Milloin vauva viikoksi hoitoon?

[Kommentti]

Huoh! Kukaan muuhan ei ole koskaan lapsia saanut, ei edes sinun oma äitisi!

Monetkin ihmiset maailmassa ovat saaneet lapsia, mutta minun lapseni olen saanut vain minä

Ja asiasta toiseen - ilmeisesti täällä ei kukaan muu sitten imetä yli puolivuotiasta lasta, kun se ei tunnu olevan mikään ongelma tossa viikon reissussa.

Onkohan se ap:n vauva vielä syntynyt? Kyllä se taitaa olla. Ap on mitä ilmeisimmin päättänyt, että ei enää tuolloin imetä (jos imettää ollenkaan).

 

[Jenis]

Huoh! Kukaan muuhan ei ole koskaan lapsia saanut, ei edes sinun oma äitisi!

Monetkin ihmiset maailmassa ovat saaneet lapsia, mutta minun lapseni olen saanut vain minä

Ja asiasta toiseen - ilmeisesti täällä ei kukaan muu sitten imetä yli puolivuotiasta lasta, kun se ei tunnu olevan mikään ongelma tossa viikon reissussa.

Ei, ei todellakaan!!!

Sehän on hienoa, onneksi olkoon vaan

 

[Lentokala]

Mä itse ap:n tilanteessa lähtisin pitkälle viikonlopulle esim. Pariisiin, Barcelonaan tai Roomaan.
Kaikki todella romanttisia paikkoja

Mutta. Mä olen ollut 6kk kun mun isäni kuoli äkillisesti.
Ymmärrettävästi mun mutsi oli surun murtama.
Mun mutsi oli pitkään sairaslomalla, josta viikon tätinsä kanssa matkalla.
Mä olin isovanhemmilla ja olin silloin varmaan just 7kk.
Musta on tullut täysin normaali aikuinen ihminen.
Mitään en tietenkään tosta muista eikä mulla ole minkäänsortin luonnehäiriötä; ainakaan tyosta johtuvaa

Ja joo...jokainen hoitaa suruaan omalla tavalla, mun äidille yksi keino oli lähteä pois näistä ympyröistä.
Mun mielestä ei oo mitään eroa miksi mut jätettiin isovanhemmille; emmä sitä kumminkaan tiennyt. Oli se sitten häämatka tai surutyö.
Lynkatkaa vaan jos haluatte.

 

[juup]

Huoh! Kukaan muuhan ei ole koskaan lapsia saanut, ei edes sinun oma äitisi!

Monetkin ihmiset maailmassa ovat saaneet lapsia, mutta minun lapseni olen saanut vain minä

Ja asiasta toiseen - ilmeisesti täällä ei kukaan muu sitten imetä yli puolivuotiasta lasta, kun se ei tunnu olevan mikään ongelma tossa viikon reissussa.

Onkohan se ap:n vauva vielä syntynyt? Kyllä se taitaa olla. Ap on mitä ilmeisimmin päättänyt, että ei enää tuolloin imetä (jos imettää ollenkaan).

No eiköhän se nyt ole aika itsestäänselvyys, ettei imetä ainakaan silloin kun olisi reissuun lähdössä, tuskin muuten olisi reissua suunnittelemassa. Joten aika turha nyt sitäkin tähän vetää.

 

[h]

Ihan kuin nämä hysteeriset äidit omistaisivat ne lapset, eikä missään nimessä antaisi hoitoon edes omalle äidilleen niitä. Ne tarpeet joita ko. ikäisellä vauvalla on, ne voi tyydyttää vallan mainiosti mummi, kummi tai tätikin. Mikä siitä lapsesta tekee niin ainutlaatuisen, korvaamattoman ja maailman tärkeimmän ihmisen? Toki se on tärkeä, mutta kyllä sitä elää saa lapsen syntymän jälkeenkin. Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsi tulee siihen perheeseen opettelemaan elämää, eikä perhe opettele vauvan ehdoilla elämää.

Ja eräälle kommentoijalle tiedoksi: kukaan tässä ketjussa ei ole HYLKÄÄMÄSSÄ lasta, ainoastaan ottamassa itselleen ja parisuhteelleen aikaa.

