Mitä vaimoni mieltä painaa

[Jokin mättää]

En oikeastaan tiedä miksi tänne tästä kirjoitan, ehkä toivon että joku nainen joka on kokenut saman kertoo tunteistaan ja miten toivoisi miehen käyttäytyvän.
lyhyt virsi kaunis: Vaimoni tapasi baari-illan päätteeksi toisen miehen. Häne kertoi minulle tästä avoimesti minulle pari päivää myöhemmin mutta sanoi että ei tiedä nimeä eikä ajo pitää yhteyttä. Nyt lomien jälkeen sain häent kiinni siitä että hän oli käynyt tämän miehen kanssa ulkona 3 kertaa. Hän lupasi olla pitäämättä häneen enään yhteyttä ja taistelevan meidän perheen puolesta johon kuuluu myös 2 lasta. Minä olen tukenut häntä koko ajan mutta hän ei päästä minua lähelleen. Hän sanoo että ei enään rakasta minua ja että hänellä ei ole minkäänlaisia tunteita ketään kohti enään. Olen yrittänyt puhua mutta hän ei oikein avaudu. kaikki mitä teen kuulema vaan ahdistaa häntä. Nyt ollaan tilanteessa että hän huutaa minulle jos edes kosketan häntä(hali, silitän..). jokin vaivaa häntä nyt niin paljon, onko se syyllisyys vai jokin muu, minä haluisin niin auttaa mutta kun en saa niin tulee vielä itsellekin huono olo. Hänellä on myös erittäin negatiivinen näky tulevaisuudesta parhaillaan mikä huolestuttaa minua erittäin paljon.

 

[Luulisin]

että se on syyllisyys. Ehkä kyse on myös fyysisestä pettämisestä, se tuntuisi loogiselta.

Älä yritä nyt saada aikaseksi mitään suurempaa keskustelua tai läheisyyttä, sillä siitä ei seuraa mitään positiivista. Vaimolla on tunnepuolen prosessi nyt niin ylikierroksilla, ettei hän kykene mihinkään analysointiin tai järkevään.

Anna siis vähän aikaa (viikko-kuukausi korkeintaan)rauhoittua ja hommaa sitten aika avioliittoneuvolaan. Ulkopuolinen ammattilainen saa ohjattua keskustelua ja puhetta oikeisiin asioihin. Hän on neutraali ja tasapainottava välissänne. Sinä yksin saat vain huutoa ja äksyilyä, koska tällä hetkellä olet hänelle sekä syyllisyytensä että hairiötekijän kohteena. Älä nöyristele, älä mielistele, pysy rauhallisena. Ole rakastava, jämäkka ja turvallinen isä lapsillenne - vaikka mitä tapahtuisi.

 

[kynnysmattoko?]

Ota vähän etäisyyttä. Jos hän on palatakseen luoksesi, hän tekee sen kun olet etäämmällä. Löhestymällä häntä nyt työnnät häntä kauemmas.
Äläkä oleliian helppo nakki hänelle, hän se on väärin tehnyt ja hänen kuuluisi nöyrtyä, pyytää anteeksi ja lähestyä. Nyt näytät hänelle vain, että hän voi tehdä mitä vain ja sinä sallit kaiken. Se ei ole miehekästä.

 

[Töpseli-Tuija]

Kyllä se kaikki ihmisestä itsestään lähtee.

Vaimosi ei tiedä, mitä haluaa ja ihastuminen tuntemattomaan tuntuu siinä tilanteessa hyvältä = oikealta. Ihminen pystyy perustelemaan itselleen mitä merkillimpiä asioita, oikeuttaa itselleen toisen satuttamisen. Hänen kannaltaan hän näkee sinut menneisyyden henkilönä ja virheenä, tämän uuden tilaisuutena korjata kaikki, kukoistaa naisena yms jne.

Hän ajattelee, että asiat menevät niinkuin nyt suunnittelee. Hän ei ajattele, että hänen toimensa koskettaa muitakin kuin häntä itseään. Hän saattaa jopa ajatella, että kaikki olisi täydellistä, kun saisi vaihdettua miestä kuviossaan.

