Milloin vauva viikoksi hoitoon?

[haaskan näköinen]

Mä ehkä tekisin niin, että mentäis vaan jollekin pienelle max pari yötä reissulle, jos vauva olis noin pikkuinen. Sit joskus myöhemmin vois mennä viikoks. Ihan vaan siks, etten raaskis olla vauvasta erossa ja miettisin koko ajan, että pärjääkö ne :ashamed:
Kannatan kyllä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, mutta viikko aika pitkä aika!

 

[leijona76]

Ja vaikka toinen mummu on vasta alle 60 ja varmasti ois osannu hoitaa vauvaa, niin kyllä se viikko 24/7 vastuussa oleminen ois ollu raskasta hänellekin. Vaikka lapsenlapsi.

 

[Anniina]

Meidän vauva oli 6 kk, kun menimme naimisiin. Ei tullut mieleenkään jättää sitä hoitoon ja lähteä matkalle. en tiedä niistä traumoista jne., mutta ihan käytännössä näin:

- vauvalle tuli ekat hampaat, ja oli öisin todella levoton ja tyyntyi lähinnä äidin sylissä.
- vauva opetteli syömään kiinteitä, ja maistelussa on aina riski allerigiareaktioista, jotka olisi hoidossa hankalia juttuja.
- vauvalla oli juuri alkamassa eroahdistus: oli alkanut tuntea isän ja äidin ja rakentaa tiivistä kiintymystä, ja oli alkanut katsoa vieraita epäluuloisesti ja itkeäkin, jos joku vieras tuli äkkiä lähelle.

Eli mun mielestä: vauvan ekan vuoden aikana tapahtuu NIIN PALJON, että ette voi matkaa varatessanne ennakoida, millainen tilanne vauvalla juuri jollakin viikolla on. Imetyksen päätyttyä myös iskevät usein ekat tartuntataudit, ja nekin olisivat kurjia potea hoidossa.

Musta teidän pitää nyt löytää tapa juhlia avioliittoanne perheenä.

 

[Numbus]

Tämän toki ymmärränkin, että riippuu paljon lapsesta. Sisko oli 1,5-vuotinen kun mummo hoiti meitä viikon. Ei ongelmia ja oma äitini on sitä mieltä, että onnistuu meidän vauvamme kanssa varmasti. Itseäni vaan jänskättää Toki voin ottaa lapsen mukaankin, mutta se ei ole sitten enää häämatka ja kun kohde on kuuma ja helteinen, ei se vauvan kanssa matkustamiseen oikein sovi.
Tuossa tuttusi tilanteessa vähän ihmettelen, miksi ammattilainen lupasi ottaa lapsen viikoksi jos mielipide oli kuitenkin "asiat tärkeysjärjetykseen". Tuliko siellä siis vaikeuksia, isoäiti ei jatkanutkaan tms?

Veljeni nuorempi lapsi oli äidilläni viikon hoidossa, kun oli 8 kk ikäinen. Äitini on aina hoitanut noita lapsia paljon ja on hyväkuntoinen sun muuta, mutta kyllä moneen kertaan tuon viikon aikana totesi, että on turhan rankkaa. Viikko on kuitenkin tosi pitkä aika hoitaa toisen lasta yötä päivää.

Itse olen sitä mieltä (kuten varmaan ne viisi-kuusi sivullista minua aiemminkin tässä keskustelussa) että ei. Vauvaa ei jätetä viikoksi hoitoon ja itse lähdetä reissuun. Oma poika on ollut hoidossa yön-kaksi silloin tällöin puolen vuoden ikäisestä lähtien, mutta ei vieläkään 3 yötä pidempään ja ikää on 4 vuotta. Meidän piti miehen kanssa lähteä viikoksi reissuun juhlimaan hänen 40 v synttäreitään joulukuussa, mutta todettiin, että siirretään reissua. Viikko on vieläkin liian pitkä aika, sekä pojalle että äidille.

Menkää vaikka laivareissulle tai viikonlopuksi jonnekin kaupunkilomalle kahdestaan ja myöhemmin sitten sinne etelään.

