Mistä apua mustasukkaisuuteen. pilaan suhteemme

["vieras"]

Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Olen aina ollut mustasukkainen mutta koskaan se ei ole kuitenkaan ollut näin kamalaa.
Nykyään kun mieheni on vain töissä mielessäni kehitän kamalan tarinan siitä miten hänellä on joku toinen ja käy työpäivänsä aikana siellä. Tästä johtuen soittelen miehelleni töihin jatkuvasti. Monta kertaa päivässä. Lähes joka kerta hän vastaakin joten sekään ei pitäisi olla ongelma..
Mieheni ei piilottele puhelintaan ja silti joskus menen lukemaan salaa hänen viestinsä. Koskaan en ole mitään löytänyt niin puhelimesta kuin tietokoneeltakaan mutta ikäänkuin odottaisin vain sitä päivää koska saan kaiken selville.
Nyt tilanne on mennyt niin pahaksi etten saa enää edes nukuttua koska mietin vanhoja tilanteita ja yritän niistä kaivaa jotain epäilystä. En saa enää nukuttua, päivät menee itkien ja tässä pitäisi vielä arkea pyörittää.
Mieheni ei osaa auttaa. Kuuntelee kyllä mutta ei oikein osaa kommentoida mitenkään. On tietenkin sanonut ettei tekisi mitään sellaista muttei sen enempää vakuuttele minua ja siitäkin mietin että onko se hyvä vai huono. Mieheni ei myöskään ole minulle tästä vihainen koska olettaa että tämä on ohimenevää. Minä en usko jos en saa apua.

Nyt tarvitsen kipeästi apua enkä tiedä mistä sitä saisin.. En tiedä kenen puoleen kääntyä mutta olen aivan hajoamispisteessä ja pian olen tuhonnut liittomme.

Toivon vain asiallisia vastauksia, tässä ollaan jo muutenkin totaalisen rikki.

 

["vieras"]

samassa veneessä ollaan. Joka päivä olen ns. valmiustilassa että kaikki selviää ja ero tulee.

 

[nöppäri]

Meillä oli toisinpäin, mies mustis kuin mikä, aluksi yritinkin välttää tilanteita joista tuota epäilyä tuli, mutta jonkin ajan päästä sitä tuli lhes kaikesta.
Itsestä tuntui kauhealta kuinka toinen voi noin epäillä, vaikka itse olen näissä asioissa todellakin aivan toista maata kuin pettämiskannalla.
Jotenkin se kovasti loukkasi, että epäillään, vaikka siihen ei ole syytä, eikä edes aihetta.
Oman aikani kärsin ja taistelin, kunnes sitten sanoin, että enää en tätä aio katsella. En selitä, enkä tee kirjaa menoistani. Jos sinua asia ahdistaa sun on tehtävä itse itsellesi selväksi, ettei ole mitään syytä moiseen, mene vaikka metsään potkimaan puita, kunnes tunnetila menee ohitse.
Kysyin myös, että pitääkö mun oikeasti tehdä jotain, niin sitten ei enää tarvitse epäillä kun on jo tehty?

Sen voin sanoa, tosin tiedät tämän kyllä itsekkin, että tuolla tavalla se toinen varmasti toteuttaa sen suurimman pelkosi, eli lähtee.
Jotenkin niin nurinkurista, että mun mies sanoi pelkäävänsä, että mä lähden ja siksi epäili kaikkea ja näki kaikessa jotakin epäilyttävää. Ja vaikka kuinka järki hänele sanoi, että tämä on tyhmää, ei vaan voinut sille mitään.

Minä neuvoisin, että mietit aina 30min ennen kuin kysyt/sanot jotakin, tai edes soitat, tilanne voi mennä sinultakin ohitse ja huomaat, että eipä se mies olekkaan tehnyt mitään, joten ihan kiva kun pystyin olemaan soittamatta.

Jos oikein tilanne sinua ahdistaa, hanki ulkopuolista apua.

 

[nooh]

positiivista tilanteessa on se että ymmärrät itse nurinkurisen tilanteesi - siitä on hyvä jatkaa! Pään sisällähän tuo ongelma on, joten apua tulisi hakea terapiasta, pari- tai yksilösellaisesta. Etsi paikkakuntasi perhe/pariterapeutteja ja soita jollekin, kyllä joku osaa sanoa mistä moiseen parhaiten avun saa. Tsemppiä!

