Missä vaiheessa sitä pitää ruveta sopeutumaan ajatukseen, että ei tule olemaan kuin yksi lapsi?

[peesaa]

Ja pliis älkää sanoko, että onhan sulla yksi lapsi jo. Rakastan toki tuota ainokaistani, mutta ei se poista sitä, että haluaasin edes sen toisen.

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Varmasti pahalta tuntuu, mutta vois ne asiat huonomminkin olla. Kipeetä tekee itelle jo nämäkin aloitukset, kun itelle ei oo suotu sitä ensimmäistäkään.

Mutta muistakaa, että muiden onni ei ole teiltä pois. Ja muut saa valittaa vaikkei kuuluis neljättä lasta, he eivät ole mitenkään syyllisiä teidän tilanteeseen. :attn:

Saa saa saa tietysti. Mutta ex-lapsettomana muistutan minäkin, että TYHJÄ syli on TOTAALISEN eri mittakaavan asia kuin se ettei saa toista ja neljättä. Ja saahan sen sanoa ääneen, että se tuntuu pahalta kun toiset kalsareita vilkaisemalla saava lapsen ja toiset eivät sitten millään.

 

[vieras]

Näitä syitä pideään jostain syystä pinnallisina, mutta me olemme miettineet asian juuri näin.

Jaa, ei ne mustakaan ole ollenkaan pinnallisia. Koko perheen etu on kyseessä, me ei tosiaan haluta lisäystä tähän trioon =)

Koko perheen etu? Olet varma, ettei lapsesi haluaisi pikkuveljeä tai pikkusiskoa?

 

[Scarlett O Harava]

ilman miestä se on aika vaikiaa.

Mä voin auttaa.

Hyvägeeninen mies ei Haravan haarukkaan koske

Piti sitten jonkun päästä vittuulemaan. Joo en oo mikään kaunotar, mutta ihan tavallisen näköönen nainen. Ylipainoa toki on, mutta eipä se ole estänyt saamasta niitä normaalipainoosiakin seurustelukumppaneita.

 

[mamma]

Mä käyn samoja ajatuksia läpi... lapsia on kyllä jo kaksi, mutta haluaisin niin kovasti vielä kolmannen. Olisi kuitenkin riskiraskaus ja lääkärit suosittelivat jättämään lapsiluvun tähän kahteen. Mutta mä ihan hirveästi haluaisin lisää lapsia, mieluummin vaikka neljä tai viisi mutta ainakin sen kolmannen edes... tiedän että monet eivät saa yhtäkään lasta ja olen toki onnellinen lapsistani, mutta silti on kipeä ajatus että enempää ei meille todennäköisesti tule.

Ap:lle... vähitellen siihen ajatukseen kyllä tottuu.

 

[peesaa]

Ja pliis älkää sanoko, että onhan sulla yksi lapsi jo. Rakastan toki tuota ainokaistani, mutta ei se poista sitä, että haluaasin edes sen toisen.

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Varmasti pahalta tuntuu, mutta vois ne asiat huonomminkin olla. Kipeetä tekee itelle jo nämäkin aloitukset, kun itelle ei oo suotu sitä ensimmäistäkään.

Mutta muistakaa, että muiden onni ei ole teiltä pois. Ja muut saa valittaa vaikkei kuuluis neljättä lasta, he eivät ole mitenkään syyllisiä teidän tilanteeseen. :attn:

Saa saa saa tietysti. Mutta ex-lapsettomana muistutan minäkin, että TYHJÄ syli on TOTAALISEN eri mittakaavan asia kuin se ettei saa toista ja neljättä. Ja saahan sen sanoa ääneen, että se tuntuu pahalta kun toiset kalsareita vilkaisemalla saava lapsen ja toiset eivät sitten millään.

Pointtini oli, että ymmärrän hyvin niin ap:n kuin lapsettomankin ajatukset.

