Mitä mieltä olette siitä, että päiväkodissa on pakko syödä puuroa?

[Keittiönoita]

Mutta minkäs teet? Luulen, että nämä puuroa inhoavat ovat niitä lapsia, joiden vanhemmat inhoavat puuroa... Eli kotona ei ole syöty puuroa. Meillä lapset syövät puuron aina tarhassa, ilomielin

Ei pidä paikkaansa. Ainakaan aina. Mä söin lapsuudessani aamulla puuroa, illalla puuroa ja useinoli koulussakin ruokana puuroa. Kun viimein tulin teini-ikään, olin syönyt koko loppuelämäni puurokiintiön täyteen. Enkä juuri omille lapsilleni puuroja keitellyt, paitsi riisipuuron jouluaattona. Silti mun lapseni ovat aina tykänneet puuroista ja syövät sitä erittäin mielellään.

 

[Puurokammo]

Ei voi pakottaa, jos ei pysty. Itse en pystynyt koskaan lapsena syömään kaurapuuroa, vaikka koko muu perhe söi. Onneksi ei pakotettu. Mulle tuli siitä jostain syystä aina yökkäysrefleksi - en osaa sanoa, miksi. Aikuisena olen tehnyt joitain yrityksiä maistaa puuroa, mutta yökkäily on ollut lopputulos. Joten älkää pakottako, kukaan.

 

[vieras]

tämä on niin, että siellä on oikeasti joka ikinen päivä odottamassa puurolautanen. Poika aloittaa itkun jo lautasen nähdessään....

Meilläkään poika ei syö puuroa, ei sitten millään. Ja onneksi pk:ssa ei pakoteta syömäänkään. Aina saa jotain muuta, esim leipää, muroja tms.

Mitä pakottamisella saavutetaan? Alkaako lapsi yhtäkkiä rakastaa puuroa, vai onko tavoitteena vain lapsen tahdon nujertaminen?

Tätä minäkin oon miettiny, jos kaksi vuotta on menty sillä, että joka aamu väkisin maistaa sen lusikallisen ja välillä jopa oksentaa sen pois. Ei ainakaan parempaan suuntaan olla menty, ja kaikkeni oon yrittäny. Ei meillä mene edes vispipuuro saatika joku suklaapuuro.

 

[Wanha-Rouva]

tämä on niin, että siellä on oikeasti joka ikinen päivä odottamassa puurolautanen. Poika aloittaa itkun jo lautasen nähdessään....

Meilläkään poika ei syö puuroa, ei sitten millään. Ja onneksi pk:ssa ei pakoteta syömäänkään. Aina saa jotain muuta, esim leipää, muroja tms.

Mitä pakottamisella saavutetaan? Alkaako lapsi yhtäkkiä rakastaa puuroa, vai onko tavoitteena vain lapsen tahdon nujertaminen?

Ei ala rakastamaan puuroa vaan siinä pahimmassa tapauksessa syntyy lapselle mahdollisesti pitkä syömisongelma, niinkun minun vanhemmalle tyttärelle alkoi, kun päiväkodissa oli hoitajatäti joka suoraan sanoen pakotti syömään ruuan kuin ruuan.

 

[Annu]

tämä on niin, että siellä on oikeasti joka ikinen päivä odottamassa puurolautanen. Poika aloittaa itkun jo lautasen nähdessään....

Meilläkään poika ei syö puuroa, ei sitten millään. Ja onneksi pk:ssa ei pakoteta syömäänkään. Aina saa jotain muuta, esim leipää, muroja tms.

Mitä pakottamisella saavutetaan? Alkaako lapsi yhtäkkiä rakastaa puuroa, vai onko tavoitteena vain lapsen tahdon nujertaminen?

