Mistä löytää suunta elämälle?

[ap]

Vähän olin haaveillut, että saisin vielä ainakin kerran vauvan syliini (siis oman), mutta miehen kanssa tänään juteltiin ja hän on tullut siihen tulokseen ettei varmasti halua lisää lapsia. Kaksi meillä jo on.

Asumme maalla, koska mies on maanviljelijä. Itse olen kaupungista ja koen ettei täällä oikein ole minulle mitään. Kokeilin yrittäjänäkin itselle mielekkäällä alalla, muttei se kannattanut. Nyt tuntuu ettei tarjolla ole mitään mahdollista mukavaa työtä, vapaa-ajan aktiviteettejakaan ei ole. Tuntuu että tässä tämä nyt sit oli. Kaikki nähty ja koettu. Mistä löytäisin ilon elämään uudelleen?

 

[ap]

nosto

 

[ap]

eikö kukaan?

 

[ap]

no ei sitten..

 

[vieras]

liity johonkin paikkakuntasi järjestöön/kylätoimikuntaan/vapaaehtoistoimintaan

 

[Gekkolisko]

Kuulostaa kurjalta... Joudut luopumaan kaikesta mikä sulle olis tärkeetä ja mitä sä haluaisit? Ymmärrän, itsekin olen kaupungista, enkä kyllä kokisi elämääni nautinnolliseksi jos asuisin maalla, eikä siellä olisi minulle mielekästä työtä tai muutakaan mistä tykkäisin. Pakko myöntää, että jos tuntisin oloni kovin kurjaksi ja elämäniloni olisi tyystin kadoksissa, eikä minkäänlaista kompromissiratkaisua miehen kanssa löytyisi mihinkään asiaan, harkitsisin jopa eroa. :ashamed: En haluaisi, että elämäni valuisi hukkaan, ja että eläisin vain päivästä toiseen miellyttääkseni muita, ja tyytyäkseni väkisin siihen mitä tarjolla on. Vaikka olenkin vähään tyytyväinen muuten, niin haluan silti että elämässäni on ilon aiheita, saan toteuttaa itseäni, ja ennenkaikkea että olen onnellinen!

 

[ap]

liity johonkin paikkakuntasi järjestöön/kylätoimikuntaan/vapaaehtoistoimintaan

Ei täällä oikein ole sellaisia. Ja toinen on se, että mua ei oikein ole edes hyväksytty tänne koskaan. Ihmiset on täällä tosi sulkeutuneita eikä halua lähelleen ketään, joka ei ole syntyjään täältä. Kaikki ystävätkin täällä on muualta muuttaneita.

 

[ap]

Kuulostaa kurjalta... Joudut luopumaan kaikesta mikä sulle olis tärkeetä ja mitä sä haluaisit? Ymmärrän, itsekin olen kaupungista, enkä kyllä kokisi elämääni nautinnolliseksi jos asuisin maalla, eikä siellä olisi minulle mielekästä työtä tai muutakaan mistä tykkäisin. Pakko myöntää, että jos tuntisin oloni kovin kurjaksi ja elämäniloni olisi tyystin kadoksissa, eikä minkäänlaista kompromissiratkaisua miehen kanssa löytyisi mihinkään asiaan, harkitsisin jopa eroa. :ashamed: En haluaisi, että elämäni valuisi hukkaan, ja että eläisin vain päivästä toiseen miellyttääkseni muita, ja tyytyäkseni väkisin siihen mitä tarjolla on. Vaikka olenkin vähään tyytyväinen muuten, niin haluan silti että elämässäni on ilon aiheita, saan toteuttaa itseäni, ja ennenkaikkea että olen onnellinen!

No olen minäkin eroa miettinyt. Toisaalta taas lasten on hyvä olla täällä. En haluaisi sitä heiltä pois viedä.

 

[Epsu]

No, eikös sulle riitä niitä maatalon töitä tai etkö voi hakeutua töihin/opiskelemaan jotain?

 

[ap]

No, eikös sulle riitä niitä maatalon töitä tai etkö voi hakeutua töihin/opiskelemaan jotain?

Ei riitä, meillä on vain peltoa. Mielekästä työtä ei tunnu täällä päin olevan.

