Miksi teen näin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Overcast
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kumman luokittelet pahemmaksi, netissä "pettämisen" jossa ei ole mitään fyysistä vai oman fyysisen pettämisen?

Noilta kännipettämisiltä säästyy ja sen mukana monelta turhalta murheelta, kun menette aina yhdessä miehesi kanssa sinne ravintolaan.

Jätätte pois tyttöjen/poikien illat - noh joku tästä älähtää, että sitomista, mutta eikö olisi parempi elää niin, että niitä houkutuksia ei tule, ettei joudu paikkaan jossa riski pettämiselle on suuri, vai onko niin, että siitä vierelläkulkijasta ja hänen tunteistaan ei tarvitse välittää, särjetään vaan vapaasti sydämiä?

Muuten kerroitko edes miehellesi pettäneesi, veikkaan, että et?


Tottakai se fyysinen pettäminen on pahempaa!!! Ja kyllä olen kertonut tyhmistä kännisekoiluista...
Nyt tuntuu,että kaikki on taas TOSI hyvin. Pitkään aikaan en ole missään ollut, enkä oikeestaan haluakkaan.. ja jos haluan niin lähden mielellään avopuolisoni kanssa :) muutenkin kaikki elämän perusasiat on nyt toisin.. Että ei ole enää mitään ongelmia. Kiitos kuitenkin :) ...
 
Viimeksi muokattu:
Tottakai se fyysinen pettäminen on pahempaa!!! Ja kyllä olen kertonut tyhmistä kännisekoiluista...
Nyt tuntuu,että kaikki on taas TOSI hyvin. Pitkään aikaan en ole missään ollut, enkä oikeestaan haluakkaan.. ja jos haluan niin lähden mielellään avopuolisoni kanssa :) muutenkin kaikki elämän perusasiat on nyt toisin.. Että ei ole enää mitään ongelmia. Kiitos kuitenkin :) ...

Mainiota, otit uuden suunnan, pidä siitä kiinni ja ole ylpeä siitä.
 
Viimeksi muokattu:
Kun kerroin miehelleni pettäneeni, niin kyllä hän otti asian kovemmin kuin näytti. Näin sanoi eilen kun asia tuli puheeksi. Itselläni on kyllä ihan mielettömän vapautunut olo, koska asian olen sanonut. Suosittelen muillekkin, jos näin on päässyt käymään. Tosin vastaanotto on aina tapauskohtainen ja joillakin voi olla hyvin erilainen, kuin minulla.

Mieheni vain palvoo minua. Olen täys kymppi kuulemma kaikessa. Kyllä hän mieltään osaa näyttää, mutta ei hän minulle ole kertakaan suuttunut. Ollaan oltu puoli vuotta yhdessä eikä vieläkään olla tapeltu, ei kertaakaan. Ihme homma.

Uskokaa tai älkää, ehdotin miehelleni kolmatta pyörää :) Siis niin, että mukana olisi toinen nainen. Mieshän nyt ei haluaisi muita paneskella, mutta eipä hän vastaankaan laittanut, jos saisi 2 naista samaan aikaan :D Koska haluan itse olla ehdottomasti tietysti mukana. Olen niin kokeilunhaluinen, että omalla tavalla kielletyt asiat kiehtoo. Se, että kuvittelen mieheni panevan jotain toista, kiihottaa. En tiedä, enkä usko että olisin mustasukkainen, koska tiedän miten paljon mies haluaa minua. Kyseli, että olenko tosissani ja että haluanko itse mennä uudelleen vieraisiin. Että tämäkö on syy ehdotukseeni. Eijei, minulla ei ole enää intressejä mennä vieraisiin. Tuo yksi kerta tuntui riittävän. Tarvitsin sen. Ja mieskin sanoi, että jos yksi pettäminen tuo minua häntä lähemmäksi, se olkoon sallittua. Niin paljon hän minua rakastaa. Itselläni on vielä töitä sen suhteen.. Erosta olen puhunut, mutta hän kääntää pääni ja sanoo, että annetan vielä ajan mennä ja katsotaan, jos minä vielä tulisesti rakastuisin häneen. Noh, kuukaudet kuluu.. Mies todellakin laittaa kaikkensa peliin. Sydän on hämillään.


