Minä hoidan teidän pieniä lapsianne...

[jeps1]

Koska sen lapsen saa laittaa hoitoon?

Sinä päivänä kun se täyttää 3 v, tietenkin. Siinä vaiheessahan lapsi alkaa yhtäkkiä ja yllättäen kaivata ikäistensä seuraa ja virikkeitä.
Ja silloin loppuu kotihoidon tuki :saint:

Eipäs nyt saivarrella Ravistettava kyllä se lapsi saa sitä seuraa ja virikkeitä jos vanhemmat vaan viitsivät mennä esim puistoon.
Suomessa on hieno päivähoitojärjestelmä, mutta se ei poista sitä seikka että reilu vuoden vanha tai sitten se 9kk on vielä aika pieni ja jos saisi valita niin kyllä valitsisi vanhemman kanssa olemisen päiväkodin sijasta.

 

[vieras]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

 

[Tumpula]

Itse hoitajana ollut niin ei mitään, ainakaan fiksut hoitajat. Ei keskituloisilla, kunnon ihmisillä, jotka haluaa lapsilleen jotain jättää, ole varaa olla käymättä töissä, he kun ei tukiaisia nosta ja toisten siivellä elä.

Typerää syylistää ihmisiä, kaikista ei ole edes kotiäideiksi ja miksi pitäisi olla, jos hankkinut hyvän ammatin ja on fiksu nainen, joka haluaa jotin toteuttaa. Eriasiahan on, jos kunnon ammattia ei ole jaksanut hankkia, täytyy omaa egoa nostaa kotiäitiydellä. Ei ne hoitopaikat niin huonoja ole, on niissä hyvääkin; lapsista tulee sosiaalisia ja oppivat ottamaan toiset huomioon. Lähinnä sääliski käy niitä lapsia, joiden ainoa kokemus lapsiryhmästä on seurakunnan kerho, ennen kouluikää, vaikeuksia tulee olemaan, samoin suoraan kotoa eskariin tulevilla.

Ja mitäkö tulee esim. 80-luvulla 9kk ikäisinä hoitoon menneistä, esim. menestyvä lakinainen ja poliisi, huonommatkin ammatit voisi elämässä hankkia.

Aika hauska kirjoitus. En tiedä huomasitko mutta hieman syyllistit itsekin.

Ja musta 80-luvulla 10kk ikäisenä hoitoon menneestä tuli kotiäiti. On mulla koulutus kyllä mutta ilmeisesti se on huono koska olen kotiäitinä.

 

[vieras]

Minä en ymmärrä miksi pitää AINA syyllistää. Ihan oikeasti toisten täytyy käydä duunissa että saa laskut maksettua.Ei ole vaihtoehtoja.Kaikilla ei ole hyväpalkkaista miestä,on yksinhuoltajia jne.Jos duunipäivä kestää sen 8h ja matkat päälle niin siitä tulee helposti se 9h.Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.Itse olen ollut onnellisessa asemassa että olen voinut olla kotona niin pitkään kun olen halunnut (miehellä ok tulot) mutten ala morkkaamaan ja syyllistämään toisn valinneita.

Mä en näe tässä syyllistämisen osuvan muuta kuin sellaisiin perheisiin jossa materia ajaa lasten ohitse.

kateuttako.

 

[Äiti]

Sinun tehtäväsi on palvella asiakkaitasi niin hyvin kun pystyt. Ei tulla työpäivän jälkeen ilkkumaan asiakkaitasi ja heidän valintojaan anonyymisti jollekin keskustelupalstalle. Se on sama asia kun psykologi tulisi duunipäivän jälkeen tilittämään (siis kertoen olevansa psykolgi) että hänestä masennuspotilaat saavat syyttää tilanteestaan itseään.
Ajattele hieman ja pidä mölyt mahassasi!

Mä taisin käsittää ap:n pointin ihan eri tavalla kuin sinä eli ap harmittelee sitä, kun materia ajaa lasten tarpeiden ohitse.

Se ei ole ap:n tehtävä. Ap:n ei kuulu ervostella asiakkaitaan julkisesti työpäivän jälkeen vaan hoitaa niitä päiväkodin lapsia niin hyvin kun osaa.