 

[4:n äiti]

mun siskon lapsi oli mulla hoidossa 10 pvää kun oli 1,5v. Ihan hyvin meni kaikkien osapuolten kohdalta. Sitä en tiä miten sitten 7 kk ikäinen mutta tuskin nyt mitään kamalaa traumaa saa. Ite en ois jättänyt kyllä sillon kun mun lapset oli niin pieniä.

 

[Jenis]

Onkohan se ap:n vauva vielä syntynyt? Kyllä se taitaa olla. Ap on mitä ilmeisimmin päättänyt, että ei enää tuolloin imetä (jos imettää ollenkaan).

Ilmeisesti näin. Mä en oikein tajua tätä, että lapsi ei saisi muuttaa aikuisten elämässä mitään. Jos se ei kerta muuta mitään, niin miksi sitten "hankkia" se lapsi edes? Uskomatonta että edes sen vauvavuoden ajaksi ei voi laittaa toista ihmistä oman napansa edelle.

Kyllä mäkin olen käynyt mieheni kanssa kahdestaan vaikka missä lapsen syntymän jälkeen ja ihan omiakin harrastuksia on, mutta sellaisessa kriisissä ei olla oltu että pikkuvauva pitäisi viikoksi jättää ilman vanhempiaan. Yhden yön tai pari yötä lapsi on kyllä ollut hoidossa montakin kertaa, mutta viikko on noin pienelle ihan hirmu pitkä aika. Kun tuntuu 2 yötä olevan vielä 2-vuotiaallekin.

 

[äiti]

esikoinen on 3 ja kuopus 2kk, kumpaakaan ei tulis mieleenkään jättää viikoksi mihinkään pitkään aikaan

 

[Jenis]

Ihan kuin nämä hysteeriset äidit omistaisivat ne lapset, eikä missään nimessä antaisi hoitoon edes omalle äidilleen niitä. Ne tarpeet joita ko. ikäisellä vauvalla on, ne voi tyydyttää vallan mainiosti mummi, kummi tai tätikin. Mikä siitä lapsesta tekee niin ainutlaatuisen, korvaamattoman ja maailman tärkeimmän ihmisen? Toki se on tärkeä, mutta kyllä sitä elää saa lapsen syntymän jälkeenkin. Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsi tulee siihen perheeseen opettelemaan elämää, eikä perhe opettele vauvan ehdoilla elämää.

Ja eräälle kommentoijalle tiedoksi: kukaan tässä ketjussa ei ole HYLKÄÄMÄSSÄ lasta, ainoastaan ottamassa itselleen ja parisuhteelleen aikaa.

Mun lapsi on kyllä ainutlaatuinen, korvaamaton ja (minulle) maailman tärkein ihminen. Se ei silti tarkoita, että minä en olisi minä, tai että mulla ja miehellä ei olisi parisuhdeaikaa.

 

[Kommentti]

Huoh! Kukaan muuhan ei ole koskaan lapsia saanut, ei edes sinun oma äitisi!

Monetkin ihmiset maailmassa ovat saaneet lapsia, mutta minun lapseni olen saanut vain minä

Ja asiasta toiseen - ilmeisesti täällä ei kukaan muu sitten imetä yli puolivuotiasta lasta, kun se ei tunnu olevan mikään ongelma tossa viikon reissussa.

Onkohan se ap:n vauva vielä syntynyt? Kyllä se taitaa olla. Ap on mitä ilmeisimmin päättänyt, että ei enää tuolloin imetä (jos imettää ollenkaan).

No eiköhän se nyt ole aika itsestäänselvyys, ettei imetä ainakaan silloin kun olisi reissuun lähdössä, tuskin muuten olisi reissua suunnittelemassa. Joten aika turha nyt sitäkin tähän vetää.

Jaa-a, maailmaan mahtuu monenlaista ihmettä.
Itselleni ei henkilökohtaisesti ole mitään väliä, imettääkö joku vai ei. Kunhan kommentoin toisen kirjoitusta.

