Minä hoidan teidän pieniä lapsianne...

[vieras]

Mutta entäpä sitten kun niitä vauvoja on monta? Ja kaikki itkevät syliin?

Jaa-a, mulle ei asialla ole juurikaan mitään merkitystä koska a) mulla ei ole ollut vauvaikäistä päiväkodissa ja b) mun pojan ryhmässä ei useita vauvaikäisiä ole.
Mutta eikös pienten ryhmässä pidä olla henkilökuntaakin vähintään yksi kolmea naperoa kohden? Eli syliäkin saa jos on tarvis.
En mä omaa vauvaikäistäni kyllä päiväkotiin veisi, ei sillä...

Ei meilläkään alle 1v ole päiväkodissa, sellainen alle 3v osasto on kyllä älytön paikka, kun on niin paljon pieniä. Ryhmikset toimii paremmin.

Mitä isommat lapst niistä ryhmiksistä saavat? Ei taida aika riittää niille isoille.

Kuinka niin? Jos hoitopaikassa on kuusi hoitajaa, niin johan siitä riittää isompien toiminnan vetäjiä. Ei meidän ryhmiksessä ole kuin pari pientä, sylejä riittää ja isommille ohajttuakin toimintaa.

 

[jeps1]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Ei mikään pakko. Itse menin vasta kouluun 7-vuotiaana, en käynyt edes eskaria.

Voi opettaja raukkaa.

?????

 

[vieras]

"Onneksi" mun ei kannata rahallisesti edes mennä töihin niin ei tarvi sitäkään asiaa sen enempää miettiä. 3v:ksi hoidetaan lapset kotona, mies varmaan jää jossain vaiheessa kotiin kun haluaa ja minä menen töihin. Meillä kun ei ole eroa palkassa.

Tukiako teillä nostetaan, jos ei rahallisesti ole kannattavaa mennä töihin. Itse ne kyllä 200e/kk pärjäisi.

pakko kai se on pärjätä jos enempää ei saa.
Töihin ei monesti kannata mennä, jos esim kaksi lasta pitäisi viedä hoitoon ja kunnassa kunta lisä ja saa hoitolisääkin.
Ensin kun palkasta ottaa verot ja sitten kahdne hoitomaksut, jää monesti aika vähän, ja töissä ollessa pitää maksaa kulkeminen, vaatetus ym. Minulla ainakin kotihoidontuki kuntalisän ja hoitolisän kanssa on paljon isompi kuin 200 euroa.

Ero on usein niin pieni, että jos vain suinkin kotona jaksaa tehdä työtä (hoitaa lapsensa) niin se kannattaa jäädä kotiin. Ei kaikki 200 euron takia hoitoon raahaa lapsiaan, jos vain muutenkin heidät ruokkii.

Niin tuella elävät pärjäävät. Meillä ei ole kuntalisiä, eikä hoitolisiä.

Mitä tarkoitat tuella elävät? Meillä mies töissä, kesktuloinen. Ihan maksaa monta kertaa enemmän veroa kuin on kotihoidontuki.

Puhuit hoitolisästä.

 

[Sagwa]

[quote="vieras"

Tules katsomaan meidän puistoon! ´Tai mihin tahansa puistoon täällä. YKSIKÄÄN pieni ei TODELLAKAAN istu yksin itkien rattaissa ulkoilun aikaa!
Törkeä väite, todellakin.

Hitto soikoon että pistää vihaksi tuollainen jatkuva morkkaaminen.
Huonoa omaatuntoa kantavat äidit pistää pahan kiertämään haukkumalla hoitajia.
On se kumma juttu, että ison osan vanhemmista mielestä juuri päivähoidon saralle on valkkautuneet kaikki kieroon kasvaneet kamalat lastenrääkkääjät.
Sanonpa suoraan sulle, että tätä työtä tehdään SYDÄMMELLÄ!!!
Sinunkin palleroisesi hoidetaan rakkaudella, jotta mamma saa rauhassa painaa duunia.