Ja lisään vielä tähän, että meillä puuron syövät joka aamu minä ja mieheni. Lapsi ei syö, viimeksi viikko sitten kokeiltiin taas, mutta ei niin ei. Poika melkein oksentaa ku ottaa lusikallisen suuhunsa. Pienempänä söi puuroa hyvällä ruokahalulla aamuin illoin, mutta nyt on mennyt puoli vuotta, että ei syö minkäänlaista puuroa. Ei siis kaurapuuroa, mannapuuroa, ruispuuroa, riisipuuroa (uunissa tehtyä saati keitettyä), ei siis mitään.

 

[vieras]

Ei voi pakottaa, jos ei pysty. Itse en pystynyt koskaan lapsena syömään kaurapuuroa, vaikka koko muu perhe söi. Onneksi ei pakotettu. Mulle tuli siitä jostain syystä aina yökkäysrefleksi - en osaa sanoa, miksi. Aikuisena olen tehnyt joitain yrityksiä maistaa puuroa, mutta yökkäily on ollut lopputulos. Joten älkää pakottako, kukaan.

Kaurapuuro on eri asia kuin jokainen puuro. Vähän sama kun ei voisi syödä nakkikastiketta -> ei voi syödä yhtään mitään kastiketta.

 

[Villivadelma]

Sillon kun olin ala-asteella töissä ja toimin ekaluokkalaisen tytön avustajana,niin tää likka inhos puuroo yli kaiken.Ekan kerran,ku koulussa oli puuroa,niin sanoin,että pitää maistaa lusikallinen ja se raukka oksensi kaikki lautaselle...Ei tarvinnut tytön sen jälkeen syödä puuroa koulussa.
Eli jos tosiaan inhoo yli kaiken,niin minusta turha joka kerta maistattaa!

 

[MaijaMehiläinen]

Meillä syödään joka aamu aamupalaa kotona, päiväkotilainenkin syö kun vanhemmat ja koululainen syö. Sitten päiväkotilainen menee päiväkotiin ja syö siellä aamupalan jos maistuu. Olen infonnut heitä asiasta ja sovittu on että syö jos haluaa, mutta koska he käyvät ruokasalissa aamupalalla niin hän menee mukaan ja istuu sitten kaverina jos ei maistu. Joskus syö puuron (vaikka ei siitä ainakaan kotona tykkää) joskus pelkää näkkäriä jne.
Täällä on tarjolla puuroja joka lähtöön ja välillä muroja / mysliä jne

Meillä ainakin toimii tämä, kannattaa asiasta keskustella ja neuvotella ryhmän tätien kanssa.

 

[Puurokammo]

Ei voi pakottaa, jos ei pysty. Itse en pystynyt koskaan lapsena syömään kaurapuuroa, vaikka koko muu perhe söi. Onneksi ei pakotettu. Mulle tuli siitä jostain syystä aina yökkäysrefleksi - en osaa sanoa, miksi. Aikuisena olen tehnyt joitain yrityksiä maistaa puuroa, mutta yökkäily on ollut lopputulos. Joten älkää pakottako, kukaan.

Kaurapuuro on eri asia kuin jokainen puuro. Vähän sama kun ei voisi syödä nakkikastiketta -> ei voi syödä yhtään mitään kastiketta.

Juups, mutta en huomannut, että täällä olisi eroa kauheasti korostettu. Mulle puuro=kaurapuuro. Se "puuro"-sanasta tulee ensimmäisenä mieleen. Saman yökkäysrefleksin saan ohra- ruis- jne. puuroista. Mutta riisipuuro menee. Niitä kaupan "suklaapuuroja" en oikein puuroina pidä, ennemminkin jonain vanukkaina.

 

[vieras]

Mikä siinä on sitten niin vaikeeta että antais kotona aamupalan? Joutuu heräämään hiukan aiemmin, mutta eikö se ole sitten sen arvoista? Sovitte pk:n kanssa ettei aamupalaa syödä siellä kun kerran lapsi syö sen kotona. Kaikille helpompi menettely, eikä tarvitse heittää ruokaa hukkaan.

