T
tiiru harmaana
Vieras
Taasko Tiirun keskenmenoista puhutaan?
Muut tekevät siitä paljon isomman numeron kuin hän itse.
No ainakin sovin tavallaan tähän kuvaukseen siinä, että mulla on jo lapsi ja kehtasin silti olla surullinen! :O Joten vastaan omasta puolestani.
Tässä taas huomaa ketkä palstalaisista on vähän yksinkertaisia "minua ei surettanut, miten ketään voi surettaa" ei tajuta tilanne-eroja tai herkkyyseroja ollenkaan. Oikeesti säälittävää!
Kerroin raskaudesta aikaisin täällä ja kerroin myös keskenmenosta. Mun mielestä ne kuuluvat elämään, toinen iloisiin ja toinen surullisiin asioihin enkä näe syytä salailuun, ymmärrän jos joku ei halua kertoa, mutta mulle se tuntui luonnolliselta.
En halunnut mitään sääliä tai draamaa, kunhan kerroin vain ja kyselin sillon epäillessäni alkavaa keskenmenoa, mutta tämäkin oli koviksille liikaa kun kehtasinkin olla vähän surullinen.
Eli suuremman numeron tuntuvat tekevän änistä asioista juuri muut. Olen saanut kuulla etten ole kelpo äidiksi ja siksi vauvat kuolevat (näillä sanoilla, huomatkaa:vauvat), aiheutin keskenmenoni riutuneen kroppani takia jne, enkä silti jaksa kuin nauraa tuollaiselle. Kuka tässä vetää draamaa, nuo henkilöt, tämän ketjun ap ja moni muu.
Raskaaksitulo oli esikoisen kohdalla vaikeeta ja toisen kohdalla osasin odottaa vuosien yritystä tai sitä ettei toista tule ollenkaan, sitten tulinkin yllättäen raskaaksi ja vielä monta kertaa ja ne keskeytyivät. Kehtasin vielä vissiin päivän olla surullinen ja tätäkään en olisi saanut kuulemma tehdä kun en ole lapseton ja joku on hei menettänyt vauvan??! Mitä ihmettä?
Mielestäni suhtauduin asiaan yllättävänkin reippaasti, koska jaksoin nyyhkytellä vain sen päivän, vaikka olenkin aika herkkä, etenkin kun tämä lapsensaantijuttu on aina niin veen vaikeaa. Ärsytys on ehkä kuitenkin parempi sana kuvaamaan sitä tunnetta mitä koen tässä neljän keskenmenon jälkeen. Joku toinen suree enemmän enkä mä nyt ala lässyttämään että hei päivässä pitää päästä yli KU MÄKI PÄÄSIN. Ihan niin yksinkertainen en ole, kuten moni muu näköjään. Minä reagoin:kaikki reagoivat.
Enkä kyllä itsekään ole koskaan nähnyt ketään joka vetäisi järkyttävän shown keskenmenoistaan, vertaisi sitä lapsen menetykseen tai menettäisi suuripiirtein elämänhalunsa. En tiedä ketään, joka olisi edes masentunut yhden tai useamman varhaisen keskenmenon jälkeen... Eri tavalla surevia on tullut kohdattua eikä ole huuli pyöreenä ollut, ehkä mä en ole niin yksinkertainen että ymmärrän erilaisia ihmisiä.