 

[Kommentti]

Onkohan se ap:n vauva vielä syntynyt? Kyllä se taitaa olla. Ap on mitä ilmeisimmin päättänyt, että ei enää tuolloin imetä (jos imettää ollenkaan).

Ilmeisesti näin. Mä en oikein tajua tätä, että lapsi ei saisi muuttaa aikuisten elämässä mitään. Jos se ei kerta muuta mitään, niin miksi sitten "hankkia" se lapsi edes? Uskomatonta että edes sen vauvavuoden ajaksi ei voi laittaa toista ihmistä oman napansa edelle.

Kyllä mäkin olen käynyt mieheni kanssa kahdestaan vaikka missä lapsen syntymän jälkeen ja ihan omiakin harrastuksia on, mutta sellaisessa kriisissä ei olla oltu että pikkuvauva pitäisi viikoksi jättää ilman vanhempiaan. Yhden yön tai pari yötä lapsi on kyllä ollut hoidossa montakin kertaa, mutta viikko on noin pienelle ihan hirmu pitkä aika. Kun tuntuu 2 yötä olevan vielä 2-vuotiaallekin.

Mutta se on joko tai.
Joko jätät vauvan viikoksi tai sitten sinulla ei ole omaa elämää. Näin olen tästä ketjusta tänään oppinut. Joten myönnetään pois: vaikka ollaankin kahdestaan miestemme kanssa reissuissa, niin ei meillä elämää ole

 

[Jenis]

No eiköhän se nyt ole aika itsestäänselvyys, ettei imetä ainakaan silloin kun olisi reissuun lähdössä, tuskin muuten olisi reissua suunnittelemassa. Joten aika turha nyt sitäkin tähän vetää.

No, ap kysyi kommentteja vauvan hoitoon jättämisestä, ja vastasin että itse en voisi/olisi voinut jättää viikoksi vauvaa jo senkään takia, että imetin vielä. Sillä tavalla se tähän liittyy. Sitten kun en enää imettänyt ja lapsi söi jo kiinteitä, hoitoonjättäminen oli helpompaa.

 

[Jenis]

Mutta se on joko tai.
Joko jätät vauvan viikoksi tai sitten sinulla ei ole omaa elämää. Näin olen tästä ketjusta tänään oppinut. Joten myönnetään pois: vaikka ollaankin kahdestaan miestemme kanssa reissuissa, niin ei meillä elämää ole

Näin kai se on joo, mitään keskitietä ei ole. Elämä on niin ihanan yksinkertaista ja mustavalkoista!

Aikaisemmin tässä ketjussa kerrottiin myös, ettei meidän miehet ees haluais meidän rupsahtaneiden haaskojen kanssa mihinkään kahdestaan lähteä

 

[Kommentti]

Ihan kuin nämä hysteeriset äidit omistaisivat ne lapset, eikä missään nimessä antaisi hoitoon edes omalle äidilleen niitä. Ne tarpeet joita ko. ikäisellä vauvalla on, ne voi tyydyttää vallan mainiosti mummi, kummi tai tätikin. Mikä siitä lapsesta tekee niin ainutlaatuisen, korvaamattoman ja maailman tärkeimmän ihmisen? Toki se on tärkeä, mutta kyllä sitä elää saa lapsen syntymän jälkeenkin. Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsi tulee siihen perheeseen opettelemaan elämää, eikä perhe opettele vauvan ehdoilla elämää.

Ja eräälle kommentoijalle tiedoksi: kukaan tässä ketjussa ei ole HYLKÄÄMÄSSÄ lasta, ainoastaan ottamassa itselleen ja parisuhteelleen aikaa.

Mun lapsi on kyllä ainutlaatuinen, korvaamaton ja (minulle) maailman tärkein ihminen. Se ei silti tarkoita, että minä en olisi minä, tai että mulla ja miehellä ei olisi parisuhdeaikaa.

Samat sanat. Ja minä olen lapselleni äitinä korvaamaton, sitä ei voi olla kukaan muu.

Kyse ei ole lapsen omistamisesta, vaan siitä, että ymmärtää jonkun muun tarpeiden olevan omia suurempia, ainakin sen vauvavuoden ajan. Sitähän se vanhemmuus pohjimmiltaan juuri on.