No kait ihminen saa mielipiteensä kertoa, ja kun ei ap edes maininnut missä pk:ssa on töissä niin ei siitä kukaan kait voi leimautua ?
Ja kait alan ammattilainen omaa paremman näkemyksen asiasta kuin toisen alan tekijä....

Sillä ei ole mitään merkitystä. Asiakkaita ja heidän valintojaan EI ARVOSTELLA työpäivän jälkeen julkisella foorumilla edes anonyymisti.

Eli täällä ei saa kukaan arvostella tai pohtia miksi joku toimii niinkuin toimii...varsinkaan jos sattuu olemaan sillä määrätyllä alalla töissä josta kirjoittaa.
On hieman eri asia puhua siitä miksi lapsia laitetaan ns liian varhain hoitoon kodin ulkopuolelle kuin se, että sinä juristina kirjoittaisit täällä jotain yksittäiseen juttuun liittyvää.

Asiallisia mielipiteitä voi esittää, mutta oman kärjistetyn ja syyllistävän näkemyksen esittäminen tietyn ammattikunnan edustajana ei kerro hyvästä arvostelukyvystä.
Tarkoitin sitä, että en ikimaailmassa ottaisi tuosta vain kummemmin tutkimatta kärjistetysti kantaa ammattinimikkeeni kertoen edes mihinkään yleiseenkään ammattialaani liittyvään asiaan.

Eli jos esim poliisi kertoo, että somalialais-syntyperää olevien nuorten tekemät rikokset ovat kovassa nousussa ja syyksi epäillään heikkoa halua elää maan tavalla, niin hän ei omaa hyvää arvostelukykyä.
Tai jos sossu sanoo lasten voivan pahoin, kun joutuvat olemaan liikaa omillaan vanhempien paahtaessa duunia iltamyöhään, niin hänkään ei toimi hyvällä arvostelukyvyllä.
(molemmat yllämainitut asiat ovat tulleet telkkarista eli ei ole keksittyjä)

Näin se vaan on, että ne ihmiset jotka tietävät jostain asiasta voivat kertoa näkemyksensä joka perustuu FAKTAAN ja me muut voimme sitten kertoa mutu-tuntumalla omat näkemyksemme.
Missä on sananvapaus ? Tässä ei ole tietääkseni loukattu ketään...jos joku tuntee piston sydämessään tästä aiheesta niin se on osa tällaisia keskusteluita.

Kerro mikä osa ketjun aloittajan mielipiteestä perustui faktaan. Poliisin lausuma perustui luultavasti kunnolla tehtyyn tilastoon/ tutkimukseen, kuten myös sossun. Ja jos minun viittasit noilla pistoilla sydämessä; hoidan lastani kotona.

 

[ex-lto]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Virikkeellinen kotihoito, ulkoilut, puistoilut, muskari, jumppa, retket, askartelut jne sisältyy meidän joka viikkoiseen "lukujärjestykseen". Lapsella on säännöllisesti päivittäin ikäistään seuraa. Kyllä kotihoidon voi järjestää myös vastaamaan yli 3veen tarpeisiin!

 

[mies]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Ei mikään pakko. Itse menin vasta kouluun 7-vuotiaana, en käynyt edes eskaria.

 

[anika harmaana]

Siis mun broidin hoisi mummo 2kk eteenpäin. Mun kanssa 70-luvulla mutsi jäi jo hoitamaan ja otti naapurin lapsen siihen kanssa. Mulla on ihan musta aukko (vaikka päivähoidon historiaa luulin tuntevani, milloin on ollut tarhoja mihin vietiin 3kk vauvat, suomessa? Kyllä ne itse on hoidettu, tai mummo tai joku läheinen, eikös vaan?

Minä ja sisareni olimme kumpikin 3 kuukauden iästä alkaen seimessä.

Kyllä niitä oli, enkä todellakaan ollut sen ryhmän ainoa vauva.