Kiitos tästäkin! Varmaan on mummollekin raskas paikka, olemme sitäkin miettineet. Mummo on varma pärjäämisestään, mutta olen jo lapsen tädin kanssa sopinut, että hän on myös käytettävissä kokoajan (asuu naapurissa).

Moni ehdottaakin kaupunkilomaa tai kylpyläviikonloppua, mutta ne eivät ole kyllä meille mitään nautinnollisia lomia. Olemme ennen lasta reppureissanneet ympäriinsä ja hotellimatka ei vaan ole se meidän juttu. Laivaristeily ei todellakaan!! Mieluummin jätämme koko reissun väliin.

Tiedä sitten kuinka luen, kun minä tulkitsen näitä kommentteja (viisi-kuusi sivua) hyvin eri tavoin kuin sinä. Samat ihmiset, jotka eivät ikinä ole jättäneet lastaan hoitoon, huutavat etteivät ikinä jättäisi lastaan. Sopii minulle.
Ne, jotka ovat jättäneet, ovat kokeneet sen olleen pääasiassa ok. Joillakin on tullut vaikeuksia ja näistä mielellään kuulen lisää.

Kyllä nelivuotias jo pärjää, minunkin kummilapseni olleet säännöllisesti meillä viikonloppuja ja kesäisin viikon kolmevuotiaasta saakka.

 

[Rytkäätys]

Edelleen sanon, että se meidän 5 yötä meni täysin ongelmitta. Ja 7 kuukauden ikäisenä olimme 2 yötä mökillä eikä silloinkaan ollut mitään hätää, ei lapsella, ei mummolla ja ukilla eikä meillä itsellämme. Toki paluupäivänä jo kiire oli päästä tytön luokse :heart:

 

[Numbus]

Meidän vauva oli 6 kk, kun menimme naimisiin. Ei tullut mieleenkään jättää sitä hoitoon ja lähteä matkalle. en tiedä niistä traumoista jne., mutta ihan käytännössä näin:

- vauvalle tuli ekat hampaat, ja oli öisin todella levoton ja tyyntyi lähinnä äidin sylissä.
- vauva opetteli syömään kiinteitä, ja maistelussa on aina riski allerigiareaktioista, jotka olisi hoidossa hankalia juttuja.
- vauvalla oli juuri alkamassa eroahdistus: oli alkanut tuntea isän ja äidin ja rakentaa tiivistä kiintymystä, ja oli alkanut katsoa vieraita epäluuloisesti ja itkeäkin, jos joku vieras tuli äkkiä lähelle.

Eli mun mielestä: vauvan ekan vuoden aikana tapahtuu NIIN PALJON, että ette voi matkaa varatessanne ennakoida, millainen tilanne vauvalla juuri jollakin viikolla on. Imetyksen päätyttyä myös iskevät usein ekat tartuntataudit, ja nekin olisivat kurjia potea hoidossa.

Musta teidän pitää nyt löytää tapa juhlia avioliittoanne perheenä.

Vauvan ehdoilla lähdetään, siis jos on sairautta tms. niin matka perutaan. Tämä on tietenkin selvää.
Miksi kolme lasta kasvattaneen oman äitini kanssa allergiariski jotenkin hankalampi hoitaa kuin kotona. Hän osaa kokemuksensa pohjalta homman paremmin kuin minä ja luotan häneen sataprosenttisesti!
Eroahdistukseen en kommentoi.

 

[Numbus]

En kommentoi enää muutenkaan tähän keskusteluun, joskin voin käydä lukaisemassa kun tämä nähtävästi vain jatkuu.. Kiitos kaikkien näkemyksistä.
Ymmärrän toki, että on tunteita herättävä aihe ja vastaukset sen mukaisia. Nyt vain ei ole tullut mitään uutta tälle saralle ja voin jo itsekseni tämän keskustelun käydä.
Älkää kuitenkaan tässä ketjussa riidelkö, se kun varsinkin on hyvin turhaa Meillä kaikilla on kovin erilaiset tarpeet ja halut sekä äitiydessä, parisuhteessa, että elämässä ylipäätään.

Itse en elä elämääni täysin lapsen ehdoilla, vaan pidän huolta, että minulla on myös lapsen ulkopuolinen elämä. Sen avulla sekä minä, että sitä kautta perheeni voimme paremmin. Ymmärrän kuitenkin niitä, jotka ovat erilaisen valinnan tehneet.

