Mitä tekisitte? Lapsen kasvatuksesta...

[Löpsö]

Miten 12v. tulisi jo osata käyttäytyä?
Meillä käy mieheni poika, joka on 12v. Täyttää syksyllä 13v.
Yhteinen lapsemme on 3v.tyttö.

Tämä 12v. opettaa lapselleni JOKA kerta käydessään kaikenlaisia typeriä hokemia, joita 3v. ei tarvitse oppia. Hän piereskelee avoimesti joka paikassa, vaikka kehoitettu wc. Hän pelatessaan jalkapalloa tyttäreni kanssa käskee potkimaan koko ajan lujempaa ja sitten, kun osuu alapäähän, hän huutaa dramaattisesti ja koskee sinne. 3v. katsoo suu auki. Hän ei ole kiinnostunut minkäänlaisista kotitöistä eikä hänellä ole minkäänlaista halua auttaa missään. Jos lähdemme jonnekin, hän narisee koko ajan, ettei jaksa kävellä eikä mikään kiinnosta. Okei, jotkut asiat kuuluvat kehitysvaiheisiin, mutta missä kulkee raja?

Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa? MInusta tyttäreni ei tarvitse olla 12v. kriisin kohde. Jatkuvasti saa olla katsomassa, ettei mitään typerää tapahdu ja koko ajan pitää olla kieltämässä. Jotenkin hänellä hirveän vaikea kunnioittaa sitä, miten tytärtämme kasvatan, koska hänellä itsellään ei kotona ilmeisesti ole juurikaan rajoja muuta kuin nukkumaan menossa.

Kait 12v. voi odottaa jo jotain käytöstapoja? Markettiin mentäessä poika menee kyykkyyn lattialle, jos ei jaksa kävellä (ja ihmisten edessä siis). Sitten on tullut tappelua, kun ängennyt autokärryihin, kun 3v. haluaa niihin...

Antakaa vinkkejä mitä tekisitte? Minua nolottaa tosi paljon, jos tyttäreni omaksuu pojan käytöstapoja ja olemmekin JOKA kerta pojan lähdettyä vielä joutuneet kertaamaan tyttären kanssa, mitä voi tehdä ja mitä ei. Toki tyttö niitä tietääkin.

Toiv.ei kovin sekavaa kirjoitusta. Kiitän asiallisista vastauksistanne.

 

[hr]

Taitaa olla mustasukkainen pienemmästä. Tarttis enemmän huomiota yksikseen isältään ja sit ihan asiallista keskustelua käytöksestä ja selkeät odotukset ja rajat pojalle.

 

["vieras"]

12v. tunkee autokärryihin? Anna mun kaikki kestää!
Mitä miehesi sanoo tähän pojan käytökseen?

 

[Löpsö]

Pojan kanssa on keskusteltu käytöstavoista. On keskusteltu, miten 3v. kanssa käyttäydytään ( ja 1v. ja 2v.). On annettu huomiota ja mitä enemmän sitä saa, sitä huonommaksi käytös menee. Rajoja on yritetty asettaa, mikään ei mene perille.

Miehen kanssa olen yrittänyt puhua, hän vain tuhahtelee minulle ja naureskelee, että otan liian vakavasti. Kieltää poikaa, jos menee ihan överiksi; pyytää häntä lopettamaan. Tai pyytää nousemaan kaupan lattialta tai poistumaan autokärryistä, muttei kovin vakavissaan. Jotenkin tuntuu, että hän hyväksyy käytöksen. Tyttöä kohtaan tekemään käytökseen pojaltaan ei paljon puutu, ihan kuin olisi sallittavaa tehdä tytöstä idiootti, siis opettaa todella typeriä asioita.

Minulla tyttäreni kasvatus on tärkein asia ja olen valinnut huolella päiväkodin jne. , jossa tiedän kasvatuksen toimivan. En ymmärräkään, että pitäisi minun sitten sallia 12v. pojan tulla ja antaa tehdä mitä haluaa?? Antaa tyttäreni olla hänen kriisinsä kohde? Olen miettinyt, että kiellän poikaa ja tyttöä tapaamasta, että ollaan erillään sitten kokonaan, kun poika tulee? Kauhealtahan se kuulostaa, mutta luulisi 12v. omaksuvan jo käytöstapoja...???

 

[Löpsö]

Nostoa ja kiittää edelleen vastauksista.