(tai itseasiassa saatoin ollakin, enhän minä sitä muista =) )

 

[jeps1]

kuulisittepa mitä ne hoitajat puhuvat näiden pienien vanhemmista ja heidän syistä tuoda jälkikasvunsa hoitoon n. vuoden ikäisinä, huh (harjoittelujaksot päiväkodissa suorittanut )

Itse hoitajana ollut niin ei mitään, ainakaan fiksut hoitajat. Ei keskituloisilla, kunnon ihmisillä, jotka haluaa lapsilleen jotain jättää, ole varaa olla käymättä töissä, he kun ei tukiaisia nosta ja toisten siivellä elä.

Eiköhän aika moni kotiäiti ole tehnyt verovaroja valtiolle joten ei ne sinun kukkarostasi yksistään ole. On varmasti asioita joihin kotiäidit eivät halua tukia antaa, esim sinun terveydenhuoltoosi...vaikka mikäs pahan tappaisi joten siltä osin voit olla huoletta. :ashamed:

 

[Kowalski]

Koska sen lapsen saa laittaa hoitoon?

Sinä päivänä kun se täyttää 3 v, tietenkin. Siinä vaiheessahan lapsi alkaa yhtäkkiä ja yllättäen kaivata ikäistensä seuraa ja virikkeitä.
Ja silloin loppuu kotihoidon tuki :saint:

Eipäs nyt saivarrella Ravistettava kyllä se lapsi saa sitä seuraa ja virikkeitä jos vanhemmat vaan viitsivät mennä esim puistoon.
Suomessa on hieno päivähoitojärjestelmä, mutta se ei poista sitä seikka että reilu vuoden vanha tai sitten se 9kk on vielä aika pieni ja jos saisi valita niin kyllä valitsisi vanhemman kanssa olemisen päiväkodin sijasta.

Kuule, vanhemmat voivat viitsiä mennä puistoon vaikka kahdesti päivässä, mutta jos ja kun siellä ei ole lapselle suht samanikäistä leikkiseuraa, niin ei sitä vain ole, eikä se ole vanhempien viitsimisestä kiinni.

Ja kummasti monen kotihoitofanaatikon lapset kypsyvät yhdessä yössä siihen, että päiväkoti alkaa olla tarpeen, kun lapsi itse tai perheen nuorin lapsi täyttää 3 v :xmas:

Siitä olen samaa mieltä, että vauvaikäisen tai juuri 1 v täyttäneen paras paikka olisi oma koti, olettaen että siellä ei ole masennusta, uupumusta, tms (saatikka päihteitä, väkivaltaa jne). Joskaan en jaksa syyllistää vanhempia, joiden lapset ovat 9 kk tai 1 v iässä hoitoon menneet, samassa omaa kruunuani kiilloitellen.

 

[vieras]

Mutta entäpä sitten kun niitä vauvoja on monta? Ja kaikki itkevät syliin?

Jaa-a, mulle ei asialla ole juurikaan mitään merkitystä koska a) mulla ei ole ollut vauvaikäistä päiväkodissa ja b) mun pojan ryhmässä ei useita vauvaikäisiä ole.
Mutta eikös pienten ryhmässä pidä olla henkilökuntaakin vähintään yksi kolmea naperoa kohden? Eli syliäkin saa jos on tarvis.
En mä omaa vauvaikäistäni kyllä päiväkotiin veisi, ei sillä...

Ei meilläkään alle 1v ole päiväkodissa, sellainen alle 3v osasto on kyllä älytön paikka, kun on niin paljon pieniä. Ryhmikset toimii paremmin.

 

[jeps1]

Minä en ymmärrä miksi pitää AINA syyllistää. Ihan oikeasti toisten täytyy käydä duunissa että saa laskut maksettua.Ei ole vaihtoehtoja.Kaikilla ei ole hyväpalkkaista miestä,on yksinhuoltajia jne.Jos duunipäivä kestää sen 8h ja matkat päälle niin siitä tulee helposti se 9h.Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.Itse olen ollut onnellisessa asemassa että olen voinut olla kotona niin pitkään kun olen halunnut (miehellä ok tulot) mutten ala morkkaamaan ja syyllistämään toisn valinneita.

Mä en näe tässä syyllistämisen osuvan muuta kuin sellaisiin perheisiin jossa materia ajaa lasten ohitse.

kateuttako.