Ahdistus kertoo siitä, että hänellä on joku järki kuitenkin päässä, hän tajuaa että ei se niin mene. Hän on pahassa ristiriidassa itsensä kanssa ja sinä olet helppo kohde purkaa sitä.

Jos kyseessä olisi minun ystävättäreni, niin ravistelisin häntä ihan hartioista ja sanoisin, että kasva aikuiseksi. Ota vastuu perheestä ja miehestäs ja odota nyt ainakin siihen saakka, että lapset ovat lähdössä kotoa. Jos - oletus - suhteen perusasiat ovat kunnossa, siellä voi olla turvassa ja kasvattaa lapsia turvassa, niin pitäisi pystyä elämään sovussa.

Pitkässä suhteessa tärkeitä ei ole rakastaminen, vaan sietäminen. Ja toisen kunnioitus. Vaikka siippa tuntuisi välillä tylsältä niin joku syy siihen on, että yhteen mentiin. Tällaiset tilanteet on niitä, joissa vaaditaan sitä tahtoa työskennellä suhteen eteen. Oma kokemukseni on, että se kannattaa. Vaikka tuntuisi kuinka houkuttelevalta lähteä niin silloin jättää väliin tilaisuuden kasvaa ihmisenä.

 

[Jokin mättää]

Kiitos jokaiselle ihanista vastauksista, olette luultavasti oikeassa. Minun pitää olla vahva ja antaa hänelle aikaa selvittää omat asiansa ennen kun on valmis selvittämään yhteiset. Ainoa ongelma vaan että en ole parhaillaan kovin vahva, yritän ja onnistun päivän kaksi olemaan kunnes taas romahdan. Kiitoksia kuitenkin kaikille!

 

[Töpseli-Tuija]

Ainoa ongelma vaan että en ole parhaillaan kovin vahva, yritän ja onnistun päivän kaksi olemaan kunnes taas romahdan. Kiitoksia kuitenkin kaikille!

Se on sitten sinun oppituntisi tässä kriisissä. Pysy lujana, vaikka sisällä tuntuisi miltä niin tee niitä tekoja jotka olet oikeiksi päättänyt.

Hienoa huomata, että on olemassa perheenisiä, jotka ovat perheensä puolella. Eivätkä ensimmäisenä ole kostamassa tai hylkäämässä.

 

[ap:lle]

Olen myös kokenut pitkän avioliiton aikana salamaihastumisen. Mieheni teki sen virheen, että hän sen jälkeen ripustautui minuun, oli koko ajan mustasukkainen, ei uskonut mitään sanomisiani ja teki kaikkea, minkä koin painolastina. Luulen, että jos mies olisi ripustautunut minuun vähemmän ja jos olisimme heti panostaneet parisuhdeterapiaan, niin suhteemme olisi ehkä selviytynyt kriisistä. Mieheni ei halunnut antaa aikaa, vaan hän halusi selvittää sotkun pois mahdollisimman pian.

Naisnäkökulmasta ihastuminen toiseen on vakava paikka. Nainen tietää itsekin, että seksi ei enää ole kovin intohimoista. Moni tekee myös sen virheen, että pitää puolisoaan itsestäänselvyytenä. Naiset varsinkin haluaisivat pieniä huomionosoituksia (kukkia, lempisuklaata, hartiahierontaa, pieni yllätysretki, miehen valmistamaa ruokaa, ravintolaillallinen) muulloinkin kuin hääpäivänä. Varsinkin jos mies on sellaista perässäraahattavaa mallia, joka kilttinä spanielina tekee kaiken mitä nainen käskee, muttei itse osaa olla ollenkaan spontaani, niin siinä on vaarana, että vaikka nainen pitää siitä, että mies tottelee, niin mies herkästi menettää miehisyytensä, jos mies ei missään asiassa osoita miehuuttaan.