 

[sivusta]

Minä aloittaisin sinun tilanteessasi "hiljaisen sopeutumisen" jo nyt. On sitten iloinen yllätys, jos joskus löytyy mies ja lapsiasiassakin tärppää. Ja muutenkin elämä muuttuu paremmaksi, kun ns. tyytyy tilanteeseensa ja etsii siitä parhaat puolet.

Mä ajattelen kanssa näin. Ajattelet, että näillä eväillä mennään (etsit niistä ne hyvät puolet) ja jos jossain vaiheessa tulee lisää leipiä eväskoriin, niin sehän on aina pelkkää plussaa. Tsemppiä! :hug:

 

[kyy]

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Uskoisin, että sille kolmen lapsen äidille, joka halajaa neljättä tilanne on aivan sama kuin sinulle yhden lapsen äidille, joka halajat toista lasta. Tuskin se lukumäärä vaikuttaa siihen kaipuuseen, ja kuten itsekin sanoit: rakastat lastasi, mutta haluaisit lisää.

Suosittelisin kanssa tuota hiljaista sopeutumista tilanteeseen, mutta sanon myös että ei sen lapsen teko välttämättä vaadi parisuhdetta. Haaveesi voit toteuttaa yksinkin.

 

[Ihamieli]

Meillä kuopus ilmoitti olemassaolostaan pari kuukautta sen jälkeen kun olin sopeutunut asiaan. Ja sitten saikin sopeutua uudestaan. Mutta joo, erilainen tilanne siinä mielessä että mies oli samassa talossa koko ajan. Ja minä olin 34 kun esikoinen syntyi ja 38 kun kuopus.

 

[vieras]

Ja pliis älkää sanoko, että onhan sulla yksi lapsi jo. Rakastan toki tuota ainokaistani, mutta ei se poista sitä, että haluaasin edes sen toisen.

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Varmasti pahalta tuntuu, mutta vois ne asiat huonomminkin olla. Kipeetä tekee itelle jo nämäkin aloitukset, kun itelle ei oo suotu sitä ensimmäistäkään.

Mutta muistakaa, että muiden onni ei ole teiltä pois. Ja muut saa valittaa vaikkei kuuluis neljättä lasta, he eivät ole mitenkään syyllisiä teidän tilanteeseen. :attn:

Saa saa saa tietysti. Mutta ex-lapsettomana muistutan minäkin, että TYHJÄ syli on TOTAALISEN eri mittakaavan asia kuin se ettei saa toista ja neljättä. Ja saahan sen sanoa ääneen, että se tuntuu pahalta kun toiset kalsareita vilkaisemalla saava lapsen ja toiset eivät sitten millään.

Ei se silti heidän ongelmastaan tee sen pienempää, kuin lapsettomien ongelmasta. Ei sitä voi vertailla, että "sulla on jo yksi lapsi, ole onnellinen siitä kun mulla ei ole vielä yhtään". Varmasti he ovat onnellisia, mutta kipeää tekee kun sitä vauvaa ei tule. On se sitten ensimmäinen, kolmas tai viides.

 

[Ei kuitenkaan niin]

Koko perheen etu? Olet varma, ettei lapsesi haluaisi pikkuveljeä tai pikkusiskoa?

Entäs jos se haluaa vaikka 5 veljeä? Ja niistä jokainen haluaa vielä yhden pikkusiskon Pitäis varmaan ruveta täysipäiväiseksi sikiäjäksi..Ei kiitos.

Kaverit on sitä varten että niiden kanssa leikitään, mun ei tarvi sitä hänelle pyöräyttää.

 

[tepa]

ei sitä voi tietää, mitä elämä eteen tuo. nauti nyt elämästä ja lapasesta ja hyvin voi toinen, kolmas tms olla tulossa ajan kanssa.

ei hyvää päivää, mikä kirjoitusvirhe eli siis tietenkin nauti lapsesta ei lapasesta. olet vielä nuori ja ei sitä voi tietää, mitä elämä eteen tuo. yksi ystäväni oli 34v sinkku, kun häissä tapasi elämänsä miehen. nyt kaksi lasta (1v ja vastasyntynyt) ja naimisissa ja noista häistä on 2,5v!