Miksi ehdotit kolmatta pyörää, hyvittääksesi tekosi vai, älä tee sitä voit satuttaa itsesi pahemmin kuin luuletkaan - vai haluatko tuolla esityksellä oikeutuksen seuraavaan pettämiseen?

Ei älä käsitä sitten väärin, en tahdo loukata, haluaisin vain, että mietit asiaa oikein tosissasi.
 
Viimeksi muokattu:
ap:n "miestä" viedään kuin litran mittaa. Oikeinko puoli vuotta seurustelua takana ja sinulla takana pettäminen ja kolmannen pyörän hankkiminen. Ap, eroa siitä poikaystävästäsi, teet hänelle suuren palveluksen ja ala sinä aikuistumaan ihan oikeasti, tarjoa itseäsi vaikka jollekin puliporukalle, olet mies on liian kiltti sinulle.

Anteeksi, pyydän anteeksi
 
Miksi ehdotit kolmatta pyörää, hyvittääksesi tekosi vai, älä tee sitä voit satuttaa itsesi pahemmin kuin luuletkaan - vai haluatko tuolla esityksellä oikeutuksen seuraavaan pettämiseen?

Ei älä käsitä sitten väärin, en tahdo loukata, haluaisin vain, että mietit asiaa oikein tosissasi.


En sitä sen takia ehdottanut. Olin jo pettämisen melkein unohtanut, eikä se ole mieltäni vaivannut enää kertomisen jälkeen. En siis hyvittäisi mitään sillä.

Syy, miksi tällaista ehdotin, on vain oma seikkailunhalu, jota haluan toteuttaa mieheni kanssa. Meillä nuo petipuuhat (tai missä ikinä keksitään olla) on uskomattoman hienoja. Yhdessä meillä laukkaa mielikuvitus, molemmat on tyytyväisempiä ja kokeilunhaluisempia kuin koskaan aiemmin. Olen joskus ollut naisen kanssa ja mieheni tietää kyllä siitä. Olen siis bi, naisetkin kiehtovat omalla tavallaan. Ajatus vain tuli mieleen. Se, että toteutuuko moinen, jää nähtäväksi.
 
Viimeksi muokattu:
ap:n "miestä" viedään kuin litran mittaa. Oikeinko puoli vuotta seurustelua takana ja sinulla takana pettäminen ja kolmannen pyörän hankkiminen. Ap, eroa siitä poikaystävästäsi, teet hänelle suuren palveluksen ja ala sinä aikuistumaan ihan oikeasti, tarjoa itseäsi vaikka jollekin puliporukalle, olet mies on liian kiltti sinulle.

Anteeksi, pyydän anteeksi


Joo oon yrittänyt erota, mutta se tykkää kokoajan minusta vain enemmän ja enemmän. Ja btw, nämä on ihan aikuisia touhuja. Ihmiset tekevät tällaista ja piristävät seksielämäänsä monin eri tavoin. Aikuiset ihmiset osaavat puhua ja kuunnella ;)
 
Viimeksi muokattu:
Joo oon yrittänyt erota, mutta se tykkää kokoajan minusta vain enemmän ja enemmän. Ja btw, nämä on ihan aikuisia touhuja. Ihmiset tekevät tällaista ja piristävät seksielämäänsä monin eri tavoin. Aikuiset ihmiset osaavat puhua ja kuunnella ;)

Noh - aikuisuudesta en tiedä, meillä ei ole ollut koko 21 vuoden avioliiton aikan moista tarvetta, enkä usko myöskään lähipiiristä tällaista touhua löytyvän - en tosin ole ollut heidän sängynreunalla katsomassa, mutt tuskinpa kovinkaan monessa lapsiperheessä kolmansia pyöriä käytetään.

Joten päästä miesparka menemään jos sinulla on vielä noin vahva seikkailunhalu.
 
Viimeksi muokattu:
Noh - aikuisuudesta en tiedä, meillä ei ole ollut koko 21 vuoden avioliiton aikan moista tarvetta, enkä usko myöskään lähipiiristä tällaista touhua löytyvän - en tosin ole ollut heidän sängynreunalla katsomassa, mutt tuskinpa kovinkaan monessa lapsiperheessä kolmansia pyöriä käytetään.