Naiselle ero ei lasten vuoksi ole yleensä mitenkään itsestäänselvä, että hän uskaltaisi erota hyvästä suhteesta vain intohimon vuoksi. Intohimo sumentaa ajattelua ja helposti sitä asettaa intohimon suuremmaksi asiaksi, kuin sujuvan arjen, turvallisuuden ja yhteisen historian. Minäkin korostan sitä, että anna ajan kulua ja panosta lapsiin, sillä lapset vaistoavat, että jokin on vialla, mutta he eivät tiedä, että mikä. Sinun itsesi jaksamisen kannalta olisi tärkeää saada puhua tunteistasi. Olisiko sinulla joku luotettava hyvä ystävä, jolle voit puhua asioista? Vielä parempaa olisi se, jos hakeutuisit jollekin terapeutille purkamaan tunteitasi. Kaikista parasta olisi se, että menisitte yhdessä terapeutille, sillä vaikka suhteenne päätyisi eroonkin, niin terapia ei missään tapauksessa mene hukkaan, sillä tehdän joudutte kuitenkin olemaan yhteisten lasten vuoksi tekemisissä. Vaikka ero tulisi, niin olisi helpompaa jatkaa elämää erikseen, kun oppii edes tässä vaiheessa keskustelemaan vaikeistakin asioista. Tosin terapia onnistuu vain silloin, jos kumpikin on rehellisiä ja avoimia.

 

[Jokin mättää]

Osasit erittäin hyvin kuvata minut, olen kiltti ja haluisin saada ongelmat nopeasti ohi ja roikun vaimossani. Nyt ehkä onkin aika minun ryhdistäytyä. Antaa hänen ymmärtää että tuen häntä tarvittaessa mutta kuitenkin elämään oma elämäni. Se tuntuu van jotenkin niin väärin että toisella paha olo ja siinä pitäisi sitten olla itsekäs mutta olen nyt saanut monelta samantyyppisiä ohjeita niin pakkohan minun on niitä uskoa.
minun ei missään vaiheessa ole tehnyt mieli lähteä millekään kostoretkelle, se ei auta tälläisissä tilanteissa mitään. kun vaan vois luottaa häneen niin vois antaa enemmän tilaa, ehkä syvimmisäni pelkään että hän tekee saman uudestaan jos annan tilaa ja sen takia yrittää roikuttaa? Suuri kiitos teille kaikille!

 

[Ei mitään aikaa!]

Kiitos jokaiselle ihanista vastauksista, olette luultavasti oikeassa. Minun pitää olla vahva ja antaa hänelle aikaa selvittää omat asiansa ennen kun on valmis selvittämään yhteiset. Ainoa ongelma vaan että en ole parhaillaan kovin vahva, yritän ja onnistun päivän kaksi olemaan kunnes taas romahdan. Kiitoksia kuitenkin kaikille!

Jos nyt annat eukollesi aikaa, annat hänelle vain tilaisuuden rikkoa avioliittonne.

Hommaa se aika avioliittojalle nyt äläkä vasta sitten kun vaimosi on jo hormonien vallassa käynyt vieraissa, sinulla on sitten 1000 kertaa enemmän anteeksiantamista, vaimolla katumista.

Pelastakaa avioliitto NYT eikä 15.päivä, ole mies ja vie vaimosi neuvolaan saamaan apua.
Sitä hän haluaa, vahvat käsivarret nyt kannattelemaan suhdettanne kun hänestä siihen ei ole,
hän on ehkä kantanut sitä jo vuosi kaudet ja on nyt repeämässä.

Tee jotain HETI.

 

[jämäkästi]

Sano vaimollesi hyvin jämäkästi ja selkeästi, että hän on se, joka on toiminut väärin parisuhteessanne. Sen jälkeen vetäydy ja huomioi "vain" lapsianne.

Vaimon on nyt hyvä nähdä mitä voi menettää. Ja ennen kaikkea mitä on lapsilta rikkomassa.
Ja pidä huolta itsestäsi. Käy harrastamassa tai ainakin lenkillä, yksin. Näin annat vaimollesikin tilaa olla yksin lasten kanssa sen muutaman hetken... Se voi avata silmiä.

