Miksi teen näin?

[Viiras]

Sinulla on hyvät pointit. Osassa oot oikeessa, osassa et. Minulta puuttuu nöyryyttä. Totta, sitä sais olla enemmän. Tiedän sen. Olen sannut mitä haluan.. ei pidä paikkansa. Olen saanut paljon, mutta myös menettänyt paljon. Kiitän kyllä elämästäni. Useammin pitäisi kiittää ihmisiä, jotka ovat elämässäni ja jotka ovat myötävaikuttaneet siihen. Olen todella iloinen ja kiitollinen heistä. Olen kiitollinen saavutuksista aj menestyksestä. Olen kiitollinen jopa vituilleen menneistä parisuhteista. Olen erityisen kiitollinen ystävilleni, vanhemmilleni, työkavereilleni ja ihanalle poikaystävälleni.

Olen joutunut pysähtymään ja miettimään elämän arvoja ja tärkeysjärjestystä. Joskus on tipahtanut kovaa ja korkealta, eikä ole ollut itseaiheutettua yksikään niistä ikävistä asioista joita silloin tapahtui. Ensin niistä syytti itseään, mutta sitten tajusi, ettei vika ollutkaan itsessään. Se helpotti ymmärtämään miksi niin kävi kuin kävi.

Kyllähän sitä itsekin tekee paljon virheitä itseäänb ja muita kohtaan, mutta paree niistä vain on oppia ja jatkaa elämää.

"Kaikkea ei voi saada. Tavallinen perhe-elämä ei tosiaankaan ole kuohuvaa teinidraamaa, ja kännisekoilupanosuhteista taas ei perhettä saa. Believe me, se ei ole onnistunut yhdelläkään naisella jonka tunnen, joka on sen lapsen tehnyt sille ah-niin-saavuttamattomalle miehelle jonka perässä on niin ihanan dramaattista juosta rakkautta kerjäämässä. Sellaisen juoksuttamisen jälkeen "tavalliset" miehet ei enää kiinnostakaan, eihän niissä ole mitään haasteita, eivät osaa edes juovuksissa hakata. Sekoile niin paljon kuin haluat, kännissä ja selvinpäin, kerro kaikki juoksennat kavereillesi mutta jätä ne lapset tekemättä. Sekopää-äiti ei ole kivaa katsottavaa. Keksi joku muu projekti, mutta lapset kuuluvat äiti-tyyppisille naisille. Ja äiti-tyyppisiä naisia ovat siis ne, jotka arvostavat hyviä miehiä, EIVÄTKÄ petä niitä. "

Lainasin tätä, koska tuossa on, vaikkakin karkeasti ilmaistuna, elämän klassinen valinnan vaikeus. Tilanteessasi on kyse puhtaasti valintakysymyksestä, arvovalinnoista. Määritä oma arvomaailmasi ja toimi sen mukaan. Jos arvomaailmassasi on tärkeintä perhe, kasvata asenne ja positiivinen tunne siihen ja elä perhe-elämää. Ja iskosta päähäsi se, että sekoilemalla menetät perheesi tai et ainakaan sellaisten "saavuttamattomien" miesten kanssa perhettä saa. Ymmärrän toki, että voimakkaan tunteen ja kevyemmän, jossain määrin järkiperusteisen äänen kanssa tasapainoilu on äärettömän vaikeaa. Ratkaisua ei ole helppo tehdä, mutta siksi suosittelinkin aiemmin terapiaa. Sittenpähän olet ainakin yrittänyt ja koska sinulla on halua muutokseen, se voisi toimiakin. Näitä "helppoja, täydellisiä miehiä" ei totisesti tule vastaan joka päivä, seuraava voi ollakin sitten selkeästi huonompi.

Valitettavasti pelkään, että tulet pidemmän päälle onnettomaksi, valitsit sitten "haasteellisen" tai "helpon, mutta täydellisen" miehen. "Haastellisen miehen" kanssa menee on-offiksi, pettämiseksi ja lopulta eroksi. "Helpon, mutta täydellisen miehen" kanssa taas alat tuntea ystävyyttä/kumppanuutta, joka ei tunnetasolla riitä sinulle ja jota et osaisi arvostaa niin, että jäisit suhteeseen tai pysyisit pettämättä. Siksi olisi parempi joko lähteä muutoksen tielle tai vain luovuttaa ja jäädä haaveilemaan.

 

[Overcoast]

Minä arvostan sinua, koska sinä vastaat, vaikka voisit suuttuakin. Siitä tiedän, että sinulla on hyvät hermot ja voimaa. Olet siis upea nainen. Kun olen saanut tämän selville, niin tiedän, että et rakasta nykyistä miesystävääsi ja sinun pitää oppia rakastamaan tai jättää hänet ja toivoa kohtaavasi elämäsi mies. Tsemppiä, heips!

Oli ihanasti ja kannustavasti kirjoitettu, kiitos. Noin juuri ajattelin tehdä, opettelen rakastamaan häntä täysillä, mutta jos ei onnistu, jatkan elämää yksin.

 

[Hei]

Oli ihanasti ja kannustavasti kirjoitettu, kiitos. Noin juuri ajattelin tehdä, opettelen rakastamaan häntä täysillä, mutta jos ei onnistu, jatkan elämää yksin.

Kiitos, opit rakastamaan häntä, toivottavasti hän on myös sen arvoinen.

 

[looginen]

Kun sanotaan että…
* Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva.
…niin mitä sitten? Läheisriippuvuus Mitä se on?

Ihan kaikkea en viestistäsi ymmärtänyt, mutta sen voin sanoa, että en missään nimessä ole läheisriippuvainen.

Miellyttävästi torjuttu! Minäkin voin liittyä fan-clubiin!
** "Jotkut hienoimmista tuntemistani ihmisistä ovat läheisriippuvia."

Tiedän sen ja muutkin sen tietävät, jotka minut tuntevat.

Ehkä on niin hyvin että Sinut tunnetaan juuri sellaisena kuin haluat itsesi tunnettavankin:
** "He hymyilevät aina eivätkä koskaan kieltäydy tekemästä palveluksia. He ovat jatkuvasti onnellisia ja säkenöiviä. He ymmärtävät muita ja saavat heidät kokemaan olonsa hyväksi. Muut pitävät heistä!"

