Mitä 4-5-vuotiaan pitäis teidän mielestä osata?

[pikkupiikkis]

.

Mun mielestä noita käytöstapoja opetetaan päiväkodissakin, joten jos vanhemmat eivät opeta, niin siellä oppii.

Mun mielestä vanhempien velvollisuus on opettaa lapsille käytös tavat ei päiväkodin tai koulun.

Toki, olen ihan samaa mieltä. Meillä kiitos-ole hyvä oli ihan normisettiä jo ennen päiväkotia. Ja jo siinä +/- 2-vuotiaana.

Mutta jos ko. lapset (siis ap:n tuttavalapset) ovat päiväkodissa, niin jotain tarttunee sieltäkin ajan myötä, jos ei ole aiemmin osannut esim. kiittää tai pestä käsiään, jos ja kun vanhemmat eivät ole opettaneet ja toistaneet ja toistaneet jne.

Totta, se on vaan valitettavan usein sit et tavat myös jää sinne päiväkotiin kun kotona ei kukaan kiinnitä niihin huomiota ja koulussa ei kovin pitkään enää vaadita vaan pitää itse osata jo.

Niin, meillä toi kyllä muutaman päiväkodin tavan kotiin, eli mitä tehdään missäkin kohdassa ja olen vähän koettanut selittää, että kun ollaan kotona, voi ottaa vähän rennommin kuin päiväkodissa tai kylässä .

Ja selkeästi on hoitajien sanoja suussa välillä, kun esim. korjaa tekemisiä. Siis esim. huomauttelee jos tehdään jotain päiväkodin sääntöjen mukaan väärin...

Meillä on kyllä muutenkin tuo pikkuinen tomera neiti tyyppiä sisäänrakennettu moralisti, luonnostaan, ikävää kun sai näin boheemit vanhemmat . Ja kova perfektionisti, eli vaikeuksia tiedossa tuolla luonteella, kun kaikki pitää osata jo tosi hyvin, kun eka kerran koettaa ja tekee ja jos menee pieleen eikä hetri onnistu 10 +-mentaliteetillä, niin ei tykkää siitä yhtään, saattaa raivostua siitä itselleen.

 

[ap]

Mun mielipide on, että mikä tahansa noista voi tuonikäiseltä unohtua, etenkin vieraassa paikassa.
Jännittääkö lapset sua? Tuli vaan mieleen tuosta, että ei vastaa kysymyksiin.
Siihen vastaamattomuuteen voi tuonikäisellä olla montakin syytä, pitäis tuntea lapsi, jotta vois sanoa.

Myönnän että minultakin unohtuu joskus sanoa kiitos, jopa kylässä. Kun on paljon muuta puhuttavaa ja kiinnostavaa.

Riisuminenkin voi olla vaikeaa. Esim. jos on hankalat vaatteet. Jos lapsi ei edes yritä yhtään mitään, on todennäköisesti tottunut siihen, että aikuinen aina riisuu.

En mä tiedä oletko natsi, mutta en vielä noista yksittäisistä esimerkeistä vetäisi johtopäätöstä, että lapset on jotenkin jäljessä. Kokonaiskuva ratkaisee.

Nimenomaan en ole lainkaan sitä mieltä, että lapset olis "jäljessä" vaan aikuiset... Molemmissa (ja varsinkin siinä toisessa) lapsia ei komenneta kunnolla vaikka tekisivät mitä. Naureskellaan vaan, kuinka ne on niin vilkkaita.

 

[v]

Vaatteet saa pois, muttei aina mee paikoilleen naulakkoon, vaan lattialle.


Mä oon 32-v ja mullakin on välillä ongelmia tän kanssa

 

[vieras]

Motorisista taidoista tuossa ei juuri ole kyse, vaan aikuisten opetuksessa on nuo käyttäytymistavat. Jos ei kotona olla opetettu kiittämään ruuasta ja viemään astioita pois, niin tuskinpa se onnistuu kyläpaikassakaan.

 

[pikkupiikkis]

Vaatteet saa pois, muttei aina mee paikoilleen naulakkoon, vaan lattialle.