 

["Kenguru"]

Kurja juttu. Olet kehittäny itsellesi "paniikkihäiriön" tuosta asiasta.
Mielestäni kannattaa pakottaa itsensä elämään niin, että luottaa toiseen. Aluksi on todella vaikeaa, mutta helpottuu pikkuhiljaa. Aina kun epäilyksiä pettämisestä hiipii mieleesi PAKOTA itsesi ajattelemaan jotain ihan muuta, jotain positiivista.
Sitten sinun pitäis pystyä ajattelemaan niin, että mitä tahansa tapahtuukin, Sinä selviät siitä!
Paljon kuulee ikäviä tarnoita, mutta miehesi vaikuttaa rehelliseltä. Miehet eivät yleensä selittele, vaan reagoivat kuvailemallasi tavalla.
Paljon voimia Sinulle!

 

[wef]

Kyllä sun pitäisi päästä johonkin ammattilaiselle purkamaan tuntojasi ja saamaan vähän perspektiiviä asioihin. Tuohoat tuollaisella käytöksellä muuten parisuhteesi. Ei kilttikään mies jaksa tuollaista määräänsä enempää! Mitä jos soittaisit vaikka kotikaupunkisi perheneuvolaan ja kysyisit heiltä neuvoa kenen puoleen kääntyä. Muista, että he ovat vaitiolovelvollisia!

 

[thths]

Joo, ammattilaisen juttusille pitäisi mennä kyllä. Ei tuollaiset kuviot muuten selviä ja mies vain joutuu kärsimään, mikä johtaa siihen, että tämä mustasukkaisuus on syynä eroon, eikä mikään muu.

 

["vieras"]

onkohan ihan väärä paikka ottaa yhteyttä oman kunnan psykiatriseen sairaanhoitajaan.... tuntuu vain etten saaa enää edes happea

 

[sairasta]

Toki, jos et ammattiauttajalle jostain syystä saa mentyä, niin klassinen "tapan itseni, jos jätät mut" on toiminut monissa tapauksissa.

 

["Niin"]

Auttaisko vaikka sellanen, että kun alat pohtia vaikka että miehes työpaikalla on jotain hämärää ja mietit soittamista niin kirjotat paperille mitä epäilet tapahtuvan, miten ajattelit soittamisen siihen vaikuttavan ja mitä tarkoittaa kun mies ei vastaa. Vaikka näin. "Risto on työpaikallaan Ranen Putki & kone Oy:ssä toisen naisensa kanssa pelehtimässä toimistotarvikevarastossa. Minun pitää soittaa että saan hänet kinni itse teossa. Jos Risto ei vastaa, se johtuu siitä että ei voi vastata puhelimeen kesken puuhastelunsa".

Sitten luet ääneen mitä juuri kirjoitit. Sitten kirjoitat syitä miksi tuossa edellisessä olisi jotain häikkää tai omituista. Vaikkapa "Riston työpaikalla ei ole yhtään naista. Työkaverit pitäisivät aika outona jos hän veisi töihin vieraan naisen ja katoaisi tunniksi kopiokonehuoneeseen. Vaikka soittaisin, Risto ei pysty mitenkään todistamaan olevansa yksin työhuoneessaan. Jos hän ei vastaa, hän on todennäköisimin kokouksessa ja soittaa myöhemmin takaisin."

Sitten luet senkin ääneen. Kuulostaa kornilta, mutta kun luet sen ääneen niin kuulet itsekin kumpi kuulostaa uskottavammalta.


Sitten luet tekstisi ääneen.

 

[jjhth]

[QUOTE="vieras";22466692]onkohan ihan väärä paikka ottaa yhteyttä oman kunnan psykiatriseen sairaanhoitajaan.... tuntuu vain etten saaa enää edes happea[/QUOTE]

Tosi hyvä, jos saat otettua yhteyttä. Ja varmasti tuota kautta ohjataan oikeaan suuntaan, mikäli tarvetta.

 

["vieras"]

Siis ehdottomasti haluan apua enkä epäröi hakea sitä jos vain tietäisin mihin ottaa yhteyttä. Soitan huomenna tuonne kunnan omaan... Kiitos kaikille todela paljon asiallisista vastauksista!

 

[The Maiden]

Musta tuntuu, että te sairaalloisen mustikset kaipaatte draamaa elämäänne ja toivotte ja odotatte sitä hetkeä, kun "narahtaa". Ja kun vuosia menee, että sitä ei tapahdu, ahdistutte vaan enemmän. Ei ihminen tee mitään , ellei se saa siitä jotain. Te kyttäätte, koska saatte siitä adrenaliinia ja sisältöä elämäänne. Teidän täytyy vain saada sitä sisältöä muualta, jotta parantuisitte.

