voit käyttää apuna. Ehkä saat jopa eu:n tukea toiminnalle.

No en pitäis tuota ollenkaan mahottomana ajatuksena.
Tosin ensin miun täytyy hieman kovettua. Ehän mie voi vollottaa silmiäni piästä joka kerta, kun pieni pörröinen kaltoin kohdeltu tuodaan sylliini hoidettavaksi :ashamed:

 

[ap]

Yksi pointsi on se, että tulevaisuudessa eläketurva tulee olemaan paljon huonompi kuin mitä se on tälläkään hetkellä. Olen kai sitten niin turvallisuushakuinen ihminen, että jotain varmuutta haluan saada tulevaisuuteen, ettei jää ihan puille paljaille. Kyllä köyhyyttä ja niukkuutta voi idealisoida, mutta usein se arki on jotain ihan muuta jos esim vanhempana alkaa tulla sairauksia ja jo lääkkeiden ostaminenkin tekee tiukkaa.

Aivan. Vaikka käyt töissä niin ei ole takeita että siitä on mitään hyötyä eläkkeellä. Kun pienestä eläkkeestä maksat lääkkeesi, niin saatat joka tapauksessa saada saman kuin toimeentulotukea saava ikätoverisi, jolle sosku maksaa lääkkeet. .

Niin mikä sosku?

Työssäkäyvällä on varaa ottaa esim vapaaehtoisia eläkevakuutuksia.

Sosku = Toimeentulotukea myöntävä virasto, kansanomainen nimitys.

En usko kuitenkaan, että toimeentulojärjestelmä romutettaisiin tulevaisuudessa. Rikkaiden ja köyhien kuilu tulee kasvamaan huomattavasti, mutta tulevaisuuden köyhät ovat silti rikkaampia kuin tämänpäivän köyhät. Vertaa 80-luvun köyhiä nykyisiin köyhiin.

Kuinka voisin pitää itseäni köyhänä, kun minulla on lämmin asunto, hyvää ruokaa riittävästi sekä sellaiset ihmeet kuin tietokone ja kännykkä? En voi edes kuvitella mitä lasketaan kolmenkymmenen vuoden päästä normivarustukseksi.

 

[ap]

Ap:n kannattaa varautua myös siihen, että omat valinnat ei mielytäkkään lapsia. Paitsi ainainen taloudellinen niukkuus niin ajan myötä ketjussakin esiintyneet yhteiskunnan näkemykset voivat aiheuttaa lapsissasi merkittävää häpeän kokemista. Ja se, jos mikä on aikuiselta ihmiseltä itsekästä ottaa tietoiseksi riskiksi.

Jos he kokevat sen häpeälliseksi niin he voivat korjata tilanteen aikuisena. Minusta olisi outoa jos omat lapseni arvottaisivat ihmisiä taloudellisen tilanteen mukaan. Silloin he sietäisivät hävetä, mutta eri syystä.

 

[Rukoilijasirkka]

Kyllä mä häpesin monia asioita lapsena. Mutta en mä sitä koskaan älynnyt hävetä, että isä jäi ennen eläkeikää työttömäksi, kun sillä oli koulutus vaan siihen yhteen työhön ja siihen yhteen työpaikkaan eikä se halunnut opetella käyttämään tietokoneita. Sitä ei sit enää tarvittu.

Musta oli vaan ihan kiva, kun isi olikin aina kotona. Isähän aloitti omat työt, joita tekee vieläkin, vaikka onkin jo eläkeläinen. isä on nyt unelmatyössään, eli hän on heraldikko, joka siis suunnittelee vaakunoita. Ja hyvä onkin. Ja se on työ, jota se ei tee rahan takia, vaan se on isän harrastus ja mielenkiinnon kohde. Eipä se mua hävetä.

 

[ap]

Ja mitäs sitten jos mies jättää?

Rahan meno on siinä pienin huoli. Onnellisuuteni kokisi voimakkaan iskun eron sattuessa, mutta toipuisin. Taloudellinen tilanne saattaisi jopa kohentua, koska silloin minä päättäisin kulutuksesta. Nyt meillä päättää se, joka tienaa.