 

[juup]

No eiköhän se nyt ole aika itsestäänselvyys, ettei imetä ainakaan silloin kun olisi reissuun lähdössä, tuskin muuten olisi reissua suunnittelemassa. Joten aika turha nyt sitäkin tähän vetää.

No, ap kysyi kommentteja vauvan hoitoon jättämisestä, ja vastasin että itse en voisi/olisi voinut jättää viikoksi vauvaa jo senkään takia, että imetin vielä. Sillä tavalla se tähän liittyy. Sitten kun en enää imettänyt ja lapsi söi jo kiinteitä, hoitoonjättäminen oli helpompaa.

Itseasiassa pyysi kokemuksia niiltä ketkä on jättäneet hoitoon lapsen, sekä huonoja että hyviä..

 

[Kommentti]

Mutta se on joko tai.
Joko jätät vauvan viikoksi tai sitten sinulla ei ole omaa elämää. Näin olen tästä ketjusta tänään oppinut. Joten myönnetään pois: vaikka ollaankin kahdestaan miestemme kanssa reissuissa, niin ei meillä elämää ole

Näin kai se on joo, mitään keskitietä ei ole. Elämä on niin ihanan yksinkertaista ja mustavalkoista!

Aikaisemmin tässä ketjussa kerrottiin myös, ettei meidän miehet ees haluais meidän rupsahtaneiden haaskojen kanssa mihinkään kahdestaan lähteä

Kummasti ne vaan haluaa. Taitaa olla näössä vikaa, kun ei vaimon rupsahtaneisuutta huomaa
Huomenna lähdetään kahdestaan mökille, miehen ehdotuksesta. Mikä lie ajatusvirhe hänelle tuli, kun sitä meni ehdottamaan.

 

[Kommentti]

No eiköhän se nyt ole aika itsestäänselvyys, ettei imetä ainakaan silloin kun olisi reissuun lähdössä, tuskin muuten olisi reissua suunnittelemassa. Joten aika turha nyt sitäkin tähän vetää.

No, ap kysyi kommentteja vauvan hoitoon jättämisestä, ja vastasin että itse en voisi/olisi voinut jättää viikoksi vauvaa jo senkään takia, että imetin vielä. Sillä tavalla se tähän liittyy. Sitten kun en enää imettänyt ja lapsi söi jo kiinteitä, hoitoonjättäminen oli helpompaa.

Itseasiassa pyysi kokemuksia niiltä ketkä on jättäneet hoitoon lapsen, sekä huonoja että hyviä..

Itse asiassa otsikossa kysyi, että milloin vauva viikoksi hoitoon?
Ja siihen on monta vastausta eikä tarvitse olla omakohtaista kokemusta asiasta.

 

[Jenis]

Kummasti ne vaan haluaa. Taitaa olla näössä vikaa, kun ei vaimon rupsahtaneisuutta huomaa
Huomenna lähdetään kahdestaan mökille, miehen ehdotuksesta. Mikä lie ajatusvirhe hänelle tuli, kun sitä meni ehdottamaan.

Ihme tyyppi tosiaan, oman vaimon kanssa tahtoo reissuun

 

[Sanna80]

Onkohan se ap:n vauva vielä syntynyt? Kyllä se taitaa olla. Ap on mitä ilmeisimmin päättänyt, että ei enää tuolloin imetä (jos imettää ollenkaan).

Ilmeisesti näin. Mä en oikein tajua tätä, että lapsi ei saisi muuttaa aikuisten elämässä mitään. Jos se ei kerta muuta mitään, niin miksi sitten "hankkia" se lapsi edes? Uskomatonta että edes sen vauvavuoden ajaksi ei voi laittaa toista ihmistä oman napansa edelle.

Kyllä mäkin olen käynyt mieheni kanssa kahdestaan vaikka missä lapsen syntymän jälkeen ja ihan omiakin harrastuksia on, mutta sellaisessa kriisissä ei olla oltu että pikkuvauva pitäisi viikoksi jättää ilman vanhempiaan. Yhden yön tai pari yötä lapsi on kyllä ollut hoidossa montakin kertaa, mutta viikko on noin pienelle ihan hirmu pitkä aika. Kun tuntuu 2 yötä olevan vielä 2-vuotiaallekin.

