[QUOTE="aloittaja";26307034]Täällähän on sota käynnissä ja kauheat spekulaatiot kun mainitsin että blogeissakin mainostetaan niitä keskenmenoja. Sehän on tätä nykypäivää kun on blogit ja facebookit. Kun ei malteta olla hehkuttamatta että meille tulee LAPSI jee. Sitten ei tulekaan.
En sen enempää ala blogeja esittelemään, satun vain tietämään joitakin tapauksia. Ei kannata vainoharhaiseksi ruveta kuitenkaan.[/QUOTE]
Siis mistä nyt oikein puhut?
Aloituksesta sain käsityksen siitä ettet ymmärrä että ihmiset tekevät alkuraskauden keskenmenoista jonkun ison draaman mihin suurinpiirtein maailma pysähtyy ja sitä verrataan jo olemassa olevan lapsen kuolemaan jne. Jotain mihin en itse ole törmännyt lain.
Nut taas tuntuu että ärsyynnyksen kohteena on se kun blogeissa ja fb:ssa kerrotaan innoissaan raskaudesta heti kun plussataan ja sitten luonnollisesti keskenmenon sattuessa kerrotaan tästäkin. Ei siinä mielestäni mitään ylireagointia ole jos asoista haluaa kertoa ja tuoda esiin sitä suruakin, ehkä jollekin se on hyvä tapa käsitellä tuota menetystään. Vaikea uskoa että löytyy blogeja joissa vielä useampi vuosi sen alkuraskauden keskenmenon jälkeen ollaan masentuneita ja työkyvyttömiä laitellen vähintään viikottain esille muistokirjoituksia ja ahdistuneita ajatuksia yms. Se että joku blogissaan kertoo keskenmenostaan ja sen aiheuttamasta surusta sekä välillä palaa noihin tunnelmiin varsinkin jos uutta vauvaa ei kuulu tuntuu minusta ihan normaalilta.
En sen enempää ala blogeja esittelemään, satun vain tietämään joitakin tapauksia. Ei kannata vainoharhaiseksi ruveta kuitenkaan.[/QUOTE]
Siis mistä nyt oikein puhut?
Aloituksesta sain käsityksen siitä ettet ymmärrä että ihmiset tekevät alkuraskauden keskenmenoista jonkun ison draaman mihin suurinpiirtein maailma pysähtyy ja sitä verrataan jo olemassa olevan lapsen kuolemaan jne. Jotain mihin en itse ole törmännyt lain.
Nut taas tuntuu että ärsyynnyksen kohteena on se kun blogeissa ja fb:ssa kerrotaan innoissaan raskaudesta heti kun plussataan ja sitten luonnollisesti keskenmenon sattuessa kerrotaan tästäkin. Ei siinä mielestäni mitään ylireagointia ole jos asoista haluaa kertoa ja tuoda esiin sitä suruakin, ehkä jollekin se on hyvä tapa käsitellä tuota menetystään. Vaikea uskoa että löytyy blogeja joissa vielä useampi vuosi sen alkuraskauden keskenmenon jälkeen ollaan masentuneita ja työkyvyttömiä laitellen vähintään viikottain esille muistokirjoituksia ja ahdistuneita ajatuksia yms. Se että joku blogissaan kertoo keskenmenostaan ja sen aiheuttamasta surusta sekä välillä palaa noihin tunnelmiin varsinkin jos uutta vauvaa ei kuulu tuntuu minusta ihan normaalilta.