Joten päästä miesparka menemään jos sinulla on vielä noin vahva seikkailunhalu.


No jos mies ei halua lähteä, vaan innostuu tällaisesta? Ja joo, olemme kokeilunhaluisia, nuoria, meillä ei ole lapsia ja harrastamme seksiä muuallakin kuin sängyssä pimeässä peiton alla. Toisin sanoen - näin emme ole kertaakaan tehneet ;) Voin kertoa, sinä et tosiaankaan tiedä, mitä kaikkea pariskunnat puuhastelevat yhdessä. Jokainen tyylillään, eikö?

Ja herranjumala, jos mies ei halua toista naista mukaan, niin sittenhän se ei tule! En kai minä pakota toista naista panemaan! Ajatus oli melko villi ja erikoinen, ja näköjään suurinosa ihmisistä tuntuu omistavan erittäin suppean maailman seksielämässään. Ei tässä ketään olla loukkaamassa. Jos mies olisi minulle ehdottanut moista, niin olisin ehkä loukkaantunut. Mutta MINÄ olin se, joka tätä ehdotti. Kysyi vielä että haluaisinko toisen miehen kanssamme kokeiluun, mutta sitä en itsekään halua. Nainen kyllä sopii :) Mies vain hymyili ja sanoi että no hitto, jos minä olen moiseen valmis, niin sehän olisi hieno fantasia toteutettavaksi. Kuka mies ei tuollaista haluaisi!?

Onneks olkoon 21 vuoden avioliitosta! Jos itse joskus saavutan saman, niin olen tyytyväinen. Emme ole nyt vielä naimisiin menossa. Voimme olla yhdessä ilman tällaisia sitoumuksia ja olemme tyytyväisiä. Kyllä minä naimisiin haluan, mutta kaikki aikanaan. Ensin vaatii monen vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen, minun mielestä aineskin.
 
Viimeksi muokattu:
No jos mies ei halua lähteä, vaan innostuu tällaisesta? Ja joo, olemme kokeilunhaluisia, nuoria, meillä ei ole lapsia ja harrastamme seksiä muuallakin kuin sängyssä pimeässä peiton alla. Toisin sanoen - näin emme ole kertaakaan tehneet ;) Voin kertoa, sinä et tosiaankaan tiedä, mitä kaikkea pariskunnat puuhastelevat yhdessä. Jokainen tyylillään, eikö?

Ja herranjumala, jos mies ei halua toista naista mukaan, niin sittenhän se ei tule! En kai minä pakota toista naista panemaan! Ajatus oli melko villi ja erikoinen, ja näköjään suurinosa ihmisistä tuntuu omistavan erittäin suppean maailman seksielämässään. Ei tässä ketään olla loukkaamassa. Jos mies olisi minulle ehdottanut moista, niin olisin ehkä loukkaantunut. Mutta MINÄ olin se, joka tätä ehdotti. Kysyi vielä että haluaisinko toisen miehen kanssamme kokeiluun, mutta sitä en itsekään halua. Nainen kyllä sopii :) Mies vain hymyili ja sanoi että no hitto, jos minä olen moiseen valmis, niin sehän olisi hieno fantasia toteutettavaksi. Kuka mies ei tuollaista haluaisi!?

Onneks olkoon 21 vuoden avioliitosta! Jos itse joskus saavutan saman, niin olen tyytyväinen. Emme ole nyt vielä naimisiin menossa. Voimme olla yhdessä ilman tällaisia sitoumuksia ja olemme tyytyväisiä. Kyllä minä naimisiin haluan, mutta kaikki aikanaan. Ensin vaatii monen vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen, minun mielestä aineskin.

Jos tuo sopii ratkaisuksi siihen, ettet mene ja petä (joka on paljon pahempi juttu kuin kolmen kimppa miehesi kanssa), niin tehkää ihmeessä niin! Pysy rehellisenä ja avoimena ja hanki se kolmas. Älä petä - se johtaa hankaluuksiin itsesi kanssa! Ja kokeilkaa kaikkea, mutta ole rehellinen itsellesi, omille tunteillesi ja läheisimmille ihmisille - siten saatat selvitä ehjänä loppuelämäsi.
 
