I
ikävä
Vieras
Mä kirjotan nyt harmaana...Siis homman nimi n tämä että reilu kaksi vuotta sitten paloin loppuun nuorempi lapsista on sairas ja lääkkeet sekotti uni rytmin ym..mulla vaan tuli etten meinannut jaksaa.No minä pyysin apua unikoulusta ja yökylästä että sais edes hetken hengähtää.No tästä sossu sitten sai syyn hyökätä kimppuun pakotti avioeroon tai lapset lähtee,no minä tietenkin ukon heitin ulos.No ei sekään heille kelvannut vaan asunto oli muka liian sotkunen,no minä puunasin kämpän katosta lattiaan.Juoksin a-klinikalla 3kertaa viikossa antamassa seulat no sitten ne keksi että mut pitää laittaa päihde-psykiatriselle 9 viikoksi lasten kanssa.No minä tietenkin menin en halunnut lapsiani menettää(en ole narkomaani enkä alkoholisti),no sinne sitten juoduin narkkareiden ja juoppojen sekaan lasten kanssa.Minä siellä sitten hermostuin kun lapset piti ottaa lääkkeitten jakoon mukaan ja seuloihin,seulojen ajan pyysin jonkun katsomaan lapsia sen aikaa että pissin purkkiin koska ei mielestäni ole lapsille sopivaa katsottavaa(koskaan en ole positiivista seulaa antanut) no siitä hoitajat sitten mulle valitti että sysään lapsista vastuun muille,no minä sanoin siihen että on pakko seulan ajaksi kun ei sinne voi lapsia ottaa mukaan ja teistä ei kukaan niitä hoida ja perään sanoin että en anna enää seulaa jos ei hoitaja tule siksi aikaa lasten kanssa ja lääkkeitten jaossa lapset katsoi kun 20 ihmistä jonottaa kädet ojossa lääkkeitään(mielestäni ei ole lasten paikka)no tästä sanoin ja asialle ei voinut tehdä mitään.Tällä paikalla oli 2 keinua ja hiekkalaatikko missä kasvo kaikkia horsmia ja tämä leikki paikka oli pedofiilia vasta päätä kun tämä pp yksikkö sijaitsi mielisairaalan yhteydessä.No pitemmän päälle lapsilla tuli tylsää ja tottakai ne kiukutteli ja tappelivat keskenäään ja minä olin huono äiti.Olin huono äiti kun keräsin likapyykin tyhjään vauva ammeeseen enkä muovipussiin(rupee haisemaan) ja jos jätin illalla tiskit aamuksi olin huono äiti.Lapset nukkuin vaippasilteen ja isompi pikkareilla päivä unet niin lapset eivät olleet asianmukaisesti puettuja(kesä helteen lämpöä asunnossa 35astetta) ja tämä listä on loputon.No sitten tämä talon sossu oli lomalla 6viikkoa ja tuli lomalta ja tuli juttelemaan mun ja lasten kanssa,no ei siinä mitään,sitten oli psykologi joka myös yli 6viikkoa lomalla ei jutellut lasten kanssa koskaan näki meidät ulkona muutaman kerran.No mun olisi siellä pitänyt pomppia jokaisen mielen mukaan ja lasten hoito tyylejä kun on yhtämonta kun on ihmistä en voinut kaikkia miellyttää.No oli tarkoitus että jään sinne 1-2 viikkoa ylimääräistä mutta vanempi tyttö itki ja laski päiviä millon pääsee kotiin no minä sanoin että en jää yli määrästä koska en aio kiusata lasta turhaan.Olin jo todella paljon paremmassa kunnossa aloitin siellä mieliala lääkkeet ja muutenkin olo oli hyvä kotiin vaan halusin.No sitten tuli lähtö palveri ja valheita alkoi tulla jos jonkin ihmisen suusta no loppu tulos oli että lapset kiireellä huostaan.No nämä lomalaiset sitten tekivät musta vanhenmuuden arvioinnin vaikka eivät olleet meidän kanssa missään tekemisissä koko aikana.No minä romahdin ihan täysin ja se teki musta sitten hullun että en voi olla lasten kanssa kun olen itkuinen ym..tottakai olen itkunen kun kaipaan lapsia enkö olisi enenmän sairas jos en piittaisi ollenkaan.No joka tapuksessa lapset on edelleen huostassa ja mun ikävä on niiin kova että musta tuntuu etten jaksa enää,mietin jo itsemuraa jne..Oon nyt kaksi vuotta yrittänyt kysyä että mitä mun tarvii tehdä että saan mun rakkaat takaisin ja sossun vastaus on aina sama TÄÄ ASIA ON NYT VAAN NÄIN.Tein kaiken niin kun ne halusi ja mulle jäi käteen tyhjä koti ja sairas ikävä.Nyt olen nähnyt lapset viimeksi helmikuussa ja puhunut puhelimessa huhtikuussa ja tätä jatkuu loppu vuoden ja en oikeasti tiedä mitä mun pitää tehdä oon ihan loppu,ikävä on niin kova että sattuu niin kovaa.Tässä samalla haluan sanoa että kannattaa olla todella varovainen mistä apua pyytää jos meinaa voimat loppua.Niin en sitten kaipaa haukkuja niitä ole kuullut ihan tarpeeksi.Sitten sossussa kaikki mitä sanon muuttuu matkalla ja sama on perhekodin kanssa.perhekoti tekee kaikkensa etten näe lapsia siellä pakotetaan lapset sanomaan äiti ja isi,nuorempi ekan puolvuotta lukittiin omaan huoneeseen ja se loppu vasta kun tehtiin lasten isänkanssa rikosilmotus.Kaikkea muutakin on sattunut.Oon todella huolissani lapsista vielä olisi itellä helpompi kun tietäisi että siellä niillä on kaikki hyvin ja että lapset viihtyy mutta ne haluaa vaan takasin kotiin.Mä en tajua miten jaksan ja kuinka kauan sossu voi meitä vielä kiduttaa..Taas tuli itku niin kun joka ilta viimeset kaksi vuotta.Jää niin paljon näkemättä ja kokematta..olo on niin ulko puolinen että oikeen pahaa tekee..Kirjeitä olen kirjottanut ja sain koneella kirjotetut kirjeet takasin ja tuntui lukiessa että lapset ei ole olleet lähelläkään kun niitä on kirjotettu...Edes äitien päivä korttia en saanut ja itku tuli..Nyt lopetan kun en meinaa itkulta nähä näyttöä.Anteeksi kun täällä purkaan pahaa oloani..ja kiitos niille ketä jaksaa kiinnostaa.