Ilmaise kuitenkin että olet valmis jatkamaan liittoanne, tietyin edellytyksin, joihin myös rehellisyys ja avoimuus sekä toisen kunnioittaminen ehdottomasti kuuluu.

 

[tuo on pelkkää sodanlietsontaa]

Sano vaimollesi hyvin jämäkästi ja selkeästi, että hän on se, joka on toiminut väärin parisuhteessanne. Sen jälkeen vetäydy ja huomioi "vain" lapsianne.

Vaimon on nyt hyvä nähdä mitä voi menettää. Ja ennen kaikkea mitä on lapsilta rikkomassa.
Ja pidä huolta itsestäsi. Käy harrastamassa tai ainakin lenkillä, yksin. Näin annat vaimollesikin tilaa olla yksin lasten kanssa sen muutaman hetken... Se voi avata silmiä.

Ilmaise kuitenkin että olet valmis jatkamaan liittoanne, tietyin edellytyksin, joihin myös rehellisyys ja avoimuus sekä toisen kunnioittaminen ehdottomasti kuuluu.

Miten sulla menee avioliitossas?
Tuo on kyllä pahin mahdollinen ohje, alkaa sotia nyt vaimon kanssa.
Herranjestas mitä tekstiä. "Hän on se joka on toiminut väärin"...menepä tuollaista selitämään puolisolle, takaan että porsliinit lentelee...vaimon mielestä todennäköisesti kaikki vika on miehessä.
Niin se aina menee, ja sitä aihetta ei kannata edes vetää esiin, että KUMPI TEKI VÄÄRIN.
Todella huonoa neuvottelutekniikkaa, aloittaa siitä mitä SINÄ teet väärin.

 

[Jokin mättää]

kaikkeen tarvitaan aina kaksi ja varmasti olisin itsekin pystynyt antamaan enemmän. Se kuka on syypä siihen että hän tapasi toisen on aika selvä enkä ole todellakaan lähtenyt syyllistämään lisää. mitä tulee terapiaan niin eka aika on huomenna. Hän on myös jutellut ystävänsä kanssa kahdesti jolla on asiaan liittyvä koulutus joten kyllä me jotain ollaan tehty, minä haluisin vaan tietää miten itse pitäisi käyttäytyä että saisin hänet paremmalle mielelle/pystyisin pelastamaan avioliittomme.

 

[Mättäminen vähenee näin:]

Ensiapuna kriisissä kehottaisin sinua hankkimaan tuon "kolmannen pyörän" yhteystiedot. Soita hepulle ja anna hänen ymmärtää selkein sanoin, että yhteydenpito vaimoosi on lopetettava välittömästi kuin seinään. Ilman hyvästelyjä tai jäähyväisiä. Voit tehostaa sanomaasi kertomalla niistä seurauksista mitä tulee, jos yhteydenpito jatkuu.
Vasta sen jälkeen olet vaimosi kanssa tasaväkisissä asemissa jatkossa - esim. parisuhdeterapioissa. Kova kovaa vasten ja tsemppiä!

 

[Lillukka-]

Mitä voi enään tulla liitosta, jossa toisen kosketuskin inhottaa? Vaimosi on myös ihan suoraan ilmoittanut, ettei enää rakasta. Se, etteikö hänellä olisi ketään kohtaan tunteita, on luultavasti vai valkoionen valhe, jolla pienentää sinun mielipahaasi.

Onko lapsenne vielä pieniä? Ovatko lapset ja ehkäpä myös taloudellinen tilanteenne sellainen syy, että vaimosi on valmis taistelemaan perheenne eteen? Riittääkö tunteeton liitto sinulle?

Oletko itse koskaan seurustellut niin, että tunteesi loppuvat, etkä enää välitä toisesta? Jos, niin pysytyt ehkä asettumaan paremmin vaimosi henkiseen tilaan ja ymmärtämään sen, että tunteet eivät ole tahdon asia. Vaikka järki kuinka sanoisi, että "yritä kaikkesi, taistele"!

