Missä vaiheessa sitä pitää ruveta sopeutumaan ajatukseen, että ei tule olemaan kuin yksi lapsi?

[pää pystyyn]

Ei se silti heidän ongelmastaan tee sen pienempää, kuin lapsettomien ongelmasta. Ei sitä voi vertailla, että "sulla on jo yksi lapsi, ole onnellinen siitä kun mulla ei ole vielä yhtään". Varmasti he ovat onnellisia, mutta kipeää tekee kun sitä vauvaa ei tule. On se sitten ensimmäinen, kolmas tai viides.

Mua on oikiasti satuttanut tuo "onhan sulla jo yksi lapsi". Kun ei tunnu toiset tajuavan sitä kaipuuta saada lisää lapsia. Mä jo tuota ainokaistanikin toivoon n. 14-15 vuotiaasta, maltoon sentään odottaa 24-vuotiaaksi.

Mulle on tuon kommentin muuten sanonut sellaaset joilla ittellään vähintään 2 lasta...

Muoks. yks kolmen aikuusen lapsen äiti sano mulle, että hyi kun kerroon että haluaasin toisenkin lapsen. Sanoi, että mieti nyt sitä valvomista yms. Tuo oikiasti loukkas mua.

Kyllä mä ymmärrän tuon sun tarpeen tosi hyvin. Sä oot kuitenkin vasta 30, ja sulla on tässä ihan reippaasti aikaa vielä vaikka mihin, joten älä vielä luovuta.

 

[Scarlett O Harava]

Elä vielä heitä lusikkaa nurkkaan. Parissa vuodessakin kerkiää tapahtua paljon asioita jotka voi muuttaa elämää suuntaan tai toiseen. Mulla on kans kilpirauhasen vajaatoiminta, yleensä siinä vaiheessa kun raskautta yritetään niin tsh arvo pyritään saamaan 2 pintaan. Et jos ja kun löydät ittelles kivan kumppanin ja kun raskautta suunnitellaan eikä heti tärppää kannattaa tarkistaa arvot ja tarvittaessa nostaa sitten thyroxin lääkitystä.

No mähän tulin yhdessä suhteessa raskaaksi kerta heitolla ja ihan suunnitellusti, mutta sain keskenmenon.

Kaveri kyllä ehdotti sitä, että tekisin lapsen tuon miehen kanssa vaikka ei parisuhdetta olisi. Mutta jotenkin tökkii tuollaanen.

Tosiaan, kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyy korkeampi keskenmenoriski jos arvot eivät ole kohdillaan. Oliko sinulla silloin vielä kilpirauhaslääkitystä kun raskauduit?

Oli lääkitys. Se oli kyllä jotenkin kummallinen raskaus, koska testi näytti erittäin hailua viivaa. Tk:n labran kokeessa näytti epävarmaa, otettiin verikoe ja siitä selvis tulos Mietin, että oliko kunnon raskaus edes. Kun siis on tuulimunia yms.

 

[ninaTT]

Oikeasti, Scarlett, jos sun takaraja on 45 niin älä vielä tuollasia mieti. Viisitoista vuotta on pitkä aika. Kun jo vuoden aikana ehtii elämä muuttua vaikka kuinka paljon, niin viisikin vuotta on todella pitkä aika.

 

[peesaa]

On se totaalisen eri juttu. Siis se ettei saa toista tai neljättä on surullista sekin. Ja varmasti iso kriisi. Mutta se on eri juttu, aivan eri leveleillä

Juu, mutta ei se silti oikeuta lapsettomien käydä syyttämään heitä, jotka valittavat ja odottavat sitä plussaa testiin vaikka yksi tai useampi lapsi jo ennestään olisi. Vaikka olisi kuinka eri leveleillä. Ja jos se asia on niin kipeä, niin miksi palstailla täällä ihmisten seassa joilla lapsia on, ja jotka ovat raskaana. Se ei oikeuta alkaa valittamaan ja saarnaamaan heille, ketkä eivät saa sitä toista, kolmatta tai viidettä lastaan.

Ei saarnaamaan, mutta ainakin mulle tulee välillä ihan hyvää saumaan muistuksia oikealta ja vasemmalta milloin mistäkin asiasta, että moni asia on oikeasti hyvin. Ei se poista sitä, etteikö jokainen saisi olla surulinen omasta tilanteestaan.