Viimeksi muokattu:
Olen kyllä ihan pihalla ap sinun jutuistasi, tosin luulen, että niin olet sinäkin. Sinulla ei ole hajuakaan tunne-elämästä ja sitoutumisesta. Et tiedä vielä sitäkään mitä on rakkaus?, vaan ajattelet, että vaistojen varassa leikkiminen kuuluu nyt parisuhteeseen. Silloin kun mikään ei riitä, eikä tunteita osata kohdentaa, tulee sen sijaan kaikkea korvaavaa toimintaa. Sinulta puuttuu kyky pysähtyä ja rauhoittua, ehkä se kuuluu tuohon ikään, mutta toisaalta naisen pitäisi olla kypsempi, jotta hän voisi olla vastuullinen parisuhteessa, josta voi muodostua perhekin, vaikka yllättäenkin.

Mutta toisaalta , jos rauhoittuminen tulee myöhemmin, niin voihan sitä hullutellakin, mutta parisuhdetta ei pidä sekoittaa leikkimiseen, koska siinä on mukana myös toisen tunteet.
 
Ap:n ikä ei käynyt ilmi mistään viestistä, mutta veikkaisin hänen olevan 20+ ikäinen suunnilleen?

Mínusta on hienoa, että nykyään tajutaan se että ei heti tarvitse rynnistää naimisiin ja lapsia tekemään. On hyvä tutustua siihen kumppaniin ihan rauhassa ja kuulostella, onko hän se oikea. Se todellinen sitoutuminen tulee vasta sitten sen jälkeen, kun useamman vuoden tuntemisen jälkeen lyödään hynttyyt yhteen ja mennään naimisiin.

Ihmettelen vähän näitä "et selvästikään pysty sitoutumaan" -juttuja. Siis haloo, nuori mimmi on seurustellut poikaystävänsä kanssa puoli vuotta. Miksi ihmeessä hänen pitäisi näin nuorella iällä, ja näin lyhyen tuntemisen jälkeen, sitoutua ?!?

Usein tuntuu, että ihmiset sekoittavat avioliiton ja seurustelun keskenään, eivätkä ymmärrä, mitä eroa niillä on. Avioliitto on sitoutumista. Seurustelu on sitä, että tutustutaan ja kuulostellaan, onko ihminen oikea, voiko ja haluaako häneen sitoutua.

Minusta oli hyvä päätös ap:ltä jatkaa suhdetta. Suhde kesti tämän pettämiskriisin, joten se on hyvä merkki. Ap on selvästi aika seksuaalinen ihminen, ja hän tarvitsee varmasti rinnalleen vahvasti seksuaalisen kumppanin. Yhdessä voidaan sitten kokeilla kaikkea erilaista, eikä sitä vaihtelua tarvitse lähteä etsimään suhteen ulkopuolelta. Hyvä näin.
 
Luettuani ap:n viestejä tarkemmin huomasin hänen olevan jo 30 täyttänyt. Ei se kuitenkaan muuta mitään, kaikki yllä kirjoittamani pätee. Eli jos on tuntenut vasta puoli vuotta, ei kannata hötkyillä vaan katsella ihan rauhassa.
 
Niin, se tuli kyllä mieleen, että kuulostaa ehkä nuoremman ihmisen tekstiltä. Mutta se nyt vaan on tosiasia, että nykyään aikuistutaan hitaammin.

Epäkypsää olisi sitä paitsi nimenomaan rynnätä vakavaan suhteeseen, jos ei ensin ole oikeasti itse selvittänyt itselleen, mitä elämältä ja suhteelta haluaa. Sitä virhettä ap ei onneksi ole tekemässä.
 
Noilta kännipettämisiltä säästyy ja sen mukana monelta turhalta murheelta, kun menette aina yhdessä miehesi kanssa sinne ravintolaan.

Jätätte pois tyttöjen/poikien illat - noh joku tästä älähtää, että sitomista, mutta eikö olisi parempi elää niin, että niitä houkutuksia ei tule, ettei joudu paikkaan jossa riski pettämiselle on suuri, vai onko niin, että siitä vierelläkulkijasta ja hänen tunteistaan ei tarvitse välittää, särjetään vaan vapaasti sydämiä?