Vaimosi on ehkä tietämättäsi työstänyt asioita jo pitkään ja hänellä on ollut irtiotto silloin, kun alkoi suhteeseen tuon toisen kanssa. Sinulla itselläsi on vielä jonkinlainen sokkivaihe päällä, et ole samalla viivalla vaimosi kanssa keskustelemassa ja miettimässä tulevaisuutta?

Pystytkö ottamaan ihan fyysistäkin etäisyyttä asioihin ja lähtemään vaikkapa mökille viikoksi mietiskelemään tilannetta?

Kaikki uhkailut, kiristämiset, toisen kouluttamiset ja kolmanteen osapuoleen yhtetyttä ottamiset ovat mielestäni turhia ja kasvattavat vain jäätä välillänne.

 

[hell hair]

En minäkään koe, että uhkailu, kiristäminen ja jäätävä kylmyys olisi hyväksi suhteellenne. Lisäksi sellainen kummallinen poukkoilu olisi sinullekin henkisesti raskasta. Minusta olisi hyvä sanoa, että rakastat häntä ja olet valmis antamaan hänelle aikaa selvittää tunteet, mutta et ole valmis jakamaan häntä toisen ihmisen kanssa. Minusta on hyvä, että kerrot, että välität, mutta sinun ei tarvitse alistua sellaiseen, että vaimosi vain miettii toista miestä uhraamatta ajatustakaan sinulle.

Ota huomioon, että jos teillä on pitkä suhde, niin vaimosi saattaa erehtyä luulemaan tunteitaan rakkaudeksi. On ihan tutkittua tietoa, että noin 70-80 % rakkauden tunteesta on itse asiassa intohimon tunnetta. Juuri sen vuoksi olisi hyvä antaa ajatusrauhaa vaimollesi, jotta hän saisi takaisin järjen alapäästä takaisin yläpäähän. Joillekin pareille väliaikainen ero voi olla hyvä ratkaisu, mutta osa on sitä vastaan. Mietintätauko on huono idea, jos vaimo käyttää sen ajan uuden suhteen rakentamiseen. Kun vaimo muuttaa yhteisestä kodistanne pois, niin hän kokee konkreettisesti sen, että mitä hänelle jää jäljelle, kun sinä, lapset ja tuttu koti on poissa. On helppoa haaveilla erosta, mutta käytännön toteutus on paljon tylympää.

 

[no]

Kyllä se kaikki ihmisestä itsestään lähtee.

Vaimosi ei tiedä, mitä haluaa ja ihastuminen tuntemattomaan tuntuu siinä tilanteessa hyvältä = oikealta. Ihminen pystyy perustelemaan itselleen mitä merkillimpiä asioita, oikeuttaa itselleen toisen satuttamisen. Hänen kannaltaan hän näkee sinut menneisyyden henkilönä ja virheenä, tämän uuden tilaisuutena korjata kaikki, kukoistaa naisena yms jne.

Hän ajattelee, että asiat menevät niinkuin nyt suunnittelee. Hän ei ajattele, että hänen toimensa koskettaa muitakin kuin häntä itseään. Hän saattaa jopa ajatella, että kaikki olisi täydellistä, kun saisi vaihdettua miestä kuviossaan.

Ahdistus kertoo siitä, että hänellä on joku järki kuitenkin päässä, hän tajuaa että ei se niin mene. Hän on pahassa ristiriidassa itsensä kanssa ja sinä olet helppo kohde purkaa sitä.

Jos kyseessä olisi minun ystävättäreni, niin ravistelisin häntä ihan hartioista ja sanoisin, että kasva aikuiseksi. Ota vastuu perheestä ja miehestäs ja odota nyt ainakin siihen saakka, että lapset ovat lähdössä kotoa. Jos - oletus - suhteen perusasiat ovat kunnossa, siellä voi olla turvassa ja kasvattaa lapsia turvassa, niin pitäisi pystyä elämään sovussa.