 

["vieras"]

Minulla tyttäreni kasvatus on tärkein asia ja olen valinnut huolella päiväkodin jne. , jossa tiedän kasvatuksen toimivan. En ymmärräkään, että pitäisi minun sitten sallia 12v. pojan tulla ja antaa tehdä mitä haluaa?? Antaa tyttäreni olla hänen kriisinsä kohde?

Tässä se ongelma taisi tulla kiteytettyä. Poika ei koe kuuluvansa teidän perheeseen, koska selvästi pidät tytärtäsi maailman napana. Poika pelkää joutuvansa hylätyksi, syrjäytetyksi jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23476968]Tässä se ongelma taisi tulla kiteytettyä. Poika ei koe kuuluvansa teidän perheeseen, koska selvästi pidät tytärtäsi maailman napana. Poika pelkää joutuvansa hylätyksi, syrjäytetyksi jne.[/QUOTE]

Aivan. Ap pitää poikaa vain sinä räkkänokkana joka tulee sotkemaan ap:n tyttären kasvatusmetodit, ja tällä tavoin sitten syrjii poikaa, eikä anna tulla täysivaltaiseksi perheen jäseneksi.

 

[_____]

... mutta luulisi 12v. omaksuvan jo käytöstapoja...?

12-vuotias tai minkä tahansa ikäinen lapsi omaksuu sellaiset tavat mitä hänelle opetetaan / sallitaan. Miehesi ei ilmeisesti paljon piittaa käytösasioista ja lapsi kyllä huomaa jos vanhempi ei ole tosissaan. Mielestäni miehesi pitäisi skarpata. Huonokäytöksinen 12-vuotias ei kyllä omatoimisesti ala tapojaan korjata, veikkaan.

 

[Löpsö]

[QUOTE="vieras";23476968]Tässä se ongelma taisi tulla kiteytettyä. Poika ei koe kuuluvansa teidän perheeseen, koska selvästi pidät tytärtäsi maailman napana. Poika pelkää joutuvansa hylätyksi, syrjäytetyksi jne.[/QUOTE]

En pidä tytärtäni maailman napana. Mutta odotan pojalta käytöstapoja, kuten odotan 3v. Poika varmasti pelkää joutuvansa hylätyksi, mutta se ei johdu minun käytöksestäni, vaan siitä, ettei hänen vanhempansa aseta hänelle rajoja. Jos poika kokee joutuvansa hylätyksi, se johtuu siitä, että hänen isänsä ja äitinsä ovat eronneet ja hänen äitinsä ja äidin miesystävä ovat eronneet...RAJAT minusta antavat turvaa ja niitä nyt haen. Jos niitä ei löydy, ei minulla ole vaihtoehtoja.

Se piti vielä mainita, että mieheni asettaa tiukemmat rajat 3v. kuin 12v., mikä ihmettyttää myös.

 

["vieras"]

Ap, tuskin pystyt arvioimaan tilannetta objektiivisesti, mutta koita vastata mahdollisimman rehellisesti näihin kysymyksiin.

- Kun poika tulee, tuntuuko siltä että on ihanaa taas kun koko perhe on koossa?
- Tunteeko poika oikeasti olevansa tervetullut ja tasavertainen perheenjäsen?

 

[Löpsö]

Tuntui ennen ja oli tosi mukavaa, mutta mitä isommaksi tyttö kasvaa sitä vaikeammaksi pojan käytös muuttuu. Olemme yhdessä tehneet reissuja ja muita ja aina lähdetty hyvillä mielin, kunnes...

Tietysti minua huolettaa myös pojan takia, kun hänellä ei ole rajoja eikä häneltä odoteta mitään, esim. kotitöitä, joissa hän saisi vastuuta jne. Mutta hyvin vaikea täällä lähteä mitään enää yrittämään, kun toisaalla äiti tekee kaiken pojan puolesta...

Kuten sanottu, tyttäreltäni odotan käytöstapoja, miksen odottaisi pojalta? Ja eihän toinen saa sortaa toista...vai niinkö sen pitäisi mennä...