Minä toivon, että ap saa elää terveenä ja saa vielä monta lasta hyvän miehen kanssa.

 

[Sabira]

No mä voin kertoa sulle rohkaisevan tarinani.. Itsekin kolmikymppisenä pohdiskelin ihan samoja juttuja kuin sinä. Kärsin suunnattomasti ns. sekundaarisesta lapsettomuudesta, aivan kuin sinäkin. Sitten elämääni astui tämä mun nykyinen mies, olin just 31 v. täyttämässä. Sitten parin vuoden seurustelun jälkeen aloimme lasta "yrittämään". Ja se lähtikin heti eka kierrosta, oli silloin 33v. Ja saimme ekan yhteisen lapsemme pikkuista vaille 34-vuotiaina, tai no mies oli sen 34 v. jo täyttänyt. Ja siitä sitten jatkui "lapsilykkymme" tyyliin joka toinen vuosi syntyi vauva.. Ja nyt näyttäis taas silti että raskaana olen. Näinkin voi siis käydä. Meillä nyt kolme yhteistä lasta. =)

 

[Scarlett O Harava]

Haluan muuten ap korostaa, että toivon, että saat toisen lapsen :heart: Ja että uskon, että sinulla on siitä suuri suru.

Kiitos. =) :hug:

 

[vieras]

On se totaalisen eri juttu. Siis se ettei saa toista tai neljättä on surullista sekin. Ja varmasti iso kriisi. Mutta se on eri juttu, aivan eri leveleillä

Juu, mutta ei se silti oikeuta lapsettomien käydä syyttämään heitä, jotka valittavat ja odottavat sitä plussaa testiin vaikka yksi tai useampi lapsi jo ennestään olisi. Vaikka olisi kuinka eri leveleillä. Ja jos se asia on niin kipeä, niin miksi palstailla täällä ihmisten seassa joilla lapsia on, ja jotka ovat raskaana. Se ei oikeuta alkaa valittamaan ja saarnaamaan heille, ketkä eivät saa sitä toista, kolmatta tai viidettä lastaan.

Ei saarnaamaan, mutta ainakin mulle tulee välillä ihan hyvää saumaan muistuksia oikealta ja vasemmalta milloin mistäkin asiasta, että moni asia on oikeasti hyvin. Ei se poista sitä, etteikö jokainen saisi olla surulinen omasta tilanteestaan.

Minä toivon, että ap saa elää terveenä ja saa vielä monta lasta hyvän miehen kanssa.

Mielestäni he joilla lapsia on, eivät tarvitse muistutuksia siitä että pitää olla onnellinen. Varsinkaan, kun ne hyvin usein (täällä palstalla) on esitetty negatiiviseen ja v*ttumaiseen sävyyn.

 

[höh]

Näitä syitä pideään jostain syystä pinnallisina, mutta me olemme miettineet asian juuri näin.

Jaa, ei ne mustakaan ole ollenkaan pinnallisia. Koko perheen etu on kyseessä, me ei tosiaan haluta lisäystä tähän trioon =)

Koko perheen etu? Olet varma, ettei lapsesi haluaisi pikkuveljeä tai pikkusiskoa?

Peesaan, eli mitähän lapsi on mieltä että haluaisiko pikkuveljen tai siskon? =) Tuskin kukaan lapsi sanoisi tähän EI.

 

[Scarlett O Harava]

Oikeasti, Scarlett, jos sun takaraja on 45 niin älä vielä tuollasia mieti. Viisitoista vuotta on pitkä aika. Kun jo vuoden aikana ehtii elämä muuttua vaikka kuinka paljon, niin viisikin vuotta on todella pitkä aika.

Mutta kun tuntuu niin toivottomalta. :ashamed:

 

[Sabira]

Oikeasti, Scarlett, jos sun takaraja on 45 niin älä vielä tuollasia mieti. Viisitoista vuotta on pitkä aika. Kun jo vuoden aikana ehtii elämä muuttua vaikka kuinka paljon, niin viisikin vuotta on todella pitkä aika.

Mutta kun tuntuu niin toivottomalta. :ashamed:

Tsemppiä sulle kovasti! Tiedän miltä susta tuntuu. Mutta elämä voi muuttua.. :hug:

 

[Ei kuitenkaan niin]

Peesaan, eli mitähän lapsi on mieltä että haluaisiko pikkuveljen tai siskon? =) Tuskin kukaan lapsi sanoisi tähän EI.