Edustan kai vanhanaikaista koulukuntaa vaikka olenkin vasta kolmekymppinen, en hyväksy pettämistä ja haluan olla kumppanini kanssa yhdessä loppuelämäni. Emme silti mene mieheni kanssa käsikädessä joka paikkaan, olen sitä mieltä, että jos ei osaa olla pettämättä niin sitten ei ole kyllä oikea kumppani minulle. Itsestäni tiedän 100%:sti, että en petä tyttöjenilloissa tai missään muissakaan menoissa joissa yksin ilman miestäni kuljen. Luotan ettei miehenikään niin tee, ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä että hän rakastaa minua. Jos OIKEASTI rakastaa toista ei jonkun tilapäisen houkutuksen pitäisi pystyä sitä rakkautta sieltä muistista yhtäkkiä poistamaan niin että on valmis kumppaniaan loukkaamaan. Uskonkin, että pettäjät eivät oikeasti rakasta kumppaneitaan, ovatpa vain yhdessä vaikka tottumuksesta tai siksi että olisi joku. Ja näitä pariskuntiahan riittää. Hetkellisen himon pitäisi jokaisen aikuisen ihmisen pystyä hallitsemaan.

Eli valvominen on turhaa, jos jompi kumpi pettää omissa menoissaan niin parempi ettei sitten yhdessä ollakaan. Löytyy joku parempi joka ei petä. Minun eteeni saa kasata houkutuksia vaikka kuinka, se vain vahvistaa omaa sitoutumista mieheeni kun huomaan että olen mieluummin hänen kanssaan kuin parhaimmankaan "houkutuksen". Ja ei, emme ole mikään uusi pari alkuhuumassa, olemme olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta joten arki on ollut kuvioissa jo pitkään.
 
Viimeksi muokattu:
Mieheni vain palvoo minua. Olen täys kymppi kuulemma kaikessa. Kyllä hän mieltään osaa näyttää, mutta ei hän minulle ole kertakaan suuttunut. Ollaan oltu puoli vuotta yhdessä eikä vieläkään olla tapeltu, ei kertaakaan. Ihme homma.

Jaa siis olette vasta alkuhuumavaiheessa ja silti olet jo ehtinyt pettää. Toivottavasti mies alkuhuuman hälvettyä tajuaa jättää tuollaisen lumpun. Kyllä ne vaaleanpunaiset lasit miehenkin silmiltä putoaa, ja sitten huomaa millainen olet. Mitäs ihmettä siinä on jos noin alkuvaiheessa ei ole ehtinyt vielä tapella? En minäkään 6kk aikana vielä riitaa ole koskaan kenenkään kanssa saanut aikaiseksi, se tulee vasta sitten kun on oltu yhdessä pidempään ja arki on astunut kuvioihin.

Uskokaa tai älkää, ehdotin miehelleni kolmatta pyörää :) Siis niin, että mukana olisi toinen nainen. Mieshän nyt ei haluaisi muita paneskella, mutta eipä hän vastaankaan laittanut, jos saisi 2 naista samaan aikaan :D Koska haluan itse olla ehdottomasti tietysti mukana. Olen niin kokeilunhaluinen, että omalla tavalla kielletyt asiat kiehtoo. Se, että kuvittelen mieheni panevan jotain toista, kiihottaa. En tiedä, enkä usko että olisin mustasukkainen, koska tiedän miten paljon mies haluaa minua. Kyseli, että olenko tosissani ja että haluanko itse mennä uudelleen vieraisiin. Että tämäkö on syy ehdotukseeni. Eijei, minulla ei ole enää intressejä mennä vieraisiin. Tuo yksi kerta tuntui riittävän. Tarvitsin sen. Ja mieskin sanoi, että jos yksi pettäminen tuo minua häntä lähemmäksi, se olkoon sallittua. Niin paljon hän minua rakastaa. Itselläni on vielä töitä sen suhteen.. Erosta olen puhunut, mutta hän kääntää pääni ja sanoo, että annetan vielä ajan mennä ja katsotaan, jos minä vielä tulisesti rakastuisin häneen. Noh, kuukaudet kuluu.. Mies todellakin laittaa kaikkensa peliin. Sydän on hämillään.