 

["vieras"]

Musta tuntuu, että te sairaalloisen mustikset kaipaatte draamaa elämäänne ja toivotte ja odotatte sitä hetkeä, kun "narahtaa". Ja kun vuosia menee, että sitä ei tapahdu, ahdistutte vaan enemmän. Ei ihminen tee mitään , ellei se saa siitä jotain. Te kyttäätte, koska saatte siitä adrenaliinia ja sisältöä elämäänne. Teidän täytyy vain saada sitä sisältöä muualta, jotta parantuisitte.

Onneksi sun _mutu_ ei perustu kuitenkaan faktoihin joten josko ammattilaiset auttavat minua selvittämään tämän.

 

["Kenguru"]

Hei ap
Tuli vielä yksi juttu mieleen. Voisitko itsekin hakeutua uusiin harrastuksiin, uuteen seuraan, opiskeluun etc. jolloin sinulla ei olisi niin paljon tyhjää aikaa miettiä asioita, ei ainakaan ehtisi lumipalloireaktioon asti, ja huomaisit, että vaikka on muiden seurassa, niin mitään pahaa ei kuitenkaan tapahdu. Jotainhan ehtii ehkä tekemään lastenkin lomassa/aikana?

 

["vieras"]

[QUOTE="Kenguru";22466968]Hei ap
Tuli vielä yksi juttu mieleen. Voisitko itsekin hakeutua uusiin harrastuksiin, uuteen seuraan, opiskeluun etc. jolloin sinulla ei olisi niin paljon tyhjää aikaa miettiä asioita, ei ainakaan ehtisi lumipalloireaktioon asti, ja huomaisit, että vaikka on muiden seurassa, niin mitään pahaa ei kuitenkaan tapahdu. Jotainhan ehtii ehkä tekemään lastenkin lomassa/aikana?[/QUOTE]

Elämäntilanteemme on tällä hetkellä sellainen, että vapaa-aikaa ei juuri irtoa mutta suunnittelen töihinpaluuta myöskin siksi että saisin hieman järkeä päähäni eivätkä päivät menisi näitä asioita pohtiessa.

 

[mikado]

Tänä kesänä tulisi täyteen 9 vuotta avioliittoa, kuitenkaan niin ei vaan tule käymään ikäväkseni.
Huomasin itse tässä viimeisen kahden viikon kuluessa, että olen kauhean mustasukkainen ja peliriippuvainen.

Mietin itsekseni asioita kun vaimo vei avioeropaperin oikeuteen mitä olen tehnyt väärin elämässä.

Tulin tulokseen että olen liian mustasukkainen hänestä. Sitten kun siihen lisätään vielä peliriippuvuus niin ei hyvää päivää. Minulle on vuosien ajan puhuttu että pelaan liikaa ja olen kauhean äkäinen kun en saa pelata rauhassa.

Tässä nyt eron tullessa tajusin mitä oikeasti olen tehnyt väärin ja päättänyt että nyt tämä mies ottaa itseään niskastakiinni ja ryhdistyy. Haen apua ongelmiini.

Kumminkin ei se enään eroa estä mutta toivon että siitä olisi apua minun ja lasten välillä.

Kumminkin rakastan tätä naista koko sydämmestäni. Kukaan koskaan ei voi täyttää hänen paikkaansa minun sydämmessäni. Toivon että hän näkisi asumiseron aikana että muutun paremmaksi. Tahdon hänelle vain hyvää.

Olen pyytänyt häneltä anteeksi että en ole ollut sellainen mies mitä hän olisi ansainnut. Kertonut myös että haen ongelmiini apua.

 

[palstamamma666]

Jätä se sika. Miehen syytä tämäkin.

 

[vierailija]

samassa veneessä ollaan. Joka päivä olen ns. valmiustilassa että kaikki selviää ja ero tulee.

Olen mies ja menneisyydestä johtuen olen todella pahasti mustasukkainen. Pääsen välillä jopa 6 kuukaudeksi eroon mutta sitten pieni juttu ja kaikki alkaa alusta.

Viimeisin episodi kun joku insta tyyppi laitteli sydämiä ja vaimo kävi tykkäämässä sen kuvista takaisi vaikka sanoin anna olla. Lisäksi kävi chattailee selvitäkseen mikä on miehiään ( minä näin tämän flirttailuna).

Pilaan kaikki juhlat ja tapahtumat. Eilenkin olin itse järjestänyt juhlat hänelle ja tyttöjen kanssa mutta kuultuani että ovat jossain kämpässä missä myös kaksi miestä niin helvetti oli irti vaikka tyyppit oli loppujen lopuksi vuosien takaa tuttavia :/.

Vaimo on erittäin kaunis ja ainoa mikä tämä aiheuttaa on se ettei se osaa näyttää tunteitaan. Menneisyys on myös toinen ongelma vaikka ei taakse pitäisi katsoa