Mulla on sellainen lapsuuskokemus, että meikkaamista pidettiin erittäin pahana, se oli epäsopivaa siinä seurakuntakulttuurissa, missä kasvoin. Yläasteella taisin ensimmäiset meikkini saada, ostatin isällä, kun sillä ei ollut hajuakaan mitä ostatin. Mä en halua lapselleni sitä kokemusta, että kaikki on jotain likaista ja kiellettyä vasn haluan että hän saa vapaasti olla tyttö. Minun lapsuudessa tyttöys oli kai jotenkin eiarvostettu asia, seksuaalisuus oli ihan jotain tukahdutettua ja kiellettyä. Iloiset pienet tytöt haluttiin neutralosoida sukupuolettomiksi essuliinoiksi.
En tarkoita, että meillä kotona, mutta uskonnollisen yhteusön meininki oli tämä. Tai niin minä sen koin. Ehkä vieläkin jossain mielessä koen, että tyttöjen seksuaalisuus häiritsee ihmisiä. Sitä ei saisi sanoa, että ihminen on seksuaalinen olento ihan lapsuudesta asti. Ehkä tämä nyt ei aivan meikkaamiseen liity, mutta jossain mielessä tälläisiä asioita siihenkin liitetään.
Tyttöjen pitäisi saada vapaasti olla, mitä ovat, kasvaa turvallisessa ympäristössä, saada kokeilla juttuja, kuten meikkaamista. Eihän se kaikkien oma juttu edes ole, eikä tarvikaan olla.