Mutta se on joko tai.
Joko jätät vauvan viikoksi tai sitten sinulla ei ole omaa elämää. Näin olen tästä ketjusta tänään oppinut. Joten myönnetään pois: vaikka ollaankin kahdestaan miestemme kanssa reissuissa, niin ei meillä elämää ole

Samaa tulin just sanomaan. Että kai sitä nyt voi sitä omaa elämää ja parisuhdetta viettää ja kehittää ja hoitaa niinkin, että lapsi ei kärsi siitä. Lapsen ikätasoon sopien. Niin että alle vuoden ikäisen lapsen vanhemmat käy vaikka kerran viikossa leffassa yhdessä tai ulkona syömässä. Tai vaikka kävelyllä silloin kun vauva nukkuu vaunuissa. Sitten kun lapsi on sen vaikka 1 tai 2-vuotias, niin hotelliyö tai kylpyläloma. Vaikka useamminkin, mutta ei niin että lapsi on viikon yhteen menoon hoidossa. Ja sitten isomman lapsen vanhemmat voi lähteä vaikka pidennetylle viikonlopulle tai vaikka viikoksi, tai kahdeksi, jos sille tuntuu.

Ja se mitä mä en koskaan ole oivaltanut, että miten helvetissä sitä parisuhdetta ei voisi hoitaa kun lapset on kotona? Kyllä me isännän kanssa saunotaan, harrastetaan seksiä, kokataan yhdessä ja syödään hyvin, katsellaan leffoja, otetaan vähän punkkua tai pari olutta ja jutellaan, istutaan takapihalla, pelataan pleikkarilla sing staria tms. ihan silloin kun lapset on kotona. Ne on sängyssä viimeistään 20:30 umpiunessa ja siinä jää vielä monta tuntia tehokasta aikaa tehdä jotain parisuhdejuttuja. Tai omaa itseä hoidetaan siten että käydään vuorotellen vaikka kävelyllä tai salilla tai shoppaamassa tai kaverin kanssa kahvilla. No, ehkä mä oon vaan vähän vajaa...

 

[vieras]

Itse en jättäisi, en malttaisi olla noin pienestä viikkoa erossa. Myöhemminkin ehtii. Ja koska olen halunnut imettää lapsia niin ei senkään takia onnistuisi noin pian jättää eroon - olen imettänyt kaikkia kolmea noin vuoden ikään saakka.

Ja toisaalta, tässä taas tulee esiin se, että jos häät ja häämatka kahdestaan on elämässä yksi tärkein asia, niin kannattaa hoitaa ne pois alta ennenkuin lapsia aletaan "tekemään". Vaikka olisi yllätysraskaus niin vaikka sitten raskausaikana vihille ja matkaan. Sitten kun perheessä on lapsia, niin elämää mennään siten lastenehdoilla, että enää ei voi tehdä samanlaisia valintoja kuin lapsettomana.

Minä valitsisin joko lyhyemmän matkan esim viikonloppuloma, häämatkan koko perheen kanssa tai sitten siirtäisin sitä häämatkaa reilusti pidemmälle. Me esim säästämme nyt 10v häämatkaa varten jonka teemme kun lapset ovat kaikki yli 3 vuotiaita. Siihen menee vielä reilu vuosi, mutta ihana taas pitkästä aikaan päästä kahdestaan reissuun

 

[Sanna80]

Kyse ei ole lapsen omistamisesta, vaan siitä, että ymmärtää jonkun muun tarpeiden olevan omia suurempia, ainakin sen vauvavuoden ajan. Sitähän se vanhemmuus pohjimmiltaan juuri on.

Tässä asia kiteytetty niin hyvin, että ei voi kun peesailla!

 

[juup]

No eiköhän se nyt ole aika itsestäänselvyys, ettei imetä ainakaan silloin kun olisi reissuun lähdössä, tuskin muuten olisi reissua suunnittelemassa. Joten aika turha nyt sitäkin tähän vetää.