Kertaan, jos jo puolen vuoden jälkeen olet pettänyt et ole koskaan rakastanutkaan etkä rakasta miestä. Toivottavasti hän lähtee tuon toisen naisen matkaan, hän on aivan selvästi liian kiltti. Sinä teet mitä tykkää ja hän antaa anteeksi, mutta ei se jatku ikuisesti, usko pois.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja näin;10856961:
Jaa siis olette vasta alkuhuumavaiheessa ja silti olet jo ehtinyt pettää. Toivottavasti mies alkuhuuman hälvettyä tajuaa jättää tuollaisen lumpun. Kyllä ne vaaleanpunaiset lasit miehenkin silmiltä putoaa, ja sitten huomaa millainen olet. Mitäs ihmettä siinä on jos noin alkuvaiheessa ei ole ehtinyt vielä tapella? En minäkään 6kk aikana vielä riitaa ole koskaan kenenkään kanssa saanut aikaiseksi, se tulee vasta sitten kun on oltu yhdessä pidempään ja arki on astunut kuvioihin.

Kertaan, jos jo puolen vuoden jälkeen olet pettänyt et ole koskaan rakastanutkaan etkä rakasta miestä. Toivottavasti hän lähtee tuon toisen naisen matkaan, hän on aivan selvästi liian kiltti. Sinä teet mitä tykkää ja hän antaa anteeksi, mutta ei se jatku ikuisesti, usko pois.

Niin, en täysiä häntä rakastakaan. Vielä. Jos tilanne muuttuu suuntaan tai toiseen, niin hyvä. Sitä tässä olenkin pohtinut jatkanko yksin vai yhdessä. Toistaiseksi yhdessä.

Tapeltu ei olla, eikä olla edes väitelty mistään. Ei nyt tapella tarvitsekaan, mutta kun ei pienintäkään siihen suuntaan. Hän on liian kiltti, tietää sen itsekin. Kyllä minä pientä tai isompaakin näpäytystä tartteisin, mutta ei hän osaa tai pysty. Jos näpäyttää sanomisella tai teolla, niin se on ihan oikein minulle.
 
Ap:n ikä ei käynyt ilmi mistään viestistä, mutta veikkaisin hänen olevan 20+ ikäinen suunnilleen?

Mínusta on hienoa, että nykyään tajutaan se että ei heti tarvitse rynnistää naimisiin ja lapsia tekemään. On hyvä tutustua siihen kumppaniin ihan rauhassa ja kuulostella, onko hän se oikea. Se todellinen sitoutuminen tulee vasta sitten sen jälkeen, kun useamman vuoden tuntemisen jälkeen lyödään hynttyyt yhteen ja mennään naimisiin.

Ihmettelen vähän näitä "et selvästikään pysty sitoutumaan" -juttuja. Siis haloo, nuori mimmi on seurustellut poikaystävänsä kanssa puoli vuotta. Miksi ihmeessä hänen pitäisi näin nuorella iällä, ja näin lyhyen tuntemisen jälkeen, sitoutua ?!?

Usein tuntuu, että ihmiset sekoittavat avioliiton ja seurustelun keskenään, eivätkä ymmärrä, mitä eroa niillä on. Avioliitto on sitoutumista. Seurustelu on sitä, että tutustutaan ja kuulostellaan, onko ihminen oikea, voiko ja haluaako häneen sitoutua.

Minusta oli hyvä päätös ap:ltä jatkaa suhdetta. Suhde kesti tämän pettämiskriisin, joten se on hyvä merkki. Ap on selvästi aika seksuaalinen ihminen, ja hän tarvitsee varmasti rinnalleen vahvasti seksuaalisen kumppanin. Yhdessä voidaan sitten kokeilla kaikkea erilaista, eikä sitä vaihtelua tarvitse lähteä etsimään suhteen ulkopuolelta. Hyvä näin.

Koko ketjun ehkä järkevin vastaus. Kiitos.
 
