No meillä ainakin mies on luopunut siitä osasta meiän taloudenkäyttöä, että yrittäis säästää ihan vapaaehtoisesti. Ja on meistä se parempituloinen. Yhteiset rahat kyllä, vaikka eri tileille menee, mutta pääosa laskuista maksetaan miehen tilistä. Ja mun tilille sitten säästetään enemmän, kun mulla nyt ei oo pakottavaa tarvetta tyhjätä tiliä. Toisaalta joudutaan säästämään aina alkuvuodeksi isoihin menoeriin mitkä tulee mun hoidoista, joten helpompaa että oottavat siellä mun tilillä. Luottoja täällä käytetään tasan sen verran että taitaa olla yks bensakortti millä ostetaan vaan jos on tiukka paikka ja ylimääräsiä isoja menoja kuukauden aikana (miehen kun pitää päästä töihin) ja toisaalta jos vaatteita tilataan, tulevat laskulla niin ei tarvitse odotella palautuksista rahoja takaisin, laskut maksetaan kerralla eikä osissa.
Ja kyllä luottotietonsa menettänyt voi korjata elämäntilanteensa. Ja muuttua, ehkä se rahankäyttö ei koskaan oo ihan täysin selkeää, mutta pystyy elämään niin ettei tule lisävelkoja ulosottoon. Meillä taitaa mies maksaa nyt viimeistä laskuaan, kaikki muut jo maksanut, mitä tuli yhden vaikeamman elämänvaiheensa aikana ja jotka jäi silloin rästiin. Ainakaan enempää ei pitäis yllätyksiä olla tulossa. Kun ei tuon vaikean elämänvaiheen jälkeen oo laskut ulosottoon asti päätyneet.
. Miehen passitin aikoinaan velkaneuvojalle, ja joulukuussa saatiin vihdoin viimeisetkin ulosotot maksettua. Eikä mies mikään holtiton rahankäyttäjä nykyään ole, on vaan aikoinaan hölmöillyt raha-asiansa, ja kun oli työtön ei saanut niitä maksettua. En mä ole nähnyt asiassa mitään ongelmaa, enkä koe että mies jotenkin hyväksikäyttäis mua, vaikka kaikki onkin mun nimissä (talo, asuntolaina, molemmat autot, kaikki liittymät yms), yhdessä kaikki kuitenkin maksetaan. Avioehtoakaan meillä ei ole.
