U
"uupunut"
Vieras
Eli siis mä olen ihan hukassa tämän miehen kanssa, yhdessä oltu melkeen 3-vuotta. Itse olen 23 ja mies 25. Suhteen alussa noin vuoden verran oli kun mikäkin unelma mies, sai minut tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi ja erittäin onnelliseksi. Tuntui että tämä on juuri se mies jonka kanssa voisin elämäni viettää loppuun saakka.
Sitten kaikki muuttui. Mies alkoi juoda usein, no se ei minua muuten haitannut, mutta mies alkoi muuttumaan aggressiiviseksi humalassa. Alkoi syytellä ties mistä asioista ja haastoi riitaa ja tahallaan itketti minua. Tätä nyt kestänyt tähän asti, mies kyllä "katuu" ja aina lupaa olla ottamatta mutta aina viimeistään viikonpäästä taas juo kun on viikonloppu.
Alan olla todellakin huolissani jo omasta jaksamisesta. En ole enää se sosiaalinen iloinen nainen joka joskus olin. Tuntuu että kokoajan olen varpaillani. Perheessäni on eräällä on alkoholiongelma ja mies haukkuu tätä henkilöä kokoajan ja muutenkin solvaa ja arvostelee perheenjäseniäni. Jos teini-ikäinen siskoni käyttytyy nykyään hyvin ja mainitsen miehelleni, alkaa silti "No Niina nyt aina on sellainen vitun kusipää mulkku, ei se siitä muutu" yms yms. Sitten kun mainitsen tästä miten asia loukkaa minua, tämä vaan puolustelee että vitsi oli. Vaikka perheelleni hän on kuin oma poika! Kun taas hänen perheelleen ja suvulleen minä en ole mitään. Suhteen alusta asti minua on kohdeltu kuin paskaa ja nyt olen jo saanut siitäkin tarpeekseni.
Mieheni ei tajua kuinka ahdistavaa minun on mennä heille (vaikka olen koittanut asiasta puhua) vaan loukkaantuu ja minua saa kuulemma hävetä silmät päästään aina kun vanhemansa kysyy että missäs minä olen ja mitä parempaa tekemistä minulla on kun tulla heille. Ja ottaen huomioon ku käydää joka viikko ja useamman kerran.
Tässä vielä muutama asia jotka olen huomannut tässä kuukausien aikana;
*jos ei muutamaan päivään harrasteta seksiä, mies on kylmä ja etäinen.
*Yksi ilta oli hyvä esimerkki, kun mies kaatoi mehukupin vahingossa lattialle ja minun vaatteeni kastuivat. Kun sanoin miehelle tästä, alkoi vaan että mitäs kaadoit sen(?!) ja minähän taas siivosin. Sitten siihen väsyneenä tokaisin että hyvähän se aina mua syyttää ja heti otti nokkiinsa ja lähti tupakalle.
*Ylinpäätänsä kaikki on toisten syytä ja niinkin onnistuu välillä tekemään että loppupeleissä hän on se jolta pitää anteeksi pyytää.
* Häntä ja hänen sukuaan ei saa arvostella, suuttuu heti jos jotain sanoo. Mutta kyllä taas minun sukua ja muita hän voi haukkua ja arvostella kun sielu sietää.
*Jos ei löydä jotain tavaraa suuttuu ja pahimmassa tapauksessa jopa heittelee tuoleja yms.
Tuossa nyt jotain, en siis hänelle uskalla puhua miltä tuntuu, koska mikään ei ikinä muutu. Viina ja perheensä menevät aina minun edelle. Miehellä ollut tosi kurja lapsuus, vanhemmat aika samanlaisia kun mieheni. Sitten kun tosissaan hänelle uskaltaudun avautumaan alkaa heti itku tai käy ostaa mulle jonkun kukan ja kaikki pitää unohtaa, mutta jos mä oon joskus jotain erehtynyt tekemään niiin sitä kaivellaan humalassa vuoden päivät.
Nyt muutaman viikon aikana onnistunut järjestämään illanviettojen aikana sellaiset puukko hippaset yms että meiltä varmaan 3 tuttuakin jo hävinneet eivätkä halua viettää aikaa. Olen surullinen kun tuo yksi saa kaikki ihmiset katoamaan ympäriltä.