Ei, en tarkoita kateutta...toki jollain se voi olla sitäkin. Vaan lähinnä sitä tarkoitan, että ei haluta elää pienemmällä kulutuksella vaan on ns pakko näyttää hieman jo ulospäinkin jotta meillä on varaa tai sitten vain eletään yli varojen. Esim vanha sohva on aivan hyvä mutta on vain pakko saada uusi kun se sohva on jo kolme vuotta vanha...ja sitten se ns pakollisten hankintojen lista vaan kasvaa.

 

[vieras]

Mutta entäpä sitten kun niitä vauvoja on monta? Ja kaikki itkevät syliin?

Jaa-a, mulle ei asialla ole juurikaan mitään merkitystä koska a) mulla ei ole ollut vauvaikäistä päiväkodissa ja b) mun pojan ryhmässä ei useita vauvaikäisiä ole.
Mutta eikös pienten ryhmässä pidä olla henkilökuntaakin vähintään yksi kolmea naperoa kohden? Eli syliäkin saa jos on tarvis.
En mä omaa vauvaikäistäni kyllä päiväkotiin veisi, ei sillä...

Ei meilläkään alle 1v ole päiväkodissa, sellainen alle 3v osasto on kyllä älytön paikka, kun on niin paljon pieniä. Ryhmikset toimii paremmin.

Mitä isommat lapst niistä ryhmiksistä saavat? Ei taida aika riittää niille isoille.

 

[jeps1]

Koska sen lapsen saa laittaa hoitoon?

Sinä päivänä kun se täyttää 3 v, tietenkin. Siinä vaiheessahan lapsi alkaa yhtäkkiä ja yllättäen kaivata ikäistensä seuraa ja virikkeitä.
Ja silloin loppuu kotihoidon tuki :saint:

Eipäs nyt saivarrella Ravistettava kyllä se lapsi saa sitä seuraa ja virikkeitä jos vanhemmat vaan viitsivät mennä esim puistoon.
Suomessa on hieno päivähoitojärjestelmä, mutta se ei poista sitä seikka että reilu vuoden vanha tai sitten se 9kk on vielä aika pieni ja jos saisi valita niin kyllä valitsisi vanhemman kanssa olemisen päiväkodin sijasta.

Kuule, vanhemmat voivat viitsiä mennä puistoon vaikka kahdesti päivässä, mutta jos ja kun siellä ei ole lapselle suht samanikäistä leikkiseuraa, niin ei sitä vain ole, eikä se ole vanhempien viitsimisestä kiinni.

Ja kummasti monen kotihoitofanaatikon lapset kypsyvät yhdessä yössä siihen, että päiväkoti alkaa olla tarpeen, kun lapsi itse tai perheen nuorin lapsi täyttää 3 v :xmas:

Siitä olen samaa mieltä, että vauvaikäisen tai juuri 1 v täyttäneen paras paikka olisi oma koti, olettaen että siellä ei ole masennusta, uupumusta, tms (saatikka päihteitä, väkivaltaa jne). Joskaan en jaksa syyllistää vanhempia, joiden lapset ovat 9 kk tai 1 v iässä hoitoon menneet, samassa omaa kruunuani kiilloitellen.

Moni seikka totta :flower:

 

[vieras]

Minä en ymmärrä miksi pitää AINA syyllistää. Ihan oikeasti toisten täytyy käydä duunissa että saa laskut maksettua.Ei ole vaihtoehtoja.Kaikilla ei ole hyväpalkkaista miestä,on yksinhuoltajia jne.Jos duunipäivä kestää sen 8h ja matkat päälle niin siitä tulee helposti se 9h.Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.Itse olen ollut onnellisessa asemassa että olen voinut olla kotona niin pitkään kun olen halunnut (miehellä ok tulot) mutten ala morkkaamaan ja syyllistämään toisn valinneita.

Mä en näe tässä syyllistämisen osuvan muuta kuin sellaisiin perheisiin jossa materia ajaa lasten ohitse.

kateuttako.