 

[vieras]

ilman miestä se on aika vaikiaa.

Mä voin auttaa.

Hyvägeeninen mies ei Haravan haarukkaan koske

Piti sitten jonkun päästä vittuulemaan. Joo en oo mikään kaunotar, mutta ihan tavallisen näköönen nainen. Ylipainoa toki on, mutta eipä se ole estänyt saamasta niitä normaalipainoosiakin seurustelukumppaneita.

En puhunut ulkonäöstäsi, vaan lähinnä luonteestasi :attn:

 

[Scarlett O Harava]

Mä voisin kyllä adoptoida, mutta mä tuskin kaks kertaa syövän sairastaneena olisin kovin ihanteellinen siinä tiukassa seulassa. Vaikka olisin vakityössä enkä opiskelija kuten nyt.

 

[peesaa]

Näitä syitä pideään jostain syystä pinnallisina, mutta me olemme miettineet asian juuri näin.

Jaa, ei ne mustakaan ole ollenkaan pinnallisia. Koko perheen etu on kyseessä, me ei tosiaan haluta lisäystä tähän trioon =)

Koko perheen etu? Olet varma, ettei lapsesi haluaisi pikkuveljeä tai pikkusiskoa?

Meillä on molemmilla miehen kanssa sisaruksia. Ei nyt varsinaisesti vaihdettaisi heitä mihinkään, mutta meidän perhe koostuu ystävistä, jotka olemme itse valinneet ja joiden kanssa jaamme elämän ja arjen iloja ja suruja. Tietysti sitä pyörittelee ajatusta, että mitä sitten kun me kuollaan... Sitten ajattelee, että jos mun vanhemmat kuolevat niin en koe olevani yksin, vaan mulla on oma perhe ja ystävät. Sisarukset eivät käy mielessä.

 

[Scarlett O Harava]

ilman miestä se on aika vaikiaa.

Mä voin auttaa.

Hyvägeeninen mies ei Haravan haarukkaan koske

Piti sitten jonkun päästä vittuulemaan. Joo en oo mikään kaunotar, mutta ihan tavallisen näköönen nainen. Ylipainoa toki on, mutta eipä se ole estänyt saamasta niitä normaalipainoosiakin seurustelukumppaneita.

En puhunut ulkonäöstäsi, vaan lähinnä luonteestasi :attn:

Jep jep ja palstan perusteella sä tunnet mut. Kummallista, että mulla on kuitenkin ollut tällä palstan mukaan vittumaasella luonteella niitä parisuhteita.

 

[Draumsyn]

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Uskoisin, että sille kolmen lapsen äidille, joka halajaa neljättä tilanne on aivan sama kuin sinulle yhden lapsen äidille, joka halajat toista lasta. Tuskin se lukumäärä vaikuttaa siihen kaipuuseen, ja kuten itsekin sanoit: rakastat lastasi, mutta haluaisit lisää.
.

Oman kokemukseni mukaan noin ei ole. Kun odotimme kuopustamme, olo oli tuskainen ja vaikea ja kiireinen heti alusta asti. Nyt kun olemme alkaneet kolmannen yritykseen, olo on paljon rauhallisempi. Meillä on kuitenkin nyt niin paljon enemmän kuin viimeodotuksessa. Meillä on talossa enemmän elämää, esikoisella on kaveri ja kaiken lisäksi aika kuluu paljon nopeammin, eivätkä edessä olevat vähintään neljä vuotta tunnu ollenkaan niin pitkiltä kuin viimeksi.

Yksilapsisena lapsenkaipuu oli paljon pahempaa kuin nyt. Toisten puolesta on toki paha mennä puhumaan, mutta minun kokemukseni on tämä.

