Mitä ootte mieltä (anopista)? En jaksa enää, en tiedä mitä tehdä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja unna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

unna

Vieras
Meillä siis anopin kanssa ollut erinomaiset välit. Muutti lastenlasten takia tähän meidän lähelle n. 5 km päähän ja kaikki mennyt loistavasti. Kunnes kuopus syntyi. Aivan yhtäkkiä alkoi arvostella mua kaikesta ja huolehtia liikaa esikoisesta (jolle vauvan tulo on mennyt oikeasti hyvin). Kaikkeen mitä tein, oli jotain sanottavaa, ja pikkuhiljaa muuttui siihen että esikoinen kärsi muka kaikesta mitä tein. Itse koitin ottaa neuvot neuvoina ja myötäilin tai olin hiljaa. Esikoinen sai kovasti huomiota ja ennenkin vauva välillä joutui huutamaan yksin lattialla. Kunnes sitten yksi kaunis päivä anoppi keksi syyttää mua että esikoinen on mun takia henkisesti hyvin sairas (oikeasti on terve, normaali, iloinen ja reipas lapsi) ja tarvii lääkärin apua, ja sitten rupesi tulemaan syyttelyitä mitä kaikkea olen tehnyt väärin ja haukkui mut oikein kunnolla. En saanut sanaa suustani.
Sen jälkeen ei ole yhteyttä pitänyt, tuosta nyt kuukausi. Minä odotin anteeksipyyntöä tai toteamusta että oli väärässä (ei vissiin koskaan myönnä) mutta ei koskaan kuulunut. Mieheni sentään soitti anopille ja sanoi tämän nyt menneen liian pitkälle. Niinkuin todella meni. olimme läheisiä ja olin kertonut lasten asiat ja sitten "puukotus selkään". hyväksyn vielä tietynlaiset ohjeet mutta törkeää haukkumista AIHEETTA en.
Minä sitten viime viikolla ajattelin että laitan viestin (ennen paljon sekä viestiteltiin että soiteltiin)että olet tervetullut yhä lapsia katsomaan jos haluat kun mitään ei ole kuulunut. Laittoi silloin ettei ole täältäkään kuulunut ja että haluaa lapsia nähdä. Vastasin sit vielä että ymmärtää varmaan miksi minusta ei kuulu kun en kaipaa tuollaisia aiheettomia syytteitä mutta että lapset kaipaavat mummoaan. Ajattelin että sitten ymmärtäisi sen miksi en ole pitänyt yhteyttä (ja tiesihän se miksei) mutta lasten takia olen valmis sopimaan. Ei kuitenkaan kuulunut mitään.
Eilen esikoinen sitten sanoi että mummoa on ikävä. (ennen tuo kävi joka viikko) Ja laitoin että tulisit nyt joku päivä käymään kun lapsella on ikävä. Ei vastausta.
Mies kävi tässä välissä kerran esikoisen kanssa mummon luona, mutta kyllä mielestäni mummokin voi joustaa ja tulla meille ainakin yhden kerran.

En enää tiedä mitä tehdä. Minut on haukuttu lyttyyn ja olen nöyrtynyt yrittämään lasten takia. Mutta ei. Ihan turhaa näyttää olevan: En tiedä onko kyseessä viha minua kohtaan vai periaate ettei voi myöntää olleensa väärässä vai mikä. Joka tapauksessa onko se syy olla näkemättä lapsenlapsia???

Itse olen saanut kaikesta vain todella pahan mielen.

Mies on vähän puun ja kuoren välissä mutta mielestäni ei tarpeeksi seiso tukenani tässä asiassa.
Mielipiteitä?
 
mun mielipide on, että sä jauhat tästä samasta asiasta täällä joka jumalan päivä. miten sä vieläkin jaksat? anna olla koko eukon, kun sua noin paljon nyppii.
 
Minkä ikäinen anoppisi on? Ettei vain vaihdevuodet sotke päätä pahemman kerran? Aika oudolta tuo kuulostaa ja tuntuu että anopillasi on nyt ongelmia jotka ei johdu teistä, mutta hän kaataa paskat sun niskaan.
 