Viimeksi muokattu:
Ap, viesteitäsi huokuu lävitse, että olet tavattoman itsekäs ihminen. Olet joutunut hämmentävään tilanteeseen, jossa itsekkääseen käytökseesi ei vastatakaan rajusti vaan myötäilemällä. takuat tekeväsi väärin, kun sikailet, mutta silti vain sinusta pidetään. Tämä leikki päättyy niin, että alat sikailemaan yhä enemmän ja enemmän, kun sinua ei laiteta nyrkin ja hellan väliin, mihin oikeastaan käytöksesi puolesta kuuluisit. Rakastu muslimiin, niin saat kaipaamaasi kohtelua.
 
Ihmettelen vähän näitä "et selvästikään pysty sitoutumaan" -juttuja. Siis haloo, nuori mimmi on seurustellut poikaystävänsä kanssa puoli vuotta. Miksi ihmeessä hänen pitäisi näin nuorella iällä, ja näin lyhyen tuntemisen jälkeen, sitoutua ?!?

No ei tarvi sitoutua täysin, mutta ei tarvi hyppiä sängystä sänkyyn kun on toisen ihmisen tunteet pelissä. Jos noin haluaa toimia, on parasta olla sinkku ja harrastaa vaikka yhden illan juttuja. Seurustellessa pitää kuitenkin kunnioittaa sitä omaa kumppania, eli sitoutua sen verran että katsoo onko tästä kumppanista pidempiaikaiseksi kumppaniksi jättäen muut siksi aikaa pois kuvioista. Ei se tarkoita että on pakko naimisiin mennä kyseisin tyypin kanssa. Ja jos ei tunteita ole eikä tule, niin sitten voi kokeilla etsiä uutta kumppania. Miten sitä koskaan voi löytää sopivan kumppanin itselleen, jos on koko ajan vaikka viisi miestä kierroksessa? Tottakai seurustelu vaatii siis jonkinasteista sitoutumista toimiakseen.
 
Viimeksi muokattu:
Ap, viesteitäsi huokuu lävitse, että olet tavattoman itsekäs ihminen. Olet joutunut hämmentävään tilanteeseen, jossa itsekkääseen käytökseesi ei vastatakaan rajusti vaan myötäilemällä. takuat tekeväsi väärin, kun sikailet, mutta silti vain sinusta pidetään. Tämä leikki päättyy niin, että alat sikailemaan yhä enemmän ja enemmän, kun sinua ei laiteta nyrkin ja hellan väliin, mihin oikeastaan käytöksesi puolesta kuuluisit. Rakastu muslimiin, niin saat kaipaamaasi kohtelua.

Niin olenkin. Jokaisen ihmisen pitäisi kyllä olla jonkin verran itsekäs. Omaa elämää tässä eletään eikä toisen/toisten. Mutta tottakait pitää ottaa muutkin huomioon. Minulla on vielä petrattavaa, tiedän.
 
Viimeksi muokattu:
Ap, viesteitäsi huokuu lävitse, että olet tavattoman itsekäs ihminen. Olet joutunut hämmentävään tilanteeseen, jossa itsekkääseen käytökseesi ei vastatakaan rajusti vaan myötäilemällä. takuat tekeväsi väärin, kun sikailet, mutta silti vain sinusta pidetään. Tämä leikki päättyy niin, että alat sikailemaan yhä enemmän ja enemmän, kun sinua ei laiteta nyrkin ja hellan väliin, mihin oikeastaan käytöksesi puolesta kuuluisit. Rakastu muslimiin, niin saat kaipaamaasi kohtelua.

Näinpä. Hyvää suhdetta tai miestä ei osata arvostaa vaan venytetään rajoja koko ajan lisää oman itsekkyyden vuoksi. Ei osata ottaa toisia huomioon, ei asettua toisten asemaan. Tietysti on hyvä olla hieman itsekäs eikä kynnysmatto kuten ap:n mies, mutta terveellä itsekkyydellä ja täydellä kyvyttömyydellä ottaa toisia huomioon on suuri ero. Ap kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

Ehkä sinä ap joskus sitten itket sitä kun olet menettänyt hyvän miehen ja asut yhdessä jonkun vaimonhakkaajan kanssa joka asettaa niitä rajoja.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

M
Viestiä
4
Luettu
499
R
M
Viestiä
6
Luettu
511
Perhe-elämä
alkuperäinen.....
A
H
Viestiä
3
Luettu
732
Y

Yhteistyössä