Entä jos hyvin tunnetaan, niin mitä tiedetään?
* Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen.

Nautin olla yksin ja vietänkin paljon aikaa yksin.

Jos yhdessäolosta ei nauti, niin ainakin sillon voi olla parempi yksin kuin huonossa seurassa:
* Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa.
Mikä siinä voi olla hyvää?

Nykyiselle jopa heitin, että saatan haluta olla yksin, jotta saisin pääni selväksi tunteiden kanssa. Selviäisi sekin ketä sitten kaipaan, vai kaipaanko ketään.

* Läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.

Toki haluan miehen rinnalle, ihan biologinen juttu, henkisessä ja fyysisessä mielessä. Olen aina ollut sitä mieltä, että olen mielummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Haluaa olla yhdessä, paitsi jos ei halua?
* Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä.

Osaan olla yksin ja monesti olen ollut todella onnellinen, ilman miestä. Saan niin paljon iloa ja onnea työstä sekä ympärillä tapahtuvista asioista, miehet eivät ole kuuluneet aina kuvioihin.

* Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä.

Mutta kyllä minä haluan tulevaisuuteni jonkun kanssa jakaa. Se onni on kiva jakaa toisen kanssa, tehdä taakseen ihania muistoja ja suunnitella tulevaisuutta.

* Siihen kuuluvat elämän tarkoituksellisuus, terveet valinnat ja vastuullisuus. Tärkeä on myös tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan tapahtumiin omalla käyttäytymisellään.

Mutta tärkeämpää on olla hetkessä ja nauttia siitä missä on ja kenen kanssa.

* Terve aikuisuus, johon kuuluvat hyvät vuorovaikutussuhteet, kyky kieltäytyä toisten painostuksesta sekä toisten huomioonottaminen ja hoitaminen kuitenkaan itseä uhraamatta.

Se olotila, kun et halua olla kenenkään muun kanssa tai missään muualla, silloin huomaan olevani onnellinen.

* Oleellisinta on identiteetin selkiytyminen: käsitys omasta minästä, ominaisuuksista, tarpeista ja tunteista. Toipumisessa kohdataan oma sisäinen lapsi (aitous, herkkyys, luovuus, haavoittuvuus). Siinä vahvistuvat itsen kuunteleminen, hoitaminen ja arvostaminen sekä hengellisyys. Toipumisen myötä lisääntyy kyky hyväksyä elämän kulku sellaisena, kuin se on ollut. Opetellaan tulemaan toimeen omien puutteiden kanssa.

Lähteet: * 400-T-LINJA, ** Dr. Irene Matiatos

 

[Overcoast]

Kun sanotaan että…
* Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva.
…niin mitä sitten? Läheisriippuvuus Mitä se on?

Miellyttävästi torjuttu! Minäkin voin liittyä fan-clubiin!
** "Jotkut hienoimmista tuntemistani ihmisistä ovat läheisriippuvia."


Ehkä on niin hyvin että Sinut tunnetaan juuri sellaisena kuin haluat itsesi tunnettavankin:
** "He hymyilevät aina eivätkä koskaan kieltäydy tekemästä palveluksia. He ovat jatkuvasti onnellisia ja säkenöiviä. He ymmärtävät muita ja saavat heidät kokemaan olonsa hyväksi. Muut pitävät heistä!"

Entä jos hyvin tunnetaan, niin mitä tiedetään?
* Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen.


Jos yhdessäolosta ei nauti, niin ainakin sillon voi olla parempi yksin kuin huonossa seurassa:
* Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa.
Mikä siinä voi olla hyvää?


* Läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.


Haluaa olla yhdessä, paitsi jos ei halua?
* Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä.


* Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä.


* Siihen kuuluvat elämän tarkoituksellisuus, terveet valinnat ja vastuullisuus. Tärkeä on myös tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan tapahtumiin omalla käyttäytymisellään.


* Terve aikuisuus, johon kuuluvat hyvät vuorovaikutussuhteet, kyky kieltäytyä toisten painostuksesta sekä toisten huomioonottaminen ja hoitaminen kuitenkaan itseä uhraamatta.


* Oleellisinta on identiteetin selkiytyminen: käsitys omasta minästä, ominaisuuksista, tarpeista ja tunteista. Toipumisessa kohdataan oma sisäinen lapsi (aitous, herkkyys, luovuus, haavoittuvuus). Siinä vahvistuvat itsen kuunteleminen, hoitaminen ja arvostaminen sekä hengellisyys. Toipumisen myötä lisääntyy kyky hyväksyä elämän kulku sellaisena, kuin se on ollut. Opetellaan tulemaan toimeen omien puutteiden kanssa.

Lähteet: * 400-T-LINJA, ** Dr. Irene Matiatos

Melko ajattelevaisesti kirjoitettu. Piti ihan muutaman kerran lukea toi läpi, että pääsin juonesta kiinni. Usein, jos avataan kirjoittamaani tai ajatuksiani, voin tunnistaa niistä itseni, mutta tuosta tekstistä en tunnistanut itseäni en sit millään. Eikä tämä nyt ole mitään suoranaista torjuntaa, etten ole missään nimessä tuollainen. Mutta tuo vain tuntui niin vieraalta kuin vain voi Sen verran itsestäni olen oppinut jo. Pulmaani tuo avaus ei ratkaissut.

 

[looginen]

Pulmaani tuo avaus ei ratkaissut.

Ei ollut tarkoituskaan ratkaista, vain yrittää selittää ts. etsiä vastausta kysymykseen: "Miksi teen näin?".
* Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä.
Osaatko kyllin tarkkaan määritellä pulmasi? Mitä pitäisi ratkaista?

- "Usein, jos avataan kirjoittamaani tai ajatuksiani, voin tunnistaa niistä itseni, mutta tuosta tekstistä en tunnistanut itseäni en sit millään."
Kolmesta viimeisestä ei pitänytkään tunnistaa. Ne ovat tavoitteita.

