Mistä tiedän elänkö narsistin kanssa?

[no]

Ei kai varma voi olla mitenkään. Mutta jos ei nyt mietitäkään narsistin ominaisuuksia, vaan sellaisen ihmisen joka elää narsistin kanssa.

Kyselet hänen ohjeitaan, kun olet tottunut siihen, että sieltä tulee se "oikea ja viimeinen" ohje. Eli et uskalla olla oma itsesi ja päätöksentekosi ei ole helppoa.

Menetät aloitekykyäsi myös edellisestä syystä johtuen.

Alat elämään toisen elämää, eli niin, että teet hänen olonsa mahdollisimman mukavaksi, että räjähdyksiä ei tulisi.

Onko muita piirteitä?

 

[Inhorealisti1]

Minusta narsismista puhutaan kohtuuttoman paljon ottaen huomioon, kuinka harvinaista se tutkijoiden mukaan on. Kaikki paskamainen käytös kun ei ole narsismia. Tosin narsismisyytökset näyttää olevan oivallinen tapa vapautua persiilleen menneen parinvalinnan tuottamasta häpeästä. Eihän narsistia voi tunnistaa plaa plaa plaa...

Tosin siitä olen kanssasi yhtä mieltä, että runsaasti uhrimieltä omaava, kiltti ja alistuva nahjus on erityisen otollinen kumppani oikealle narsistille.

 

[Vanha Noita]

Inhorealistin kanssa samoilla linjoilla; koko narsismi-käsite menee usein ihmisillä yli hilseen. Jokainen ihminen on narsisti; sairasta narsismia on vasta diagnosoitu narsismi, jota esiintynee ehkä 1/1000 siitä, mitä keittiöissä diagnosoidaan. Jos sitäkään.

 

[no]

Niinpä, kai tahdoton nahjus voi elää hyvääkin elämää narsistin rinnalla. Toinen narsisti ei sitten siedä lainkaan.

Ei minusta narsisti-käsitettä kannata ottaa diagnoosina, vaan ajatella asiaa niin, että miettii miten omalla kohdalla toiveet elämästä toteutuu toisen rinnalla. Siis yleensäkin tuleeko kuulluksi ja voiko elää henkisesti vapaata elämää parisuhteessa. Minusta narsismi on hyvä yleiskäsite kuvaamaan suhtautumista kumppaniin. Ja narsistinen persoonallisuushäiriö voisi olla sitten se ammattilaisten täyttämä diagnosoitu termi.

 

[Lillukka-]

Minusta narsismi on hyvä yleiskäsite kuvaamaan suhtautumista kumppaniin. .

Se, että sinusta se on hyvä yleiskäsite ei tee asiasta oikeasti yleispätevää. Kannattaisi jättää tohtorointi ammattilaisille.

Myös masennus on sana jota viljellään ihan liikaa. Jokainen pieni alavire ja saamattomuus esim. tälläkin palstalla leimataan joidenkin taholta masennukseksi.

 

[Niin ellit]

Ottaa leimakirveen kouraan ja leimaavat impotentiksi.

 

[no]

Minusta narsismi on hyvä yleiskäsite kuvaamaan suhtautumista kumppaniin. .

Se, että sinusta se on hyvä yleiskäsite ei tee asiasta oikeasti yleispätevää. Kannattaisi jättää tohtorointi ammattilaisille.

Myös masennus on sana jota viljellään ihan liikaa. Jokainen pieni alavire ja saamattomuus esim. tälläkin palstalla leimataan joidenkin taholta masennukseksi.

Ei kai kukaan kiellä siirtämästä näitä sanoja kansankieleen? Minusta ne ovat oikein hyviä kuvaamaan tilannetta. Lääkärit voivat sitten käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa.

Jos ihan suoraan sanon, niin kyllä minä tarkoitan tällä avauksella sitä, että jokainen voi miettiä omalla kohdallaan myös sitä, että kyseleekö puoliso minulta aivan yksinkertaisiakin asioita; jos kyselee, niin ei se välttämättä ole puolison vika...