No, ap kysyi kommentteja vauvan hoitoon jättämisestä, ja vastasin että itse en voisi/olisi voinut jättää viikoksi vauvaa jo senkään takia, että imetin vielä. Sillä tavalla se tähän liittyy. Sitten kun en enää imettänyt ja lapsi söi jo kiinteitä, hoitoonjättäminen oli helpompaa.

Itseasiassa pyysi kokemuksia niiltä ketkä on jättäneet hoitoon lapsen, sekä huonoja että hyviä..

Itse asiassa otsikossa kysyi, että milloin vauva viikoksi hoitoon?
Ja siihen on monta vastausta eikä tarvitse olla omakohtaista kokemusta asiasta.

Luitko muuta kuin otsikon? Tekstissä lukee nimenomaan, että toivoo arjen kokemuksia onnistumisesta sekä epäonnistumisesta..
No joo, ihan sama..

 

[shihtzu]

[Parikin kertaa on käynyt niin, että poitsu on ollut siellä yötä ja kun olen seuraavana päivänä mennyt sinne, niin kerran vaan on vilkaissut, että ai sinä tulit ja jatkanut pihan tutkimista.

Nyt on pakko kysyä, että oletko sinä tuosta tilanteesta ihan oikeasti ylpeä? Ihan silläkin riskillä, että saan kasan kakkaa niskaani, kysyn, että eikö oikeasti mikään hälytyskello soi, jos pieni lapsesi vain vilkaisee sinua kiinnostumatta sen enempää elämänsä ns. tärkeimmästä ihmisestä?

Ja edelleen olen sitä mieltä, että lapsen voi hyvin jättää isovanhemmille myös yökylään satunnaisesti.

Miksi olisin ylpeä, mutta en minä pode mitään huonoa omaatuntoakaan, sillä muutakaan vaihtoehtoa ei ole, tai olisi se, että lapsi olisi sen 1-4 yötä viikossa vuoropäiväkodissa yötä, olisiko se parempi vaihtoehto.
Toisekseen mä olen ylpeä siitä, että lapsella on rakastavat isovanhemmat, jotka nauttivat saada olla tuon lapsen kanssa ja tuo mun vanhempien koti on kuin toinen koti pojalle, sillä käydään siellä melkein joka päivä. Toisaalta meidän poitsu ei ole varsinaisesti vierastanut päivääkään ja en todellakaan ole huolissani kiintymyssuhteesta äitiin, sillä ihan äitin poika tuo tällä hetkellä on, vaikka viihtyy muidenkin seurassa.

 

[Mina]

Se taitaa vaan niin olla, että täällä näiden ruikuttavien mammojen miehiä ei kiinnosta lähteä vaimon kanssa kahdestaan mihinkään.

Minusta vaan on tyhmää olla itsekäs ja jättää pieni lapsi hoitoon, että saa miehen kanssa leikkiä lapsetonta.

Kaiken järjen mukaan yksi viikko on vain 1/52 vuodessa. Eiköhän sillä ole paljon enemmän merkitystä lapsen tulevaisuudelle mitä niinä ensimmäisen vuoden 51/52 viikkoina tapahtuu.. Olenko ainut, jonka päähän ei mahdu se, että miksi siitä yhdestä viikosta pitää niin paljon meuhkata, kun kuitenkin tärkeintä on se, mitä kotona tapahtuu se 98 % siitä vuodesta.. Läsnä kun voi olla lapselle niin monella eri tavalla, vaikka olisikin ns. hyvä äiti joka ei ikinä jätä lapsiaan hoitoon...

 

[hei]

Jälkeenpäin ajateltuna suuri virhe vaikka hoitopaikka oli todella tuttu mummola.
Ottaisin mummin mukaan matkalle tai tekisin 1-2päivän reissun.
Mukavat, intiimit koti-illat nyt vaan on monen lapsiperhepariskunnan arjen suola. Reissussa 7kuinen on yleensä todella helppo kaveri. Meillä ainakin on ollut.