Ihanaa loppukesää kaikille. Menen tästä haaveilemaan talven matkasta, enää en pohdi yhtään lähdenkö vai en: tottakai lähdemme!

 

[Anniina]

Niin, tarkoitin siis että erilaisia vauvan kannalta "kriisitilanteita" voi tulla kesken viikon, eikä niitä voi oikein ennakoida. Allergia ainakin meillä on aiheuttanut vauvalle kovia mahakipuja - ja jälleen niissä on meidän pienellä ollut äidin syli se paras apu.

Meillä vauva on ollut hoitajan kanssa joitakin tunteja, ja vaikka vauva on tosi iloinen ja hyväntuulinen, perustyytyväinen tyyppi, niin tuntuu että aina jotain sattuu (maha on kipeä, ei syö, tuleekin flunssaa jne.) Viikossa - ainakin meillä - ennättäisi sitten sattua jos jonkinlaisia.

Ehkä mä oon ylihuolehtivainen ja arkajalka, mutta musta niin kauan kun vauva ei osaa puhua, ei pitäisi jättää pitkäksi aikaa hoitoon. Jos vauva esim. sairastuu, ei hoitaja voi pystyä tulkitsemaan vauvan viestejä kovin hyvin (vaikkapa lääkärille). Te vanhempina tiedätte ja osaatte hoitaa asiat parhaiten.

Ja vielä: mun tulisi kyllä vauvaa ihan kamala ikävä! Tosi paljon teki mieli lähteä häämatkalle - mutta olisimme kyllä lähteneet vauvan kanssa. Meille tämä elämä on nyt "me kolme", ja itse asiassa nauttisimmekin eniten matkustamisesta vauvan kanssa. Me ollaan myös matkustettu ennen vauvaa tosi paljon, ja nyt tuntuu että hienointa on tehdä "tuttuja asioita" vauvan kanssa, perheenä, ei siis enää aina kahdestaan

 

[Ellida]

Onko, ap, oikeasti mahdollista, että ETTE lähtisi? Eli onko se oikeasti edes vaihtoehto? Oletko jo päättänyt, että vauva menee hoitoon ja te matkalle? Jotenkin vaan tuntuu, että haluat vahvistuksen sille, että hoitoon jättäminen on ok, et kuulla ettei niin olisi.

Musta pikkuvauvan vanhempien pitää tehdä niin kuin vauva toivoisi, jos voisi sen sanoa - eli olla sen vauvan kanssa. Nyt te teette niin kuin TEILLE passaa, ette oikeasti ota huomioon vauvaa. Ei sa vauva ikuisia traumoja hoidossa saa, mutta ei se myöskään sinne hoitoon halua eikä olostaan siellä nauti.

 

[mie vaa]

Tähän(kin) keskusteluun tuli aika vähän niitä vastauksia mitä ap olisi halunnut kuulla. Eli sekä hyviä että huonoja kokemuksia asian tiimoilta, ei mitään mielipidekiistoja.
Eikä muuten tullut nytkään, kun ei oo kokemusta...

 

[Kommentti harmaana]

[

Tiedä sitten kuinka luen, kun minä tulkitsen näitä kommentteja (viisi-kuusi sivua) hyvin eri tavoin kuin sinä. Samat ihmiset, jotka eivät ikinä ole jättäneet lastaan hoitoon, huutavat etteivät ikinä jättäisi lastaan. Sopii minulle.
Ne, jotka ovat jättäneet, ovat kokeneet sen olleen pääasiassa ok. Joillakin on tullut vaikeuksia ja näistä mielellään kuulen lisää.

Kyllä nelivuotias jo pärjää, minunkin kummilapseni olleet säännöllisesti meillä viikonloppuja ja kesäisin viikon kolmevuotiaasta saakka.

Tuossa vaiheessa, kun kirjoitin kommenttini, en ollut lukenut kuin kaksi sivua. Yllättävän paljon on tullut positiivisia ja kannustaviakin kommentteja.