- "Mutta tuo vain tuntui niin vieraalta kuin vain voi Sen verran itsestäni olen oppinut jo."
Jotakin tunnistamatonta ja siten vieraan tuntuista itsessä kai on oltava jos mielessään kysyy: "Miksi teen näin?".

Eikä tämä nyt ole mitään suoranaista torjuntaa, etten ole missään nimessä tuollainen.

En sitä epäilekään ettetkö haluaisi vilpittömästi saada itsestäsi selville miksi niin teet kuin teet.
Motiivi on oma mutta vieras. Onko sitä edes mahdollista tiedostaa? Se voi olla peräisin psyykeen alitajuisesta ns. ydinminästä, joka sisältää sanatonta tietoa, sanoin kuvaamatonta muistiainesta varhaisista kokemuksista ja tunteista.

Rakastunut ihminen regressoituu osin vastaavaan mielentilaan, toistaa niitä varhaisia tunnetilojaan toisen kanssa. Hänkään ei osaa selittää omaa käytöstään, kysyy itseltään ja täälläkin muilta: "Miksi jopa keski-iässä käyttäydyn taas niin naivisti, yhtä typerästi kuin teini-iässä?"

Rakastumisen tunnusmerkit eivät kohdallasi ole kuitenkaan pitävät, vaikka tilanne sellaista vastentahtoista ja pakonomaista riippuvuutta muistuttaakin.

 

[aito sitoutuminen]

Kyllä minä sitoutumaan pystyn. Olen sen ennenkin tehnyt ja ollut suhteessa täysillä 110%. En ole tuolloin pettänyt, enkä edes miettinyt muita miehiä. Siis miettinyt niin, että olisin ollut jostain toisesta kiinnostunut. Olin niin rakastunut ja myös rakastin, ehdoitta. En usko olevani narsku. Häiriöinen vaan

Minä luulen että et ole koskaan ollut oikeasti sitoutunut. Koska kaikkihan me näitä ihastuksia koetaan, alussa ollaan niin rakastuneita ja "sitoutuneita" eikä kukaan toinen kuin oma kulta näytä miltään. Kyhnätään yhdessä koko ajan, ei katsella muita.

Siinä vaiheessa kun suhdetta on kestänyt pitkään eikä kaikki enää olekaan kivaa ja ihanaa, siinä vaiheessa katsotaan sitä oikeaa sitoutumisen tasoa. Toiset ihmiset alkaa näyttää mielenkiintoisilta, exät muistelmissa mukavemmilta kuin olivatkaan. Sinulta siis puuttuu oikea rakastaminen ja halu sitoutua. Ehkä et vain ole löytänyt vielä ihmistä jonka vuoksi olisit aidosti valmis sitoutumaan vuosikymmeniksi.

 

[Hei]

Minusta usein ongelma on liian nopea sitoutuminen. Pitäisi vain kulkea silmät auki ja varoa menemästä tunteiden mukaan ensi hetkellä. Tavallaan tutustuminen ja tunteiden vahvistuminen johtaa oikeampaan, kuin tutustuminen seurustelemalla ja tunteiden aleneminen. ongelmaksi muodostuu seurustelun ajautuminen suhteeksi, koska halutaan sitoutua ja ei kyetä irtaantumaan. Sellainen sinkkuelämä ja erilaisten ihmisten tapaaminen antaa mielestäni parhaan kuvan mahdollisuuksista ja omien tunteiden tutkimisesta, koska tärkeintä on tietää ensi omien tunteiden vahvuus, että voinko luottaa edes itseeni.

 

[Hei]

Minä luulen että et ole koskaan ollut oikeasti sitoutunut. Koska kaikkihan me näitä ihastuksia koetaan, alussa ollaan niin rakastuneita ja "sitoutuneita" eikä kukaan toinen kuin oma kulta näytä miltään. Kyhnätään yhdessä koko ajan, ei katsella muita.

Siinä vaiheessa kun suhdetta on kestänyt pitkään eikä kaikki enää olekaan kivaa ja ihanaa, siinä vaiheessa katsotaan sitä oikeaa sitoutumisen tasoa. Toiset ihmiset alkaa näyttää mielenkiintoisilta, exät muistelmissa mukavemmilta kuin olivatkaan. Sinulta siis puuttuu oikea rakastaminen ja halu sitoutua. Ehkä et vain ole löytänyt vielä ihmistä jonka vuoksi olisit aidosti valmis sitoutumaan vuosikymmeniksi.

Eli olen samaa mieltä kanssasi.

 

[Overcoast]

Nyt sitten tein sen, kerroin miehelleni pettäneeni. Ei draamaa, ei huutoa, ei vittuilua, ei itkua. Otti kädestä kiinni ja sanoi minun olevan edelleen täydellinen. Sanoi, että toki tuo häiritsee, mutta ymmärtää kyllä. Kunhan ei toistu.

Halusin olla täysin rehellinen ja olinkin. Kerroin "likaiset" yksityiskohdat hänen pyynnöstä. Ei hän tapahtuneesta suuttunut, sanoi tietty pettyneensä. Mutta sitten sanoi, että rakastaa minua vain enemmän, koska olin niin rehellinen.

Todella toivon, että tuo kerta jäi ainoaksi. Ajatukseni hänen suhteen silti vielä poukkoilee. Toisessa hetkessä olen jättämässä hänet ja toisessa haluan hänen kanssa perheen. Tätä nyt on jatkunut jo monta kuukautta, eikä näytä tasaantuvan vieläkään. Ehkä tämä tästä, huoh.

 

[jep]

onneksi olkoon ! Minulla on sellainen olo että olisin reagoinut samoin kuin miehesi. Silloin kun itse on ihastunut niin antaa aika lailla anteeksi. Toisaalta on olemassa "shokki-tila" eli kova tapaus / uutinen vaikuttaa tunteisiin vasta jonkun ajan, päivän tai parin, jälkeen. Eli on mahdollista että miehesi mieli on mustana vähän myöhemmin. Tähän ei toisaalta sitten kannata reagoida hätäisesti, siitäkin selviää kun yli pääsee... ja ajatukset tasaantuu. Oma neuvoni on niinkuin välttää ongelmiin johtanutta tilannetta, askelten suuntaa voi hallita paremmin kuin tunteiden.