 

[Silvia Logo]

Yleensä se aamupala menee listan mukaan ja siihen ei ryhmän aikuiset voi puuttua.
ap on varmaan vielä ruokkinut lapselle tuota puuro inhoa, jotenkin tuntuu siltä.
Jos ei aamupala kelpaa niin kotona voi syödä aamiaisen ennen hoitoon tuloa. Puuro tulee halvemmaksi kuin leivät ... ja olette varmaan monet lukeneet lehdistä että kun ruuasta säästetään niin ensimmäisenä säästölinjalla on vaalealeipä.

 

[vieras]

Mitään ei pidä pakolla syödä. Mutta jos tarjottu aamupala ei kelpaa, kannattaa syödä kotona.

 

[Annu]

tämä on niin, että siellä on oikeasti joka ikinen päivä odottamassa puurolautanen. Poika aloittaa itkun jo lautasen nähdessään....

Meilläkään poika ei syö puuroa, ei sitten millään. Ja onneksi pk:ssa ei pakoteta syömäänkään. Aina saa jotain muuta, esim leipää, muroja tms.

Mitä pakottamisella saavutetaan? Alkaako lapsi yhtäkkiä rakastaa puuroa, vai onko tavoitteena vain lapsen tahdon nujertaminen?

Tätä minäkin oon miettiny, jos kaksi vuotta on menty sillä, että joka aamu väkisin maistaa sen lusikallisen ja välillä jopa oksentaa sen pois. Ei ainakaan parempaan suuntaan olla menty, ja kaikkeni oon yrittäny. Ei meillä mene edes vispipuuro saatika joku suklaapuuro.

Mun mielestä tähän pitäisi kyllä puuttua...oletteko puhuneet pk:n johtajan kanssa vai onko tämä tapa ihan yleistä? Itse en ole kyllä tällaiseen pakottamiseen missään törmännyt tai asiasta kuullut. Ihan karmeaa.

 

[vieras]

Mikä siinä on sitten niin vaikeeta että antais kotona aamupalan? Joutuu heräämään hiukan aiemmin, mutta eikö se ole sitten sen arvoista? Sovitte pk:n kanssa ettei aamupalaa syödä siellä kun kerran lapsi syö sen kotona. Kaikille helpompi menettely, eikä tarvitse heittää ruokaa hukkaan.

Mein päiväkodissa on sääntö, että kaikki ennen seitsemää hoitoon tulleet joutuvat sen aamupalan syömään vaikka olisivat kotona syöneetkin.

 

[nähty on]

Mä en tota pakottamista hyväksy. Meillä poika oksentaa puuron, mutta silti sitä on joka aamu maistettava se lusikallinen. Meillä on aamut täyttä tuskaa kun poika itkee ettei halua päiväkotiin kun on pakko syödä puuroa. Tätä on nyt jo jatkunu kaks vuotta ja mihinkä se ei ole muuttunu. Kaiken lisäks hoitajat ite syö leipää kunneivat tykkää puurosta.

Ja ajatteles kuinka nälissään ovat aamupäivän kun eivät muutakaan saa kun ei ole puuroa syöty.

 

[Annu]

tämä on niin, että siellä on oikeasti joka ikinen päivä odottamassa puurolautanen. Poika aloittaa itkun jo lautasen nähdessään....

Meilläkään poika ei syö puuroa, ei sitten millään. Ja onneksi pk:ssa ei pakoteta syömäänkään. Aina saa jotain muuta, esim leipää, muroja tms.

Mitä pakottamisella saavutetaan? Alkaako lapsi yhtäkkiä rakastaa puuroa, vai onko tavoitteena vain lapsen tahdon nujertaminen?

Ei ala rakastamaan puuroa vaan siinä pahimmassa tapauksessa syntyy lapselle mahdollisesti pitkä syömisongelma, niinkun minun vanhemmalle tyttärelle alkoi, kun päiväkodissa oli hoitajatäti joka suoraan sanoen pakotti syömään ruuan kuin ruuan.