Tuohon nelivuotiaan pärjäämiseen kommentoisin sen verran, että tottakai vaikka 7 kk vanha vauva pärjää, kyse ei ole siitä. Olimme juuri kahdestaan miehen kanssa reissussa 3 yötä ja hyvin pärjäsi, mutta kyllä ripustautui äitiin kuin iilimato seuraavan viikon. Lapsella on kova ikävä, vaikket sitä suostuisikaan myöntämään. Todennäköisesti tulet sen itsekin huomaamaan, kunhan se lapsesi hieman kasvaa. Ja meidän tapauksessamme kyse on myös siitä, että äidille se 3 päivää on maksimi -sitäkin asiaa voi olla vaikea tajuta ennen kuin on tottunut elämään arkea pienen kanssa vuosia. Ihanaa on olla reissussa kahdestaan, mutta jotain puuttuu silti matkasta.

 

[huoh]

Meidän vauva oli 6 kk, kun menimme naimisiin. Ei tullut mieleenkään jättää sitä hoitoon ja lähteä matkalle. en tiedä niistä traumoista jne., mutta ihan käytännössä näin:

- vauvalle tuli ekat hampaat, ja oli öisin todella levoton ja tyyntyi lähinnä äidin sylissä.
- vauva opetteli syömään kiinteitä, ja maistelussa on aina riski allerigiareaktioista, jotka olisi hoidossa hankalia juttuja.
- vauvalla oli juuri alkamassa eroahdistus: oli alkanut tuntea isän ja äidin ja rakentaa tiivistä kiintymystä, ja oli alkanut katsoa vieraita epäluuloisesti ja itkeäkin, jos joku vieras tuli äkkiä lähelle.

Eli mun mielestä: vauvan ekan vuoden aikana tapahtuu NIIN PALJON, että ette voi matkaa varatessanne ennakoida, millainen tilanne vauvalla juuri jollakin viikolla on. Imetyksen päätyttyä myös iskevät usein ekat tartuntataudit, ja nekin olisivat kurjia potea hoidossa.

Musta teidän pitää nyt löytää tapa juhlia avioliittoanne perheenä.

Huoh! Kukaan muuhan ei ole koskaan lapsia saanut, ei edes sinun oma äitisi!

 

[ten points]

Itse en elä elämääni täysin lapsen ehdoilla, vaan pidän huolta, että minulla on myös lapsen ulkopuolinen elämä. Sen avulla sekä minä, että sitä kautta perheeni voimme paremmin.

Erittäin hienosti ajateltu ja sanottu! Näin sen kuuluisikin mennä!

 

[Sanna80]

En ikimaailmassa jättäisi 7 kk ikäistä VIIKOKSI mihinkään, ellei olisi 100% pakko eli itse vaikka sairaalahoidossa tai jossain. Nyt voisin jättää mun 5-vuotiaan viikoksi, mutta 2,5-vuotiasta en jättäisi kun max. kolmeksi yöksi yhteen putkeen.

 

[niina22]

mä jouduin laittaan tytön hoitoon siskolleni,oli tuolloin vajaa 1v,kun itse jouduin sairaalaan. Oli siellä vajaa viikon ja kun viimein pääsin hakemaan hänet niin oli täysin unohtanut mut.. :/ :'( kauhee parku vaan kun syliin otin,meni vaan siskolle..

tosin sitten kun oltiin yhdessä nukuttu päikkärit,ei päästänyt mua silmistään enään =) mut kauhee tunne oli mennä hakemaan tyttöä kun vierasti ihan hirveesti mua,äitiään. Kyllä siinä itku tuli molemmilta!

eli vastaus kysymykseen,itse en laittaisi noin pientä vielä hoitoon pitkäksi aikaa, vauva mukaan reissuun tai siirrätte ainakin vuodella!

 

[Anniina]

Hei huoh,

on toki saanut muutkin lapsia. Mutta ei ainakaan meidän vauva ei rauhoitu kipeänä hyvin vieraassa sylissä.

Ja jos jotain sattuu, MÄ OLEN JA HALUAN OLLA vastuussa vauvastani. En siis menisi niin kauas matkalle, ettenkö pääsisi tarvittaessa hätiin.

Ei se vauva tietty siihen kuole, jos sen on ikävä tai jos se itkee, mutta ei kai sitäkään voi kiistää, että ikävä sen tulee?

