Alkuperäinen kirjoittaja Jokin mättää:
Näin ei varmaan saisi sanoa mutta ihanaa kuulla että en ole yksin. Älä ymmärä väärin neito kaunoinen, en toivo kellekään toiselle tälläistä tyhjää tilaa kun itsellä parhaillaan. Kuitenkin se jotenkin tuntuu hyvältä että ei ole ainoa. Teilläkin taisi olla terapiaa eilen, saako udella tuliko edistystä? Me oltiin molemmat erittäin avonnaisia ja terapistikin huomautti että harvinaisen avoimia ja rehellisiä tunteillemme pystymme olemaan. kertoi myös että usein tarvitaan jopa 2-3 vuotta asioiden selvittelyyn, arvio meillä puoli vuotta riittävän löytääksemme ratkaisun. Nyt vaan kysymys kuuluu, jaksaako tätä todellakin puoli vuotta?? Minä ajon antaa loppuvuoden aikaa vaimolle löytää tunteitensa ja syyt ahdinkoon, sen jälkeen annan itse periksi. En halua pilata tyttäreni synttärit enkä myös heidän joulua. Vaimo on tän viikon aikana ollut minulle rehellinen, ei huudeta toisillemme, nukumme samassa sängyssä mutta häntä ei saa kehua eikä koskea koska se kuulema ahdistaa. Itsellä taas kauhee läheisyyden kaipu jota ei voi mitenkään täyttää. Se kolmas osapuoli on ehkä se pienin ongelma parhaillaan meillä. Vaimo epäilee oikeastaan hänen menneisyytensä olevan se joka ahdistaa eikä oikeastaan minä ja aikoo tän takia keskustella ammattilaisen kanssa, se ei vaan minua auta juuri nyt..... mukavaa kuitenkin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia muiden kanssa samantyyppisistä tilanteista.....
Tervehdys!
Meillä piti alkaa se terapia eilen. Kävi kuitenkin niin, että kyseinen ihminen, jonka tunnemme, ei olekkaan erikoistunut juuri tähän asiaan ja suositteli, että hän saisi lähettää meidät sellaiselle psykologille, joka on tähän erikoistunut. Eli tänään pitäisi tulla tietoa, koska aika on. Toivottavasti pian. Lisäksi hän koki niin, että meille kummallekkin olisi parempi, jos terapeutti on ulkopuolinen että pystyy hallitsemaan tilannetta paremmin.
Meillä minä olen se joka ahdistun nyt kaikenlaisesta läheisyydestä. On se kyllä kumma, että petturia se kiinnostaa. Aivan mahotonta! Hänen mielestä seuranhaku on ollut vain huvia ja jännityksen hakua, eikä minussa kuulemma ole mitään vikaa??? Hän ei muka itse ymmärrä miksi ja että se on ollut aivan merkityksetontä. Minusta tuo kyllä kuulostaa aivan tunteettoman ihmisen puheelta. Rakastaa ja haluaa, että tämä selvitetään. Minä en kuitenkaan enään usko, että tämä mies ikinä rehellisyyteen pystyy ja vaikka pystyisikin, minulta on kadonnut se kaikki kaunis sydämestä, mitä koko ajan luulin olevan olemassa. Taitaa tästä neidosta nyt alkaa kuoritumaan, sellainen oikein itsenäinen kaunokainen. Ihan sellainen on olo.
Kun vihan puuska välillä iskee, niin pistän lenkkarit jalkaan ja lähden juoksemaan. Juoksentelen siellä täällä tunnin, sato tai paistoi. Siitä se sitten helpottaa taas ja saa ajtuksen taas kasaan hetkeksi. Pahinta on kun tietää jotakin ja paljon on vielä piilossa. Sellainen epätietoisuuden verho.Vain ainoastaan sen tiedän, mitä itse olen todellakin selvittänyt ja joutunut oikein todistamaankin. Silti kieltää joka stepillä ja sitten kun ei enään voi, tulee hiljaisuus. Toivotaan, että pian sinne terapeutille päästään.
Mies sen etsi käsiinsä, kun sanoin, etten voi näin enään jatkaa. Että nyt tuli todellinen stoppi ja aloin elämään vain ja ainostaan omaa elämääni kaiken turhan yrittäminen jälkeen. Hän ei vain kykene/halua puhua ja siinäkin sitten valehtelee ja kiemurtelee. Sanoin, että minun on nyt asetettava oma hyvin vointini tämän kaiken edelle, enkä enään jaksa. Hänen kannattaa hakea apua itselleen hänen itsensä tähden ja jos ei se meitä enään auta, auttaa se ainakin häntä, hänen loppuelämäänsä ajatellen. Hyvä isä hän on aina ollut ja puolisokin, ennen kuin nämä asiat alkoivat ilmaantumaan. Ihmisenä häntä voin edelleen kunnioittaa, mutten oikein miehenä enään.
Kyllä on surullista. Ehkä nämäkin asiat selviävät ajan kanssa, mistä on oikein kysymys. Toivotaan niin. Ongelma tietyllä tavalla on kuitenkin hänen pohjimmaltaan. Oli mitä oli, ihminen itse kuitenkin viimekädessä valitsee toiminnan ja kantaa siitä vastuun.
No nyt kun taas kirjoittelen, onkin taas sellainen vihainen olo, sekin kai kohta muuttuu joksikin muuksi.