Eikö toi tummennettu ole jotenkin erikoinen lause tässä yhteydessä? Lastenhoitajan työ tehdään rakkaudella kun taas muu on sellasta uraputkea, kovan duunin painamista jne. Mutta jos lastenhoitajakin on äiti ja hänen lapsensa toisessa päiväkodissa, niin miten tilanne sitten tulkitaan?

 

[Tumpula]

Niin tuella elävät pärjäävät. Meillä ei ole kuntalisiä, eikä hoitolisiä.

Hoitolisä on joka kunnassa, riippuu vaan miehen tuloista saako sitä. Ja jos ei saa niin mies tienaa jo jonkun verran. Itse saan lähes täyden hoitolisän eli miehellä on surkeahko palkka. Kuntalisää ei ole täälläkään.
Pärjätään silti. Ja aiotaan pärjätä myös kotihoidontuen päättymisen jälkeen.

 

[vieras]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Ei mikään pakko. Itse menin vasta kouluun 7-vuotiaana, en käynyt edes eskaria.

Voi opettaja raukkaa.

?????

joku katteellinen taas selittää, kun ei itse jaksa hoitaa omia lapsiaan, vaan vienyt muille vastukseksi

 

[Tumpula]

Voi opettaja raukkaa.

Heh heh.
Mun molemmat pikkusiskot meni suoraan kotihoidosta eskariin ja sieltä kouluun. Molemmat sai hymytyttöpatsaan heti ensimmäisellä kerralla kun se jaettiin eli sosiaalisia taitoja löytyy. Koulumenestyksessäkään ei ole valittamista ja muutenkin opettajilta on tullut hyvää palautetta.
Aion ottaa riskin samaan ja hoidan poikanikin eskariin asti kotona, ehkä tytönkin.

 

[vieras]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Kerro mulle, miksi täytyy? Mikä on sellaista toimintaa ja ikäistä seuraa, jota voi tarjota vain hoito? Kun ihminen sen hoidon sille lapselle järjestää, ihan samalla tavalla kuin äitikin . Meidän lapset kävivät muskarissa, käytiin jumpassa ja puistotädillä. Lisäksi vielä ulkoilut kavereiden kanssa ja naapurin lasten kanssa. Askarreltiin kotona, leivottiin, retkeiltiin metsässä, käytiin kaupoissa, torilla, kirjastossa jne.

En mä vaan ymmärrä, miksei se olisi yli kolmivuotiaalle sopivaa toimintaa, joka oleellisesti olisi huonompaa kuin päiväkodin toiminta .

Kaikilla ei ole kotona omaa lastentarhaa eli suurperhettä Eikä supertäydellistä äitiä.Harrastusmahdollisuudetkin ovat usein melko rajalliset, kaikki ei asu kaupungeissa. Suuri epäkohta on kuntalisä, joka pitäisi olla valtio-, eikä kuntasidinonnainen.

 

[vieras]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Ei mikään pakko. Itse menin vasta kouluun 7-vuotiaana, en käynyt edes eskaria.

Voi opettaja raukkaa.

?????

joku katteellinen taas selittää, kun ei itse jaksa hoitaa omia lapsiaan, vaan vienyt muille vastukseksi[/

Opena täytyy kyllä sanoa, että hyvää tekee todellakin viimeistään eskariin lapsensa laittaa, helpottaa huomattavasti lapsen koulutaivalta.

 

[vieras]

up

 

[ent.kotiäiti]

Minä hoidin omat lapseni itse, vasta kun menivät kouluun niin lähdin töihin. Kyllähän se oli hirvittävän tiukkaa ja laskuja ei aina saanut maksettua eräpäivään mennessä. Mutta, lapseni eivät kyllä kaivanneet enempää virikkeitä kuin mitä kotona saivat. Nyt jo isoina, kiittävät siitä kun saivat olla kotona. Se oli minustakin ihanaa aikaa, kaikesta huolimatta.

