J
Janks
Vieras
Mitä tehdä kun omaan puolisoonsa ei luota 100%?
Meillä siis tilanne se, että mies petti minua 2 vuotta sitten. Jäi kiinni ja ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden. En ole vieläkään päättänyt kumpi oli pahempaa, se, että toinen oli pettänyt vai se, että kun jäi kiinni niin ei edes halunnut taistella ja vakuutella minulle että se oli erehdys tms. Eli viskasi vain meidän parisuhteen roskiin.
Toinen nainen ei sitten ollutkaan niin ihana tai sitten siitä ei vain tullut mitään joten päätimme palata takaisin yhteen ja mies oli aivan ihana ja avoin ja puhuttiin paljon. Saatiin paljon selvitettyä asioita jotka oli hiertänyt parisuhdetta ja meillä meni ja menee edelleen paremmin kuin ennen eroa.
Olen kuitenkin ollut paljon epävarmempi itsestäni eron jälkeen. Välillä tuntuu että eihän tässä mitään ja kaikki on hyvin, mutta välillä tulee hetkiä, että koen, etten riitä miehelleni. En ole tarpeeksi laiha, kaunis tai seksikäs. En ole mielenkiintoinen ja rajoitan hänen elämäänsä. En ymmärrä miksi minä nyt riitän, kun en silloinkaan riittänyt.
Noin kuukausi sitten sain tietää että tämä toinen nainen oli ottanut yhteyttä mieheeni. Meillä oli sopimus, että hän kertoo jos näin tapahtuu, mutta hän ei kertonut. En tiedä tarkasti viestittelyä, mutta nainen oli kysynyt kuulemma kuulumisia ja mies oli siihen vain vastannut. Syy, että mies ei kertonut oli se, että ei halunnut repiä vanhoja haavoja auki. Sovittiin taas, että jos nyt vielä kuuluu jotain hän kertoo, mutta tiedättekö että mä olen aika varma, että eipä se tule kertomaan.
Niinpä mä olen sitten vainoharhainen ja vielä enemmän mulle itselle korostuu mun oma riittämättömyyteni.
Toisaalta luotan mieheeni, en usko, että hän lähtisi esim. baarista vaan satunnaisia naisia naimaan, mutta jos tulee tilanne, että vaikka töissä tai harrastuksessa tms. tapaisi kiinnostavan naisen ja juttu alkaisi ystävyydellä.... noh, en tiedä, juttu voisi edetäkkin pidemmälle.
Pitkä tarina tuli nyt mutta kysymys oliskin että mitä tässä voisi tehdä? Pääosin kaikki on siis hyvin, ei ole riitoja me nauretaan yhdessä ja eletään perhe-elämää. Lapset on onnellisia ja arki sujuu. Mutta mun pää vaan tahtoo levitä välillä.
Meillä siis tilanne se, että mies petti minua 2 vuotta sitten. Jäi kiinni ja ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden. En ole vieläkään päättänyt kumpi oli pahempaa, se, että toinen oli pettänyt vai se, että kun jäi kiinni niin ei edes halunnut taistella ja vakuutella minulle että se oli erehdys tms. Eli viskasi vain meidän parisuhteen roskiin.
Toinen nainen ei sitten ollutkaan niin ihana tai sitten siitä ei vain tullut mitään joten päätimme palata takaisin yhteen ja mies oli aivan ihana ja avoin ja puhuttiin paljon. Saatiin paljon selvitettyä asioita jotka oli hiertänyt parisuhdetta ja meillä meni ja menee edelleen paremmin kuin ennen eroa.
Olen kuitenkin ollut paljon epävarmempi itsestäni eron jälkeen. Välillä tuntuu että eihän tässä mitään ja kaikki on hyvin, mutta välillä tulee hetkiä, että koen, etten riitä miehelleni. En ole tarpeeksi laiha, kaunis tai seksikäs. En ole mielenkiintoinen ja rajoitan hänen elämäänsä. En ymmärrä miksi minä nyt riitän, kun en silloinkaan riittänyt.
Noin kuukausi sitten sain tietää että tämä toinen nainen oli ottanut yhteyttä mieheeni. Meillä oli sopimus, että hän kertoo jos näin tapahtuu, mutta hän ei kertonut. En tiedä tarkasti viestittelyä, mutta nainen oli kysynyt kuulemma kuulumisia ja mies oli siihen vain vastannut. Syy, että mies ei kertonut oli se, että ei halunnut repiä vanhoja haavoja auki. Sovittiin taas, että jos nyt vielä kuuluu jotain hän kertoo, mutta tiedättekö että mä olen aika varma, että eipä se tule kertomaan.
Niinpä mä olen sitten vainoharhainen ja vielä enemmän mulle itselle korostuu mun oma riittämättömyyteni.
Toisaalta luotan mieheeni, en usko, että hän lähtisi esim. baarista vaan satunnaisia naisia naimaan, mutta jos tulee tilanne, että vaikka töissä tai harrastuksessa tms. tapaisi kiinnostavan naisen ja juttu alkaisi ystävyydellä.... noh, en tiedä, juttu voisi edetäkkin pidemmälle.
Pitkä tarina tuli nyt mutta kysymys oliskin että mitä tässä voisi tehdä? Pääosin kaikki on siis hyvin, ei ole riitoja me nauretaan yhdessä ja eletään perhe-elämää. Lapset on onnellisia ja arki sujuu. Mutta mun pää vaan tahtoo levitä välillä.
