R
Rystyläinen
Vieras
Eli mulla tosi mahtava mies, tekee töitä ja paljon ylitöitäkin meidän eteen, minun ja esikoisemme. Rakastan häntä todella paljon, arvostan hänen uhrautumistaan ylitöiden suhteen. Ymmärrän todellakin, ja arvostan todellakin. Tiedän että se on raskasta. Tässä pulma: minua ei häiritse siivota. Minua ei häiritse kokata. Minua ei häiritse ainokaisestamme huolehtiminen. Kyl mä hoidan, kun vanhempainvapaalla oon (vielä 2 viikkoo enneku töihin meen). Se, mikä minua häiritsee on, että ne samperin paskaset sukat pitää jättää sinne olkkarin lattialle. Että se aamun kahvikuppi löytää tiensä tiskipöydälle mutta ei sinne astianpesukoneeseen saakka. Että silloin, kun mies (HARVOIN) pyykkää, ne ovat hänen omia vaatteitaan, ei koskaan erehdy minun tai lapsemme pyykkejä mukaan. Olen sanonut, miljoona kertaa ja perille taitaa mennä tasan se "hei kulta, voisitko...". Loput menee kuuroille korville.
Olenko nalkuttaja ja kohtuuton jos pyydän että mies olisi edes himpun verran mukana ja veis ne sukat ja sen kahvikupin omille paikoillensa? Kun siis oikeesti, muuta en pyydä. Hirvittää miltä tää talo näyttää kun parin viikon päästä meen töihin, jos ei minkäänlaista jöötä tuu. HELP!
Olenko nalkuttaja ja kohtuuton jos pyydän että mies olisi edes himpun verran mukana ja veis ne sukat ja sen kahvikupin omille paikoillensa? Kun siis oikeesti, muuta en pyydä. Hirvittää miltä tää talo näyttää kun parin viikon päästä meen töihin, jos ei minkäänlaista jöötä tuu. HELP!