 

[no]

kyseleekö puoliso minulta aivan yksinkertaisiakin asioita; jos kyselee, niin ei se välttämättä ole puolison vika...

heh, vähän meni epäselväksi, mutta jos joku ei ymmärrä, niin kysyköön.

(tarkoitin, että ei ole kyselijän vika)

 

[Empaattinen]

Onhan narsisteja ollut aina- nyt ko. persoonallisuushäiriöisiä henkilöitä on osattu tunnistaa paremmin tiedon lisääntyessä. Mutta kaikki itsekkäät henkilöt eivät ole narsisteja. Tässä muutamia narsistin piirteitä:
- Ihastuessasi häneen hän on unelmiesi prissi ja kaikkea sitä mitä olet odottanut: kauniita sanoja ja rakkauden tunnustuksia, lahjoja, ravintolaillallisia jne. Ihmettelet miten tällainen voi olla mahdollista. Vinkki! Jos joku ihminen tuntuu olevan liian hyvää ollakseen totta, se luultavasti on sitä. Myöhemmin hän alkaa alistaa ja mitätöidä sinua, latistaa itsetuntosi kokonaan etkä enää välttämättä itsekään tiedä miten asia oikeasti oli.
- Itsensä ylistäminen ja kehuminen, halu olla ihaltu ja "kulissit" kunnossa. Jos hän ei ole ihailtu, hän ei ole yhtä voimissaan.
- Hyvä puhumaan, saa puhuttua ympäri niin että loppujen lopuksi pidät itse itseäsi syypäänä. Sanat ja teot ei käy yksiin. Suurin osa talousrikollisista on narsisteja. Ammattiryhmistä eniten johtoportaassa olevat henkilöt ja kaupan- ja hallinnon alan ihmiset ovat narsisteja.
- Lähipiiri, sukulaiset, ystävät pitävät häntä esimerkillisenä miehenä ja muut ihmettelevät miten olet tuollaisen miehen saanut- kukaan ei tiedä millainen hän todella on.
- Hän on kanssasi niin kauan kun saa siitä itselleen jotain, sitten olet tarpeeton. Esim. hoidat kodin, lapset, rahaa, seksiä, ihan mitä tahansa.
- Ei pysty tuntemaan oikeita tunteita, pystyy kyllä näyttelemään niitä ja puhumaan, mutta aitoja tunteita ne ei ole
- Empatian puute, ei välitä oikesti muista kuin itsestään. Lapsistaan ehkä vähän, mutta lapsiakin voi esim. käyttää lyömäaseena erotessa itsensä hyväksi

 

[eräsperäs]

Narsismi-ilmaisun siirtäminen yleiskäsitteksi on sama, jos kaikki vastaavat termit heitetään romukoppaan ja hyväksymme että olemme bipolaarisia jos mielialamme vaihtelee, depressiivisiä jos talvi tuntuu pitkältä ja skitsifreenikkoja jos tuntuu että työkaveri ovat juoruilleet avioerostani..

Puhumattakaan siitä että varamasti astmaa ja kroonista bronkiittia pukkaa jos vähänkin yskittää..

 

[Lillukka-]

Tosin siitä olen kanssasi yhtä mieltä, että runsaasti uhrimieltä omaava, kiltti ja alistuva nahjus on erityisen otollinen kumppani oikealle narsistille.

Niinpä. Mutta kokeeko 'alistuva nahjus' kaikki itseään vahvemmat ihmiset narsistisiksi? Kuinka moni 'uhri' on oikeasti syystä tai toisesta marttyyri, joka on aikojen saatossa omaksunut tämän uhrimielialan itseensä. Heidän pitäisi tehdä asialle jotain.

Tuo nimimerkki 'Empaattisen' kirjoittama väite (vai onko fakta?), että johtoportaan ja hallinnon ihmisissä on narsisteja kaikista eniten, sopii juuri tähän, että jotkut ihmiset kokevat kaikki vahvemmat narsisteiksi. Johtaja useinmiten on asemassaan siksi, että hän tietää mitä tekee ja osaa myös delegoida asioita muille.