 

[Slummien miljoonitär]

No kyllä meilläkin isoveli opettanut 2veelle "kakkapää" ja kaikenmaailman putous-hahmojen hokemat. Semmoista se on. Ap:n kannattais nyt vaan löysätä nutturaa (toiv.et loukkaannu) koska tässä maailmassa ihmiset nyt vaan toimivat eri tavalle eikä aina mene niinkuin Strömssössä. Tietenkin pitää muistuttaa poikaa ettei kaikenmaailman kirosanoja tms. saa lapselle opettaa mutta anna joidenkin pikkujuttujen mennä ohi korvien. Poika hakee huomiota, ja jos ei saa sitä hyvässä niin ottaa sen sitten pahassa. Sun pitää nyt vain hyväksyä että poika on osa perhettänne ja kohdella häntä samoin kuin tytärtänne. Poika saattaa jännittää teille tuloa ja siksi käyttäytyä eri tavalla kuin normaalisti. Ja kuitenkin hän touhuaa pikkusiskonsa kanssa, sehän on vain kiva juttu, moni tuon ikäinen vain istuisi huppu päällä tietokoneella ja murahtelisi ympärillä oleville pikkulapsille. Etkä ap todellakaan ala välttelemään poikaa, hänhän on lastesi isoveli, mieti nyt vähän mitä puhut!!!

 

[Löpsö]

Sori, olen eri mieltä. Mielestäni ei tarvitse ihan kaikkea sietää ja pitää osata olla normaalisti. Ymmärrän kyllä, että poika ilmeisen turvaton ja vailla rajoja on vaikeaa...mutta kyllä isän pitäisi ottaa vastuuta enemmän.

Taidan vaatia sitten 3-vuotiaaltanikin liikaa, kun vaadin, että hän opettelee käytöstavat ...pellossa kasvanut -sanonta ei sovi minun näkemyksiini...

 

[Slummien miljoonitär]

Sori, olen eri mieltä. Mielestäni ei tarvitse ihan kaikkea sietää ja pitää osata olla normaalisti. Ymmärrän kyllä, että poika ilmeisen turvaton ja vailla rajoja on vaikeaa...mutta kyllä isän pitäisi ottaa vastuuta enemmän.

Taidan vaatia sitten 3-vuotiaaltanikin liikaa, kun vaadin, että hän opettelee käytöstavat ...pellossa kasvanut -sanonta ei sovi minun näkemyksiini...

No tottakai pitää vaatia käytöstapoja mutta lasten kanssa pitää myös osata antaa periksi ja katsoa pikkuasioita hieman sormien välistä. Ei kaikesta tarvitse papattaa ja niuhottaa. Jos isän pitää mielestäsi ottaa enemmän vastuuta niin sitten istutte alas ja puhutte tästä. Ei siihen mikään muu auta. Pojan puolesta vaan harmittaa jos hänellä ei ole johdonmukaisia sääntöjä jotka pitäisivät kummassakin perheessä. Mitäs jos kokeilisitte palkkiojärjestelmää jossa hän hyötyisi kun tekisi kotitöitä ja ymmärtäisi senkin nopeasti että kun tekee hyvää ja oikein, siitä palkitaan. Kun ei tottele siitä lähtee jokin etu pois.

 

["vieras"]

Mun mielestä se että ei meillä kannata asettaa rajoja tai vaatia mitään, kun äitinsä kuitenkin passaa- ajattelu on ihan sieltä ja syvältä. Poka tulee teille ja teillä on tietyt säännöt joita noudatetaan. Mä ite varmaan rupeisin pojalle opettaa ihan alusta pitäen kaikki. tai siis puhusin, et kuuleppa ku meil on tämmöset säännöt ja sillon kun sinä olet täällä ni näitä noudatetaan tai jos ei noudateta ni sit meillä on tämmöiset ja tämmöiset sanktiot. Samaten et voi vaatia häneltä käytöstapoja jos niitä ei ole opetettu. Esim. jos hän nyt änkee sinne sinne autokärryihin, niin komentasin pois. Ihan sanomalla, et hei sä oot jo pikkasen liian iso niihin ja siellä on pikku-siskon paikka. Sä voisit vaikka auttaa näitten ostosten teossa. Kävisitkö hakee... Jos ei tulis pois ni sit tiukentus linja eli nyt pois kärryistä ja jos et tuu ni sitten ei meidän mukaan kauppaan tulla ennen ku osaat käyttäytyä. Ja vaikka kesken kauppareissun poika ja isä autoon ja jatkat yksinään ostokset loppuun. Musta toisaalta kuulostaa siltä, että hakeekin nimen omaan noita rajoja käytöksellään. Ettei ois vaan käyny niin että isä yrittää hyvitellä pojalle sitä ettei enää asu kotona ja siksi poika saa teillä riekkua.
Myöskin ottasin pojan mukaan kotiaskareisiin siis ihan perusjuttuja, ruokapöydän kattamista raivaamista, tiskikonenn tyhjennystä jne... Voisipa olla että jos ei äiti näitä vaadi niin joku päivä poika vielä sinua ja isäänsä kiittää tästä opista.

