Mitä teen? 1v 9kk lyö, potkii, puree ja nauraa päälle

[itkuinen äippä]

Meidän pikkunen on nyt keksinyt useita tapoja miten saada aikuinen hermostumaan. Hän pureskelee, lyö, raapii, potkii, nipistelee ja vaikka mitä. Kun sanoo "ei" ja pitää esim. kädistä kiinni, jotta lopettaisi, niin alkaa nauraa räkättää. Ymmärtää kyllä mitä tarkoittaa ei, muuten tottelee sitä käskyä useimmiten, mutta ei tässä asiassa.
Eilen laitoimme tälle "häpeäpaikan" eli ikäänkuin jäähypenkin, jonne joutuu jos ei tottele kieltoa edes vielä kolmannella kerralla kun sanotaan. Sinne mennessä hän vain nauraa hekottaa vieläkin.
Ihan kun olisi jotenkin kivaa satuttaa meitä, vaan eihän se taida ymmärtää miltä isistä ja äidistä tuntuu?
En enää tiedä, mitä tehdä. Jäähyaitiossa on tänään käyty ainakin 6 kertaa, ja hetken päästä aloittaa uudelleen. Aivan sama mitä ollaan tekemässä, istuskellan sohvalla tai leikitään autoilla, tulee jossain vaiheessa kiusaamaan.
Miten tämän ikäistä lasta voi yrittää kasvattaa? Onko tuo jäähy hyvä idea näin pienelle vielä? Mitä muuta voisi yrittää?
Olen aivan väsynyt tähän tilanteeseen, kun se menee loppujen lopuksi aina siihen että menetän hermoni ja alan huutaa tai itkeä, eikä se lopu ennen iltaa. Minä huudan, poika huutaa ja kiukkuilee, ja kaikki on hirveän väsyneitä, kun isi tulee kotiin, ja saa sitten osansa ilmapiiristä ja "väkivallasta"..

 

[kikka89]

En osaa oikein mitään toimivaa neuvoa antaa, mutta sen haluan sanoa ettei ole yksin. Meillä siis nyt 2v 3kk tyttö tekee ihan samaa, ja tehnyt jo pitkään, ja tosiaan nauraa kun kiellät.

 

[juupa]

Mistä tuollainen käytös voi johtua? Hakeeko sillä tavalla kaipaamaansa huomiota? Kokeile sitä, että huomioit lasta enemmän. Pysähdy kuuntelemaan, kun hänellä on asiaa. Leikitte yhdessä, hassuttelette, touhuatte kaikenlaista, luette kirjoja, lauleskelette tai juttelette.

 

[hepulis]

Meillä auttaa kun yrittää olla kiinnittämättä siihen mahdollisimman vähän huomiota. Ei kiellä, mieluiten ei sano mitään, ohjaa vain pois. Ei ton ikäinen oikeen sitä lyömistä yms. sisäistä, se on sellasta huomionhakua lähinnä ehkä.

 

["vieras"]

Lapsi on oppinut tuon tavan olla kanssasi. Hän ei osaa muuttaa käytösmalliaan, hän ei edes ymmärrä, että malli on väärä. Tapa on teidän tapa olla yhdessä. Kun minä teen näin, äiti tekee aina näin. Turvallista. Lapsi ei osaa yks kaks "olla kiltisti", vaan jatkaa tuota toimintaa, kunnes se otetaan pois hänen ulottuviltaan ja luodaan uusi tapa toimia.

Älä anna mahdollisuutta tuohon, älä hermostu, ole jämäkkä, napakka ja piirun verran sinnikkäämpi, kuin lapsesi. Sinä reagoit väärin lapsen tekemiseen, tavallaan palkitset lapsen väärästä käytöksestä.