Voisiko sanoa, että jos useammin kuin kerran kokee joutuneensa narsistin uhriksi, niin kannattaisi katsoa peiliin.

 

[been there, done that]

Narsismi-ilmaisun siirtäminen yleiskäsitteksi on sama, jos kaikki vastaavat termit heitetään romukoppaan ja hyväksymme että olemme bipolaarisia jos mielialamme vaihtelee, depressiivisiä jos talvi tuntuu pitkältä ja skitsifreenikkoja jos tuntuu että työkaveri ovat juoruilleet avioerostani..

Puhumattakaan siitä että varamasti astmaa ja kroonista bronkiittia pukkaa jos vähänkin yskittää..

Sitä ei edes uskalla ajatella, minkälaiset diagnoosit tiskille tippuu, jos aletaan päästä parisuhteen intiimimpään puoleen, kun jo vaatteet päällä on melko lailla tuskaista...

Voisiko sanoa, että jos useammin kuin kerran kokee joutuneensa narsistin uhriksi, niin kannattaisi katsoa peiliin.

No juuri näin. Ja jos narsistit alkavat joka puolella muutenkin kummitella, että pitää kovin paljon ihmetellä ovatko kaikki muut narsisteja, paitsi ihmettelijä itse, niin voi ehkä silloinkin vilkaista peiliin.

 

[tiinu, liinu ja leenu]

Meneeköhän no taas aivan tolaltaan, kun nämä kolme ovat TAAS samaa mieltä keskenään.

Narsistipaskoja kaikki!

 

[narsisti varmaankin]

Minusta narsismista puhutaan kohtuuttoman paljon ottaen huomioon, kuinka harvinaista se tutkijoiden mukaan on. Kaikki paskamainen käytös kun ei ole narsismia. Tosin narsismisyytökset näyttää olevan oivallinen tapa vapautua persiilleen menneen parinvalinnan tuottamasta häpeästä. Eihän narsistia voi tunnistaa plaa plaa plaa...

Tosin siitä olen kanssasi yhtä mieltä, että runsaasti uhrimieltä omaava, kiltti ja alistuva nahjus on erityisen otollinen kumppani oikealle narsistille.

Olen kanssasi samaa mieltä.

Ex-vaimoni alkoi joskus viisi vuotta sitten hokea omituisia narsismiväittämiä minusta. Keskusteltiin melkein mistä tahansa hän tokaisi usein "HAH, kyllää sä olet narsisti!!. Olin pitkään että mitä ihmettä.

Tosiasiassa olin hyvinkin myöntyväinen vaimon tahtoon lähes kaikessa. Joskus yritin sovinnollisesti tuoda omaa eriävää mielidettäni esiin, tai että jotain asiaa vielä harkittaisi mutta ei rouvalle sellainen sopinut. Hänen mielestään olin itsekäs kun en suostunut mitä hän halusi. No, olihan hän jo saanut omakotitalon, auton, kolme lasta ja aasin elättämään. Rouva itse kävi vain osa-aikatyössä, koska ei jaksanut muuta. Eikä siinä mitään, minun tuloilla pärjättiin.

Narsismipuheet alkoi saada pontta hänen kantaessa jos jonkinlaista artikkelia ja nettitulostetta osoittakseen minussa narsistin piirteitä. Aikani jaksoin suhtautua olankohautuksella, sitten aloin kyseenalaistaa hänen ammatillisen pätevyytensä sen arvioinnissa, ja lopulta en jaksanut. Halusin eron. SE jos mikä oli narsismin huippu! Jälleen ajattelin vain itseäni. Häntäkin, pakko myöntää, koska eipä näyttänyt kanssani kovinkaan onnelliselta. Erinäisten painostusten jälkeen luovuin eroajatuksesta. Sen jälkeen vaimo vaati minua muuttumaan ihmisenä. Lopettamaan kaksi harrastustani, sekä kokonaan kavereiden kanssa oluella käynnin (sitä tapahtui ehkä 5-6 kertaa vuodessa?), ja "panostamaan enemmän yhteiseen kotiimme". En saanut selkoa mitä hän sillä tarkoitti.

