Yleisimmin tuntuu käytössä olevan käsikellukkeet ja niitä ei tosiaan pitäisi käyttää ollenkaan, ne estävät uimaan oppimista, eivät helpota sitä. Käsikellukkeet ohjaavat kropan liian pystyyn eli pois uintiasennosta ja lisäksi estävät käsien oikeanlaisen käytön.
Vauvauinnin tärkein periaate on, että lapsi oppii parhaiten tekemällä sitä, mistä on juuri sillä hetkellä eniten itse kiinnostunut. Sama pätee myös taaperovaiheessa. Eli tärkeintä on viedä lapsi uimaan ja antaa vapaus tehdä ja touhuta. Välillä voi yrittää tarjota jotakin tarkoituksellista opettelua väliin, mutta vain sellaista mistä lapsi aidosti innostuu itsekin. Jos ei innostu vanhemman tarjoamasta leikistä niin keksikööt itse jotakin sellaista, mistä innostuu enemmän. Ja aina varmasti keksii, kunhan uinnissa on alusta asti pidetty kiinni siitä että tehdään vain hauskoja juttuja, mitään ei väkisin, ei maanittelemalla eikä pakottamalla. Vanhempi voi kyllä ruokkia oppimista lapsen touhutessa, esim. kun lapsi polskii jaloilla kuten "oikeassa uinnissa", se kannattaa huomata ja kehua iloisesti "kylläpä osaat hienosti polskutella!".