Mulla on niin kovia särkyjä että mä en kykene pitämään noista lapsista huolta.. Tai kyllä, perustarpeet pystyn tyydyttämään mutta kipukohtausten aikana en voi muuta kuin huutaa, keinua ja itkeä kipuani pois. Olen toivonut että nämä kivut hellittäisivät tai siirtyisivät vain yöllisiksi. Mutta ne eivät katoa.. Olen hyvinkin toimintakykyinen kun kohtausta ei ole, mutta en pysty ennustamaan näitä kohtauksia mitenkään. Tänään olen nyt klo 8.30-11.30 saanut kaksi kohtausta, toisen aivan saatanallisen ja toisen joka vain itketti, ensimmäisen kohdalla huojuin polvillani lattialla ja huusin.
Vaikka miten haluaisin hoitaa lapseni kotona, ja vaikka kuinka yrittäisin.. Niin tänä aamuna, kipua suurempi tuska oli tietää että lapset näkevät tuon kohtauksen, ja minä en voinut tehdä mitään... En voinut lohduttaa tai olla turvallinen aikuinen..
Mitä mun pitää tehdä että saisin lapsille nyt mahdollisimman nopeasti jonkun hoitopaikan päiviksi? Mä en pysty ajattelemaan tai järjestämään ajatuksiani nyt mihinkään suuntaan. Auttaisko joku mua järjestämään nyt asiat siihen järjestykseen missä mä ne hoidan?
Toivottavasti tää teksti ei nyt ollut hirveen sekava...
Vaikka miten haluaisin hoitaa lapseni kotona, ja vaikka kuinka yrittäisin.. Niin tänä aamuna, kipua suurempi tuska oli tietää että lapset näkevät tuon kohtauksen, ja minä en voinut tehdä mitään... En voinut lohduttaa tai olla turvallinen aikuinen..
Mitä mun pitää tehdä että saisin lapsille nyt mahdollisimman nopeasti jonkun hoitopaikan päiviksi? Mä en pysty ajattelemaan tai järjestämään ajatuksiani nyt mihinkään suuntaan. Auttaisko joku mua järjestämään nyt asiat siihen järjestykseen missä mä ne hoidan?
Toivottavasti tää teksti ei nyt ollut hirveen sekava...