 

[Löpsö]

Palkkiojärjestelmää on kokeiltu eli että luvattu rahaa, kun tekee tarpeeksi tiettyä hommaa. Vastaus on, ettei tarvitse rahaa. Ja vastaus on myös, ettei äidinkään luona tarvitse.

On pyydetty, että auttaisi kotitöissä, on annettu pieniä tehtäviä. Näitä ei tee. Kuitenkin kokee sitten kateutta (?), kun annetaan tytön auttaa. Sanoo, ettei häntä tarvita, vaikka HÄNELLÄ OMA TEHTÄVÄ JA TYTÖLLÄ OMA.

Totta kait ensin ollaan yritetty ennen kuin tänne edes tuota kirjoitin, että otetaan poikaa avuksi. Mutta hän kokee kaiken liian raskaaksi ja ei jaksa ja ei huvita. Kokeiltu on miljoonia kertoja. Sanktio minustakin olisi paikallaan, jos ei osaa käyttäytyä, onhan se tytölläkin. Kun pojan isä vain ei tee mitään, niin sitten itse olen ihan kädetön.

Viimeinen vieras olet oikeassa, minustakin pojan isä hyvittelee ja antaa tehdä mitä vain, koska ei ole paikalla pojalle kuin harvoin. Rikkinäinen koti, niin ei rajoja, mikä taas on näkemykseni mukaan täysin väärä toimintatapa. Kuitenkin mieheni ja ex-vaimonsa erosta on jo 11vuotta...ettei tämä mikään uusi asia ole. Mutta tytön syntymän jälkeen mieheni on ilmeisesti myös alkanut yhä enemmän kokea huonoa omatuntoa ja se näkyy ikävästi meille kaikille...

 

["totuus on"]

Tiukka linja ja jos ei eka varoitus tehoa,poista lapsi tilanteesta ja sanktiot käyttöön muutenkin.
Tosin veikkaan, että kunnon keskustelu asioista, jotka sinua häiritsee lapsen kanssa tyyliin "miksi teet noin" ja vaadit asiallisen vastauksen ja kerrot lapselle myös oman näkemyksesi asioista, jotka häiritsevät sinua.

 

[Löpsö]

Mainitsen vielä, että olemme keskustelleet kahden asiallisesti, mutta ei tehoa. Olen yrittänyt kysellä miksi, miten voin auttaa jne...mutta ei. EI mikään auta. Mutta sanktiot hyvä ratkaisu, nehän ne pienemmillekin laitetaan..

 

["vieras"]

Miten niin olet kädetön, jos isä ei puutu. Etkös sinä ole perheen toinen aikuinen? Mun mielestä uusperhekuviossa ei voi aatella en voi tehä mitään, kun tuo kakara on tuon toisen... Poika on TEIDÄN perheessä käymässä, mutta vaikka hän vaan käy teillä hän KUULUU TEIDÄN perheeseen.

Toisaalta siis pojassa on mustasukkaisuutta. Eli hän on ollut maailman napa(äidin, isän, äitipuolen) siihen asti kun syntyi pikku-sisko. Jos häntä ei kerta huvita eikä hän jaksa jotain tehsä ni sit vois kokeilla ihan et no sä et sit varmaan jaksa eikä sua varmaan huvita lähtee.... Eli joku paikka joka pojalle tosi mieleen. No sit ku poika sanoo et joo mennään vaan ni ihan tyynen rauhallisesti, et joo mut ku ei huvita eikä jaksa tehä näitä asioita mitä meillä tehään ni ei sit voi kyl lähteekkään mihkään. Mutta tietty jos oikein reippaasti teet tuon pyydetyn homman ni sit päästäs lähtee. Sama jos rupee mussuttaa et häntä ei tarvita, kun sisko tekee jonkun homman ja hällä oma homma mikä on jäänyt tekemättä niin ihan vaan sanoo et kyllää me sua tarvitaan, et sullahan oli se oma homma.
Miten alun perin veli otti vauvan vastaan? Kuinka nopeesti pääs kahtomaan? Vai saattoko kokea sillon ku sisko synty, et hän ei enää kuulu perheeseen?