Aikani taas temppuiltuani siinä välimaastossa en enää jaksanut. Päätin erosta yksipuolisesti ja muutin kotoa pois. Erovaiheet eteni hikotellen, mutta eteni. Vaimo alkoi puhua ympärikyliä minun olevan narsisti. Olin tehnyt kaikenlaista pahaa hänelle, ja vain psykologisia keinoja käyttäen. En tuntenut kyseisiä menetelmiä lainkaan... Vaimon mielestä jatkoin narsistista käytöstä vielä eronkin jälkeen joten pyysin häntä lopettamaan yhteydenpidon. Kieltäydyin siitä itse täysin. Ei ollut enää alaikäisiä elätettäviä lapsia joten se oli helppoa. Vaimon mustamaalaamiset ei siitä loppuneet.

Pitkään olin hieman pannassa ystävien ja sukulaisten taholta, he kun uskoivat kaiken mitä vaimo selitti, mutta vähitellen alkoivat kuunnella myös minun näkökulmaani asiassa. Nykyään vaimolla on uusi mies, ja on jättänyt minut rauhaan. En edes halua tietää miten heille käy.

 

[been there, done that]

Minusta narsismista puhutaan kohtuuttoman paljon ottaen huomioon, kuinka harvinaista se tutkijoiden mukaan on.

Jokaisesta ihmisestä löytyy kaikkia niitä piirteitä, joihin on olemassa myös tautiluokitus. Kysymyshän on vain siitä, kuinka paljon haittaa kukin ominaisuus, tai sen puuttuminen, aiheuttaa ihmisen elämässä.

Tosin narsismisyytökset näyttää olevan oivallinen tapa vapautua persiilleen menneen parinvalinnan tuottamasta häpeästä. Eihän narsistia voi tunnistaa plaa plaa plaa...

Niin, se voi olla sitä, mutta myös omien tunteiden projisointia. Tai sitten vaikka kyvyttömyyttä kohdata omia tunteitaan tai niiden puuttumista ja siksi on haettava 'syyllinen' suhteen päättymiseen muualta kuin itsestä.

Tässä keskustelussa Empaattinen luettelee narsistin piirteitä, samaiset kuvaukset käyvät hyvin myös psykopatian kuvaukseksi.

Kirjoittaja 'narsisti varmaankin' kertoi oman versionsa siitä, kuinka käy, kun jonkin asian olemassaolo tiedetään, mutta muuten ei itse aiheesta tarpeeksi.

 

[pigwit]

Siitä että tarkistan puolisoni kännykkän, saähköpostin ja postin säännöllisesti. Haistelen käytetyt alusvaatteet, tarkistan kuitit ja palkkitilin saldon. Olen myös yhteydessä puolisoni työnantajaan, luottokuntaan, ystäviin, sukulaisiin ja kummilapsiin säännöllisesti.

Näin saamieni tietojen perusteella olen päätellyt että kumppanini ei ole narsisti, huumeriippuvainen, pettäjä, masentunut, ylivelkaantunut tai omaa samaa sukupuolta olevia läheisiä ystäviä.

 

[kysyy]

Siitä huomaa, kun narsisti alkaa voida huonosti, ärtyy, ellei häntä huomio ja kehu. Kun sen taidon osaa, niin jotenkin menee. Kun vielä sietää ilkeät huomauttelut ja alistuu vähättelyyn tai ei noteeraa, niin voi jaksaa vuosiakin narskun seurassa. Siis kun sietää, ymmärtää ja kehuu, vaikkei ihanan alun jälkeen tunnekaan itseään enää ihmiseksi, niin pärjäilee - joten kuten. Vaatiihan sekin jonkinlaista itsetuntoa tai kokemusta vastaavasta: esim. ei ole koskaan kokenut itseään mitenkään erityiseksi.