Ihan tosissaanko sä väität että kunnon vanhemmat tekee ei-toivotun lapsen siksi että esikoinen sais leikkikaverin?

Eiköhän me tiedetä mikä meillä toimii ja mikä ei, toinen lapsi kaatais koko maailman ja siksi mies meneekin vasektomiaan ja mä pidän kierukkani

 

[Aurora78 harmaana]

Minulla vähän samat mietteet kuin sinulla Scarlett. Olen 31 ja minulla on pieni poikavauva, lisääkin lapsia joskus haluaisin, mutta luulen että minulla jää lapsiluku tuohon yhteen. Olen yh ja jotenkin vaan niin huono juoksemaan miesten perässä, että luulen ettei enää ketään sopivaa miestä minun elämään tupsahda.

 

[vieras]

Näitä syitä pideään jostain syystä pinnallisina, mutta me olemme miettineet asian juuri näin.

Jaa, ei ne mustakaan ole ollenkaan pinnallisia. Koko perheen etu on kyseessä, me ei tosiaan haluta lisäystä tähän trioon =)

Koko perheen etu? Olet varma, ettei lapsesi haluaisi pikkuveljeä tai pikkusiskoa?

Peesaan, eli mitähän lapsi on mieltä että haluaisiko pikkuveljen tai siskon? =) Tuskin kukaan lapsi sanoisi tähän EI.

no lapsethan haluu nyt vaikka mitä. aikuisten on kuitenkin päätettää mikä se perheen etu on.

 

[pää pystyyn]

Näitä syitä pideään jostain syystä pinnallisina, mutta me olemme miettineet asian juuri näin.

Jaa, ei ne mustakaan ole ollenkaan pinnallisia. Koko perheen etu on kyseessä, me ei tosiaan haluta lisäystä tähän trioon =)

Koko perheen etu? Olet varma, ettei lapsesi haluaisi pikkuveljeä tai pikkusiskoa?

Peesaan, eli mitähän lapsi on mieltä että haluaisiko pikkuveljen tai siskon? =) Tuskin kukaan lapsi sanoisi tähän EI.

Mä olen vanhempieni ainoa lapsi ja en kärsinyt siitä mitenkään, vaikka kaikki sukulaiset mua kovin muisti aina sääliä, vanhempien kuullen vielä En mä olisi toisaalta pistänyt pahaksenikaan veljeä tai siskoa, mut kyllä se lapsiluku on vanhempien päätös ja en ole mitään katkeruutta kokenut.

 

[Lapseton]

On se totaalisen eri juttu. Siis se ettei saa toista tai neljättä on surullista sekin. Ja varmasti iso kriisi. Mutta se on eri juttu, aivan eri leveleillä

Juu, mutta ei se silti oikeuta lapsettomien käydä syyttämään heitä, jotka valittavat ja odottavat sitä plussaa testiin vaikka yksi tai useampi lapsi jo ennestään olisi. Vaikka olisi kuinka eri leveleillä. Ja jos se asia on niin kipeä, niin miksi palstailla täällä ihmisten seassa joilla lapsia on, ja jotka ovat raskaana. Se ei oikeuta alkaa valittamaan ja saarnaamaan heille, ketkä eivät saa sitä toista, kolmatta tai viidettä lastaan.

Ai että jos on lapsi/lapsia ennestään saa valittaa niin paljon kuin haluaa siitä miten ei saa enää lisää lapsia. Ja jos ei ole sitä ensimmäistäkään, niin pitäis vaan olla hiljaa ja kärsiä hiljaa itsekseen sitä tuskaansa.

 

[ninaTT]

Oikeasti, Scarlett, jos sun takaraja on 45 niin älä vielä tuollasia mieti. Viisitoista vuotta on pitkä aika. Kun jo vuoden aikana ehtii elämä muuttua vaikka kuinka paljon, niin viisikin vuotta on todella pitkä aika.

Mutta kun tuntuu niin toivottomalta. :ashamed:

Mustakin tuntu tuossa muutama kuukaus sitten Enkä mä ymmärtäny miks ku ikääkin vasta 20v. Mutta yhtäkkiä tuo kauan kuvioissa pyöriny mies olikin poikaystävä ja tilanne näyttikin jo niin erilaiselta.