Mä oon 32-v ja mullakin on välillä ongelmia tän kanssa

Sulla on ollut lepsut vanhemmat

 

[:(]

Meillä ei puhunut paljoa 2-vuotias, jonkun verran, mutta keskimäärin 2-sanaisia lauseita. 2,5 v puhui jo runsain mitoin (eikä ole sen jälkeen vaiennut ), mutta kyllä me leikittiin leikkiä kiitos-ole hyvä jonkun pupun ym. lelujen kanssa jo ihan vauvana ja siitä se on tarttunut.

Jos lapsi uppoutuu tekemiseen, ei aina kuule, että nyt kysyttiin häneltä.

Juu noin mäkin olen yrittänyt pienestä pitäen opettaa muttei se vaan meinaa onnistua siltikään. Lapsi on neuvolan mukaan ihan normaali, ei syytä huoleen. Siltikään ei kaikki noista onnistu helposti ja on yritetty vaatia ja neuvoa mutta kun asiat ei vaan mene perille niin helposti

 

[pikkupiikkis]

Meillä ei puhunut paljoa 2-vuotias, jonkun verran, mutta keskimäärin 2-sanaisia lauseita. 2,5 v puhui jo runsain mitoin (eikä ole sen jälkeen vaiennut ), mutta kyllä me leikittiin leikkiä kiitos-ole hyvä jonkun pupun ym. lelujen kanssa jo ihan vauvana ja siitä se on tarttunut.

Jos lapsi uppoutuu tekemiseen, ei aina kuule, että nyt kysyttiin häneltä.

Juu noin mäkin olen yrittänyt pienestä pitäen opettaa muttei se vaan meinaa onnistua siltikään. Lapsi on neuvolan mukaan ihan normaali, ei syytä huoleen. Siltikään ei kaikki noista onnistu helposti ja on yritetty vaatia ja neuvoa mutta kun asiat ei vaan mene perille niin helposti

:hug:

Minkäikäinen on nyt?

Meilläkin, usko tai älä, ehdotettiin 2-v neuvolassa puheterapiaa, kun puhui muka niin vähän ja liikaa käytti äännähdyksiä (kun mä ymmärsin niistäkin). Kun mentiin oli avannut sanaisen arkkunsa vähän enemmän ja puheterapeutti oli ihan ihmeissään lähetteestä.

Nykyään puhuu tyyliin "Mitä sinä äiti juot?" "Kahvia." "Kahviapa hyvinkin, niin minä arvelinkin, kun on aamu." Joten ei huolia, jos pikkuvanhuus ei huolestuta...

Jotkut asiat on toisille helpompia, meillä esim. suuttumuksen hillintä on ollut vaikeaa, hyvin temperamenttinen tyttö. Ja on niin omapäinen...

 

[huh]

Ei kaikki opi asioita niin nopeasti.. Oletko miettinyt, että ehkä asiaan on syitä, muitakin kuin ne HUONOT VANHEMMAT! voi kiesus..!

 

[:(]

Meillä ei puhunut paljoa 2-vuotias, jonkun verran, mutta keskimäärin 2-sanaisia lauseita. 2,5 v puhui jo runsain mitoin (eikä ole sen jälkeen vaiennut ), mutta kyllä me leikittiin leikkiä kiitos-ole hyvä jonkun pupun ym. lelujen kanssa jo ihan vauvana ja siitä se on tarttunut.

Jos lapsi uppoutuu tekemiseen, ei aina kuule, että nyt kysyttiin häneltä.

Juu noin mäkin olen yrittänyt pienestä pitäen opettaa muttei se vaan meinaa onnistua siltikään. Lapsi on neuvolan mukaan ihan normaali, ei syytä huoleen. Siltikään ei kaikki noista onnistu helposti ja on yritetty vaatia ja neuvoa mutta kun asiat ei vaan mene perille niin helposti

:hug:

Minkäikäinen on nyt?

Meilläkin, usko tai älä, ehdotettiin 2-v neuvolassa puheterapiaa, kun puhui muka niin vähän ja liikaa käytti äännähdyksiä (kun mä ymmärsin niistäkin). Kun mentiin oli avannut sanaisen arkkunsa vähän enemmän ja puheterapeutti oli ihan ihmeissään lähetteestä.

Nykyään puhuu tyyliin "Mitä sinä äiti juot?" "Kahvia." "Kahviapa hyvinkin, niin minä arvelinkin, kun on aamu." Joten ei huolia, jos pikkuvanhuus ei huolestuta...

