V
varsinainen sirkus
Vieras
Niissä pienissä hetkissäkö, kun katsot levollisesti rentona syvää unta nukkuvaa lasta?
Joskus se ikävä kyllä tuntuu olevan päivän ainoa onnen hetki! Meillä lähes jokainen aamu on mieletön show, kun kuopus ei halua lähteä päiväkotiin, keskimmäinen ei halua lähteä kouluun ja teini ei löydä päällepantavaa. Edellisiltana on kaikkille varattu aamuun valmiiksi vaatepinot ja aamupalat tehty jääkaappiin valmiiksi. Herätty 1,5 tuntia ennen lähtöaikaa, jotta ennätetään peseytyä, syödä ja tehdä aamuhommelit. Aina kuitenkin sama mekkala ja parku. Jaloissa höslää vielä 3 koiraa, joista yksii varastaa aamiaispöydästä aina jotain ja alkaa tapella sitten saalistaan toisen kanssa ja kolmas haukkuu muutoin. Kaupanpäälle papukaija ruuvaa itsensä häkistään ulos ja tulee huutamaan perkelettä keittiöön....Ja mies on onnellisesti autuaan tietämätön tästä karusellista, kun on lähtenyt jo monta tuntia aikaisemmin töihin.
No työpäivän jälkeen haen muksun kotiin ja lähes sama mekkala alkaa jälleen. Olisin tosi onnellinen, jos saisin edes sen yhden kerran istua wc-pötöllä rauhassa tai syödä ruokani rauhassa, mutta aina on joku vinkumassa jotain tai jokin tavara on kateissa.
No onhan ne lapset ihania ja rakkaita...samoin ne elukat. MUTTA joskus tuntuu, että tässä härdellissä on oma elämä kadonnut ihan tyystin ja sitä elää vain lapsilleen ja perheelleen. Ja että äitiys on pelkkää antamista ja raatamista ja lasten kiukkuilun sietämistä.
Onhan se sitten ihanaa kun ne pienet kädet kiertyy kaulaan ja saa pusunkin ja sanotaan olevan ihana äiti. Siinä kait se paras "palkka" on...
Joskus se ikävä kyllä tuntuu olevan päivän ainoa onnen hetki! Meillä lähes jokainen aamu on mieletön show, kun kuopus ei halua lähteä päiväkotiin, keskimmäinen ei halua lähteä kouluun ja teini ei löydä päällepantavaa. Edellisiltana on kaikkille varattu aamuun valmiiksi vaatepinot ja aamupalat tehty jääkaappiin valmiiksi. Herätty 1,5 tuntia ennen lähtöaikaa, jotta ennätetään peseytyä, syödä ja tehdä aamuhommelit. Aina kuitenkin sama mekkala ja parku. Jaloissa höslää vielä 3 koiraa, joista yksii varastaa aamiaispöydästä aina jotain ja alkaa tapella sitten saalistaan toisen kanssa ja kolmas haukkuu muutoin. Kaupanpäälle papukaija ruuvaa itsensä häkistään ulos ja tulee huutamaan perkelettä keittiöön....Ja mies on onnellisesti autuaan tietämätön tästä karusellista, kun on lähtenyt jo monta tuntia aikaisemmin töihin.
No työpäivän jälkeen haen muksun kotiin ja lähes sama mekkala alkaa jälleen. Olisin tosi onnellinen, jos saisin edes sen yhden kerran istua wc-pötöllä rauhassa tai syödä ruokani rauhassa, mutta aina on joku vinkumassa jotain tai jokin tavara on kateissa.
No onhan ne lapset ihania ja rakkaita...samoin ne elukat. MUTTA joskus tuntuu, että tässä härdellissä on oma elämä kadonnut ihan tyystin ja sitä elää vain lapsilleen ja perheelleen. Ja että äitiys on pelkkää antamista ja raatamista ja lasten kiukkuilun sietämistä.
Onhan se sitten ihanaa kun ne pienet kädet kiertyy kaulaan ja saa pusunkin ja sanotaan olevan ihana äiti. Siinä kait se paras "palkka" on...