Pitkässä suhteessa tärkeitä ei ole rakastaminen, vaan sietäminen. Ja toisen kunnioitus. Vaikka siippa tuntuisi välillä tylsältä niin joku syy siihen on, että yhteen mentiin. Tällaiset tilanteet on niitä, joissa vaaditaan sitä tahtoa työskennellä suhteen eteen. Oma kokemukseni on, että se kannattaa. Vaikka tuntuisi kuinka houkuttelevalta lähteä niin silloin jättää väliin tilaisuuden kasvaa ihmisenä.

Upea kirjoitus, siinä on kaikki.

 

[jämäkästi]

Sano vaimollesi hyvin jämäkästi ja selkeästi, että hän on se, joka on toiminut väärin parisuhteessanne. Sen jälkeen vetäydy ja huomioi "vain" lapsianne.

Vaimon on nyt hyvä nähdä mitä voi menettää. Ja ennen kaikkea mitä on lapsilta rikkomassa.
Ja pidä huolta itsestäsi. Käy harrastamassa tai ainakin lenkillä, yksin. Näin annat vaimollesikin tilaa olla yksin lasten kanssa sen muutaman hetken... Se voi avata silmiä.

Ilmaise kuitenkin että olet valmis jatkamaan liittoanne, tietyin edellytyksin, joihin myös rehellisyys ja avoimuus sekä toisen kunnioittaminen ehdottomasti kuuluu.

Miten sulla menee avioliitossas?
Tuo on kyllä pahin mahdollinen ohje, alkaa sotia nyt vaimon kanssa.
Herranjestas mitä tekstiä. "Hän on se joka on toiminut väärin"...menepä tuollaista selitämään puolisolle, takaan että porsliinit lentelee...vaimon mielestä todennäköisesti kaikki vika on miehessä.
Niin se aina menee, ja sitä aihetta ei kannata edes vetää esiin, että KUMPI TEKI VÄÄRIN.
Todella huonoa neuvottelutekniikkaa, aloittaa siitä mitä SINÄ teet väärin.

Itse asiassa minulla menee avioliitossani hienosti
Oma mieheni oli "tossukka", joka antoi kaiken anteeksi, kun joitakin vuosia sitten kuvittelin että rakkauteni on loppunut. Oli tylsää vain. Ja tapasin toisen. Uskon että, jos mieheni ei tuolloinolisi jämäkästi tehnyt minulle rajoja selväksi ja sitä ettei hän katsele elämänmenoani se olisi jatkunut avioeroon asti. En itse nähnyt tuolloin kuinka pahaa tein perheelleni. Onnaksi mieheni ei enää siedä mitä tahansa ja minä opin läksyni. Jouduin todella puntaroimaan olenko valmis luopumaan miehestäni, niin etten todellakaan enää saisi puhuttua iyseäni takaisin.
Ohjeeni annoin ihan puhtaasti omasta näkökulmastani ja kokemuksistani nähden.


Onko sinulla kokemusta tuollaisesta elämäntilanteesta, kun noin tuomitsit vastaukseni? Jos niin kerropa kuinka kävi ja millä keinoin? Tuliko ero?

 

[kissan viikset]

Kai tyhmäkin tajuaa, että vaimosi tunteet on toisessa miehessä. Ja sinun kosketuksesi ja puhetapasi aiheuttavat jonkinlaista ärtymystä hänessä. Ja miksi vaimosi ei kerro totuutta ja kiertää asioita kuin kissa kuumaa puuroa.

 

[puhekammo]

Koska itse olen ollut tuossa ex-mieheni "piinapenkissä" tiedän itse, että ei ole kovin helppoa vastata miehen syyttäviin ja itkuisiin kysymyksiin, kuten: "Missä nyt mennään? Mitä sä haluat tehdä nyt? Mikä mussa on vikana? Miten me tähän tilanteeseen jouduttiin? Ei nainen tiedä sitä itsekään. Jos hän tietäisi, hän olisi päätöksensä jo tehnyt. Sen vuoksi puolisoiden väliset keskustelut eivät aina paranna tilannetta, vaan pahentavat. Tässäkin tapauksessa mies haluaisi heti vastaukset, mutta vaimo ei osaa niitä antaa. Elämä ei ole mustavalkoista, jossa valitaan oikea ja väärä, vaan vaihtoehtoja on useita ja hyviä ja huonoja puolia on kaikissa vaihtoehdoissa. Toivon vain, että vaimosi käyttää harkintaa ennenkuin hän tekee päätöksensä puolesta tai vastaan.