Jotkut asiat on toisille helpompia, meillä esim. suuttumuksen hillintä on ollut vaikeaa, hyvin temperamenttinen tyttö. Ja on niin omapäinen...

4v en mä itse varmaan osaa olla huolissani tuosta ettei kaikki nuo mainitut asia suju. Me jatketaan opettelua ja noin meilläkin aina välil on väläytelty puheterapia mahdollisuutta mutta odotus on et kehittyy normaalisti ilman sitäkin. Kotona saattaa joku asia mennä ihan tuosta vaan mutta sitten kun on muita paikal niin tilanne menee jotenkin lukkoon. On vissiin luonteeltaan ujompi vaan. Tulee vaan itselle paha mieli kun kuulee tätä arvostelua miten lapsen pitäs siihen ja siihen ikään mennessä olla sitä ja tätä tai sitten on lapsessa ja vanhemmissaan jotain pahasti vialla.

 

[äiti]

Meillä ei puhunut paljoa 2-vuotias, jonkun verran, mutta keskimäärin 2-sanaisia lauseita. 2,5 v puhui jo runsain mitoin (eikä ole sen jälkeen vaiennut ), mutta kyllä me leikittiin leikkiä kiitos-ole hyvä jonkun pupun ym. lelujen kanssa jo ihan vauvana ja siitä se on tarttunut.

Jos lapsi uppoutuu tekemiseen, ei aina kuule, että nyt kysyttiin häneltä.

Juu noin mäkin olen yrittänyt pienestä pitäen opettaa muttei se vaan meinaa onnistua siltikään. Lapsi on neuvolan mukaan ihan normaali, ei syytä huoleen. Siltikään ei kaikki noista onnistu helposti ja on yritetty vaatia ja neuvoa mutta kun asiat ei vaan mene perille niin helposti

:hug:

Minkäikäinen on nyt?

Meilläkin, usko tai älä, ehdotettiin 2-v neuvolassa puheterapiaa, kun puhui muka niin vähän ja liikaa käytti äännähdyksiä (kun mä ymmärsin niistäkin). Kun mentiin oli avannut sanaisen arkkunsa vähän enemmän ja puheterapeutti oli ihan ihmeissään lähetteestä.

Nykyään puhuu tyyliin "Mitä sinä äiti juot?" "Kahvia." "Kahviapa hyvinkin, niin minä arvelinkin, kun on aamu." Joten ei huolia, jos pikkuvanhuus ei huolestuta...

Jotkut asiat on toisille helpompia, meillä esim. suuttumuksen hillintä on ollut vaikeaa, hyvin temperamenttinen tyttö. Ja on niin omapäinen...

4v en mä itse varmaan osaa olla huolissani tuosta ettei kaikki nuo mainitut asia suju. Me jatketaan opettelua ja noin meilläkin aina välil on väläytelty puheterapia mahdollisuutta mutta odotus on et kehittyy normaalisti ilman sitäkin. Kotona saattaa joku asia mennä ihan tuosta vaan mutta sitten kun on muita paikal niin tilanne menee jotenkin lukkoon. On vissiin luonteeltaan ujompi vaan. Tulee vaan itselle paha mieli kun kuulee tätä arvostelua miten lapsen pitäs siihen ja siihen ikään mennessä olla sitä ja tätä tai sitten on lapsessa ja vanhemmissaan jotain pahasti vialla.

Niinpä.. Itselläni "erityislapsi", ja kyllä vähän pistää mielen matalaksi tällainen aloitus!

 

[vieras]

Jaa ei meillä 2veet ole saaneet kaikkia vaatteita itse päälle. Kovat vaatimukset tuntuu olevan. Onko ap:lla muuten 4-5-vuotiaita lapsia?

Mutta nuo taidot pitäisi jo 5v. osata. Ainahan tietysti sattuu, että eivät innoissan muista kiittää tms, mutta ei se vielä tarkoita kasvatuksen pieleen menoa. Ehkä kyläpaikka on jännittävä jos siellä kytätään lasten taitoja noin tarkasti? Sen tosin olen huomannut, että monissa perheissä äiti passaa lasten lautasetkin tiskipöydälle.