 

[peesaa]

Ja pliis älkää sanoko, että onhan sulla yksi lapsi jo. Rakastan toki tuota ainokaistani, mutta ei se poista sitä, että haluaasin edes sen toisen.

Tekee aivan oikiasti joskus kipiää kun joskus lukee täältä, että "haaveissa neljäs mutta ei tuu mitään".

Varmasti pahalta tuntuu, mutta vois ne asiat huonomminkin olla. Kipeetä tekee itelle jo nämäkin aloitukset, kun itelle ei oo suotu sitä ensimmäistäkään.

Mutta muistakaa, että muiden onni ei ole teiltä pois. Ja muut saa valittaa vaikkei kuuluis neljättä lasta, he eivät ole mitenkään syyllisiä teidän tilanteeseen. :attn:

Saa saa saa tietysti. Mutta ex-lapsettomana muistutan minäkin, että TYHJÄ syli on TOTAALISEN eri mittakaavan asia kuin se ettei saa toista ja neljättä. Ja saahan sen sanoa ääneen, että se tuntuu pahalta kun toiset kalsareita vilkaisemalla saava lapsen ja toiset eivät sitten millään.

Ei se silti heidän ongelmastaan tee sen pienempää, kuin lapsettomien ongelmasta. Ei sitä voi vertailla, että "sulla on jo yksi lapsi, ole onnellinen siitä kun mulla ei ole vielä yhtään". Varmasti he ovat onnellisia, mutta kipeää tekee kun sitä vauvaa ei tule. On se sitten ensimmäinen, kolmas tai viides.

On se totaalisen eri juttu. Siis se ettei saa toista tai neljättä on surullista sekin. Ja varmasti iso kriisi. Mutta se on eri juttu, aivan eri leveleillä

 

[voi että]

:hug: menikö se viimonen suhde puihin? en käy usein täällä ja viimeks kun kävin tossa joskus syksyllä niin sulla oli joku innokas ihailija ja eiks siitä suhde kehkeytynyt? voin kyl sekottaa johki toiseenki. mut asiaan: ei ton ikäisenä tarvi mihkään tollaseen viel sopeutua. voi olla et huomispäivänä marketin lihatiskillä se oikea on katsomassa samoja biffejä ja se on sit siinä! ylihuomenna sit oot jo raskaana. tällasta se elämä aika usein on. lippu salkoon vaan! :hug:

 

[Scarlett O Harava]

Ei se silti heidän ongelmastaan tee sen pienempää, kuin lapsettomien ongelmasta. Ei sitä voi vertailla, että "sulla on jo yksi lapsi, ole onnellinen siitä kun mulla ei ole vielä yhtään". Varmasti he ovat onnellisia, mutta kipeää tekee kun sitä vauvaa ei tule. On se sitten ensimmäinen, kolmas tai viides.

Mua on oikiasti satuttanut tuo "onhan sulla jo yksi lapsi". Kun ei tunnu toiset tajuavan sitä kaipuuta saada lisää lapsia. Mä jo tuota ainokaistanikin toivoon n. 14-15 vuotiaasta, maltoon sentään odottaa 24-vuotiaaksi.

Mulle on tuon kommentin muuten sanonut sellaaset joilla ittellään vähintään 2 lasta...

Muoks. yks kolmen aikuusen lapsen äiti sano mulle, että hyi kun kerroon että haluaasin toisenkin lapsen. Sanoi, että mieti nyt sitä valvomista yms. Tuo oikiasti loukkas mua.

 

[Draumsyn]

Mä voisin kyllä adoptoida, mutta mä tuskin kaks kertaa syövän sairastaneena olisin kovin ihanteellinen siinä tiukassa seulassa. Vaikka olisin vakityössä enkä opiskelija kuten nyt.

