Milloin eka Vauvakuume?

[EricaMarie]

Minua kiinostaisi tietää milloin olette sairastuneet ekan kerran vauvakuumeeseen ? Itse olen 23-vuotias kätilöopiskelija enkä ole ikinä ollut "vauvakuumeessa". Mietin vaan vähän pelätenkin, että mitäs jos en ikinä halua lapsia, koska tavallaan kuitenkin olen ne aina kuvitellut elämääni...siis joskus...monen vuoden päästä...MONEN vuoden. Luokkakaverini ja koko muu ikäluokka tuntuu olevan ihan sekaisin vauvoista ja ajattelevan jopa vähän naiivisti lapsista. Ne, joilla on lapsia, ovat taas paljon realistisempia ja uskaltavat sanoa, etteivät edes haluaisi lapsia, jos ei olisi nykyisiä vahingossa tullut (joita kyllä rakastavat paljon). Tuleeko tuo biologinen halu siis jossain vaiheessa kuitenkin, kun tällä hetkellä en näe lapsissa muutakuin negatiivisia piirteitä tai sellaisia että ne on "ihan ok". Tämä asia pahentuu myös opiskelujen edetessä kun saa tietää kaikesta mikä voi mennä pieleen jne.
Eli siis järjellä ajateltuna olen aina halunnut lapsia, mutta en ole ikinä ollut itku kurkussa siitä miten söpöliini pöpöliini joku pikku vauva on. Mitäs kokemuksia teillä on?

 

[haaveissa07]

Sinäpä sen sanoit: biologinen halu. Se on mun mielesä aivan kummallinen tunne! Oon niin kaiken järkeilevä ihminen ja mielellään järkeilisin tuon vauvahommankin...MUTTA tuo biologinen puoli jyrää kaiken järkeilyn yli. Täytyy kyllä sanoa, että on outo tunne! Se on hiipinty asteittain, nyt siis olen 27. Välillä haluan välillä en. Nyt on tosi kova haluvaihe meneillään. Kaipa sitä kypsyttelee sitä asiaa. Mutta ei tätä taida pystyä järkeilemään..ihminen on kai ohjelmoitu näin..

 

[Mä81]

minulla myös sama `ongelma´, välillä vauvakuume korkealla javälillä se taas menee ohi. Inhottavaa!! Haluaisin vauvan, mutta kun mieleni ailahtelee noin paljon luulen että en kai ole silloin vielä valmis....... Olen kuitenkin jo 26 enkä haluaisi niitä lapsia kovin `vanhanakaan`.....

 

[titityy]

Mulla ei ole koskaan ollut mitään hirveää vauvakuumetta. Nyt on kyllä puolisen vuotta ollut sellainen olo, että nyt sitä vauvaa täytyy yrittää saada jos koskaan. Kun tuota ikää on jo 29... Eli yritys on meillä aloitettu, ja vauva on toki enemmän kuin tervetullut!! Mutta siltikään en katso kaikkia vauvoja tippa linssissä enkä ole niin kovin kiinnostunut muiden vauvajutuista. Olen kuitenkin erittäin lapsirakas (työskentelen lastenhoitoalalla). Välillä tuntuu, että olisi niin helppoa olla vaan miehen kanssa kahdestaan, mutta kyllä se oma lapsi silti toisi niin paljon iloa elämään, että hylkään nuo lapsettomuusajatukset aina mielestäni...

 

[EricaMarie]

Kun tosiaan en itsekään lapsia mitenkään kovin vanhana halua yrittää, koska sitähän ei edes tiedä miten koko hankintaprosessin käy...Oma äitini on tehnyt meidän lapset sillein että "nyt tai ei koskaan", koska ajatteli silloin 30-vuotiaana olevansa jo ihan ikäloppu lasten hankintaan Jotenkin vaan kaikki lapsihaaveet menee kun kyläilee "lapsellisten" kavereiden luona ja ne on välillä niin väsyneitä ja tylsistyneitä. Osa kadehtii minun mahdollisuuksiani matkustaa ja tehdä mitä huvittaa. Lapset ovat välillä tosi väsyttäviä ja tuntuu, ettei ne anna mitään. Ihan kuin olisi synnytyksen jälkeinen masennus jo ennen synnytystä, lapsi tuntuu yhtä mielenkiintoiselta kuin joku hamsteri- kyllä sitä hoitaisi ja pitäisikin siitä, mutta ei nyt ehdoin tahdoin sitä itselleen hankkisikaan. Toivoisin todella että minullekkin tulisi joskus tuo biologinen tarve saada lapsi, ja että sitä unelmoisi sen jälkeläisen kanssa elämisestä vauva-ajan jälkeenkin. Harva unelmoi tyyliin, että "sitten kun minä ja teini-ikäinen tyttäreni...." ja kuitenkin se lapsi on siinä sitten koko elämän...

Noo, ehkä tämä tästä, on mielenkiintoista vaan kuulla muidenkin ajatuksia vauvakuumeilusta.