Kun suhteessa pitää koko ajan luovia, soutaa ja huovata, niin tietää olevansa narsistin kanssa. Jos ystävällisesti vaikka haluaisit kaataa hänen kuppiinsa aamukahvin, niin hän ärähtää tekevänsä sen itse, koska ei halua jäähtynyttä kahvia. Ei kyllä sitten juo sitäkään, mitä itselle kaatoi, koska keittämäsi kahvi oli kuin ... Sitten seuraavilla kerroilla et edes uskalla tarjota, josta hän jaksaa huomauttaa siitäkin. Jos tämän kaiken sietää ja sietää...

Kaikki pikku asiatkin on hyvä tarkistaa kysymällä, koska ei voi koskaan tietää, millä tuulella narsisti on. Kysymällä voi hieman vähentää itseen kohdistuvaa sadatusten tulvaa, tosin sekään ei aina riitä. Parhaiten narsistin kanssa pärjää, kun ei ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Varmaan molemminpuolinen helpotus.

 

[huplutusta]

Siitä huomaa, kun narsisti alkaa voida huonosti, ärtyy, ellei häntä huomio ja kehu. Kun sen taidon osaa, niin jotenkin menee. Kun vielä sietää ilkeät huomauttelut ja alistuu vähättelyyn tai ei noteeraa, niin voi jaksaa vuosiakin narskun seurassa. Siis kun sietää, ymmärtää ja kehuu, vaikkei ihanan alun jälkeen tunnekaan itseään enää ihmiseksi, niin pärjäilee - joten kuten. Vaatiihan sekin jonkinlaista itsetuntoa tai kokemusta vastaavasta: esim. ei ole koskaan kokenut itseään mitenkään erityiseksi.

Kun suhteessa pitää koko ajan luovia, soutaa ja huovata, niin tietää olevansa narsistin kanssa. Jos ystävällisesti vaikka haluaisit kaataa hänen kuppiinsa aamukahvin, niin hän ärähtää tekevänsä sen itse, koska ei halua jäähtynyttä kahvia. Ei kyllä sitten juo sitäkään, mitä itselle kaatoi, koska keittämäsi kahvi oli kuin ... Sitten seuraavilla kerroilla et edes uskalla tarjota, josta hän jaksaa huomauttaa siitäkin. Jos tämän kaiken sietää ja sietää...

Kaikki pikku asiatkin on hyvä tarkistaa kysymällä, koska ei voi koskaan tietää, millä tuulella narsisti on. Kysymällä voi hieman vähentää itseen kohdistuvaa sadatusten tulvaa, tosin sekään ei aina riitä. Parhaiten narsistin kanssa pärjää, kun ei ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Varmaan molemminpuolinen helpotus.

Tuo kuvaus ei kyllä todista millään tavalla, että ihminen olisi narsisti.

 

[kysyy]

Siitä huomaa, kun narsisti alkaa voida huonosti, ärtyy, ellei häntä huomio ja kehu. Kun sen taidon osaa, niin jotenkin menee. Kun vielä sietää ilkeät huomauttelut ja alistuu vähättelyyn tai ei noteeraa, niin voi jaksaa vuosiakin narskun seurassa. Siis kun sietää, ymmärtää ja kehuu, vaikkei ihanan alun jälkeen tunnekaan itseään enää ihmiseksi, niin pärjäilee - joten kuten. Vaatiihan sekin jonkinlaista itsetuntoa tai kokemusta vastaavasta: esim. ei ole koskaan kokenut itseään mitenkään erityiseksi.

Kun suhteessa pitää koko ajan luovia, soutaa ja huovata, niin tietää olevansa narsistin kanssa. Jos ystävällisesti vaikka haluaisit kaataa hänen kuppiinsa aamukahvin, niin hän ärähtää tekevänsä sen itse, koska ei halua jäähtynyttä kahvia. Ei kyllä sitten juo sitäkään, mitä itselle kaatoi, koska keittämäsi kahvi oli kuin ... Sitten seuraavilla kerroilla et edes uskalla tarjota, josta hän jaksaa huomauttaa siitäkin. Jos tämän kaiken sietää ja sietää...