Vaikuttaa vähän siltä, että anoppi odottaa että sinä ryömien menet anelemaan häntä teillä käymään :/ Kun ei kerran textareista huolimatta tule.
Anna akan olla. Käyköön mies lasten kanssa siellä, mutta unohda itse koko juttu.
 
Ehkä anopilla ja sinulla on sama ongelma ku minulla toisinaan miehen kanssa: Puhutaan kyllä samaa kieltä, mutta kumpikaan ei ymmärrä toinen toistaan. Miehen kanssa vaan on helpompi jankata niin kauan että asiat valkenee itse kullekin. Ilmeisesti anoppikin kokee olevansa loukattu, tiedä sitten syytä siihen. Ehkä sanoit puolustukseksesi jotakin, jonka hän käsitti loukkaavana. Tai ehkä häntä hävettää? Vaikeita tuollaiset tilanteet. Ehkei kannata haaveillakaan enää mistään loistavasta anoppisuhteesta, vaan koittaa pilvilinnojen sijasta tyytymään risukasaan, noin niikuin kuvainnollisesti. Sitten et ainakaan kovin pahasti pety jos anoppi vielä sekoilee. Mukavaahan se olisi jos välit lapsiin säilyisi joka tapauksessa.
 
Kun tämä asia vain vaivaa minua...ihan siksikin koska lasten takia halusin yrittää mutta mikään ei auta.
En minä enää anele, koska sekään ei auta. Jos kaksi kertaa pyytää tuon kaiken jälkeen, mutta ei silti tule niin minusta jotain on vialla.
Mutta tämän viimeisen kutsun jälkeen on kyllä turha odottaa että lapset sinnekään menevät. En toki estäisi heitä menemästä esim. mieheni kanssa eli en siis estä näkemästä mummoa, vaan joutaa hän tulla lapsia katsomaan kun on oikein kutsuttu. (en kyllä tiedä miksi vaivauduin, kaduttaa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lissu:
Ehkä anopilla ja sinulla on sama ongelma ku minulla toisinaan miehen kanssa: Puhutaan kyllä samaa kieltä, mutta kumpikaan ei ymmärrä toinen toistaan. Miehen kanssa vaan on helpompi jankata niin kauan että asiat valkenee itse kullekin. Ilmeisesti anoppikin kokee olevansa loukattu, tiedä sitten syytä siihen. Ehkä sanoit puolustukseksesi jotakin, jonka hän käsitti loukkaavana. Tai ehkä häntä hävettää? Vaikeita tuollaiset tilanteet. Ehkei kannata haaveillakaan enää mistään loistavasta anoppisuhteesta, vaan koittaa pilvilinnojen sijasta tyytymään risukasaan, noin niikuin kuvainnollisesti. Sitten et ainakaan kovin pahasti pety jos anoppi vielä sekoilee. Mukavaahan se olisi jos välit lapsiin säilyisi joka tapauksessa.

Voipi olla, että hän sitten kokee loukkaavana sen että pahastuin hänen "ohjeistaan". Ja kuten sanoin ohjeet ovat ok, mutta ei tuollainen täysin aiheeton haukkuminen ja syyttely! En minä ihan mitä tahansa siedä vaan silloin tuli raja vastaan.
Voi olla että häntä hävettää mutta jos ei aikuinen ihminen pysty sitä myöntämään niin eihän sille sitten mitään voi.
Itse kutsuin kylään, olin valmis sopimaan ja yrittämään mutta ei se näytä riittävän.
 
Aivan kuten edellä on sanottu: anna anopin olla. Hän nauttii vaan kun anelet häntä tulemaan teille. Jos esikoinen haluaa nähdä mummoaan, niin miehesi varmaan voi käydä äitinsä luona esikon kanssa. Muuten ole pitämättä yhteyttä. Kyllä anoppi ottaa yhteyttä kun haluaa tavata. Jos nyt alat matelemaan anopin edessä, niin saat tehdä sitä aina.
 
Juu itse tajusinkin että olen tehnyt liikaa kun yritin. Tyhmä minä, nyt saan sitten katua sitä. Toisaalta olen ylpeä että edes yritin lasten takia! Kuopus on vielä vauva ja imetyksellä niin häntä anoppi ei sitten näe lainkaan jos ei vaivaudu meille tulemaan. Tuo esikoinen on vasta 2v että hän ei vielä itse osaa soittaa, josko sitten isin kanssa menisi puhelimeen.
 