 

[Löpsö]

Joo, on sanottu, että tarvitaan ja selitetty, että sinullahan oli oma hommasi ja pikkusiskonkin pitää saada auttaa ja tehdä oman osansa.

Tarkkaan mietin ennen vauvan syntymää, että miten edetään ja heti, kun päästiin kotiin, hän sai tulla käymään ja olemaan vauvan kanssa. Sylitteli jne. Ja kävi myös sairaalassa katsomassa vauvaa. Ja hyvin menikin kunnes vauva alkoi kasvamaan ja alkoi tulla omaksi persoonaksi ja alkoi olemaan mielipiteitä tytöllä ja näkemyksiä ja osaamaan asioita...

 

["minä"]

Toi palkintohomma toimii vaan niin, että selvität (Dr Philin sanoin) mikä lapsen valuutta on. Mikä sille on tärkee ja mistä tykkää? Vaikka jokin lastenohjelma, pelaaminen, lelu? Eli palkintojuttu voisi mennä esim. näin: "Kun autat minua korjaamaan astiat pöydästä ja olet käynyt pesulla, saat katsoa uusimman Bakugan jakson." Ja muista aina kehua myös jostain, jos vaan vähänkin löydät jotain, mitä on tehnyt hyvin. Esim. "Olitpa reipas saunakaveri tänään." tms.

 

[Löpsö]

On kehuttu, jos tekee jotain. Harvoin tietysti tulee enää kehuja, koska ei tee mitään.

Sekin ongelma, etten tiedä millä poikaa palkkioin. Poikaa ei tunnu nimittäin kiinnostavan mikään. Viimeksi, kun oli meillä, olimme kirppiksellä missä oli TOSI iso nippo pelejä. Sanoimme, että saa valita sieltä pelin ja niiden kymmenien pelien joukossa oli vain yksi peli, joka kiinnosti...ja se oli K18-peli....lapsen valuutan selvittäminen on haaste, mutta toki voin siitä yrittää ottaa selvää .

 

[aller]

Mun mielestä olet ihan oikein yrittänytkin toimia. Teillä taitaa nyt vaan olla isoin ongelma isä... Olette keskustelleet jo, mutta olisiko nyt aika ottaa tiukempi linja? Sanot, että tämä ei voi jatkua! Jotain pitää tehdä ja muistutat vielä isää siitä, että rajat ei ole pahasta, päinvastoin. Muistuta myös siitä, että tytöllännekin on rajat...

Voi kun löytäisitte yhteiset säännöt ja keinot, joilla elämä alkaisi sujumaan

 

["minä"]

Juu, ota selvää, kyllä jonkin asian varmasti löydät.

Huomiotahan se lapsi useimmiten aina hakee. Mutta tietenkään sitä huonoa käytöstä ei pidä "palkita" huomiolla. Mutta muuten kannattaa huomioida ja pitää huoli, ettei pojan elämä tunnu pelkältä komentamiselta, käskemiseltä ja moittimiselta.

Tytön kanssa toimimiseen ei kai auta muu, kuin selittää useampaan kertaan ihan juttelemalla pojalle, miksi näin tehdään ja miksi noin ei saa tehdä. Voit siinäkin koittaa vähän poikaa kehaista, että kun sä olet jo niin fiksu iso poika, että sä jo ymmärrätkin näitä asioita. Keksi jotain yhteistä kahdenkeskistä pojan kanssa välillä, että saa sitä aikaa ja huomiota itselleen säännöllisesti myös, ja se vahvistaa sun sidettä poikaan samalla.

 

[Löpsö]

Kiitos vastauksistanne. Pitää yrittää vielä miehelle jutella ja miehelle voikin sitten jo tiukempia rajoja vetää , jos ei ala menemään perille.

Ongelma lienee myös, ettei mies ja poika ole koskaan kahden viettämässä aikaa. Aina miehelläni pakkomielle siihen, että kaikkien pitää yhdessä touhuta, oli se kuinka helvettiä tahansa! Nyt ehdotin, että lähtisivät kahden jollekin v-loppureissulle. Toiv.tajuaa nyt lähteä!