Kaikki pikku asiatkin on hyvä tarkistaa kysymällä, koska ei voi koskaan tietää, millä tuulella narsisti on. Kysymällä voi hieman vähentää itseen kohdistuvaa sadatusten tulvaa, tosin sekään ei aina riitä. Parhaiten narsistin kanssa pärjää, kun ei ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Varmaan molemminpuolinen helpotus.

Tuo kuvaus ei kyllä todista millään tavalla, että ihminen olisi narsisti.

Miksi muka ei? Ainakin kyseessä on tosi hankala ja oikukas henkilö. Kun pettäminen ja pettämisen yritykset ja salailut tulevat ilmi, niin hän kuittaa hyväntuulisesti ja ajan myötä nimittelee vainoharjaiseksi. Ei katso tarpeelliseksi ilmoitella, jos myöhästyy tai on yönkin pois kotoa. Parisuhteessahan ei tarvitse turhaan huolestua ja toista vahdata. Jo et kaipaile ja nukut sikeästi koko yön, hän muistaa aamulla mainita, että meni niin myöhään, että tuli postinjakajan kanssa samaan aikaan tai myöhemmin. Oli niin hauska ilta, ettei malttanut tulla kotiin, vaikka oli lähtiessään luvannut tulla ajoissa, kun joutui työvelvollisuudesta menemään. Tuloksena toteamus, ettet ole narsistille minkään arvoinen. Aina joku tai jokin muu menee edelle.

 

[Lillukka-]

Siitä huomaa, kun narsisti alkaa voida huonosti, ärtyy, ellei häntä huomio ja kehu. Kun sen taidon osaa, niin jotenkin menee. Kun vielä sietää ilkeät huomauttelut ja alistuu vähättelyyn tai ei noteeraa, niin voi jaksaa vuosiakin narskun seurassa. Siis kun sietää, ymmärtää ja kehuu, vaikkei ihanan alun jälkeen tunnekaan itseään enää ihmiseksi, niin pärjäilee - joten kuten. Vaatiihan sekin jonkinlaista itsetuntoa tai kokemusta vastaavasta: esim. ei ole koskaan kokenut itseään mitenkään erityiseksi.

Kun suhteessa pitää koko ajan luovia, soutaa ja huovata, niin tietää olevansa narsistin kanssa. Jos ystävällisesti vaikka haluaisit kaataa hänen kuppiinsa aamukahvin, niin hän ärähtää tekevänsä sen itse, koska ei halua jäähtynyttä kahvia. Ei kyllä sitten juo sitäkään, mitä itselle kaatoi, koska keittämäsi kahvi oli kuin ... Sitten seuraavilla kerroilla et edes uskalla tarjota, josta hän jaksaa huomauttaa siitäkin. Jos tämän kaiken sietää ja sietää...

Kaikki pikku asiatkin on hyvä tarkistaa kysymällä, koska ei voi koskaan tietää, millä tuulella narsisti on. Kysymällä voi hieman vähentää itseen kohdistuvaa sadatusten tulvaa, tosin sekään ei aina riitä. Parhaiten narsistin kanssa pärjää, kun ei ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Varmaan molemminpuolinen helpotus.

Määritelmä pätee mielestäni paremmin ihmiseen, joka ei (enää) rakasta, arvosta eikä kunnioita puolisoaan. Liitto luultavasti on pisteessä, jossa toisen pelkkä läsnäolo ärsyttää. Syystä tai toisesta liitto kuitenkin jatkuu. Tämä ärhenteliä on siis ihan tavallinen kuspiä, joka omaa saamattomuuttansa tai jonkun edun takia pysyy yksissä puolisonsa kanssa.

Kuspiätä myös ärsyttää toisen mateleva käytös ja se saa hänet käyttäytymään vieläkin veemäisemmin.

Tästä syystä, arvostakaa itseänne ja säilyttäkää itsekunnioituksenne lähtemällä liitosta, jos toinen ei siinä viihdy. Turha ihmetellä sen suurempia syitä, rakkaus vaan voi joskus loippua ihan itsestään. Jos jäätte, voi vaarana olla että teistä tulee tossukka marttyyri, ihan tahtomattanne.