 

[Keittiönoita]

Aloin miettiä tuota muiden oravanpyörää ja miksen itse ole joutunut siihen vaikka töissä käynkin (lo. ä-lomia). Mä ainakin osaan sanoa EI. En buukkaa kalenteriani liian täyteen. En mene siihen jargoniin mitä työelämässä toitotetaan, että pitää sitoutua ja pitää tehdä kovemmin ja kovemmin koko ajan. Mielessäni ajattelen, että ainoa asia, johon tosissani sitoudun, on perheeni. Ja kylläpä ne työt on silti tullut hoidettua ihan hyvin, vaikkei se olekaan ykkösasiani elämässä.

Työ ei varasta vapaa-aikaani. Työpuhelin ei soi vapaa-ajallakin. Minun ei tarvitse suorittaa lomiani päästäkseni irti töistä, vaan pääsen niistä irti joka päivä siinä kohtaa kun ajelen kotiin. Ja kun viettää illan pihalla, on kuin mökillä olisi. Ei siinä työasiat haittaa. Tosin sitten viikonloput ja lomat tuntuvat vielä kivemmilta kun niitä on odottanut työviikon aikana.

En tiedä, miten paljon minulla sitä vapa-aikaa pitäisi olla, etten ehtisi harrastaa niitä asioita joita haluan sinä vapaa-aikana joka minulla on. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan ennen ja silti rutistaan, ettei mitään ehdi tehdä. Jos olen kotona neljän pintaan joka päivä, minulla on siten päivässä n 7 tuntia töitä ja 9 tuntia vapaa-aikaa. Viikonloput kokonaan vapaat + lomat. Kuinka paljon ihmisillä pitäisi sitä vapaa-aikaa oikein olla???

Laittakaa kaikki toosat kotona kiinni. Vähentäkää tietotulvaa. Miettikää, mikä saa teidät kokemaan kiirettä tai stressiä. Miksi haluatte elää kiireessä?

Ei näillä ole pelkästään sen kanssa tekemistä, onko töissä. Töissäkin voi käydä ihan terveessä mittakaavassa ja ollen tasapainossa itsensä ja muiden kanssa. Niin, ja onnellinenkin vielä...

Mä olen töissä alalla, joissa projektien aikataulut sovitaan jo heti aluksi sellaisiksi, ettei ole toivoakaan selvitä aikataulussa. Jos jätät toisenlaisen tarjouksen, et voita tarjouskilpailussa ja työt loppuu. Mulla ei ole autoa eikä ajokorttia vaan kuljen julkisilla, joten 8 tunnin työpäivästäkin tulee matkoineen 10-tuntinen. Mun alani on sellainen, että se muuttuu koko ajan. Minkä vuosi sitten opiskelit, on tänään vanhentunutta. Koko ajan joutuu opiskelemaan lisää, mutta siihen ei ole työaikana aikaa vaan opettelu tapahtuu vapaa-aikana. Projekteissa on aina alussa nimetty iso porukka, mutta käytännössä sen projektin vetää läpi vain pari kolme henkilöä, koska muut irroitetaan johonkin toiseen projektiin. Jos asiakkaalla on jokin kriittinen ongelma, sitä ratkotaan vaikka aamuyöhön asti. Lomia ei oteta lukuun projektien aikatauluissa eikä työntekijöiden sairastumisia. Jos siis olet pois töistä, pidät huolen siitä, että työt tulee kuitenkin tehtyä. Jokaisella on oma erikoisosaamisensa, kukaan ei voi tiedon määrän takia osata kaikkea. On siis hyvin mahdollista, että puhelin soi iltaisin ja lomilla. Jos et ole valmis neuvomaan, voit huomata lomasi jälkeen, että jokin homma on tehty ihan päin peetä ja sitten painatkin reippaasti ylitöitä, että saat ne virheet korjattua. On tullut tuokin koettua. Työmatkojakin tässä hommassa on sekä erilaisia kissanristiäisiä. Asiakas on kuningas ja jos asiakas haluaa huomenna palverin Ouluun, niin sittenhän lennät aamukoneella Ouluun ja iltakoneella takaisin. Työpaikan vaihdos ei auta asiaa, koska kaikissa firmoissa on kutakuinkin sama juttu.