 

[itkuinen äippä]

Kiitos vastauksista. Kikka89, helpottavaa tietää etten ole ainoa. Ja juupa: kyllä meillä mielestäni annetaan tarpeeksi huomiota. Leikimme, piirrämme, teemme ruokaa, askartelemme, tanssimme, katsomme lastenohjelmia, hoidamme kotityöt.. Oikeastaan kaikessa hän on mukana ja auttaa iloisena. Toisinaan vain istutaan ja luetaan kirjoja ihan rauhassa. Lapselle jutellaan ja häntä kehutaan ja annetaan paljon positiivista huomiota. Ulkona käymme ainakin kerran päivässä vähintään kävelylenkillä, ruokailut on säännöllisesti, unien ajat lapsi kyllä päättää itse, nukahtaa joko syliin tai vanhemman avulla omaan sänkyynsä. Päiväunilta herää yleensä reippaana..
Eli jotenkin en usko että johtuisi näistä asioista..

 

["Misty"]

Meillä auttoi jo pienemmällekin se, että rupesin "itkemään" kun hän oli purrut minua. Ja kerroin että äitiin sattui tuohon ja tuohon, katso! Ja lopuksi sanoin että pitää pyytää anteeksi jos satuttaa toista. Nyt (poika 2v3kk) tulee aina halaamaan jossain vaiheessa sen jälkeen jos on läpsäissyt tai edes vahingossa huitaissut minua.

 

[itkuinen äippä]

Vielä oli tullut lisää vastauksia kirjoittaessani, kiitos niistäkin.
Pitäisikö sitten vain lähteä itse pois alta kun iskuja tulee, vai torjua ne ja yrittää touhuta jotain muuta? Ja kehua enemmän kun ollaan kiltisti ja tehdään jotain rauhallisesti?

 

[Siis apua.]

mitkä rellestävät kaikenpäivää ja purevat toisiaan (minua) verille, raapivat, tönivät yms eikä mitkään kiellot auta.
Mutta että reagoit niin kovin että ihan itket ja huudat??? Siis en tarkoita pahalla, itsellänikin lyhyt pinna mutta oletkohan nyt itse hieman väsynyt ja tarvisit vähän lomaa pojasta?

 

["björn"]

mitkä rellestävät kaikenpäivää ja purevat toisiaan (minua) verille, raapivat, tönivät yms eikä mitkään kiellot auta.
Mutta että reagoit niin kovin että ihan itket ja huudat??? Siis en tarkoita pahalla, itsellänikin lyhyt pinna mutta oletkohan nyt itse hieman väsynyt ja tarvisit vähän lomaa pojasta?

Hui, kuulostaa aika pahalta...

 

["vieras"]

Vielä oli tullut lisää vastauksia kirjoittaessani, kiitos niistäkin.
Pitäisikö sitten vain lähteä itse pois alta kun iskuja tulee, vai torjua ne ja yrittää touhuta jotain muuta? Ja kehua enemmän kun ollaan kiltisti ja tehdään jotain rauhallisesti?

En huomioisi ollenkaan mainitsemaasi huonoa käytöstä. En antaisi lapsen huomata, että reagoin. Lapsi vaihtaa hyvin nopeasti taktiikkaa, kun ei huomioi häntä. Hän näyttää sinulle jotain leluaan tms. jolloin voit ihailla lelua ja kehua lasta. Vähitellen lapsen toimintapa muuttuu. Lapsi osaa kyllä toimia niin, että huomaat ja huomioit.

Ehkäpä olet väsynyt ja hermostunut tilanteeseen, eikä sinulla riitä voimat lähteä uuteen suuntaan asiassa. Yritä silti, se kannattaa.

 

[itkuinen äippä]

Kiitos kaikille oikein kovasti! Tämä rauhoitti minua paljon. Yritän tästä lähin olla huomaamatta tätä huonoa käytöstä, ja huomata enemmän sitä hyvää.
Tunnen ihan kiven putoavan sydämeltäni. Tämä asia on tosiaan raastanut minua paljon, olen lähinnä tuntenut itseni epäonnistuneeksi. Mutta nyt tiedän miten voin yrittää muuttaa sen.
Nyt lähtee häpeäaitio takaisin komeroon ja äidille tulee uusi käyttäytymistapa!