Järjellä tietenkin kannatta ajatella. Jos toinen silloin tällöin ärsyyntyy seurastanne, on se mitä suuremmalla todennäkjöisyydellä vain sitä, että hänellä on stressiä tai huono päivä. Minulla riittää nälkä syyksi ärtyneisyyteen.

 

[Edvast88756]

Siitä huomaa, kun narsisti alkaa voida huonosti, ärtyy, ellei häntä huomio ja kehu. Kun sen taidon osaa, niin jotenkin menee. Kun vielä sietää ilkeät huomauttelut ja alistuu vähättelyyn tai ei noteeraa, niin voi jaksaa vuosiakin narskun seurassa. Siis kun sietää, ymmärtää ja kehuu, vaikkei ihanan alun jälkeen tunnekaan itseään enää ihmiseksi, niin pärjäilee - joten kuten. Vaatiihan sekin jonkinlaista itsetuntoa tai kokemusta vastaavasta: esim. ei ole koskaan kokenut itseään mitenkään erityiseksi.

Kun suhteessa pitää koko ajan luovia, soutaa ja huovata, niin tietää olevansa narsistin kanssa. Jos ystävällisesti vaikka haluaisit kaataa hänen kuppiinsa aamukahvin, niin hän ärähtää tekevänsä sen itse, koska ei halua jäähtynyttä kahvia. Ei kyllä sitten juo sitäkään, mitä itselle kaatoi, koska keittämäsi kahvi oli kuin ... Sitten seuraavilla kerroilla et edes uskalla tarjota, josta hän jaksaa huomauttaa siitäkin. Jos tämän kaiken sietää ja sietää...

Kaikki pikku asiatkin on hyvä tarkistaa kysymällä, koska ei voi koskaan tietää, millä tuulella narsisti on. Kysymällä voi hieman vähentää itseen kohdistuvaa sadatusten tulvaa, tosin sekään ei aina riitä. Parhaiten narsistin kanssa pärjää, kun ei ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Varmaan molemminpuolinen helpotus.

Tuo kuvaus ei kyllä todista millään tavalla, että ihminen olisi narsisti.

Miksi muka ei? Ainakin kyseessä on tosi hankala ja oikukas henkilö. Kun pettäminen ja pettämisen yritykset ja salailut tulevat ilmi, niin hän kuittaa hyväntuulisesti ja ajan myötä nimittelee vainoharjaiseksi. Ei katso tarpeelliseksi ilmoitella, jos myöhästyy tai on yönkin pois kotoa. Parisuhteessahan ei tarvitse turhaan huolestua ja toista vahdata. Jo et kaipaile ja nukut sikeästi koko yön, hän muistaa aamulla mainita, että meni niin myöhään, että tuli postinjakajan kanssa samaan aikaan tai myöhemmin. Oli niin hauska ilta, ettei malttanut tulla kotiin, vaikka oli lähtiessään luvannut tulla ajoissa, kun joutui työvelvollisuudesta menemään. Tuloksena toteamus, ettet ole narsistille minkään arvoinen. Aina joku tai jokin muu menee edelle.

Jälkimmäinen kuvauksesi vain vahvisti sitä, ettei kyseessä ole narsisti. Ihminen voi olla yksinkertaisesti epävakaa, mulkku, vastuuton tai huonon empatia- ja kotikasvatuksen saanut. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön tuosta on pitkä matka.

Ongelma on juuri se, että pettyessään, vihassaan tai kiihtyessään ihmiset tahtovat lyödä ex-kumppaniaan mahdollisimman kovasti. Seurauksena on kotidiagnooseja, jotka osuvat synkästi harhaan. Ei myöskään ole narsistien uhreille oikein, että vähän ketä tahansa nimitetään narsistiksi. Narsisti näet voi tuhota lähimmäistensä elämät aivan täysin. Se on eri asia kuin saattaa läheisensä terapiaan tai aiheuttaa heille ongelmia. Kahteen viimeksi mainittuun riittää hankala luonne.

Persoonallisuushäiriöitä ja niiden yhdistelmiä on muuten koko joukko. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole ainoa mahdollisuus.