 

[Evel11na]

Minulla on mies. Hän on melkein täydellinen. Hänen luonteensa on täydellinen. Hän on suloinen. Hänen kanssaan on parasta seksiä ikinä. Pidämme samoista asioista. Haluamme samanlaisen tulevaisuuden. Hän olisi täydellinen isä lapsilleni. Hän tekee kaikkensa minun eteeni ja rakastaa minua valtavasti. Hänessä on niin paljon asioita, joita unelmamiehessä voi vain olla. Hän pitää minua täydellisenä. Rakastan häntä. Mutta.

Minä sekoilen. Olen levoton. Minä katselen muita miehiä. Kaipaan suunnattomasti kusipäistä exääni. Eilen minä menin ja petin. Minulla oli jo ennen sitä vahva tunne, että niin saattaa käydä. En olisi exäni kanssa voinut kuvitellakaan niin käyvän. Nyt se tapahtui muitta mutkitta, liiankin helposti. Vain yksi viikonloppu, yksin baariin ja näin kävi. Toki minulla on morkkikset tapahtuneesta, mutta ei sellaista kuin kuvittelen. En ikinä haluaisi loukata miestäni. En ikinä. En tiedä sanonko tapahtuneesta, parempi jos en. Se jäisi vaivaamaan ja loukkaisin häntä valtavasti.

Tiedän, tein kusipäisesti. Olen kusipää. Mutta miksi teen näin? Oikeasti en ole varma haluanko olla hänen kanssa lopun ikää. En koe valtavaa kaipuuta häntä kohtaan. Minun sydän ei pomppaile kun hän soittaa. En reagoi samalla tavalla kuin exäni kanssa. En silti haluaisi hänestä luopua. Hän on vain niin ihana. Ja meidän tarina on vasta alussa. Exäni silti kummittelee mielessä joka päivä. Haaveilen myös muista miehistä.

Mitä mä teen? Olen todella sekaisin ajatusteni kanssa. Olen sanonut tämän miehellenikin monta kertaa. Hän jopa tietää että ikävöin exääni. Ja suhtautuu tuohonkin niin ihanasti. Toivon, että rakastaisin häntä koko sydämestäni. Ja vain häntä. Silti teen jotain ihan muuta ja mietin ihan muita. Minulla on paha mieli. Mitä ihmettä mä teen. Auttakaa.

"kiva" ,että muillekin on käynyt noin kuin pelkästään minulle.
Itselläni ei tosin ole noita exän miettimisiä, mutta sitten itse asiaan..
Olen ollut reilu viisi vuotta parisuhteessa avopuolisoni kanssa.
Molemmat ollaan petetty toisiamme, mutta minä olen tehnyt sen fyysisesti ja mieheni henkisesti (netissä). Koko pettämis touhu lähti ihan itsestäni, yhen kerran lähdin juhlimaan ja eksyin LIIAN helposti muille teille.
Tottakai oli morkkis ja edelleen kadun typeriä tekojani..

Avopuolisoni on todella ihana, mutta MIKSI mietin välillä muita miehiä ?
Baariin kun lähden tyttöjen kanssa niin se menee usein siihen,että tutustun uusiin miehiin ja sitten kuvittelen taas typeriä asioita pienessä mielessäni.
Olen myös suhteeltamme liian ahne. Olen monta vuotta halunnut kihloihin, jopa lapsiakin! Sitten kun en saa tahtoani läpi, niin aloitan taas noi mies ajattelut, käytän sitä varmaan jonkilaisena lääkkeenä "pettymykselleni". Ja tiedän itse h*lvetin hyvin,että en todellakaan voi ottaa isoja askeleita suhteessamme jos noin helposti ajaudun muille teille. Mietin välillä jopa pettämisjuttuja.. "onko se niin kamalaa jos nyt jotain teen" mutta silloinkin kaikki johtuu siitä kun en saa tahtoani läpi ja haluan suhteelta enemmän.

Kerroit miehellesi pettäneesi häntä, HIENOA! Toisaalta ikävää,että hän suhtautui tuollalailla asiaasi. Siitä on pian liian helppo jatkaa samoja touhuja, kun ei suhteellekkaan mitään käynyt.

 

[Hei]

Miesten kommenteista puolisonsa pettämiseen näkee sen, että tasa-arvon nimissä pettäminenkin on sallittua ja käytöksestä ilmenee alistuminen. EI MIES NOIN KÄYTTÄYDY, JOS HÄNTÄ PETETÄÄN. Munaton tyyppi.

 

[maraton1970]

tämä ketju saa kyllä vereni kiuhumaan, onko tosi, että suomalaisilla naisilla on moraali noin matalalla, että pystytään hyppimään miesten välillä tuollalailla.
miksi ei osata ensin erota ja sitten ryhtyä uuteen suhteeseen.
miksi pitää rikkoa sydämmiä.
ei en jaksa käsittää.
tulee mieleen huorat, tosin miehissäkin on yhtälailla vikaa kun tuollaiseen peliin lähtevät.
miksi miksi pitää pettää, en ymmärrä.
avioliittohan aaltoilee joskus on hyviä aikoja, joskus huonoa, itse olen pysynyt aviossa vaimoni kanssa, molemmat uskollisena 21 vuotta.
nyt AP ja muut naiset moraali mukaan ja järki käteen, muuten jätätte vain jälkeenne rikottuja sydämmiä.

 

[Ihmisapina]

Maratonille: Noh, onko Homo sapiens pohjimmiltaan yksiavioinen? Mitä luulet, millainen meno olisi ihmisten kesken jos yksilöä ei rajoittaisi toisten lajitovereiden laatimat lait, moraalisäännöt ja käsitykset siitä mikä milloinkin on hyveellistä ja oikein/väärin?

Me ihmiset laadimme lait ja säädämme säännöt kulloiseenkin aikakauteen ja kulttuuri-ilmastoon sopivaksi. Onhan meillä maapallolla muunlaisiakin parisuhde/perhekokoonpanoja, mm. muslimimaissa. Eipä siellä paljon huudella miesten yksiavioisuuden perään, kun vaimoja saa olla neljä.