No, tämä on vain mun mielipide ja kokemus, muitakin toki on ja on ja niitä on kiva kuulla. Mä aattelen jotenkin, että vauva vaan on niin pieni, että se oikeesti tarvitsee vanhempiaan ja että viikko on liikaa olla erossa.

 

[Wide]

Meillä oli 7kk ikäinen vauva, kun olimme keväällä Egyptissä. Lämpöä oli 25-35 astetta eikä minkäänlaista ongelmaa kuumuuden suhteen.

Meillä on muutamat tutut jättäneet 1-3 vuotiaita lapsia kotiin ja kaikki ovat matkan jälkeen todenneet, että ei ikinä enää jätetä. Lapset pärjänneet suht kivasti sen ajan, mutta vanhemmilla syyllisyyllä edelleen. Itse en jätä vaan me matkataan koko porukalla. Seuraavalle matkalle lähtee mummo ja pappakin.

Ei tule edes pientä pistosta vaikka jätänkin lapset kotiin.

Ap:lle että harkitkaa pidennettyä vkl:a jossain kaupungissa niin ei tarvi miettiä tuota viikon poissaoloa?

 

[vieras]

Sehän on VAIN VIIKKO!!! Nauttikaa nyt toisistanne ja tehkää asioita jotka ei onnistu lapsen kanssa.

Ja mitä tulee hätiin pääsemiseen jos lapsi sairastuu, niin tuskin sinä äitinä kuitenkaan mikään lastenlääkäri olet. Miten yksi vauva voikin olla maailman tärkein asia, omaa minää tai omaa parisuhdetta ei enää ole lapsen tulemisen jälkeen olemassakaan. Mitäs kun lapsi muuttaa kotoa? Löytyykö vielä minä-sana?

 

[shihtzu]

Onko, ap, oikeasti mahdollista, että ETTE lähtisi? Eli onko se oikeasti edes vaihtoehto? Oletko jo päättänyt, että vauva menee hoitoon ja te matkalle? Jotenkin vaan tuntuu, että haluat vahvistuksen sille, että hoitoon jättäminen on ok, et kuulla ettei niin olisi.

Musta pikkuvauvan vanhempien pitää tehdä niin kuin vauva toivoisi, jos voisi sen sanoa - eli olla sen vauvan kanssa. Nyt te teette niin kuin TEILLE passaa, ette oikeasti ota huomioon vauvaa. Ei sa vauva ikuisia traumoja hoidossa saa, mutta ei se myöskään sinne hoitoon halua eikä olostaan siellä nauti.

Mistä sinä sen voit tietää nauttiiko se vauva vai ei, kukaan meistä ei voi tietää. Meidän poika on ollut öitä mun vanhempieni luona 9-kuisesta lähtien ja se ihan oikeasti nauttii siellä olosta, siellä se saa täyden huomion, jota kotona ei välttämättä saa, kun olen pojan kanssa kahdestaan ja pitää kotihommiakin tehdä, mutta mun vanhempien luona on äitini, isäni ja siskoni ja velikin asuu naapurissa, että seuranpitäjiä löytyy.
Parikin kertaa on käynyt niin, että poitsu on ollut siellä yötä ja kun olen seuraavana päivänä mennyt sinne, niin kerran vaan on vilkaissut, että ai sinä tulit ja jatkanut pihan tutkimista.

 

[Kommentti]

Itse en elä elämääni täysin lapsen ehdoilla, vaan pidän huolta, että minulla on myös lapsen ulkopuolinen elämä. Sen avulla sekä minä, että sitä kautta perheeni voimme paremmin.

Erittäin hienosti ajateltu ja sanottu! Näin sen kuuluisikin mennä!

MInusta tämä on harvinaisen mustavalkoinen ajattelutapa. Ihmisellä voi olla oma elämä myös "lapsen ulkopuolella" vaikkei vauvaa jätä viikoksi hoitoon päästäkseen miehen kanssa lomalle. Vai onko tämä sen mitta?

Siitä olen samaa mieltä, että reissu kahdestaan aina silloin tällöin tekee hyvää kaikille ja muutakin elämää pitää olla kuin lapsenhoito, mutta pienen vauvan hoitoon jättäminen viikoksi on minusta jo aika extremeä.