 

[Gekkolisko]

Kuulostaa kurjalta... Joudut luopumaan kaikesta mikä sulle olis tärkeetä ja mitä sä haluaisit? Ymmärrän, itsekin olen kaupungista, enkä kyllä kokisi elämääni nautinnolliseksi jos asuisin maalla, eikä siellä olisi minulle mielekästä työtä tai muutakaan mistä tykkäisin. Pakko myöntää, että jos tuntisin oloni kovin kurjaksi ja elämäniloni olisi tyystin kadoksissa, eikä minkäänlaista kompromissiratkaisua miehen kanssa löytyisi mihinkään asiaan, harkitsisin jopa eroa. :ashamed: En haluaisi, että elämäni valuisi hukkaan, ja että eläisin vain päivästä toiseen miellyttääkseni muita, ja tyytyäkseni väkisin siihen mitä tarjolla on. Vaikka olenkin vähään tyytyväinen muuten, niin haluan silti että elämässäni on ilon aiheita, saan toteuttaa itseäni, ja ennenkaikkea että olen onnellinen!

No olen minäkin eroa miettinyt. Toisaalta taas lasten on hyvä olla täällä. En haluaisi sitä heiltä pois viedä.

Lasten etua pitää tietenkin ajatella. Mutta onko lapsillekaan paras vaihtoehto, jos vanhemmat ovat onnettomia? Ja pitää ajatella myös itseään. Sen lisäksi, että on äiti, jokainen meistä on myös oma persoona, jolla on oma elämä. Ja sen oman elämän onnellisuudesta jokainen vastaa itse. Mihin ratkaisuun ikinä päädytkin, toivon, että löydät mielekkyyttä elämääsi, ja olet onnellinen. :hug:

 

[simpu]

Onko lähimaillakaan mitään seurakuntaa perhekerhoja tai ihan vain sinua ajatellen? Sieltä voisi löytyä joku ystävä ja ainakin hyvää sanomaa. Minkä ikäisiä lapsia sulla on? Entä onko mitään mahdollisuuksia tai intressejä vaikka jonkin nettikaupan pyörittämiseen?

 

[Epsu]

Musta sun pitäis nyt miettiä, että mitä vaihtoehtoja sulla oikeesti on. Omat kiinnostuksen kohteet, opiskelu, harrastukset... ja eihän se vauvakaan ikuisesti ole vauva. Mitä haluat tehdä n. 10-v päästä, missä asua jne. ? (Jos sulla kiinnostusta eläimiin, niin mikset ottaisi vaikka lampaita/hevosia tms. jotain omaa juttua sinne maalle...?)

 

[ap]

En tiedä oikein itsekään mitä haluaisin tehdä esim. 10 vuoden päästä. Tai ainakaan en tiedä mitä haluaisin tehdä täällä maalla.

Eläimiä en voi ottaa allergian takia. Ja suht usein myös käydään sitten pienillä reissuilla, niin jos on esim. hevonen niin sitten ei pääse sinnekään kun ei ole hoitajaa sille.. Muuten kyllä haluaisin. Sellainen haavekuva minulla jopa joskus oli, jos muuttaisin maalle, että olisi sitten hevonen, jota voisi hoidella ja tehdä päivän askareita.

Lapset ovat päivähoidossa. Meillä ei ole täällä edes mitään aktiviitetteja niille, kun asumme niin syrjässä, joten ovat tyytyväisiä kun saavat leikkiä hoitokavereiden kanssa päivät. Muuten ei edes niitä kavereita lapsilla juurikaan täällä ole.

Nettikauppaan ei jotenkin mielenkiinto riitä. Sellainen on ollut tässä tarkoitus laittaa, mutta kun ei edisty niin ei edisty. Ja tosiaan se mielenkiinto on kokonaan sitä kohtaan kadonnut.

Tuntuu, että olen joku maanis-depressiivinen ihminen, sillä mielialani vaihtelevat todella paljon ilman ulkoisia ärsykkeitä. Muutama päivä sitten olin ihan tyytyväinen tähän samaan asetelmaan ja nyt taas tuntuu siltä, että kaikki kaatuu päälle.