 

[pikkupiikkis]

Meillä ei puhunut paljoa 2-vuotias, jonkun verran, mutta keskimäärin 2-sanaisia lauseita. 2,5 v puhui jo runsain mitoin (eikä ole sen jälkeen vaiennut ), mutta kyllä me leikittiin leikkiä kiitos-ole hyvä jonkun pupun ym. lelujen kanssa jo ihan vauvana ja siitä se on tarttunut.

Jos lapsi uppoutuu tekemiseen, ei aina kuule, että nyt kysyttiin häneltä.

Juu noin mäkin olen yrittänyt pienestä pitäen opettaa muttei se vaan meinaa onnistua siltikään. Lapsi on neuvolan mukaan ihan normaali, ei syytä huoleen. Siltikään ei kaikki noista onnistu helposti ja on yritetty vaatia ja neuvoa mutta kun asiat ei vaan mene perille niin helposti

:hug:

Minkäikäinen on nyt?

Meilläkin, usko tai älä, ehdotettiin 2-v neuvolassa puheterapiaa, kun puhui muka niin vähän ja liikaa käytti äännähdyksiä (kun mä ymmärsin niistäkin). Kun mentiin oli avannut sanaisen arkkunsa vähän enemmän ja puheterapeutti oli ihan ihmeissään lähetteestä.

Nykyään puhuu tyyliin "Mitä sinä äiti juot?" "Kahvia." "Kahviapa hyvinkin, niin minä arvelinkin, kun on aamu." Joten ei huolia, jos pikkuvanhuus ei huolestuta...

Jotkut asiat on toisille helpompia, meillä esim. suuttumuksen hillintä on ollut vaikeaa, hyvin temperamenttinen tyttö. Ja on niin omapäinen...

4v en mä itse varmaan osaa olla huolissani tuosta ettei kaikki nuo mainitut asia suju. Me jatketaan opettelua ja noin meilläkin aina välil on väläytelty puheterapia mahdollisuutta mutta odotus on et kehittyy normaalisti ilman sitäkin. Kotona saattaa joku asia mennä ihan tuosta vaan mutta sitten kun on muita paikal niin tilanne menee jotenkin lukkoon. On vissiin luonteeltaan ujompi vaan. Tulee vaan itselle paha mieli kun kuulee tätä arvostelua miten lapsen pitäs siihen ja siihen ikään mennessä olla sitä ja tätä tai sitten on lapsessa ja vanhemmissaan jotain pahasti vialla.

Lukkoon menokin on niin tyypillistä... Meillä vaikka on vilkasluontoinen, niin saa ujouspuuskia, ei jotain hommaa suostunut viimeksi tekemään neuvolassa... sanoi sitten että kävi ujostuttamaan. Mutta onneksi terkka otti niin, että uskoi että osaa se sen verran kun 4 v kuuluu sitä osatakin.

Ja kylässä nyt saattaa jännittääkin, ja käytös muuttua. Meillä on aina kylässä paremmalla käytöksellä kuin kotona, niin kukaan ei usko millainen riiviö tuo voi olla kun sille päälle sattuu .

 

[ap]

Jaa ei meillä 2veet ole saaneet kaikkia vaatteita itse päälle. Kovat vaatimukset tuntuu olevan. Onko ap:lla muuten 4-5-vuotiaita lapsia?

Mutta nuo taidot pitäisi jo 5v. osata. Ainahan tietysti sattuu, että eivät innoissan muista kiittää tms, mutta ei se vielä tarkoita kasvatuksen pieleen menoa. Ehkä kyläpaikka on jännittävä jos siellä kytätään lasten taitoja noin tarkasti? Sen tosin olen huomannut, että monissa perheissä äiti passaa lasten lautasetkin tiskipöydälle.

On ap:llä 5-vuotias lapsi, että ihan on tuoreessa muistissa, miten 4-vuotias on toiminut. Eikä meillä 2-vuotias ole osannut itse pukea, mutta kyllä opettelemaaan on aloitettu viimeistään silloin. Eihän viitsi liioitella? Vaikka paljon helpompaa olis ollut passata itse sen sijaan, että olis muistuttanut, opettanut ja neuvonut satoja kertoja.
En katso kytänneeni vaan huomasin vaan asiat, kun en tajunnut, mitä kaikkea pitääkään tehdä puolesta ja asioita vaan tuli eteen ja mitä enemmän niitä tuli, sitä enemmän alkoi mietityttämään, miten erilaisesti lapsia kasvatetaan.