 

[Nuori rouva]

Hei
Minäkin ilmottaudn tänne ailahteleviin kuumeilijoihin. On ollut vauva kuume todella pitkään (2-3v), mutta välillä tosiaan tulee ajatus että ei vielä, kun katsoo väsyneitä äitejä. Kuitenkin se halu omasta lapsesta punkee esiin kovalla vauhdilla. Minullakin on ollut aina tuo että lapset haluan tehdä nuorena (alle 25). Nyt olen kuitenkin 24, joten ei varmaan tuo ajatus todeudu. Toivon, että kohta olisi mieheni mielestä sopiva-aika. Valmistun ammattikorkeasta jouluna 2007 ja hieman pelotta, että tekeekö sitä tyhmästi, jos valmistuu masupystyssä. Saako sitten äitiysloman jälkeen töitä??? Taitaa olla suurinosa ailahteluista juuri tuon pelon aiheuttamia ja myös hieman "pelottaa" olenko lapsen syntymän jälkeen miehelleni lapsen äiti vai puoliso/vaimo
Kuitenkin haluaisin ja usein mietin miten tämän asian tekinsin jos.. miltä tuntuisi jos..miten kasvattaisin lapseni tässä ja tässä asiassa jne...

 

[järrrki]

Toivoisin todella että minullekkin tulisi joskus tuo biologinen tarve saada lapsi

Miksi? On mahdollista elää hyvä, tasapainoinen, antoisa ja onnellinen elämä ilman lapsiakin. Eri juttu toki, jos niitä kovasti ja tosissaan haluaisi eikä voi saada, silloin voi puhua menetyksestä, mutta jos tuntuu siltä että ei halua eikä kiinnosta, niin mikään pakkohan lapsia ei ole tehdä.

 

[Eipä ole]

koskaan ollut vauvakuumetta Silti yksi on yksi lapsi ja haluaisin sisaruksenkin hänelle. En ole lapsirakas, muiden lapset eivät juuri kiinnosta (poikkeuksena läheisten ystävien lapset). Ikää oli 26 kun en enää nähnyt mitään "syytä" olla lasta yrittämättä kun mieheni sitä halusi. Tiesin lapsia haluavani ja jos olisin kuumetta jäänyt odottamaan, odottaisin vieläkin. Eli tavallaan oli aivan järkeilty päätös. Meillä oli onni, että tärppäsi nopeasti. Toivottavasti se toinenkin saadaan vielä.

p.s kyllä mäkin olin aivan kauhuissani kun kyläiltiin lapsiperheissä! Ajattelin vaan sitkeästi, että oma lapsi on eri asia. Ja olihan se niin

 

[EricaMarie]

koskaan ollut vauvakuumetta Silti yksi on yksi lapsi ja haluaisin sisaruksenkin hänelle. En ole lapsirakas, muiden lapset eivät juuri kiinnosta (poikkeuksena läheisten ystävien lapset). Ikää oli 26 kun en enää nähnyt mitään "syytä" olla lasta yrittämättä kun mieheni sitä halusi. Tiesin lapsia haluavani ja jos olisin kuumetta jäänyt odottamaan, odottaisin vieläkin. Eli tavallaan oli aivan järkeilty päätös. Meillä oli onni, että tärppäsi nopeasti. Toivottavasti se toinenkin saadaan vielä.

p.s kyllä mäkin olin aivan kauhuissani kun kyläiltiin lapsiperheissä! Ajattelin vaan sitkeästi, että oma lapsi on eri asia. Ja olihan se niin

Tuo kuulostaa kyllä sellaiselta mitä uskoisin itsellenikin tapahtuvan. Kun periaattessa haluan lapsia, mutta en kuumeile niin, että jokainen pikkuvauva saisi minun kasvoni sulamaan ja suustani pääsemaan "voooooooooi miten iiiiihhaaaaannaaaaaaa!". Lapset eivät tunnu jumalan ihmeiltä eivätkä aiheuta sydämen tykytystä. Mietin siis voiko haluta lapsia surffailematta koko nuoruuttaan Papersin nettisivuilla ja puhumatta ekoilla treffeillä tulevien lasten nimistä...

 

[samma här :)]

koskaan ollut vauvakuumetta Silti yksi on yksi lapsi ja haluaisin sisaruksenkin hänelle. En ole lapsirakas, muiden lapset eivät juuri kiinnosta (poikkeuksena läheisten ystävien lapset). Ikää oli 26 kun en enää nähnyt mitään "syytä" olla lasta yrittämättä kun mieheni sitä halusi. Tiesin lapsia haluavani ja jos olisin kuumetta jäänyt odottamaan, odottaisin vieläkin. Eli tavallaan oli aivan järkeilty päätös. Meillä oli onni, että tärppäsi nopeasti. Toivottavasti se toinenkin saadaan vielä.

p.s kyllä mäkin olin aivan kauhuissani kun kyläiltiin lapsiperheissä! Ajattelin vaan sitkeästi, että oma lapsi on eri asia. Ja olihan se niin