 

[Luulisin]

"minä haluisin vaan tietää miten itse pitäisi käyttäytyä että saisin hänet paremmalle mielelle/pystyisin pelastamaan avioliittomme."

- Olemalla se rauhallinen ja luotettava isä lapsillenne. Ei kannata alkaa vetämään roolia eikä temppumaakariksi. Luotettavuudesta, riippumattomuudesta, toisen toiveiden arvailemiststa yms. olet saanut hyviä neuvoja.

Hormonimyrksy - se vaimollasi on - menee kyllä ohitse aikanaan, pitää vain toivoa, ettei mitään harkitsematonta ja vahingollista tapahdu sen aikana. Päätöksiä sen aikana ainakaan ei pidä mennä tekemään. Ei minusta ole hirveän kamalaa, jos hän ns. pettää fyysisesti. Se ei välttämättä ole lainkaan tässä se pahin asia.

Kunhan maltat odottaa rauhassa ja järjestätä näitä terapiatapaamisia sekä itsesi että avioliittonne takia sekä helpottamaan sinua ja teitä, kuin myös avaamaan vaimosi silmiä todellisuuteen. Ei kukaan ihminen ole ihana ja täydellinen muuta kuin tämän kehon myrskyn ajan!! Jos sen vaikutuksessa tehdään ratkaisevia muutoksia, pudotus todellisuuteen on korkea.

MUistutan vielä avioliittolupauksestanne: TAHDOTTE rakastaa. Se on ihan eri asia, kuin "haluaisitteko". Tahtominen tarkoittaa työtä myös vaikeina aikoina yhteisen elämän vuoksi. Teillä sen tahtomisen aika on nyt.

Jos hyvin käy, sinulla on vuoden-kahden kuluttua tasapainoinen ja hyvä perhe-elämä vaimonne kanssa. Se on täysin mahdollista. Ole siis jämäkkä ja turvallinen isä, huolehdi perheestä ja toimeentulosta, mutta älä ripustaudu ja nöyristele.

 

[Voi mikä"MIES"]

En oikeastaan tiedä miksi tänne tästä kirjoitan, ehkä toivon että joku nainen joka on kokenut saman kertoo tunteistaan ja miten toivoisi miehen käyttäytyvän.
lyhyt virsi kaunis: Vaimoni tapasi baari-illan päätteeksi toisen miehen. Häne kertoi minulle tästä avoimesti minulle pari päivää myöhemmin mutta sanoi että ei tiedä nimeä eikä ajo pitää yhteyttä. Nyt lomien jälkeen sain häent kiinni siitä että hän oli käynyt tämän miehen kanssa ulkona 3 kertaa. Hän lupasi olla pitäämättä häneen enään yhteyttä ja taistelevan meidän perheen puolesta johon kuuluu myös 2 lasta. Minä olen tukenut häntä koko ajan mutta hän ei päästä minua lähelleen. Hän sanoo että ei enään rakasta minua ja että hänellä ei ole minkäänlaisia tunteita ketään kohti enään. Olen yrittänyt puhua mutta hän ei oikein avaudu. kaikki mitä teen kuulema vaan ahdistaa häntä. Nyt ollaan tilanteessa että hän huutaa minulle jos edes kosketan häntä(hali, silitän..). jokin vaivaa häntä nyt niin paljon, onko se syyllisyys vai jokin muu, minä haluisin niin auttaa mutta kun en saa niin tulee vielä itsellekin huono olo. Hänellä on myös erittäin negatiivinen näky tulevaisuudesta parhaillaan mikä huolestuttaa minua erittäin paljon.

