Missä vaiheessa sitä pitää ruveta sopeutumaan ajatukseen, että ei tule olemaan kuin yksi lapsi?

[Scarlett O Harava]

Lisää lapsia haluaasin, mutta ilman miestä se on aika vaikiaa. Kun saisin edes sen toisen lapsen, mutta jotenkin tuntuu heikolta tilanne.

Olen nyt 30v. ja takarajaksi olen ittelleni ajatellut 45v. lapsen saamisessa. Mutta sehän on kylmä tosiasia, että mahdollisuudet pienenee iän myötä. Mun saamat sytostaatit ja sädehoidot tuskin parantaa tilannetta elimistön kannalta. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja sekin kuulemma väärin lääkittynä vaikeuttaa raskautta.

Pitäiskö mun jo totutella siihen, että likka jää ainoaksi lapseksi? Ja pliis älkää sanoko, että onhan sulla yksi lapsi jo. Rakastan toki tuota ainokaistani, mutta ei se poista sitä, että haluaasin edes sen toisen.

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

 

[vieras]

No minä kyllä tuon rajan laskisin 40v ei sen jälkeen, ite olen 38v.

 

[mi]

:hug: en osaa sanoa oikeita sanoja sulle :hug:

 

[Ei kuitenkaan niin]

Meille ei haluta toista ja syinä nää:

-yhdelle voi tarjota paljon enemmän kuin kahdelle/useammalle, niin materiassa kuin huomiossa ja ajan antamisessa.
-koko perheen on helpompi liikkua, käytännön järjestelyt on helpompia kuin ison lapsilauman kanssa.
-taloudellisesti halvempaa, riittää noi autot ja kolmio meille, ei tarvi pakua tai satojen neliöiden lukaalia.
-ei tarvi aloittaa yövalvomisia, synnytyshelvettiä, kotiäitiyttä jne. uudestaan..

Auttoiko näistä edes joku syy sua? =)

 

[Draumsyn]

Minä aloittaisin sinun tilanteessasi "hiljaisen sopeutumisen" jo nyt. On sitten iloinen yllätys, jos joskus löytyy mies ja lapsiasiassakin tärppää. Ja muutenkin elämä muuttuu paremmaksi, kun ns. tyytyy tilanteeseensa ja etsii siitä parhaat puolet.

Tiedän tuon tunteen, vaikka tilanteeni ei aivan sinun omaasi vertaudukaan. Olen aina haaveillut ainakin kuudesta lapsesta, mutta korkeintaan kolme tulen saamaan.

 

[vieras]

Elä vielä heitä lusikkaa nurkkaan. Parissa vuodessakin kerkiää tapahtua paljon asioita jotka voi muuttaa elämää suuntaan tai toiseen. Mulla on kans kilpirauhasen vajaatoiminta, yleensä siinä vaiheessa kun raskautta yritetään niin tsh arvo pyritään saamaan 2 pintaan. Et jos ja kun löydät ittelles kivan kumppanin ja kun raskautta suunnitellaan eikä heti tärppää kannattaa tarkistaa arvot ja tarvittaessa nostaa sitten thyroxin lääkitystä.

 

[Jenis]

No, mä en olisi pystynyt sopeutumaan tuohon ajatukseen mitenkään. Ja siis sinähän olet nuori vielä, mä olin 32 esikoisen saadessani! Mutta mun kohdalla tarve saada toinen lapsi oli kyllä suurempi kuin mikään muu. Jos parisuhde ois mennyt nenilleen, olisin varmaan käynyt hoidoissa, adoptoinut, ihan mitä vaan ois vaadittu.

 

[hyvägeeninen mies]

ilman miestä se on aika vaikiaa.

Mä voin auttaa.

 

[Heavyfreak]

Varmasti ne tietyt realiteetit huomioon ottaen, kannattaa siihen asiaan alkaa jo asennoitumaan ettei enää lapsia tee/saa. Siinä ei sinällään menetä mitään vaan se on lähinnä kotiinpäin. Paljo helpompi on sitten, jos tilanne tulee eteen niin todeta että nyt ois aika toiselle Ku että jos 40 veenä sit suree suunnattomasti sitä ettei enää lasta saa. Sekavasti selostettu, toivottavasti tajusit mitä mä ajan takaa

Mulla on ittellä samanlaiset ajatukset pyöriny mielessä viime kuukausina. Mul on 4 vuotta ollu homroonikierukka endon hoitoon mutta se täytyy nyt jatkuvien migreenien takia poistaa. Joka tarkoittaa sitä että ei mene montaakaan kuukautta niin endo uusii ja ärhäkkänä. Mikä taas tarkoittaa sitä että mulla on suht pian edessä kohdun ja munasarjojen poisto. Joten samat mietinnät on täällä..