Juuri näin myös minun kohdallani, läheskään kaikki naiset eivät pode vauvakuumetta koskaan. Sain ekan lapseni 27-vuotiaana ja nyt odotan toista lasta ihan viime metreillä (la parin viikon kuluttua, olen nyt 29v). Tämä oli minulle sopiva ikä saada lapset, pitkä ja vakaa parisuhde (oltiin saatu elellä kahdestaan jo pitkään matkusteltu jne). Ja meillä molemmat raskaudet on tärpänneet kerrasta joten siinä suhteessa mekin olemme olleet onnekkaita

 

[Silirimpsis]

En ole ikinä intoillut muiden vauvoista. Jotkut lapset on tosi kivoja, jotkut ei niinkään (usein kasvatus tosin syy. Biologinen tarve alkoi tulla vasta yli 35-vuotiaana (!) ja sekin vaihteli niin ettei välillä taas innostanut, ja välillä se tuntui tosi vahvana. Järjellä myös ajattelin, että oma perhe olisi tärkeä. Nyt olen plussannut ja silti ymmärrän niitä, jotka eivät ikinä halua lapsia. Melkein olin itsekin sellainen;-) Ainakin olen tyytyväinen että ehdin nauttia nuoruudesta, matkustella jne.

 

[käppä]

Eka kun olin just 17 täyttänyt...se meni ohi parissa vuodessa.
Toinen vauvakuume kun olin 21.Päätin saada kaikki lapset ennen kuin täytän 25, vaan luonto päätti toisin.
Pitkällisten tutkimusten ja hoitojen jälkeen tulin vihdoin tupla-äidiksi 31- vuotiaana.
Kolmas vauvakuume alkoi välittömästi kaksosten syntymän jälkeen ja kolmas syntyi 4 vuoden päästä...
Taas on vauvakuume parhaillaan, mutta ikää pian 40, ja mieheni vastustaa uuden vauvan ajatustakin...
mutta silti. Vielä kun saisi nauttia omasta ihanasta vauvasta....

 

[mie vaa]

20-vuotiaana..

 

[R]

Eipä ole koskaan ollut vauvakuumetta. Silti yksi lapsi on ja toinen tulossa.

 

[Silkkiperhonen]

Mulla on ollut välillä kovakin vauvakuume, mutta nyt kun on hyvä parisuhde ja elämä muutenkin tasapainossa, on kuume kadonnut kokonaan. Vauvat ovat toki ihania ja mielelläni sellaista hoivaisin, mutta vauvavaihe menee nopeasti ohi. En halua jäädä kotiin hoitamaan lapsia; pukea, laittaa ruokaa, pyykätä, pyyhkiä pyllyjä, istua hiekkalaatikon reunalla, vastailla loputtomiin kysymyksiin, olla jatkuvasti läsnä tyydyttämässä pienen ihmisen tarpeita. Mieheni sanoo, että haluaisi lapsia joskus. Olen sanonut, että aikaa ei ole enää kovin paljon (olen 30 v.), joten toteuttaakseen perhehaaveensa hänen on alettava "painostaa" minua. Hän sanoo, että katsotaan asiaa uudelleen vaikka parin kolmen vuoden kuluttua. Tuntuu että miesten on vaikea ymmärtää, että naisten mahdollisuudet saada lapsia todellakin heikkenevät ikävuosien myötä. Samoin ainakin oman mieheni kohdalla taitaa olla niin, että hän ei ole ollut riittävästi lasten kanssa tekemisissä tajutakseen, kuinka sitovaa ja kokonaisvaltaista lasten kanssa oleminen on. No, jos mies jää kotiin hoitamaan lapsia, niin mikäs siinä. Minusta ei koti-äidiksi ole, kun ei ole oikein äidiksikään.

 

[grapefrukt]

vauvakuume alkoi 22-vuotiaana ja on kestänyt nyt vuoden verran ja kasvaa kasvamistaan..

 

[nipsuliini]

Mulla on aina ollut asenne, että "lapset ovat ihan kivoja kunhan eivät ole omia." Nyt ihan vasta viime vuosina kun ystävät ovat ympärillä lisääntyneet on noussut esiin ajatus, miltä oma lapsi tuntuisi.
Lähestyvä kolmikymppinenkin on tuonut kortensa kekoon. Entä jos lapsi ei olekaan tullakseen kun kuitenkin ehkäisyä on takana yli 10 vuotta.
Mies on alkanut pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle ja asiasta ollaan puhuttu leikilliseenkin sävyyn.
Ehkä ajatus siirtyy toteutusvaiheeseen vuoden sisällä jo!?!?!?

 

[NYT HETI]

Esikoinen 3 kk ja tuntuu että voisin ottaa vastasyntyneen nyytin vastaan uudestaan NYT. LISÄÄ VAUVOJA MEILLE KIITOS! Sääli että niin lyhyellä ikäerolla ei voi saada lapsia. Esikoista odottaessa ei ollut vauvakuumetta vaan enemmän rationaalinen tahto saada jälkeläisiä.