Mitä minä teen? Onko kellään ollut vastaanvanlaista suhdetta ja miten olette toimineet?
Sitten kaikki muuttui. Mies alkoi juoda usein, no se ei minua muuten haitannut, mutta mies alkoi muuttumaan aggressiiviseksi humalassa. Alkoi syytellä ties mistä asioista ja haastoi riitaa ja tahallaan itketti minua. Tätä nyt kestänyt tähän asti, mies kyllä "katuu" ja aina lupaa olla ottamatta mutta aina viimeistään viikonpäästä taas juo kun on viikonloppu.
Alan olla todellakin huolissani jo omasta jaksamisesta. En ole enää se sosiaalinen iloinen nainen joka joskus olin. Tuntuu että kokoajan olen varpaillani. Perheessäni on eräällä on alkoholiongelma ja mies haukkuu tätä henkilöä kokoajan ja muutenkin solvaa ja arvostelee perheenjäseniäni. Jos teini-ikäinen siskoni käyttytyy nykyään hyvin ja mainitsen miehelleni, alkaa silti "No Niina nyt aina on sellainen vitun kusipää mulkku, ei se siitä muutu" yms yms. Sitten kun mainitsen tästä miten asia loukkaa minua, tämä vaan puolustelee että vitsi oli. Vaikka perheelleni hän on kuin oma poika! Kun taas hänen perheelleen ja suvulleen minä en ole mitään. Suhteen alusta asti minua on kohdeltu kuin paskaa ja nyt olen jo saanut siitäkin tarpeekseni.
Mieheni ei tajua kuinka ahdistavaa minun on mennä heille (vaikka olen koittanut asiasta puhua) vaan loukkaantuu ja minua saa kuulemma hävetä silmät päästään aina kun vanhemansa kysyy että missäs minä olen ja mitä parempaa tekemistä minulla on kun tulla heille. Ja ottaen huomioon ku käydää joka viikko ja useamman kerran.
Tässä vielä muutama asia jotka olen huomannut tässä kuukausien aikana;
*jos ei muutamaan päivään harrasteta seksiä, mies on kylmä ja etäinen.
*Yksi ilta oli hyvä esimerkki, kun mies kaatoi mehukupin vahingossa lattialle ja minun vaatteeni kastuivat. Kun sanoin miehelle tästä, alkoi vaan että mitäs kaadoit sen(?!) ja minähän taas siivosin. Sitten siihen väsyneenä tokaisin että hyvähän se aina mua syyttää ja heti otti nokkiinsa ja lähti tupakalle.
*Ylinpäätänsä kaikki on toisten syytä ja niinkin onnistuu välillä tekemään että loppupeleissä hän on se jolta pitää anteeksi pyytää.
* Häntä ja hänen sukuaan ei saa arvostella, suuttuu heti jos jotain sanoo. Mutta kyllä taas minun sukua ja muita hän voi haukkua ja arvostella kun sielu sietää.
*Jos ei löydä jotain tavaraa suuttuu ja pahimmassa tapauksessa jopa heittelee tuoleja yms.
Tuossa nyt jotain, en siis hänelle uskalla puhua miltä tuntuu, koska mikään ei ikinä muutu. Viina ja perheensä menevät aina minun edelle. Miehellä ollut tosi kurja lapsuus, vanhemmat aika samanlaisia kun mieheni. Sitten kun tosissaan hänelle uskaltaudun avautumaan alkaa heti itku tai käy ostaa mulle jonkun kukan ja kaikki pitää unohtaa, mutta jos mä oon joskus jotain erehtynyt tekemään niiin sitä kaivellaan humalassa vuoden päivät.
Nyt muutaman viikon aikana onnistunut järjestämään illanviettojen aikana sellaiset puukko hippaset yms että meiltä varmaan 3 tuttuakin jo hävinneet eivätkä halua viettää aikaa. Olen surullinen kun tuo yksi saa kaikki ihmiset katoamaan ympäriltä.
Mitä minä teen? Onko kellään ollut vastaanvanlaista suhdetta ja miten olette toimineet?