Kaikkien sinun kirjoitusten perusteella, olet pelkkä aisankannattaja etkä mikään mies. TAISTELET naisesta joka huoraa toisen miehen kanssa. Ja hänellä on vielä 2 pientä lasta!! Oletko todella tuollainen nössö vihtori, vai onko tämä provo? Jos minun puoliso kävisi ulkona toisen naisen kanssa ja valehtelisi vielä minulle, kyllä lähtisi se äijä ja lujaa. Ei ole ihme, että suomessa tapetaan lapsia ja hakataan viattomia,kun ns. miehet ovat pelkkiä runkkareita.Miten kehtaat edes kirjoittaa tuollaista paskaa.Etkö tosiaan häpeä itseäsi???

 

[Hän on huolissaan]

yhteisestä tulevaisuudestanne ja miettii sitä. Mahdollisesti hänen mielessään on myös ero. Hän ei välttämättä tunne henkistä yhteyttä sinuun. Jos hän kokee ettei lähestymisestä sinuun ole mitään hyötyä hän miettii asioita omassa päässään. Juuri tuosta yhteydenpuutteesta johtuu hänen ärtymyksensäkin. Jos et naisen mielestä pysty muuttumaan, voi olla, että hän ottaa jalat alleen.

 

[Kokemuksen syvällä rintaäänellä]

...sanoi että ei tiedä nimeä eikä ajo pitää yhteyttä. Nyt lomien jälkeen sain häent kiinni siitä että hän oli käynyt tämän miehen kanssa ulkona 3 kertaa. Hän lupasi olla pitäämättä häneen enään yhteyttä ja taistelevan meidän perheen puolesta johon kuuluu myös 2 lasta....Hän sanoo että ei enään rakasta minua ja että hänellä ei ole minkäänlaisia tunteita ketään kohti enään.

Tuossa se on sanottu. Koko lainaamassani tekstissä on kaikki muu valhetta, paitsi se kun vaimosi sanoo, ettei rakasta sinua enää.

a) Totta helvetissä vaimosi tietää miehen nimen ja taatusti puhelinnumeronkin (varmaan myös sähköpostiosoitteenkin)

b) Ei aikonut pitää mieheen enää yhteyttä ja piti kuitenkin. Hah! 3 kertaa ulkona muka täysin tuntemattoman miehen kanssa.

c) Sanoo taistelevansa perheenne puolesta. Ei tod. näytä siltä!

d) Sanoo, ettei hänellä ole minkäänlaisia tunteita enää KETÄÄN kohti. Tarkoittaa, että tunteita ei ole sinua kohtaan, mutta ei uskalla sanoa, että toista miestä kohtaan on.

 

[Jokin mättää]

nyt on tullut niin ristiriitaisija vastauksia että menee ihan sekaisin. Tuohon "kokemuksen syvällä raintaäänellä" haluisin kommentoida että tottakai tiedän että hän nyt nimen tietää ja että hänellä on numero ja sähköposti, miten muutenkaan olisi voinut tavata... Mitä taas tulee "jämäkästi" niin kun sain asiasta selville pyysin häntä poistumaan yhteisestä asunnosta ja ei tulla takaisin ennen kuin on päättänyt mitä haluaa tulevaisuudesta. Tämä päätös oli hänelle yllättävän helppo, hän haluaa yrittää. Jos haluis tulevaisuutta sen toisen kanssa niin olisi voinut lähteä, en olisi pysäyttänyt. Hän on myös jälkeenpäin tunnustanut että hänellä on jonkinlaisia tunteita sitä toista kohti. Yritän miettiä itseäni hänen asemaansa ja miten itse käyttäytyisin ja ehkä aika samalla tavalla, tämä ei kuitenkaan oikeuta siihen. No tänään mennään pariterapiaan, katsotaan suunta sieltä. Kiitos vielä kerran kaikille, mukava nähdä että on olemassa ihmisiä siellä joka vaivautuu kirjoittamaan omista kokemuksista ja sen mukaan auttaa muita!

 

[no]

On teillä toivoa.

Mutta kysymys kuuluu; miten paljon suostuu ymmärtämään ja ottamaan vastaan p..kaa.

Jos homma jatkuu ja anteeksipyyntöä aidolla katumuksella ei kuulu, niin heikkoa on.

Tsemppiä!