Itse en usko, että ihminen eläinlajina on yksiavioinen. Motiivit yksiavioisuuden vaatimukselle toki ymmärrän, jotka lienevät lähinnä yhteiskunnalliset. Ja juu, aina löytyy niitäkin, jotka ovat täysin onnellisia elettyään uskollisena yksiavioisesti yhdessä 65 vuotta. Vielä ei vaan ole tullut vastaan.

 

[maraton1970]

Maratonille: Noh, onko Homo sapiens pohjimmiltaan yksiavioinen? Mitä luulet, millainen meno olisi ihmisten kesken jos yksilöä ei rajoittaisi toisten lajitovereiden laatimat lait, moraalisäännöt ja käsitykset siitä mikä milloinkin on hyveellistä ja oikein/väärin?

Me ihmiset laadimme lait ja säädämme säännöt kulloiseenkin aikakauteen ja kulttuuri-ilmastoon sopivaksi. Onhan meillä maapallolla muunlaisiakin parisuhde/perhekokoonpanoja, mm. muslimimaissa. Eipä siellä paljon huudella miesten yksiavioisuuden perään, kun vaimoja saa olla neljä.

Itse en usko, että ihminen eläinlajina on yksiavioinen. Motiivit yksiavioisuuden vaatimukselle toki ymmärrän, jotka lienevät lähinnä yhteiskunnalliset. Ja juu, aina löytyy niitäkin, jotka ovat täysin onnellisia elettyään uskollisena yksiavioisesti yhdessä 65 vuotta. Vielä ei vaan ole tullut vastaan.

Minäpä taas tunnen montakin vanhaa pariskuntaa, jotka ovat olleet onnellisesti naimisissa 65 vuotta, jotkut ylikin.
Tämä nykymeno on mielenkiintoista, lapset tästä eniten kärsii, on uusioperheitä ja sitten saadaan yhteiset lapset ja erotaan? niin onko sitten jo uusio uusio perhe vai mitä, kyllä pientä lasta hämmästyttää aikuisten itsekkyys ja hyppiminen kukasta kukkaan.

Minkälaisen mallin tämä sukupolvi jättää tälle maailmalle, siinäpä aika tärkeä kysymys?
Olen sitä mieltä, että tämä ei voi kauan jatkua tällaisena, on tultava muutos, ja se tulee luulen tavalla tai toisella.

 

[maraton1970]

Nyt sitten tein sen, kerroin miehelleni pettäneeni. Ei draamaa, ei huutoa, ei vittuilua, ei itkua. Otti kädestä kiinni ja sanoi minun olevan edelleen täydellinen. Sanoi, että toki tuo häiritsee, mutta ymmärtää kyllä. Kunhan ei toistu.

Halusin olla täysin rehellinen ja olinkin. Kerroin "likaiset" yksityiskohdat hänen pyynnöstä. Ei hän tapahtuneesta suuttunut, sanoi tietty pettyneensä. Mutta sitten sanoi, että rakastaa minua vain enemmän, koska olin niin rehellinen.

Todella toivon, että tuo kerta jäi ainoaksi. Ajatukseni hänen suhteen silti vielä poukkoilee. Toisessa hetkessä olen jättämässä hänet ja toisessa haluan hänen kanssa perheen. Tätä nyt on jatkunut jo monta kuukautta, eikä näytä tasaantuvan vieläkään. Ehkä tämä tästä, huoh.

Onnittelut, teit oikein kun tunnustit ja miehesi reaktio oli mitä oli, ihmettelen sitä kovasti, kyllä tuollaisen pitäisi vähän pänniä.
Mutta edellen, tekosi ei ollut hieno.

Miten syrjähyppelyn saa kuriin?

• Päätä sitoutua nykyiseen suhteeseesi, jos se on sinulle tärkeä
• Vältä paikkoja ja toimintoja, joissa menetät itsehillintäsi (esim. baarit ja firman juhlat).
• Keskitä huomiosi parisuhteesi kehittämiseen: mihin olet tyytyväinen, mihin et? Onko rakkauselämäsi kunnossa?
• Ota lisää vastuuta suhteestasi. Ehdota puolisollesi yhteisiä ajanviettotapoja.
• Älä pyöri vain vastakkaisen sukupuolen ympärillä. Hanki kontakteja oman sukupuolesi edustajista.
• Lisää tyytyväisyyttäsi elämään kunnon harrastuksilla.
• Mieti, mikä on sinulle tärkeää elämässäsi.
• Etsi sinua tukevia ystäviä tai tarvittaessa ammattiapua.
• Mieti, mitä menetät, jos menetät perheesi.
• Opi tunnistamaan tunteitasi ja tuntemaan itsesi.
• Ajattele asiaa kumppanisi kannalta: mitä jos olisit hänen asemassaan?

Lähde: Kari Kiianmaa (2009). Parisuhteen huoltokirja. Ohjeita miehelle. Multikustannus. Tilaa kirja!

 

[maraton1970]

Kestävän parisuhteen elementit

Mikä on pitkän ja onnellisen parisuhteen salaisuus? Tutustu kahdeksaan kestävän parisuhteen elementtiin.

1. Toisen muuttuminen ja erilaisuus on hyväksytty

Yleensä ihminen rakastuu henkilöön, jonka hän kokee samanlaiseksi itsensä kanssa. Samanlaisuus ei kuitenkaan takaa onnellisuutta automaattisesti, sillä yksilö muuttuu elämänsä aikana, ja pitkässä parisuhteessa samanlaisuus vaihtuu usein erilaisuuteen.
2. Ihana arki on löydetty

Kuvitelma kumppanin täydellisestä tuntemisesta saattaa johtaa siihen, että arki ja rutiinit latistavat rakkauden ja puolison näkeminen voi alkaa kyllästyttää. Jokaisen pariskunnan on rakennettava omat tavat sisältävä maailmansa, jossa asioita totutaan tekemään yhdessä. Silloin kumppaneista tulee terveellä tavalla riippuvaisia toisistaan ja yhdessä luomastaan maailmasta.
Tilaa kirja: Miten rakkaussuhde kehittyy ja säilyy

