Miten kohdella miestä?

[Annaniina]

Hei,
Auttakaahan minua. Olen vähän yli 30, mies on lähempänä 40. Hän on ihana tapaus: huumorintajuinen, luotettava, samalla aallonpituudella jne. Olemme tosi onnellisia yhdessä ja asumme yhdessä - haluaisimme saada lapsenkin jos niin onnellisesti kävisi.

Miehellä on menossa aika vauhdikas periodi töissä: esimerkiksi tällä viikolla hän on ollut ulkomailla työmatkalla, eilen työillallisella, samoin tänään ja sunnuntai-iltana. Hän ei ole työnarkkari, mutta nyt vain on tällainen tilanne. Mies on itse kommunikoinut minulle, että tämän kuukauden loppuun asti työasiat vievät paljon ajatuksia ja että joskus yölläkin tulee niitä pohdittua.

Ymmärrän häntä hyvin, koska olen itsekin aika ajoin melkoisessa myllytyksessä työpaikallani. Silti minua kaivertaa (minkä sallin itselleni): tekstailemme päivän mittaan tai soittelemme, kun ehdimme, mutta nyt ei ole kuulunut mitään. No, eilen tuli illallisten jälkeen tekstari, jossa mies kertoi rakastavansa minua ja menevänsä vielä drinkeille sen jälkeen - kotiin hän tuli yhden aikaan yöllä. Yleensä siis ennen illallisia tapaa tulla jokin viesti. Aamulla mies oli tosi väsynyt eikä kauheasti juteltu tai halittu vaan lähdin töihin aika asiallisissa merkeissä (purin hammasta kun olisi tehnyt mieli lohkaista jotain iltariekkumisesta jatyöväsymyksestä, mutta olin hiljaa).

Tänäänkään ei ole kuulunut mitään koko päivänä eikä minunkaan oikein tee mieli ottaa yhteyttä. Ja siis taas on menoa miehellä - samoin kuin ensi viikon alussa uusi työmatka.

Ymmärrän, että mies stressaa ja on todella kiireinen. Silti minua ottaa päähän se, ettei olla kauheasti nähty ja juteltu. Alan kaivata sitä. Miten suhtaudun tähän rakentavasti, miten kannattaa toimia?

 

[Miehen]

Älä nyt ainakaan ala nalkuttamaan miehen työmenoista.
Mieti itse miltä tuntuisi jos painaisit töitä hulluna ja olisit niistä väsynyt ja sitten kumppani vielä alkaisi niistä naljailemaan.
Ja vaikka ne menot ovatkin illallisia, niin ei ne niin kivoja pitemmän päälle ole. Silloin kun niitä joutuu käymään velvollisuudesta ja kokoajan skarppaamaan että ei mokaa mitään.
Eikä se että mies hoitaa työnsä vähennä yhtään sitä kuinka paljon tykkää sinusta.
Itseasiassa jos jaksat ennemmin tukea ja kannustaa niin tykkää entistä enemmän.
Tiedän että se ei ole helppoa.
Kun enemmänkin vituttaa ne työt niin kannusta sitten siinä.
Mutta jos koetat nähdä aisan niin, että teidän yhteiseen hyvään se mies kuitenkin tähtää sillä työnteollaan. Mies kun usein ajattelee että hyvä taloudellinen tilanne olisi sitä yhteistä hyvää.
Niin ehkä on helpompi kestää ne menot.

Hei,
Auttakaahan minua. Olen vähän yli 30, mies on lähempänä 40. Hän on ihana tapaus: huumorintajuinen, luotettava, samalla aallonpituudella jne. Olemme tosi onnellisia yhdessä ja asumme yhdessä - haluaisimme saada lapsenkin jos niin onnellisesti kävisi.

Miehellä on menossa aika vauhdikas periodi töissä: esimerkiksi tällä viikolla hän on ollut ulkomailla työmatkalla, eilen työillallisella, samoin tänään ja sunnuntai-iltana. Hän ei ole työnarkkari, mutta nyt vain on tällainen tilanne. Mies on itse kommunikoinut minulle, että tämän kuukauden loppuun asti työasiat vievät paljon ajatuksia ja että joskus yölläkin tulee niitä pohdittua.

Ymmärrän häntä hyvin, koska olen itsekin aika ajoin melkoisessa myllytyksessä työpaikallani. Silti minua kaivertaa (minkä sallin itselleni): tekstailemme päivän mittaan tai soittelemme, kun ehdimme, mutta nyt ei ole kuulunut mitään. No, eilen tuli illallisten jälkeen tekstari, jossa mies kertoi rakastavansa minua ja menevänsä vielä drinkeille sen jälkeen - kotiin hän tuli yhden aikaan yöllä. Yleensä siis ennen illallisia tapaa tulla jokin viesti. Aamulla mies oli tosi väsynyt eikä kauheasti juteltu tai halittu vaan lähdin töihin aika asiallisissa merkeissä (purin hammasta kun olisi tehnyt mieli lohkaista jotain iltariekkumisesta jatyöväsymyksestä, mutta olin hiljaa).

Tänäänkään ei ole kuulunut mitään koko päivänä eikä minunkaan oikein tee mieli ottaa yhteyttä. Ja siis taas on menoa miehellä - samoin kuin ensi viikon alussa uusi työmatka.

Ymmärrän, että mies stressaa ja on todella kiireinen. Silti minua ottaa päähän se, ettei olla kauheasti nähty ja juteltu. Alan kaivata sitä. Miten suhtaudun tähän rakentavasti, miten kannattaa toimia?

 

[Sitä se on]

Ennen oli sellaisia vanhoja sanoja kuin ikävä, kaipaus ja huoli. Niitä käytettiin silloin, kun ei oltu langattomasti kaikkien kanssa kaiken aikaa. Mietipä sitä, millaista vaikkapa merimiesten muijilla oli ennen. Ukko tuli, jos tuli, kerran-pari vuodessa lapset laskemaan.