 

[Mielipide]

Meidän lapset ovat menneet päiväkotiin 3- ja 5-vuotiaina. Pidempään ei siinä tilanteessa pystynyt venyttämään. Vaikka jos eläisin täydellisessä maailmassa, olisin kotona kunnes kuopuskin on peruskoulun käynyt. Kuopuksen ollessa noin kolmannella luokalla, aloittaisin työskentelyn puolipäiväisesti. Nykyisellä alallani ja samassa työpaikassa. Työnkuvan puolesta se ei vaan ole mahdollista.

En mä vaan oikein näe, että päiväkoti muuttuisi iloiseksi asiaksi juuri kolmivuotiaana. En usko sitä. Sosiaalisia kontakteja, musiikkia yms virikkeitä pystyy kotona hoidetuille lapsille järjestämään siinä missä päiväkodissakin.

Ja vaikka mun äidillä oli lyhyt äitiysloma, silloinkin pystyi asioita junailemaan! Äiti oli iltakoulussa kun olin vauva ja töissä ollessaan minua hoiti mummi. Päiväkotiin menin 5-vuotiaana ja vihasin sitä.

Viimeistään kolmivuotiaana täytyy lapsen hoitoon mennä. Kolmivuotiaana normaali lapsi alkaa kaivat jo sellaista toimintaa ja ikäistänsä seuraa, johon paraskaan äiti ei voi vastata.

Ei mikään pakko. Itse menin vasta kouluun 7-vuotiaana, en käynyt edes eskaria.

Voi opettaja raukkaa.

?????

joku katteellinen taas selittää, kun ei itse jaksa hoitaa omia lapsiaan, vaan vienyt muille vastukseksi

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään. Siellä ne tarhatädit huutelee, kateelliset matalapalkkaiset, koska vituttaa katsoa uraäitejä, jotka hakevat TASAPAINOISET TULEVAISUUDEN MENESTYJÄ -lapsensa Bemarilla tarhasta.

 

[hyvä äiti]

Aion viedä lapseni tarhaan, kun vanhempainrahakausi päättyy; kotihoidontuella emme yksinkertaisesti pärjäisi. Vaihtoehtona olisi eläminen velkarahalla, ja se ei vaan ole meille vaihtoehto. Vaikka en pikkuisiani haluaisikaan viedä tarhaan niin pienenä, uskon että heille on parempi asua kodissa, jossa vanhemmat eivät ole totaalisen stressantuneita huonosta rahatilanteesta vs. kotona äidin kanssa, joka on kireä kuin viulunkieli, kun ei ole rahaa. Ja joo, monet pärjäävät hyvin kotihoidontuella omien sanojensa mukaan, se on hienoa. Me vaan emme pärjäisi. Silti tiedän olevani hyvä äit lapsilleni.

 

[Sagwa]

Kaikilla ei ole kotona omaa lastentarhaa eli suurperhettä Eikä supertäydellistä äitiä.Harrastusmahdollisuudetkin ovat usein melko rajalliset, kaikki ei asu kaupungeissa. Suuri epäkohta on kuntalisä, joka pitäisi olla valtio-, eikä kuntasidinonnainen.

Kaivan taas tikulla vanhoja ketjuja. Ei meilläkään ole kotona omaa lastentarhaa, luojan kiitos. Ei lapsi TARVITSE ympärilleen 9 tunniksi 5 pv viikossa 20 lapsen laumaa ympärilleen. Ei äidin tarvitse olla 'supertäydellinen' järjestääkseen oman lapsensa hoitoa kotona lapsen ikätason mukaisesti. Siihen riittää ihan normaali, keskiverto äly ja sydän. Ei lapsi tarvitse joka päivä toohotusta ja tohinaa.

Aika vaikea kuvitella, että kaupungissa/kunnassa jossa ei asu yhtään ainoaa lapsiperhettä, joiden kanssa seurustella lasta kotona hoidettaessa, päiväkoti olisi sitten pullollaan lapsia ja toimintaa. Nettikin on hyvä väline tutustua uusiin ihmisiin samassa elämäntilanteessa ja samassa kaupungissa. Sitä käytin esikoisen aikana, irkin ja erilaisten listojen kautta löysin monta uutta kaveria lapsineen.