 

[Kommentti]

[Parikin kertaa on käynyt niin, että poitsu on ollut siellä yötä ja kun olen seuraavana päivänä mennyt sinne, niin kerran vaan on vilkaissut, että ai sinä tulit ja jatkanut pihan tutkimista.

Nyt on pakko kysyä, että oletko sinä tuosta tilanteesta ihan oikeasti ylpeä? Ihan silläkin riskillä, että saan kasan kakkaa niskaani, kysyn, että eikö oikeasti mikään hälytyskello soi, jos pieni lapsesi vain vilkaisee sinua kiinnostumatta sen enempää elämänsä ns. tärkeimmästä ihmisestä?

Ja edelleen olen sitä mieltä, että lapsen voi hyvin jättää isovanhemmille myös yökylään satunnaisesti.

 

[Sanna80]

Sehän on VAIN VIIKKO!!! Nauttikaa nyt toisistanne ja tehkää asioita jotka ei onnistu lapsen kanssa.

Ja mitä tulee hätiin pääsemiseen jos lapsi sairastuu, niin tuskin sinä äitinä kuitenkaan mikään lastenlääkäri olet. Miten yksi vauva voikin olla maailman tärkein asia, omaa minää tai omaa parisuhdetta ei enää ole lapsen tulemisen jälkeen olemassakaan. Mitäs kun lapsi muuttaa kotoa? Löytyykö vielä minä-sana?

Se aika on AIKUISELLE vain viikko, lapselle se tuntuu valtavan pitkälle ajalle. Tuossa vaiheessa pieni ihminen vasta hakee perusturvaa ja jos siltä viedään vanhemmat VIIKOKSI, niin se on aivan tolkuttoman pitkä aika!

Todellakin VAUVAN pitäisi olla vanhemmilleen maailman tärkein asia, koska se lapsi on VAUVA vain muutaman kuukauden! Kyllä aikuisen ihmisen elämä sen verran voi olla katkolla, että edes muutaman kuukauden antaa sille pienelle ihmiselle huomionsa. Voihan sitä minää ja suhdetta hoitaa vaikka leffassa tai ulkona syömällä tai yhden yön kestävällä risteilyllä. LYHYISSÄ pätkissä niin että lasta ei hylätä siksi aikaa! Sitten kun lapsi on isompi, niin voi lähteä pidemmälle reissulle. Vaikka 5-vuotishääpäivänä sille viikon reissulle, sitä ennen vaikka pidennetylle viikonlopulle.

Ei kukaan kai ole kieltämässäkään, ettei parisuhdetta saisi hoitaa, mutta tässä tapauksessa sitä hoidetaan sen pienen ihmisen kustannuksella, ja SE on väärin! Ei se parisuhde SAA mennä pienen vauvan tarpeiden edelle! Ehtii sitä reissaamaan myöhemminkin. Miksi edes tekee lapsia, jos ei ole valmis yhtään elämään niiden lasten ehdoilla? Kysyn vaan!

 

[Jenis]

Huoh! Kukaan muuhan ei ole koskaan lapsia saanut, ei edes sinun oma äitisi!

Monetkin ihmiset maailmassa ovat saaneet lapsia, mutta minun lapseni olen saanut vain minä

Ja asiasta toiseen - ilmeisesti täällä ei kukaan muu sitten imetä yli puolivuotiasta lasta, kun se ei tunnu olevan mikään ongelma tossa viikon reissussa.

 

[Katja87]

En kyllä jättäisi 7kk ikäistä yhdeksikään yöksi hoitoon, ja kun viikosta puhutaan, niin ehkäpä 10-vuotiaan voisin jättää noin pitkäksi aikaa.

 

[ei imetä ei]

Huoh! Kukaan muuhan ei ole koskaan lapsia saanut, ei edes sinun oma äitisi!

Monetkin ihmiset maailmassa ovat saaneet lapsia, mutta minun lapseni olen saanut vain minä

Ja asiasta toiseen - ilmeisesti täällä ei kukaan muu sitten imetä yli puolivuotiasta lasta, kun se ei tunnu olevan mikään ongelma tossa viikon reissussa.

Ei, ei todellakaan!!!