3. Kumppanin ilahduttamisen keinot on selvitetty

Rakkaus tulee tehdä näkyväksi. Huomaavaiset sanat ja teot sekä sanattomat viestit, kuten katsekontakti tai halaukset, lisäävät parisuhteen onnellisuutta.
Yhteinen tekeminen vahvistaa kumppaneiden yhteenkuuluvuutta vain silloin, kun se tuottaa kummallekin mielihyvää. Yhdessä tekemisen ja vapaa-ajan vieton tulee siis olla molemmille sisällöltään mieluisaa.
4. Päätös rakastaa on ja pysyy

Sitoutuminen merkitsee tietyn kynnyksen ylittämistä. Seurustelevien on päätettävä, ovatko he toisilleen “ne oikeat”. Olennaista on kumppaneiden tahto olla yhdessä. Sitoutuessaan ihminen tekee kaksi päätöstä: hän valitsee, että haluaa rakastaa kumppaniaan, mutta samalla hän päättää myös, että haluaa säilyttää tuon rakkauden ja rakentaa tulevaisuutta juuri valitsemansa kumppanin kanssa.
5. Itsensä arvostamisen tärkeys on ymmärretty

Itsearvostuksella ja huumorintajulla saattaa olla tärkeä merkitys kestävän parisuhteen perustana. Tasapainossa itsensä kanssa oleva ihminen tietää, mitä hän tahtoo ja tuntee, ja itsearvostus auttaa häntä näkemään oman osuutensa ja vastuussa suhteessa, jossa hän elää.

Parisuhteessa vaikeneminen ei ole kultaa vaan ruostetta
​

Yhdessä koettu ilonpito on monelle tärkeä avio-onnen lähde. Kumppaneiden keskinäinen huumori sisältää yhteistä hassuttelua, omia vitsejä ja sisäpiirijuttuja, jotka ovat suhteelle voimavaraksi.
6. Toimivan vuorovaikutuksen säännöt on sisäistetty

Parisuhteessa vaikeneminen ei ole kultaa vaan ruostetta. Kumppaneiden välisessä vuorovaikutuksessa saattaa esiintyä kuitenkin turhia väärinkäsityksiä, sillä ihmisten on usein vaikea puhua ymmärrettävästi ja saada viestinsä perille sellaisena kuin haluaisivat. Kumppaneiden täytyy opetella puhumaan keskenään. Oppiminen ei ole helppoa ja taito saavutetaan usein vasta monien vaikeuksien jälkeen.
7. Ristiriitojen rakentavan käsittelyn menetelmä on keksitty

Erimielisyyksien määrä ei ratkaise parisuhteen kestävyyttä, sillä enemmän parisuhteen tulevaisuutta ennustaa se, miten kumppanit kykenevät selvittämään keskinäiset ongelmansa. Vaikeudet kasvattavat, ja kun ne on saatu ratkaistuksi, kumppanit voivat kiintyä toisiinsa voimakkaammin.
8. Kumppanin odotuksiin vastaamisen keinot on selvitetty

Ihmiset haluavat elämältään ja parisuhteeltaan lähes kaiken mahdollisen, mutta useimmille niiden toteuttaminen on mahdotonta. Koska täydellistä kumppania on mahdotonta löytää, täytyy jokaisen tehdä itselleen selväksi, mitä hän parisuhteeltaan haluaa, niin että se olisi riittävän tyydyttävä.
Ensimmäiseksi täytyy hyväksyä se, ettei kukaan voi saada kaikkea haluamaansa. Seuraava askel on määritellä, mikä on parisuhteessa tärkeintä. Kun tunnette kumppanisi kanssa toisenne, eli tiedätte toistenne elämän toiveet ja tavoitteet sekä huolenaiheet, pystytte paremmin vastaamaan toistenne odotuksiin.
Lähde: Kaarina Määttä (2000). Kestävä parisuhde. WS Bookwell Oy. Tilaa Kaarina Määtän kirja!

 

[Ihmisapina]

[/QUOTE]Minäpä taas tunnen montakin vanhaa pariskuntaa, jotka ovat olleet onnellisesti naimisissa 65 vuotta, jotkut ylikin.[/QUOTE]

Voitko olla täysin varma parisuhdeonnellisuudesta ja uskollisuudesta silloin kun se koskee jotakuta muuta kuin itseäsi? Tietenkin siinä tapauksessa, että olet joka ilta ollut pitämässä vanhojen pariskuntien peitonreunasta kiinni Pitkissä avioliitoissa varmaan tapahtuu kaikenlaista, juuri niitä mainitsemiasi vaihteluita, ylä- ja alamäkiä. Ihan hyvissäkin liitoissa voi olla uskottomuutta, vaikkei niistä muille huudellakaan. Lehtien palstoilta voimme lukea kuinka perinnön jakoon osallistuu muitakin lapsia, kuin siitä yhdestä pitkästä avioliitosta syntyneet. Tuskin aivan ainut laatujaan semmoinen. Myös oman vaarini kuoltua löytyi aikuinen lapsi, josta emme tienneet.

[/QUOTE]Tämä nykymeno on mielenkiintoista, lapset tästä eniten kärsii, on uusioperheitä ja sitten saadaan yhteiset lapset ja erotaan? niin onko sitten jo uusio uusio perhe vai mitä, kyllä pientä lasta hämmästyttää aikuisten itsekkyys ja hyppiminen kukasta kukkaan.[/QUOTE]

Niin, tähänkin vallalla olevaan parisuhde- ja perhekäsitykseen me vain olemme tottuneet. Muualla on totuttu muuhun, vaikkapa kylämeininkiin, jossa koko yhteisö osallistuu penskojen kasvatukseen ja ruokkimiseen. Kai me ihmiset totumme vaikka minkälaisiin järjestelyihin, kun joku tapa ja laki on yleisesti käytössä. Nyt vain on tällainen. Sadanvuoden päästä, jos kouluissa opetetaan edelleen historiaa, niin meidän aikamme yhteiskunta ja perhekäsitys saattaa näyttäytyä jo ihan toisessa valossa.