 

["vieras"]

Meillä on tyttö 1 v 11 kk muutaman kerran läpsäissyt. Katson todella kiukkuisesti silmiin ja sanon EI. Jos ei tehoa, otan lyövän käden käteeni, painan sen alas ja sanon uudelleen EI.
Yleensä tehonnut.

Minusta noin pienelle ei vielä tehoa jäähytuoli.
Laskeudu lapsen tasolle, koita saada katsekontakti ja sano jäätävällä äänellä lujasti ei. Tee mukulalle selväksi, että muksiminen ei ole sallittua milloinkaan.
Mä en kyllä usko että niin viirupäistä pentua onkaan, että nauraa jos huomaa, että äiti on TODELLA tosissaan ja tekee selväksi, että toisen satuttaminen on väärin.

 

["vieras"]

Kannattaa myös koettaa suunnata huomio muualle.

Meillä 4-vuotias on uudelleen aloittanut tuon ärsyttämisen. Ei onneksi lyö, mutta räkättää ja on muuten vähän ilkeä. Tämä liittyy minusta väsymykseen ja yleiseen ärtyneeseen mielentilaan -> lapsi oikein hakee riitaa. Sanon aina yhden kerran, että käyttäydyt nyt huonosti ja sen jälkeen en kiinnitä huomiota käytökseen (tai lapseen), jos se jatkuu. Lapsi tietää tekevänsä väärin ja lopettaa yleensä aika nopeasti.

 

["Pöllö"]

Tuntuu et tuossa iässä tämän lyömiseen ja satuttamisen testiaika monella alkaa.. Kokeillaan sen seuraamuksia. Voisikohan olla just että olet reagoinut liikaa, pelkkä EI ja esim lyömisen estäminen riittää ja sit leikki jatkuu. "pitkät" selitykset miksi näin ja näin ei saa tehdä, lapsi kokee huomioksi. Jäähystä sen verran että meillä esikoisella se toimi jo reilusti alle kaksivuotiaana, mutta keskimmäinen kohdalla se ei vielä 2,5 vuotiaanakaan tunnu ihan täysin vievän sanomaa
oikein perille.

Lykkyä

 

["Pöllö"]

Tuntuu et tuossa iässä tämän lyömiseen ja satuttamisen testiaika monella alkaa.. Kokeillaan sen seuraamuksia. Voisikohan olla just että olet reagoinut liikaa, pelkkä EI ja esim lyömisen estäminen riittää ja sit leikki jatkuu. "pitkät" selitykset miksi näin ja näin ei saa tehdä, lapsi kokee huomioksi. Jäähystä sen verran että meillä esikoisella se toimi jo reilusti alle kaksivuotiaana, mutta keskimmäinen kohdalla se ei vielä 2,5 vuotiaanakaan tunnu ihan täysin vievän sanomaa
oikein perille.

Lykkyä pyttyyn vaan!

 

[PipariSuu]

kädistä kiinni,

Tuo pitäisi sanoa käsistä kiinni....

Itseasiasta sitten sanoisin, että huomioikaa poikaa enemän, niin ei tarvitse lapsen hakea sitä negatiivista huomioo vanhemmiltaan.

 

["epätoivoinen"]

Ketjun otsikon mukaisesti meillä 2v lyö, puree, repii hiuksista (äitiä!) Ei usko mitään, ei kieltoa, vaikka miten lujasti sanoo EI SAA PURRA/LYÖDÄ/REPIÄ.
Vaikka äiti itkisi, ei vaan tajua.
Jos äiti lähtee kauemmaksi, lähtee perään ja puree jalasta, pitää siis leikkinä.
On tukistettu, nipattu, koitettu jäähyä, huudettu, MÄ EN JAKSA ENÄÄ =( Raskaana vielä olen, ja pinna erittäin koetuksella.
Monta kertaa käy mielessä että mitä mä teen ton kanssa kun se ei usko mitään.. uhmaa vaan!!!!!
joskus heitän sohvalle suutuksissani ja nauraa vaan joka asialle.

Mitä pitäis tehä? Oon niin loppu tähän ja teen ihan mitä vaan kuhan saa loppumaan ton lyömisen jne.