Mut mä en koskaan enää ala sillä tavalla lasta yrittämään vaan tulee sit jos on tullakseen, jos niin päätetään. Se vuosikausien lapsettomuushelvetti on vielä niin hyvin mielessä että siihen mä en koskaan enää halua..

 

[vieras]

Meille ei haluta toista ja syinä nää:

-yhdelle voi tarjota paljon enemmän kuin kahdelle/useammalle, niin materiassa kuin huomiossa ja ajan antamisessa.
-koko perheen on helpompi liikkua, käytännön järjestelyt on helpompia kuin ison lapsilauman kanssa.
-taloudellisesti halvempaa, riittää noi autot ja kolmio meille, ei tarvi pakua tai satojen neliöiden lukaalia.
-ei tarvi aloittaa yövalvomisia, synnytyshelvettiä, kotiäitiyttä jne. uudestaan..

Auttoiko näistä edes joku syy sua? =)

Aika huonoja syitä!

 

[vieras]

ilman miestä se on aika vaikiaa.

Mä voin auttaa.

Hyvägeeninen mies ei Haravan haarukkaan koske

 

[tepa]

ei sitä voi tietää, mitä elämä eteen tuo. nauti nyt elämästä ja lapasesta ja hyvin voi toinen, kolmas tms olla tulossa ajan kanssa.

 

[Lapseton]

Ja pliis älkää sanoko, että onhan sulla yksi lapsi jo. Rakastan toki tuota ainokaistani, mutta ei se poista sitä, että haluaasin edes sen toisen.

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Varmasti pahalta tuntuu, mutta vois ne asiat huonomminkin olla. Kipeetä tekee itelle jo nämäkin aloitukset, kun itelle ei oo suotu sitä ensimmäistäkään.

 

[vaikeaa]

Minulla on mies, mutta ei auta kun hän ei toista halua. Raskauteni lähti rv 30 menemään yhtäkkiä kovaa vauhtia pieleen. Tulos: keskosvauva ja itse olin huonossa kunnossa. Miehen sanoin:" en tiennyt pitäsikö ruveta miettimään ristiäisiä vai kaksia hautajaisia". Keskosen kanssa eka vuosi oli omia ongelmiaan täynnä. Liian traumaattinen kokemus miehelle siis.

 

[kata]

No minä kyllä tuon rajan laskisin 40v ei sen jälkeen, ite olen 38v.

Ja miks pitäs laskee???

 

[vieras]

Tämä saattaa olla loukkaavakin kysymys, mutta kokisitko mahdollisena saada lasta jonkun kanssa yhteisellä sopimuksella? Eli ilman parisuhdetta?

Mulle tällainen tilanne on täysin mahdollinen, ja olen usein miettinyt että onkohan kellekään muulle.

 

[Ei kuitenkaan niin]

Meille ei haluta toista ja syinä nää:

-yhdelle voi tarjota paljon enemmän kuin kahdelle/useammalle, niin materiassa kuin huomiossa ja ajan antamisessa.
-koko perheen on helpompi liikkua, käytännön järjestelyt on helpompia kuin ison lapsilauman kanssa.
-taloudellisesti halvempaa, riittää noi autot ja kolmio meille, ei tarvi pakua tai satojen neliöiden lukaalia.
-ei tarvi aloittaa yövalvomisia, synnytyshelvettiä, kotiäitiyttä jne. uudestaan..

Auttoiko näistä edes joku syy sua? =)

Aika huonoja syitä!