Tästä työstä maksetaan kuitenkin hyvin, mutta se hyvä palkka syntyy tehdystä työstä eikä työpaikalla vietetystä ajasta. Mä olen viimeiset 3 vuotta tehnyt tätä hommaa yrittäjäperiaatteella ja nyt onkin ollut mahdollisuus hidastaa tuota oravanpyörää mm. tekemällä osittain etätöitä. Saan laitettua sapuskat, tiskit ja pyykit työn lomassa eikä tarvitse enää illalla kahdeksan aikaan ruveta kokkailemaan.

Ammatinvalintakysymyshän tämä on, mutta vaihdoin jo kertaalleen keski-iässä alaa enkä kolmatta lähde enää nyt melkein viisikymppisenä opiskelemaan.

 

[Kimppa]

Yksi pointsi on se, että tulevaisuudessa eläketurva tulee olemaan paljon huonompi kuin mitä se on tälläkään hetkellä. Olen kai sitten niin turvallisuushakuinen ihminen, että jotain varmuutta haluan saada tulevaisuuteen, ettei jää ihan puille paljaille. Kyllä köyhyyttä ja niukkuutta voi idealisoida, mutta usein se arki on jotain ihan muuta jos esim vanhempana alkaa tulla sairauksia ja jo lääkkeiden ostaminenkin tekee tiukkaa.

Aivan. Vaikka käyt töissä niin ei ole takeita että siitä on mitään hyötyä eläkkeellä. Kun pienestä eläkkeestä maksat lääkkeesi, niin saatat joka tapauksessa saada saman kuin toimeentulotukea saava ikätoverisi, jolle sosku maksaa lääkkeet. .

Niin mikä sosku?

Työssäkäyvällä on varaa ottaa esim vapaaehtoisia eläkevakuutuksia.

Sosku = Toimeentulotukea myöntävä virasto, kansanomainen nimitys.

En usko kuitenkaan, että toimeentulojärjestelmä romutettaisiin tulevaisuudessa. Rikkaiden ja köyhien kuilu tulee kasvamaan huomattavasti, mutta tulevaisuuden köyhät ovat silti rikkaampia kuin tämänpäivän köyhät. Vertaa 80-luvun köyhiä nykyisiin köyhiin.

Kuinka voisin pitää itseäni köyhänä, kun minulla on lämmin asunto, hyvää ruokaa riittävästi sekä sellaiset ihmeet kuin tietokone ja kännykkä? En voi edes kuvitella mitä lasketaan kolmenkymmenen vuoden päästä normivarustukseksi.

Joo, kyllä mä tiedän, mitä sana sosku tarkoittaa. Mutta että miten paljon soskusta rahaa saa kymmenien vuosien päästä tästä, onkin eri juttu. Mun on ainakin vaikeaa kuvitella, että sosiaaliturva ainakaan parempaan suuntaan olisi menossa. Mutta ellei ajatus sinua pelota, niin ei siinä mitään. Itse en ole niin rohkea, että täysin luottaisin siihen, että aina tukea riittää.

 

[vieras]

Mielestäni, jos käyttää yhteiskunnan palveluita, on myös osallistuttava niiden kustantamiseen, joka yleensä tarkoittaa työntekoa tai sitten suuren omaisuuden hallintaa.

Jos ap haluaa VAIN elää yhteiskunnan kustannuksella, on se mielestäni paheksuttavaa. Mitä tälle yhteiskunnalle tapahtuisi, jos kaikki ajattelisivat noin?! Entisaikaan tuollaiset elätit kuolivat nälkään ja kylmään kun ei ollut tukia, joilla porskutella =)