Ei, en tarkoita kateutta...toki jollain se voi olla sitäkin. Vaan lähinnä sitä tarkoitan, että ei haluta elää pienemmällä kulutuksella vaan on ns pakko näyttää hieman jo ulospäinkin jotta meillä on varaa tai sitten vain eletään yli varojen. Esim vanha sohva on aivan hyvä mutta on vain pakko saada uusi kun se sohva on jo kolme vuotta vanha...ja sitten se ns pakollisten hankintojen lista vaan kasvaa.

ihminen on laumaeläin, ja joku on keksinyt, että parempi ihminen on rikas. (vaikka raamatus ei näin lue)

 

[jeps1]

Sinun

Näin se vaan on, että ne ihmiset jotka tietävät jostain asiasta voivat kertoa näkemyksensä joka perustuu FAKTAAN ja me muut voimme sitten kertoa mutu-tuntumalla omat näkemyksemme.
Missä on sananvapaus ? Tässä ei ole tietääkseni loukattu ketään...jos joku tuntee piston sydämessään tästä aiheesta niin se on osa tällaisia keskusteluita.

Kerro mikä osa ketjun aloittajan mielipiteestä perustui faktaan. Poliisin lausuma perustui luultavasti kunnolla tehtyyn tilastoon/ tutkimukseen, kuten myös sossun. Ja jos minun viittasit noilla pistoilla sydämessä; hoidan lastani kotona.

No mielestäni se on faktaa mitä ap on työssään havainnut, tuskin on noita seikkoja keksinytkään.
Vanhemmat lipsauttelevat monesti hoitajille paljon kotiasioita ja sieltä kautta se kuva sitten muodostuu hoitajallekin.

Mutta :hug: sulle, ei jaksa vääntää.

 

[vieras]

muuta vaihtoehtoahan ei ole kuin 9h 5pvä vko.ssa!!??

On toki, 4 päivää 8h, kuukaudessa tosin useampi päivä jää viiteen tuntiin, kun mulla pari iltaa

Jos haluaa tarjota lapsilleen kunnon kasvuympäristön, ei vuokrakerrostalolähiötä, jossa nelihenkinen perhe asuu asfalttiviidakossa 60m2 loukossa, ei voi jäädä kotihoidontuelle kotiin, kun ei saa tukia ym.

ja 60neliössä? Me asumme Helsingin Käpylässä pienessä kolmiossa (4henkeä). Emmekä oikeasti keksi mitään paikkaa maailmassa mihin muuttaisimme mielummin! Ja ihan on meilläkin velkaa tästä 170 000e. Onneksi mieheni tienaa keskituloisesti 2700netto/kk, joten olemme vielä voineet hoitaa lapsemme kotona kun olemme nuukailleet.

Ei kai mitään, mutta kyllähän totuus on se, että parempi lapsensa on kasvattaa muualla kuin suurissa kaupungeissa, on luontoa, omakotitalon suuri piha jne. Nämkin on arvomaailmoja

 

[vieras]

"Onneksi" mun ei kannata rahallisesti edes mennä töihin niin ei tarvi sitäkään asiaa sen enempää miettiä. 3v:ksi hoidetaan lapset kotona, mies varmaan jää jossain vaiheessa kotiin kun haluaa ja minä menen töihin. Meillä kun ei ole eroa palkassa.

Tukiako teillä nostetaan, jos ei rahallisesti ole kannattavaa mennä töihin. Itse ne kyllä 200e/kk pärjäisi.

pakko kai se on pärjätä jos enempää ei saa.
Töihin ei monesti kannata mennä, jos esim kaksi lasta pitäisi viedä hoitoon ja kunnassa kunta lisä ja saa hoitolisääkin.
Ensin kun palkasta ottaa verot ja sitten kahdne hoitomaksut, jää monesti aika vähän, ja töissä ollessa pitää maksaa kulkeminen, vaatetus ym. Minulla ainakin kotihoidontuki kuntalisän ja hoitolisän kanssa on paljon isompi kuin 200 euroa.

Ero on usein niin pieni, että jos vain suinkin kotona jaksaa tehdä työtä (hoitaa lapsensa) niin se kannattaa jäädä kotiin. Ei kaikki 200 euron takia hoitoon raahaa lapsiaan, jos vain muutenkin heidät ruokkii.

Niin tuella elävät pärjäävät. Meillä ei ole kuntalisiä, eikä hoitolisiä.