En mä vaan keksi missä päiväkoti on paljon parempi kuin koti. Eikä mun lapset olisi päiväkodissa, jollen minä olisi töissä. Enkä lähde siihen väittelyyn enää, miksen sitten ole kotona. Siihen on syynsä mutta en näe mitään syytä huudella sitä ympäriinsä. Mutta matkusteluun tai lasketteluvälineisiin se ei liity mitenkään .

 

[vieras]

"Onneksi" mun ei kannata rahallisesti edes mennä töihin niin ei tarvi sitäkään asiaa sen enempää miettiä. 3v:ksi hoidetaan lapset kotona, mies varmaan jää jossain vaiheessa kotiin kun haluaa ja minä menen töihin. Meillä kun ei ole eroa palkassa.

Tukiako teillä nostetaan, jos ei rahallisesti ole kannattavaa mennä töihin. Itse ne kyllä 200e/kk pärjäisi.

pakko kai se on pärjätä jos enempää ei saa.
Töihin ei monesti kannata mennä, jos esim kaksi lasta pitäisi viedä hoitoon ja kunnassa kunta lisä ja saa hoitolisääkin.
Ensin kun palkasta ottaa verot ja sitten kahdne hoitomaksut, jää monesti aika vähän, ja töissä ollessa pitää maksaa kulkeminen, vaatetus ym. Minulla ainakin kotihoidontuki kuntalisän ja hoitolisän kanssa on paljon isompi kuin 200 euroa.

Ero on usein niin pieni, että jos vain suinkin kotona jaksaa tehdä työtä (hoitaa lapsensa) niin se kannattaa jäädä kotiin. Ei kaikki 200 euron takia hoitoon raahaa lapsiaan, jos vain muutenkin heidät ruokkii.

Niin tuella elävät pärjäävät. Meillä ei ole kuntalisiä, eikä hoitolisiä.

Mitä tarkoitat tuella elävät? Meillä mies töissä, kesktuloinen. Ihan maksaa monta kertaa enemmän veroa kuin on kotihoidontuki.

Puhuit hoitolisästä.

täh? Kyllä keskituloisetkin saavat hoitolisää jonkin verran. Ei täyttä määrää mutta kuitenkin.

 

[Eims Baum]

muuta vaihtoehtoahan ei ole kuin 9h 5pvä vko.ssa!!??

On toki, 4 päivää 8h, kuukaudessa tosin useampi päivä jää viiteen tuntiin, kun mulla pari iltaa

Jos haluaa tarjota lapsilleen kunnon kasvuympäristön, ei vuokrakerrostalolähiötä, jossa nelihenkinen perhe asuu asfalttiviidakossa 60m2 loukossa, ei voi jäädä kotihoidontuelle kotiin, kun ei saa tukia ym.

ja 60neliössä? Me asumme Helsingin Käpylässä pienessä kolmiossa (4henkeä). Emmekä oikeasti keksi mitään paikkaa maailmassa mihin muuttaisimme mielummin! Ja ihan on meilläkin velkaa tästä 170 000e. Onneksi mieheni tienaa keskituloisesti 2700netto/kk, joten olemme vielä voineet hoitaa lapsemme kotona kun olemme nuukailleet.

Ei kai mitään, mutta kyllähän totuus on se, että parempi lapsensa on kasvattaa muualla kuin suurissa kaupungeissa, on luontoa, omakotitalon suuri piha jne. Nämkin on arvomaailmoja

Ja mikä totuus on parempi lapsen on kasvaa maalla? helsinkiläisenä 5. polvessa en oikeasti osaa asua muualla ja lapsiani kasvattaa, täällä on luontoa ja kaikkea mitä ihminen tarvitsee MINUN näkökulmastani! Se, että toiset näkee ainoana oikeana asua maalla ja okt:ssa niin ok, mutta mikään pakko kai ei kumpikaan vaihtoehto ihmiselle ole?
Ps. Objektiivista totuutta ei maailmassa ole.

on kyllä.

 

[pirullinen emäntä]

taas on aika jonkun nauttia pilleri .... tai hankkia elämä