No minusta on ainakin ihan fiksua että edes yritit. Mutta ehkä ei tosissaan kannata yrittää enää. Anoppi voi tosiaan ajatella asiat eri lailla ja ajattelee antaneensa hyviäkin ohjeita joista sinä sitten tyhmänä otit nokkiisi. Mutta toki olet nyt pyytänyt häntä lapsia katsomaan ja jos ei sitten suostu tuon takia tulemaan kun itse kuitenkin olet valmis anoppia näkemään niin ei kai tuossa sitten muu auta kuin antaa anopin olla.
Harmaantuu sitten siellä yksin, luulisi että jonain päivänä oppii!
 
Uskoisin, että anoppis on niin rakastunut tähän teidän esikoiseen, että "puolustaa" häntä leijonaemon tavoin. Tapa vain ei ole oikea. Onko esikoinen ensimmäinen lapsenlapsi? Itse suhtaudut ja toimit aikuisen tavoin, voip olla, että minä itse olisin vain odotellut anopin yhteydenottoa. Miehesi voisi kyllä mielestäni keskustella äitinsä kanssa. :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Plus4:
Uskoisin, että anoppis on niin rakastunut tähän teidän esikoiseen, että "puolustaa" häntä leijonaemon tavoin. Tapa vain ei ole oikea. Onko esikoinen ensimmäinen lapsenlapsi? Itse suhtaudut ja toimit aikuisen tavoin, voip olla, että minä itse olisin vain odotellut anopin yhteydenottoa. Miehesi voisi kyllä mielestäni keskustella äitinsä kanssa. :wave:

Kyllä ja kyllä. Tuosta minäkin olen vallan samaa mieltä. Mutta se vain meni liian pitkälle, vauvaa ei olisi saanut enää ede huomioida, esikoista vain. vaikka vauva huusi nälkää tai muuten pää punaisena lattialla- Tapa on todellakin väärä.
Minua nyt silti kaduttaa etten odotellut vaan tarjosin sovintoa. En vaan tajua et jos se esikoinen on niin rakas niin eikö ole sillekin jo vähän hassua että mummo lakkaa käymästä??
 
Mitä väliä on anopin iällä??
Ei tuo ainakaan vanha ole.
Olen plus4 kanssa samoilla linjoilla kuten itsekin totesit. Mutta asian tosian olisi voinut hoitaa toisin, hienotunteisemmin.
 
Samanlainen anoppisi kuin mun äitini. Siis hän saa arvostella ja hänen neuvonsa ovat aina mielestään oikeita, mutta jos hänelle sanoo, ettei aina tarvitse olla arvostelemassa sitä, mihin aikaan lapseni pitää syödä tai nukkua, niin eikös tämä suutu, ole pitämättä yhteyttä ja puhumatta. Rauhoittuu kyllä ajallaan, kun saa asioita miettiä.
 
Miksi häntä kerjäät?
Jos hän oikeasti välittäisi lapsistasi, ei hän suuttuisi noin ja jättäisi tulematta heitä katsomaan, jos sinuun olisi suuttunut, varsinkin kun et ole mitään röyhkeää hänelle sanonut.
Oletko hoitoapua vai taloudellista apua vailla, vai mitä olet saanut, kun noin kerjäät häntä, vaikka hän on selvästi sairas itse tai ei joka tapauksessa välitä lapsistasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
mä jättäsin tollasen anopin sinne ikävöimään lapsia. Kai se itse osaa tulla jos nähdä haluaa. Anna harmaantua yksikseen ehkä jonain päivänä oppii.

Suunnilleen näin sanoisin. Oikeasti, unohda ne aiheettomat ja järjettömät haukut, jatkat niinkuin ennenkin ja anna anopin olla ihan omissa oloissaan. Joko tajuaa pyytää anteeksi ja alkaa taas kyläilemään jne. tai sitten jatkaa tuota älytöntä menoa, kun ei edes ymmärrä sun yrityksiä = tekstiviestejä.
 

Similar threads

Yhteistyössä