 

[Äiti]

Sinun

Näin se vaan on, että ne ihmiset jotka tietävät jostain asiasta voivat kertoa näkemyksensä joka perustuu FAKTAAN ja me muut voimme sitten kertoa mutu-tuntumalla omat näkemyksemme.
Missä on sananvapaus ? Tässä ei ole tietääkseni loukattu ketään...jos joku tuntee piston sydämessään tästä aiheesta niin se on osa tällaisia keskusteluita.

Kerro mikä osa ketjun aloittajan mielipiteestä perustui faktaan. Poliisin lausuma perustui luultavasti kunnolla tehtyyn tilastoon/ tutkimukseen, kuten myös sossun. Ja jos minun viittasit noilla pistoilla sydämessä; hoidan lastani kotona.

No mielestäni se on faktaa mitä ap on työssään havainnut, tuskin on noita seikkoja keksinytkään.
Vanhemmat lipsauttelevat monesti hoitajille paljon kotiasioita ja sieltä kautta se kuva sitten muodostuu hoitajallekin.

Mutta :hug: sulle, ei jaksa vääntää.

Juu ei Mielipiteensä asiasta kullakin... Omani on aika jyrkkä.

 

[vieras]

"Onneksi" mun ei kannata rahallisesti edes mennä töihin niin ei tarvi sitäkään asiaa sen enempää miettiä. 3v:ksi hoidetaan lapset kotona, mies varmaan jää jossain vaiheessa kotiin kun haluaa ja minä menen töihin. Meillä kun ei ole eroa palkassa.

Tukiako teillä nostetaan, jos ei rahallisesti ole kannattavaa mennä töihin. Itse ne kyllä 200e/kk pärjäisi.

pakko kai se on pärjätä jos enempää ei saa.
Töihin ei monesti kannata mennä, jos esim kaksi lasta pitäisi viedä hoitoon ja kunnassa kunta lisä ja saa hoitolisääkin.
Ensin kun palkasta ottaa verot ja sitten kahdne hoitomaksut, jää monesti aika vähän, ja töissä ollessa pitää maksaa kulkeminen, vaatetus ym. Minulla ainakin kotihoidontuki kuntalisän ja hoitolisän kanssa on paljon isompi kuin 200 euroa.

Ero on usein niin pieni, että jos vain suinkin kotona jaksaa tehdä työtä (hoitaa lapsensa) niin se kannattaa jäädä kotiin. Ei kaikki 200 euron takia hoitoon raahaa lapsiaan, jos vain muutenkin heidät ruokkii.

Niin tuella elävät pärjäävät. Meillä ei ole kuntalisiä, eikä hoitolisiä.

Mitä tarkoitat tuella elävät? Meillä mies töissä, kesktuloinen. Ihan maksaa monta kertaa enemmän veroa kuin on kotihoidontuki.

 

[jeps1]

"Onneksi" mun ei kannata rahallisesti edes mennä töihin niin ei tarvi sitäkään asiaa sen enempää miettiä. 3v:ksi hoidetaan lapset kotona, mies varmaan jää jossain vaiheessa kotiin kun haluaa ja minä menen töihin. Meillä kun ei ole eroa palkassa.

Tukiako teillä nostetaan, jos ei rahallisesti ole kannattavaa mennä töihin. Itse ne kyllä 200e/kk pärjäisi.

pakko kai se on pärjätä jos enempää ei saa.
Töihin ei monesti kannata mennä, jos esim kaksi lasta pitäisi viedä hoitoon ja kunnassa kunta lisä ja saa hoitolisääkin.
Ensin kun palkasta ottaa verot ja sitten kahdne hoitomaksut, jää monesti aika vähän, ja töissä ollessa pitää maksaa kulkeminen, vaatetus ym. Minulla ainakin kotihoidontuki kuntalisän ja hoitolisän kanssa on paljon isompi kuin 200 euroa.

Ero on usein niin pieni, että jos vain suinkin kotona jaksaa tehdä työtä (hoitaa lapsensa) niin se kannattaa jäädä kotiin. Ei kaikki 200 euron takia hoitoon raahaa lapsiaan, jos vain muutenkin heidät ruokkii.

Niin tuella elävät pärjäävät. Meillä ei ole kuntalisiä, eikä hoitolisiä.