* Epäluuloinen persoonallisuus
* Eristäytyvä persoonallisuus
* Epäsosiaalinen persoonallisuus
* Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
* Huomionhakuinen persoonallisuus
* Vaativa persoonallisuus
* Estynyt persoonallisuus
* Riippuvainen persoonallisuus
* Muut määritellyt persoonallisuushäiriöt
* Sekamuotoiset ja muut persoonallisuushäiriöt
* Pitkäaikaiset persoonallisuuden muutokset

 

[Lillukka-]

No kirjoitti:
"Ei kai kukaan kiellä siirtämästä näitä sanoja kansankieleen? Minusta ne ovat oikein hyviä kuvaamaan tilannetta. Lääkärit voivat sitten käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa."

Ja tässä Edvast88756 selkeästi sanottu ydin, jota tosin muutkin ovat yrittäneet sanoa -mutta tuli kai väärästä osoitteesta ja oli siksi huono mielipide.

"Ongelma on juuri se, että pettyessään, vihassaan tai kiihtyessään ihmiset tahtovat lyödä ex-kumppaniaan mahdollisimman kovasti. Seurauksena on kotidiagnooseja, jotka osuvat synkästi harhaan. Ei myöskään ole narsistien uhreille oikein, että vähän ketä tahansa nimitetään narsistiksi. Narsisti näet voi tuhota lähimmäistensä elämät aivan täysin. Se on eri asia kuin saattaa läheisensä terapiaan tai aiheuttaa heille ongelmia. Kahteen viimeksi mainittuun riittää hankala luonne."

 

[no]

Karkeasti arvioiden narsistit hyökkäävät juuri tällaisia aloituksia vastaan ja myös sellaiset, jotka haluavat päteä. Mutta ne ovat yrityksiä tukahduttaa keskustelua. Ninä ehdotin vastineessani, että käytetään me maallikot narsisti-termiä aivan kuin haluamme ja ammattilaiset voivat sitten puhua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Joku täällä jo luettelikin tukun persoonallisuuksia, mutta meille kai tärkeintä on asia, jonka koemme, eikä se mikä se on papereissa diagnoosina.

Minusta nikki "kysyy" oli tekemisissä aivan tyyppi-narskun kanssa, joita jotkut epäonnekkaat onnistuvat saamaan puolisokseen. Tyypillistä on juuri se iva millä väheksytään ja lytätään ja ei anneta minkäänlaista kunnioitusta toiselle ja toinen merkki on se viha, joka sieltä pulppuaa, jos onnistut kyseenalaistamaan hänen toimintansa ja löytämään selvän epäkohdan tämän täydellisyyttä tavoittelevan ihmisen tekemisestä. Narsisti ei koskaan tunnusta olevansa väärässä ja ei koskaan aidosti pyydä anteeksi. Aika osuvasti "kysyy" oli myös kysellyt narskulta, että miten nyt toimitaan, että narsku ei tulisi silmille.

 

[Lillukka-]

No, kuinka monta 'tyyppi-narskua' sinä hek.koht. tunnet? Mikä pätevöittää juuri sinut arvioimaan ihmisen henkisiä sairauksia, kun se on vaikeaa useita vuosia asiaa tutkineille, ammatikseen ihmisen mieltä tutkivallekin.

Vaikka kyse onkin nyt vain sinun tuntemuksistasi, niin kannattaisi olla kuitenkin varovainen tuossa ihmisten diagnisoinnissa. Nuo 'karkeat arviot' joita mutu-tiedoilla tehdään antaa arvioijasta kyseenalaisen kuvan, ainakin minulle.

On asioita, joita voi päätellä vaistonvaraisesti kun näkee toisen livenä. Kun arvioidaan jonkun kolmannen osapuolen henkisiä ominaisuuksia elleissä, on vastassa vain ja ainoastaan kirjoittajan oma subjektiivinen näkemys. Itse luotan mielummin asiantuntioihin tällaisissa asioissa.

 

[uoohhoijjaa]

Lässyn lää nämä kotipsykologit, joiden elämä on tietokoneen näytöllä.