Minulla on ystävä, joka lapsena pakotettiin syömään aamupuurolautanen tyhjäksi. Lapsi istui lautasen ääressä kunnes lautanen oli tyhjä. Hän on nykyisin äiti, joka ei ole koskaan lapselleen puuroa keittänyt. Lapsi on jopa kysynyt, että eikö hän saa koskaan kotona puuroa. Puuron taitaa syödä hoidossa, mutta kotona ei saa.

 

[Tallamuspurkuna]

Maistaa pitää, jos ei tykkää niin olkoon syömäti sitten =) Minusta reilu ja hyvä systeemi. Kaikesta ei tykkää mutta lusikallinen ei ole kamalan paha asia. Ja voihan sitä vaikka oppia sitten tykkäämään =)

Puuro on "voimaruokaa" meillä ja hyvin uppoaa lapsiin

 

[huonosti syövän äiti]

Tyttäreni, 3,5v on aina ollut pieniruokainen. Olen itse syyllistynyt pakottamiseen, koska ajattelin, että edes jotain saa menemään kurkusta alas. Olen ollut niin väärässä!!! Pakottaminen EI todellakaan ole auttanut asiaa. Tästäsyystä en voi hyväksyä pakkopuuron tai minkään ruoan pakkosyöntiä. Luulisi päiväkodin henkilökunnan, (koulutettuja ihmisiä kun ovat), tietävän ettei pakkosyönti saa mitään hyvää aikaan.
Sinuna antaisin lapselle aamupalan ennen päiväkotiin menoa ja sanoisin, ettei lapselle saa laittaa puuroa. Maistaminen on ihan ok juttu, mutta jos siitä muodostuu joka kerta jotain negatiivista, mielestäni senkin voi unohtaa!!!

 

[hyvä neuvo]

os olet huolissasi lapsesi syömisestä, niin syötä hänet kotona valmiiksi ja voit sanoa hoidossa että lapsi on jo syönyt aamiaisen, etteivät turhaan kuuntele lapsen kiukuttelua aamupalalla

 

[Lokki]

Mä en tota pakottamista hyväksy. Meillä poika oksentaa puuron, mutta silti sitä on joka aamu maistettava se lusikallinen. Meillä on aamut täyttä tuskaa kun poika itkee ettei halua päiväkotiin kun on pakko syödä puuroa. Tätä on nyt jo jatkunu kaks vuotta ja mihinkä se ei ole muuttunu. Kaiken lisäks hoitajat ite syö leipää kunneivat tykkää puurosta.

Mutta minkäs teet? Luulen, että nämä puuroa inhoavat ovat niitä lapsia, joiden vanhemmat inhoavat puuroa... Eli kotona ei ole syöty puuroa. Meillä lapset syövät puuron aina tarhassa, ilomielin

Meillä yksi viidestä lapsesta e ivoi sietää puuroa. Oksentaa siis,huonoimmillaan siitä ekasta lusiakllsiesta,"parhaimmillaan" kolmannesta-neljännestä. Muut neljä lasta syö kyllä tarvittaessa puuroa,mutta kai me on oltu huonoja esimerkkejä tälle yhdelle?

 

[ohis]

Meillä ei päiväkodissa ole puuropakkoa

Yksi lapsistani ei puurosta pidä, eikä häntä päiväkodissakaan pakoteta puuroa syömään. Hän syö puuropäivinä voileivän ja lisäksi jonkin hedelmän/juureksen mitä nyt sattuu olemaan tarjolla. Vaikkakaan päiväkodissa ei pakoteta ketään puuroa syömään, silti suurin osa lapsista syö puuron mielellään aamulla ja lisäksi leipää.

En ymmärrä tuollaista pakottamista. Jos asiasta ei voi päiväkodin kanssa sopia, minä harkitsisin päiväkodin vaihtoa.