Valitettavasti tosiaan adoptio lienee sinulle mahdotonta. Syövänsairastaneet eivät ole näissä hommissa oikein korkeassa kurssissa. Sitä paitsi adoptioonkin tarvitaan mies, ei onnistu nyt (uusilta ) yksinhakijoilta, paitsi jos on valmis ottamaan kouluikäisen lapsen.

 

[vieras]

Elä vielä heitä lusikkaa nurkkaan. Parissa vuodessakin kerkiää tapahtua paljon asioita jotka voi muuttaa elämää suuntaan tai toiseen. Mulla on kans kilpirauhasen vajaatoiminta, yleensä siinä vaiheessa kun raskautta yritetään niin tsh arvo pyritään saamaan 2 pintaan. Et jos ja kun löydät ittelles kivan kumppanin ja kun raskautta suunnitellaan eikä heti tärppää kannattaa tarkistaa arvot ja tarvittaessa nostaa sitten thyroxin lääkitystä.

No mähän tulin yhdessä suhteessa raskaaksi kerta heitolla ja ihan suunnitellusti, mutta sain keskenmenon.

Kaveri kyllä ehdotti sitä, että tekisin lapsen tuon miehen kanssa vaikka ei parisuhdetta olisi. Mutta jotenkin tökkii tuollaanen.

Tosiaan, kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyy korkeampi keskenmenoriski jos arvot eivät ole kohdillaan. Oliko sinulla silloin vielä kilpirauhaslääkitystä kun raskauduit?

 

[peesaa]

Ei se silti heidän ongelmastaan tee sen pienempää, kuin lapsettomien ongelmasta. Ei sitä voi vertailla, että "sulla on jo yksi lapsi, ole onnellinen siitä kun mulla ei ole vielä yhtään". Varmasti he ovat onnellisia, mutta kipeää tekee kun sitä vauvaa ei tule. On se sitten ensimmäinen, kolmas tai viides.

Mua on oikiasti satuttanut tuo "onhan sulla jo yksi lapsi". Kun ei tunnu toiset tajuavan sitä kaipuuta saada lisää lapsia. Mä jo tuota ainokaistanikin toivoon n. 14-15 vuotiaasta, maltoon sentään odottaa 24-vuotiaaksi.

Mulle on tuon kommentin muuten sanonut sellaaset joilla ittellään vähintään 2 lasta...

Muoks. yks kolmen aikuusen lapsen äiti sano mulle, että hyi kun kerroon että haluaasin toisenkin lapsen. Sanoi, että mieti nyt sitä valvomista yms. Tuo oikiasti loukkas mua.

Miksi?

 

[vieras]

On se totaalisen eri juttu. Siis se ettei saa toista tai neljättä on surullista sekin. Ja varmasti iso kriisi. Mutta se on eri juttu, aivan eri leveleillä

Juu, mutta ei se silti oikeuta lapsettomien käydä syyttämään heitä, jotka valittavat ja odottavat sitä plussaa testiin vaikka yksi tai useampi lapsi jo ennestään olisi. Vaikka olisi kuinka eri leveleillä. Ja jos se asia on niin kipeä, niin miksi palstailla täällä ihmisten seassa joilla lapsia on, ja jotka ovat raskaana. Se ei oikeuta alkaa valittamaan ja saarnaamaan heille, ketkä eivät saa sitä toista, kolmatta tai viidettä lastaan.

 

[peesaa]

Haluan muuten ap korostaa, että toivon, että saat toisen lapsen :heart: Ja että uskon, että sinulla on siitä suuri suru.

 

[vieras]

Mä voisin kyllä adoptoida, mutta mä tuskin kaks kertaa syövän sairastaneena olisin kovin ihanteellinen siinä tiukassa seulassa. Vaikka olisin vakityössä enkä opiskelija kuten nyt.

Syövän sairastanut voi adoptoida mutta yksineläjille se tosiaan on miltei mahdotonta. Ellei sitten adoptoi vammaista.