Niin tai sitten on vaan se puoliso joka nettoaa sen verran jotta on mahdollista olla vaikka ilman tukia kotona. Siis mun saama tuki on just niin minimi kuin voi olla joten ei sillä paljoa mitään makseta tai osteta ja saan olla kiitollinen jotta mies mahdollistaa tän meidän perheen tämän hetkisen tilanteen. Mun vakkariduunin palkalla ei tod juhlittais jos mies ois muksun kans kotona...ei edes saataisi kaikki ns pakollisia laskuja maksetuksi per kk.

 

[Sagwa]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Kerro mulle, miksi täytyy? Mikä on sellaista toimintaa ja ikäistä seuraa, jota voi tarjota vain hoito? Kun ihminen sen hoidon sille lapselle järjestää, ihan samalla tavalla kuin äitikin . Meidän lapset kävivät muskarissa, käytiin jumpassa ja puistotädillä. Lisäksi vielä ulkoilut kavereiden kanssa ja naapurin lasten kanssa. Askarreltiin kotona, leivottiin, retkeiltiin metsässä, käytiin kaupoissa, torilla, kirjastossa jne.

En mä vaan ymmärrä, miksei se olisi yli kolmivuotiaalle sopivaa toimintaa, joka oleellisesti olisi huonompaa kuin päiväkodin toiminta .

 

[ex-lto]

muuta vaihtoehtoahan ei ole kuin 9h 5pvä vko.ssa!!??

On toki, 4 päivää 8h, kuukaudessa tosin useampi päivä jää viiteen tuntiin, kun mulla pari iltaa

Jos haluaa tarjota lapsilleen kunnon kasvuympäristön, ei vuokrakerrostalolähiötä, jossa nelihenkinen perhe asuu asfalttiviidakossa 60m2 loukossa, ei voi jäädä kotihoidontuelle kotiin, kun ei saa tukia ym.

ja 60neliössä? Me asumme Helsingin Käpylässä pienessä kolmiossa (4henkeä). Emmekä oikeasti keksi mitään paikkaa maailmassa mihin muuttaisimme mielummin! Ja ihan on meilläkin velkaa tästä 170 000e. Onneksi mieheni tienaa keskituloisesti 2700netto/kk, joten olemme vielä voineet hoitaa lapsemme kotona kun olemme nuukailleet.

Ei kai mitään, mutta kyllähän totuus on se, että parempi lapsensa on kasvattaa muualla kuin suurissa kaupungeissa, on luontoa, omakotitalon suuri piha jne. Nämkin on arvomaailmoja

Ja mikä totuus on parempi lapsen on kasvaa maalla? helsinkiläisenä 5. polvessa en oikeasti osaa asua muualla ja lapsiani kasvattaa, täällä on luontoa ja kaikkea mitä ihminen tarvitsee MINUN näkökulmastani! Se, että toiset näkee ainoana oikeana asua maalla ja okt:ssa niin ok, mutta mikään pakko kai ei kumpikaan vaihtoehto ihmiselle ole?
Ps. Objektiivista totuutta ei maailmassa ole.

 

[vieras]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Ei mikään pakko. Itse menin vasta kouluun 7-vuotiaana, en käynyt edes eskaria.

Voi opettaja raukkaa.

 

[Kowalski]

Ei kai mitään, mutta kyllähän totuus on se, että parempi lapsensa on kasvattaa muualla kuin suurissa kaupungeissa, on luontoa, omakotitalon suuri piha jne. Nämkin on arvomaailmoja

Luontoa ja suuria pihoja on myös kaupungissa. Ei ydinkeskustassa, mutta 20 minsan päässä siitä.
Suuressa (Suomessa ei mun mielestä suuria kaupunkeja edes ole, mutta sanotaan vaikka pk-seutu, Tampere, Turku...) kaupungissa toimii useimmiten myös terveydenhuolto (myös viikonloppuisin ja iltaisin), synnytyssairaalaan ei ole pitkä matka, työtä on saatavilla, kouluja ei lakkauteta eikä lapsilla ole pitkiä koulumatkoja, on valinnanvaraa harrastusten suhteen, jne. Tätä ei pienemmillä paikkakunnilla usein ole.

T: eräs, joka asuu pellon reunassa metsän vieressä ja silti vain neljä kilsaa ydinkeskustasta