[/QUOTE]Minkälaisen mallin tämä sukupolvi jättää tälle maailmalle, siinäpä aika tärkeä kysymys?
Olen sitä mieltä, että tämä ei voi kauan jatkua tällaisena, on tultava muutos, ja se tulee luulen tavalla tai toisella.[/QUOTE]

No, en nyt menisi aivan tätä sukupolvea tuomitsemaan. Oma vaarini, hän josta kerroin tuolla ylempänä, jätti aikanaan itsekkyyttään perheensä, nuoren vaimonsa ja pienet lapsensa. On sitä siis osattu aiemminkin, vuosikymmeniä sitten. Silloin nainen jäi oikeasti pulaan, nyt tilanne on toinen.

En tiedä säästyttäisiinkö monelta mielipahalta, jos kukaan ei lupaisi kenellekään mitään, mitä tulee omaan kehoon ja sen käyttöön? Keinotekoinen ihmisluonnon rajoittaminen ei näytä onnistuvan ja siksi näistä petipuuhista tulee sitten kovasti porua. Vastuu lapsista pitää tietysti kantaa, kun niitä siunaantuu.

 

[Ihmisaspina]

Edellinen viestini oli Maratonille, mut joku meni pieleen, en näköjään osaa käyttää niin, että lainaus tulee omaan laatikkoon.

 

[kuete]

Edellinen viestini oli Maratonille, mut joku meni pieleen, en näköjään osaa käyttää niin, että lainaus tulee omaan laatikkoon.

Ensimmäisessä laatikon aloittavassa [quete] :ssa ei ole kenoviivaa, ainoastaan laatikon sulkevassa.

 

[maraton1970]

Minäpä taas tunnen montakin vanhaa pariskuntaa, jotka ovat olleet onnellisesti naimisissa 65 vuotta, jotkut ylikin.[/QUOTE]

Voitko olla täysin varma parisuhdeonnellisuudesta ja uskollisuudesta silloin kun se koskee jotakuta muuta kuin itseäsi? Tietenkin siinä tapauksessa, että olet joka ilta ollut pitämässä vanhojen pariskuntien peitonreunasta kiinni Pitkissä avioliitoissa varmaan tapahtuu kaikenlaista, juuri niitä mainitsemiasi vaihteluita, ylä- ja alamäkiä. Ihan hyvissäkin liitoissa voi olla uskottomuutta, vaikkei niistä muille huudellakaan. Lehtien palstoilta voimme lukea kuinka perinnön jakoon osallistuu muitakin lapsia, kuin siitä yhdestä pitkästä avioliitosta syntyneet. Tuskin aivan ainut laatujaan semmoinen. Myös oman vaarini kuoltua löytyi aikuinen lapsi, josta emme tienneet.

[/QUOTE]Tämä nykymeno on mielenkiintoista, lapset tästä eniten kärsii, on uusioperheitä ja sitten saadaan yhteiset lapset ja erotaan? niin onko sitten jo uusio uusio perhe vai mitä, kyllä pientä lasta hämmästyttää aikuisten itsekkyys ja hyppiminen kukasta kukkaan.[/QUOTE]

Niin, tähänkin vallalla olevaan parisuhde- ja perhekäsitykseen me vain olemme tottuneet. Muualla on totuttu muuhun, vaikkapa kylämeininkiin, jossa koko yhteisö osallistuu penskojen kasvatukseen ja ruokkimiseen. Kai me ihmiset totumme vaikka minkälaisiin järjestelyihin, kun joku tapa ja laki on yleisesti käytössä. Nyt vain on tällainen. Sadanvuoden päästä, jos kouluissa opetetaan edelleen historiaa, niin meidän aikamme yhteiskunta ja perhekäsitys saattaa näyttäytyä jo ihan toisessa valossa.

[/QUOTE]Minkälaisen mallin tämä sukupolvi jättää tälle maailmalle, siinäpä aika tärkeä kysymys?
Olen sitä mieltä, että tämä ei voi kauan jatkua tällaisena, on tultava muutos, ja se tulee luulen tavalla tai toisella.[/QUOTE]

No, en nyt menisi aivan tätä sukupolvea tuomitsemaan. Oma vaarini, hän josta kerroin tuolla ylempänä, jätti aikanaan itsekkyyttään perheensä, nuoren vaimonsa ja pienet lapsensa. On sitä siis osattu aiemminkin, vuosikymmeniä sitten. Silloin nainen jäi oikeasti pulaan, nyt tilanne on toinen.

En tiedä säästyttäisiinkö monelta mielipahalta, jos kukaan ei lupaisi kenellekään mitään, mitä tulee omaan kehoon ja sen käyttöön? Keinotekoinen ihmisluonnon rajoittaminen ei näytä onnistuvan ja siksi näistä petipuuhista tulee sitten kovasti porua. Vastuu lapsista pitää tietysti kantaa, kun niitä siunaantuu.[/QUOTE]

Jaa, meiltä tämä homma on onnistunut ja pitkässä avioliitossa ollaan, eikä vaadi kuin tahtoa, rakkautta, toisen kunnioittamista ja miettimistä, teet toiselle niin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Ja m,olemmat ovat olleet uskollisia.

Ei mitään tyttöjen tai poikien iltoja, pikkujoulutkin on kahlattu yhdessä, siis sitoutumista suhteeseen, sitä sitotumista joka tänä päivänä on niin hukassa kaikilta.

 

[maraton1970]

"kiva" ,että muillekin on käynyt noin kuin pelkästään minulle.
Itselläni ei tosin ole noita exän miettimisiä, mutta sitten itse asiaan..
Olen ollut reilu viisi vuotta parisuhteessa avopuolisoni kanssa.
Molemmat ollaan petetty toisiamme, mutta minä olen tehnyt sen fyysisesti ja mieheni henkisesti (netissä). Koko pettämis touhu lähti ihan itsestäni, yhen kerran lähdin juhlimaan ja eksyin LIIAN helposti muille teille.
Tottakai oli morkkis ja edelleen kadun typeriä tekojani..