Sisko aatteli, ettei enää ikinä voi olla kenenkään kanssa menetettyään hyvin rakkaan aviomiehensä, jäätyään yksin kolmen alle 4v lapsen kanssa... Ja kappas, nyt 10 kk myöhemmin ostamassa tonttia ja rakentamassa taloa hyvän miehen kanssa.

Sitten kun se mies tulee, niin se tapahtuu niin yllättäen ja äkkiä että hups vaa. Ja sitten sitä ihmettelee, miten koskaan on voinu ajatella jäävänsä yksin "aina" ..

 

[poikia3]

Scarlett, mä neuvoisin sinua keskittymään nyt ihan muihin ajatuksiin, siihen opiskeluun, tyttäreesi ja työhösi. Sulla on vielä paljon aikaa saada se toinen lapsi, en tosiaankaan kehottaisi sinua vielä mihinkään surutyöhön. Sen sijaan kehottaisin nauttimaan siitä, mitä sinulla tällä hetkellä on. Jonain päivänä sitten elämääsi kävelee mies, joka pyyhkäisee jalat alta ja sitten ehkä tulee se lapsikin. Mutta sanoisin, ettei kannata ikinä elää sitten kuin elämää, tai epätoivoisesti etsiä sitä puolisoa ja tulevan lapsen isää. Ja kun itsellä on hyvä olo ja elämä kohdillaan siihen mahtuu sitten paljon paremmin myös puoliso ja uudet lapset.

 

[Scarlett O Harava]

Oikeasti, Scarlett, jos sun takaraja on 45 niin älä vielä tuollasia mieti. Viisitoista vuotta on pitkä aika. Kun jo vuoden aikana ehtii elämä muuttua vaikka kuinka paljon, niin viisikin vuotta on todella pitkä aika.

Mutta kun tuntuu niin toivottomalta. :ashamed:

Mustakin tuntu tuossa muutama kuukaus sitten Enkä mä ymmärtäny miks ku ikääkin vasta 20v. Mutta yhtäkkiä tuo kauan kuvioissa pyöriny mies olikin poikaystävä ja tilanne näyttikin jo niin erilaiselta.

Sisko aatteli, ettei enää ikinä voi olla kenenkään kanssa menetettyään hyvin rakkaan aviomiehensä, jäätyään yksin kolmen alle 4v lapsen kanssa... Ja kappas, nyt 10 kk myöhemmin ostamassa tonttia ja rakentamassa taloa hyvän miehen kanssa.

Sitten kun se mies tulee, niin se tapahtuu niin yllättäen ja äkkiä että hups vaa. Ja sitten sitä ihmettelee, miten koskaan on voinu ajatella jäävänsä yksin "aina" ..

Mä olen pessimisti ja sanon, että ei mulle käy noin.

Mutta onnea sulle ja siskollesi! =) :hug:

 

[Scarlett O Harava]

Scarlett, mä neuvoisin sinua keskittymään nyt ihan muihin ajatuksiin, siihen opiskeluun, tyttäreesi ja työhösi. Sulla on vielä paljon aikaa saada se toinen lapsi, en tosiaankaan kehottaisi sinua vielä mihinkään surutyöhön. Sen sijaan kehottaisin nauttimaan siitä, mitä sinulla tällä hetkellä on. Jonain päivänä sitten elämääsi kävelee mies, joka pyyhkäisee jalat alta ja sitten ehkä tulee se lapsikin. Mutta sanoisin, ettei kannata ikinä elää sitten kuin elämää, tai epätoivoisesti etsiä sitä puolisoa ja tulevan lapsen isää. Ja kun itsellä on hyvä olo ja elämä kohdillaan siihen mahtuu sitten paljon paremmin myös puoliso ja uudet lapset.

Viisaita sanoja sulta. Kun vain sitten osaasin olla ajattelematta sitä mahdollista toista lasta.

 

[TrueBlood]

Hei, ei sun tilanne ole vielä mitenkään toivoton. Kilpirauhasen vajaatoiminnan voi hoitaa. Syövästä riippuen senkin voi hoitaa ja voittaa. En tunne taustojasi sen kummemmin.

Mä oon Heavyfreakin kanssa samoissa tilanteissa, toki mulla on 2 ihmettä, lasta, joiden koskaan ei olisi lääkäreiden mukaan pitäny syntyä ilman hedelmöityshoitoja. Mulla on enemmän ikää kuin sulla.