Yks lysti, meille riittää ihan hyvin

 

[kultakimpale]

Mulla ikää 36v ja samoja ajatuksia käyn läpi. Toinen lapsi on hartaana toiveena mutta enpä tiedä saanko sitä koskaan. Nyt varmasti joku kommentoi, että ei enää tuossa iässä mutta ikä on minun eikä kenenkään muun.
Tuon ainokaisemmekin saamiseen tarvittiin lääkärin apua joten asia ei ole ihan tuosta vaan sormia napsauttamalla ratkaistu. Tuo tyttö on mulle tärkein ja rakkain asia maailmassa mutta niin kaipaan vielä toista pienokaista.
Pakko on tunnustaa, että juuri tällä hetkellä mun on vaikea iloita toisten raskaudesta vaikka tiedänkin, että heidän onni ei ole minulta pois. Kaipuu vaan on tällä hetkellä niin suuri. Hiljakseen olen alkanut käydä luopumisprosessia läpi mutta se on rankkaa. Toisena päivänä on helpompaa ja toisena vaikeampaa.
Mutta eiköhän se tästä jossain vaiheessa johonkin suuntaan kallistu.

 

[ninaTT]

No et sä nyt vielä niin vanha ole, että pitäis tuollaseen sopeutua... Voithan tavata jo vaikka huomenna miehen ja vuoden päästä olla sitä mieltä, että tehdään laps.

 

[juuh]

Ja pliis älkää sanoko, että onhan sulla yksi lapsi jo.

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Nii-impä niin...

 

[vieras]

Ja pliis älkää sanoko, että onhan sulla yksi lapsi jo. Rakastan toki tuota ainokaistani, mutta ei se poista sitä, että haluaasin edes sen toisen.

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Varmasti pahalta tuntuu, mutta vois ne asiat huonomminkin olla. Kipeetä tekee itelle jo nämäkin aloitukset, kun itelle ei oo suotu sitä ensimmäistäkään.

Mutta muistakaa, että muiden onni ei ole teiltä pois. Ja muut saa valittaa vaikkei kuuluis neljättä lasta, he eivät ole mitenkään syyllisiä teidän tilanteeseen. :attn:

 

[vv]

no kyllä mä esikoisen jälkeen jo suhtauduin että voi olla ainoa lapsi,,toinen saatiin vielä.
nyt olen valmistautunut ajatukseen etten välttämättä saa ikinä lisää lapsia, mutta koskaan ei tiedä.

 

[Scarlett O Harava]

Elä vielä heitä lusikkaa nurkkaan. Parissa vuodessakin kerkiää tapahtua paljon asioita jotka voi muuttaa elämää suuntaan tai toiseen. Mulla on kans kilpirauhasen vajaatoiminta, yleensä siinä vaiheessa kun raskautta yritetään niin tsh arvo pyritään saamaan 2 pintaan. Et jos ja kun löydät ittelles kivan kumppanin ja kun raskautta suunnitellaan eikä heti tärppää kannattaa tarkistaa arvot ja tarvittaessa nostaa sitten thyroxin lääkitystä.

No mähän tulin yhdessä suhteessa raskaaksi kerta heitolla ja ihan suunnitellusti, mutta sain keskenmenon.

Kaveri kyllä ehdotti sitä, että tekisin lapsen tuon miehen kanssa vaikka ei parisuhdetta olisi. Mutta jotenkin tökkii tuollaanen.

 

[peesaa]

Meille ei haluta toista ja syinä nää:

-yhdelle voi tarjota paljon enemmän kuin kahdelle/useammalle, niin materiassa kuin huomiossa ja ajan antamisessa.
-koko perheen on helpompi liikkua, käytännön järjestelyt on helpompia kuin ison lapsilauman kanssa.
-taloudellisesti halvempaa, riittää noi autot ja kolmio meille, ei tarvi pakua tai satojen neliöiden lukaalia.
-ei tarvi aloittaa yövalvomisia, synnytyshelvettiä, kotiäitiyttä jne. uudestaan..

Auttoiko näistä edes joku syy sua? =)

Näitä syitä pideään jostain syystä pinnallisina, mutta me olemme miettineet asian juuri näin.

 

[Ei kuitenkaan niin]

Näitä syitä pideään jostain syystä pinnallisina, mutta me olemme miettineet asian juuri näin.

Jaa, ei ne mustakaan ole ollenkaan pinnallisia. Koko perheen etu on kyseessä, me ei tosiaan haluta lisäystä tähän trioon =)