Avopuolisoni on todella ihana, mutta MIKSI mietin välillä muita miehiä ?
Baariin kun lähden tyttöjen kanssa niin se menee usein siihen,että tutustun uusiin miehiin ja sitten kuvittelen taas typeriä asioita pienessä mielessäni.
Olen myös suhteeltamme liian ahne. Olen monta vuotta halunnut kihloihin, jopa lapsiakin! Sitten kun en saa tahtoani läpi, niin aloitan taas noi mies ajattelut, käytän sitä varmaan jonkilaisena lääkkeenä "pettymykselleni". Ja tiedän itse h*lvetin hyvin,että en todellakaan voi ottaa isoja askeleita suhteessamme jos noin helposti ajaudun muille teille. Mietin välillä jopa pettämisjuttuja.. "onko se niin kamalaa jos nyt jotain teen" mutta silloinkin kaikki johtuu siitä kun en saa tahtoani läpi ja haluan suhteelta enemmän.

Kerroit miehellesi pettäneesi häntä, HIENOA! Toisaalta ikävää,että hän suhtautui tuollalailla asiaasi. Siitä on pian liian helppo jatkaa samoja touhuja, kun ei suhteellekkaan mitään käynyt.

Kumman luokittelet pahemmaksi, netissä "pettämisen" jossa ei ole mitään fyysistä vai oman fyysisen pettämisen?

Noilta kännipettämisiltä säästyy ja sen mukana monelta turhalta murheelta, kun menette aina yhdessä miehesi kanssa sinne ravintolaan.

Jätätte pois tyttöjen/poikien illat - noh joku tästä älähtää, että sitomista, mutta eikö olisi parempi elää niin, että niitä houkutuksia ei tule, ettei joudu paikkaan jossa riski pettämiselle on suuri, vai onko niin, että siitä vierelläkulkijasta ja hänen tunteistaan ei tarvitse välittää, särjetään vaan vapaasti sydämiä?

Muuten kerroitko edes miehellesi pettäneesi, veikkaan, että et?

 

[AP]

Kun kerroin miehelleni pettäneeni, niin kyllä hän otti asian kovemmin kuin näytti. Näin sanoi eilen kun asia tuli puheeksi. Itselläni on kyllä ihan mielettömän vapautunut olo, koska asian olen sanonut. Suosittelen muillekkin, jos näin on päässyt käymään. Tosin vastaanotto on aina tapauskohtainen ja joillakin voi olla hyvin erilainen, kuin minulla.

Mieheni vain palvoo minua. Olen täys kymppi kuulemma kaikessa. Kyllä hän mieltään osaa näyttää, mutta ei hän minulle ole kertakaan suuttunut. Ollaan oltu puoli vuotta yhdessä eikä vieläkään olla tapeltu, ei kertaakaan. Ihme homma.

Uskokaa tai älkää, ehdotin miehelleni kolmatta pyörää Siis niin, että mukana olisi toinen nainen. Mieshän nyt ei haluaisi muita paneskella, mutta eipä hän vastaankaan laittanut, jos saisi 2 naista samaan aikaan Koska haluan itse olla ehdottomasti tietysti mukana. Olen niin kokeilunhaluinen, että omalla tavalla kielletyt asiat kiehtoo. Se, että kuvittelen mieheni panevan jotain toista, kiihottaa. En tiedä, enkä usko että olisin mustasukkainen, koska tiedän miten paljon mies haluaa minua. Kyseli, että olenko tosissani ja että haluanko itse mennä uudelleen vieraisiin. Että tämäkö on syy ehdotukseeni. Eijei, minulla ei ole enää intressejä mennä vieraisiin. Tuo yksi kerta tuntui riittävän. Tarvitsin sen. Ja mieskin sanoi, että jos yksi pettäminen tuo minua häntä lähemmäksi, se olkoon sallittua. Niin paljon hän minua rakastaa. Itselläni on vielä töitä sen suhteen.. Erosta olen puhunut, mutta hän kääntää pääni ja sanoo, että annetan vielä ajan mennä ja katsotaan, jos minä vielä tulisesti rakastuisin häneen. Noh, kuukaudet kuluu.. Mies todellakin laittaa kaikkensa peliin. Sydän on hämillään.

 

[maraton1970]

Kun kerroin miehelleni pettäneeni, niin kyllä hän otti asian kovemmin kuin näytti. Näin sanoi eilen kun asia tuli puheeksi. Itselläni on kyllä ihan mielettömän vapautunut olo, koska asian olen sanonut. Suosittelen muillekkin, jos näin on päässyt käymään. Tosin vastaanotto on aina tapauskohtainen ja joillakin voi olla hyvin erilainen, kuin minulla.

Mieheni vain palvoo minua. Olen täys kymppi kuulemma kaikessa. Kyllä hän mieltään osaa näyttää, mutta ei hän minulle ole kertakaan suuttunut. Ollaan oltu puoli vuotta yhdessä eikä vieläkään olla tapeltu, ei kertaakaan. Ihme homma.

Uskokaa tai älkää, ehdotin miehelleni kolmatta pyörää Siis niin, että mukana olisi toinen nainen. Mieshän nyt ei haluaisi muita paneskella, mutta eipä hän vastaankaan laittanut, jos saisi 2 naista samaan aikaan Koska haluan itse olla ehdottomasti tietysti mukana. Olen niin kokeilunhaluinen, että omalla tavalla kielletyt asiat kiehtoo. Se, että kuvittelen mieheni panevan jotain toista, kiihottaa. En tiedä, enkä usko että olisin mustasukkainen, koska tiedän miten paljon mies haluaa minua. Kyseli, että olenko tosissani ja että haluanko itse mennä uudelleen vieraisiin. Että tämäkö on syy ehdotukseeni. Eijei, minulla ei ole enää intressejä mennä vieraisiin. Tuo yksi kerta tuntui riittävän. Tarvitsin sen. Ja mieskin sanoi, että jos yksi pettäminen tuo minua häntä lähemmäksi, se olkoon sallittua. Niin paljon hän minua rakastaa. Itselläni on vielä töitä sen suhteen.. Erosta olen puhunut, mutta hän kääntää pääni ja sanoo, että annetan vielä ajan mennä ja katsotaan, jos minä vielä tulisesti rakastuisin häneen. Noh, kuukaudet kuluu.. Mies todellakin laittaa kaikkensa peliin. Sydän on hämillään.

Huh huh, siinä kaikki tältä erää kommentoin paremmalla ajalla uudelleen.