Pakottamisesta ei mitään hyvää seuraa. Ja vielä ihmettelen sitä, että jos päiväkodin ruokabudjetti on niin pieni, että edes leipää, kiisseliä tai hedelmää ei ole lisäksi tarjolla, olisiko aika tehdä asialle jotain? Vaikka puuro hyvä aamiainen onkin, ollaan tuossa jo aika heikoilla täysipainoisen ravinnon saamiseksi. Kasvava lapsi tarvitsee monipuolista ruokaa. Sitä ei pelkkä puuro ole. Vähintäänkin pitäisi lisäksi olla pieni juures- tai hedelmäpala.

 

[kinuski]

Mä en oo koskaan ymmärtäny tota että on joka ikinen kerta pakko maistaa jotain ruokaa mistä ei tosissaan tykkää. Mun lapset on pääasiassa hyviä syömään kaikkea, mutta on muutama ruoka mitä esikoinen ei voi sietää, enkä todellakaan pakota. En mäkään syö mitään semmoista mikä suurinpiirtein etoo. Joo ja olen kuullut tästä että kun "10 kertaa maistaa jotain niin siihen tottuu" mutta ei se kyllä ihan noinkaan aina mene.

 

[niinkö]

Meidän poika vihaa puuroa! siis oikeasti. Mieluummin söisi vaikka ruisleipää tai näkkäriä, mutta puuro saa hänet lähes yrjöämisen partaalle. Ja silti joka päivä päikkärissä on PAKKO syödä tai edes maistaa puuroa. Kun on kaiken syönyt saa näkkäriä, porkkanaa tai mitä milloinkin. Tosi harvoin on tarjolla esim. leipää. Miten muiden päikkäreissä ja mitä tälle ongelmalle voi tehdä? Annan kotona vähän leipää ennen tarhaan menoa, sillä muuten poika olis nälkäisenä lounaaseen asti eikä jaksaisi ulkoilla... Ikää poitsulla 3,5 vuotta.

Pisti silmään tää mieluummin söisi vaikka ruisleipää tai näkkäriä, eli nekään ei sun pullamössö lapsellesi kelpaa

 

[Peppari]

No miksi lapsen tarvitsee sitten syödä aamupala päiväkodissa? Miksi ei sitä voi sitten syöttää kotona? Ja sanoa viedessä että lapsi on jo syönyt.

 

[Hobelix]

Tyttäreni, 3,5v on aina ollut pieniruokainen. Olen itse syyllistynyt pakottamiseen, koska ajattelin, että edes jotain saa menemään kurkusta alas. Olen ollut niin väärässä!!! Pakottaminen EI todellakaan ole auttanut asiaa. Tästäsyystä en voi hyväksyä pakkopuuron tai minkään ruoan pakkosyöntiä. Luulisi päiväkodin henkilökunnan, (koulutettuja ihmisiä kun ovat), tietävän ettei pakkosyönti saa mitään hyvää aikaan.
Sinuna antaisin lapselle aamupalan ennen päiväkotiin menoa ja sanoisin, ettei lapselle saa laittaa puuroa. Maistaminen on ihan ok juttu, mutta jos siitä muodostuu joka kerta jotain negatiivista, mielestäni senkin voi unohtaa!!!

Peesaan!

Mut lapsena tarhassa pakotettiin syömään kaikki ruoka, aina. Ei ollut väliä olinko oksentanut kyseisen ruuan edellisellä kerralla. Kaikki muut pääsivät leikkimään ja minä yksin yritin kaken syödä ruokia. Meillä kotona syötiin monipuolisesti ja aina maistettiin, mutta silti niitä oli ruokia joista ei pitänyt, ei sitten millään ja syy ei TODELLAKAAN ollut ettei äiti olisi opettanut! Tällä hetkellä on ruokia, joita en voi vieläkään syödä kakomatta, samoja joita PAKOTETTIIN syömään tarhassa. Joitakin olen kovan työn jälkeen opetellut syömään, mutta en silti niistä pidä, kiitos ihanien tarhatätien. Muistan vielä sen punaisen pöydän ja yksinäisyyden sen ääressä, ja kokemuksen, etta minua rankaistaan kun en voi syödä pinaattikeittoa sitä oksentamatta.