Että kyllä sullakin sitä toivoa on

 

[ninaTT]

Mä olen pessimisti ja sanon, että ei mulle käy noin.

Mutta onnea sulle ja siskollesi! =) :hug:

Mutta miks sä olisit niin kovin erilainen ku minä? Juu, mä olen tietenkin maailman älykkäin ja kaunein ja vaiks mitä :saint: Mutta siis oikeasti. Miksi sä olisit jotenkin eri asemassa ku minä tai sisko?

 

[vieras]

On se totaalisen eri juttu. Siis se ettei saa toista tai neljättä on surullista sekin. Ja varmasti iso kriisi. Mutta se on eri juttu, aivan eri leveleillä

Juu, mutta ei se silti oikeuta lapsettomien käydä syyttämään heitä, jotka valittavat ja odottavat sitä plussaa testiin vaikka yksi tai useampi lapsi jo ennestään olisi. Vaikka olisi kuinka eri leveleillä. Ja jos se asia on niin kipeä, niin miksi palstailla täällä ihmisten seassa joilla lapsia on, ja jotka ovat raskaana. Se ei oikeuta alkaa valittamaan ja saarnaamaan heille, ketkä eivät saa sitä toista, kolmatta tai viidettä lastaan.

Ai että jos on lapsi/lapsia ennestään saa valittaa niin paljon kuin haluaa siitä miten ei saa enää lisää lapsia. Ja jos ei ole sitä ensimmäistäkään, niin pitäis vaan olla hiljaa ja kärsiä hiljaa itsekseen sitä tuskaansa.

No enhän mä niin ole sanonut! Vaan sitä, että lapsettomat usein hyvin v*ttumaiseen ja negatiiviseen sävyyn "muistuttavat" että heidän keillä lapsi/lapsia jo on, pitäisi olla onnellisia eikä valittaa siitä ettei saa vauvaa enää.

 

[Scarlett O Harava]

Mä olen pessimisti ja sanon, että ei mulle käy noin.

Mutta onnea sulle ja siskollesi! =) :hug:

Mutta miks sä olisit niin kovin erilainen ku minä? Juu, mä olen tietenkin maailman älykkäin ja kaunein ja vaiks mitä :saint: Mutta siis oikeasti. Miksi sä olisit jotenkin eri asemassa ku minä tai sisko?

No ensinnäkin sä olet kaunis eli huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää mies. Mä olen kasvoiltani tavis, mutta mulla on ylipainoa. No viimeesin säätö kyllä sano, että tykkää mun kropasta eikä mulla kuulemma ole ylipainoa niin paljon kuin mä luulen. Ja se mies käy itte salilla ettei oli mikään plösö.

 

[pää pystyyn]

Mä ymmärrän myös sikäli et itse aina stressailen milloin mistäkin asiasta. Mut monta kertaa ne asiat on lopulta järjestyneet itsestään kun lopettaa sen miettimisen.

Tää elämä on siitä kummallista et vaikka miten suunnittelee ja miettii tekevänsä jotain tietyllä tavalla,niin asiat voikin lopulta mennä ihan päinvastoin. Ja sit tajuaa itse että täähän olikin oikeestaan ihan hyvä näin.

 

[syövän sairastanut]

Scarlett, mä neuvoisin sinua keskittymään nyt ihan muihin ajatuksiin, siihen opiskeluun, tyttäreesi ja työhösi. Sulla on vielä paljon aikaa saada se toinen lapsi, en tosiaankaan kehottaisi sinua vielä mihinkään surutyöhön. Sen sijaan kehottaisin nauttimaan siitä, mitä sinulla tällä hetkellä on. Jonain päivänä sitten elämääsi kävelee mies, joka pyyhkäisee jalat alta ja sitten ehkä tulee se lapsikin. Mutta sanoisin, ettei kannata ikinä elää sitten kuin elämää, tai epätoivoisesti etsiä sitä puolisoa ja tulevan lapsen isää. Ja kun itsellä on hyvä olo ja elämä kohdillaan siihen mahtuu sitten paljon paremmin myös puoliso ja uudet lapset.

Tosi ihanasti kirjoitettu, tässä asiaa meille kaikille!
Harmi kun Scarlett ei tätä tajua vaikeasta elämästään huolimatta, luulisi hänen jo oppineen arvostamaan.