Miten musta on alkanu tuntua, että kummin tehtävä on vaan olla rahasampo.

[paha mieli]

Jotenkin on alkanu pistää korvaan ja pahasti, kun olen lupautunut kummiksi yhdelle lapselle, joka syntyy kohta puolin. Mutta nyt jo parin kuukauden ajan tämä äiti on mulle aina joka tilaisuuden tullen muistanut muistuttaa, että kummin tehtävä sitten on ostaa isoja lahjoja. ...tai että kummin lahjat on aina isompia kuin muiden ja vink vink perään.

Alkuun se ei haitannut, mutta tosiaan ....liika on liikaa. Jotenkin tuntuu, että koska musta tulee kummi, tämä äiti olettaa, että ostan joka käänteessä lapselle lahjoja ...enkä mitään pieniä, vaan aina pitää olla joku huomattava.

Olin toki ajatellutkin viedä lapselle lahjan, kun syntyy. Ja kastelahjan totta kai ostan myös enkä varmasti olisi muutenkaan jättänyt yhtään joulua tai synttäriä lahjatta (ollaan lisäksi sukulaisia, joten lahjan oisin ostanut vaikka en kummi oiskaan). Mutta nyt tällä hetkellä on kyllä tuosta lahjanostosta se alkuperäinen ilo täysin poissa, sillä jotenkin musta tuntuu, että mua nyt pakotetaan ostamaan vauvalle lahjoja.

...miten mä voisin hienovaraisesti vihjasta, että ostan kyllä lahjan, kun haluan ja että mun mielestä sen lahjan, minkä minä olen valinnut on riitettävä? Vai oonko väärässä? Mä en yksinkertaisesti halua alkaa ostaa kellekään lahjaa "velvollisuudesta". Jos annan lahjan, ostan aina jotain sellasta, joka mun mielestä sopii sille saajalle ja tilaisuuteen ja jonka minä tahdon sille saajalle antaa ja häntä näin ilostuttaa.

Eniten kai pelottaa se, että minkähänlaisia lahjoja multa sitten odotetaan... siis kun en missään suurissa rahoissa kylve. Oon usein tehnyt lahjoja itse ...toki ostankin ja silloin mulla summat liikkuu 20-50 euron tietämillä. En VOI ostaa tuon kalliimpaa. Ei ole rahaa.

Pitäskö vaan sanoa, että jos ei luota minun "kummintaitoihini", kantsii pyytää jotain ihan toista.

 

[neitonen]

Jotenkin on alkanu pistää korvaan ja pahasti, kun olen lupautunut kummiksi yhdelle lapselle, joka syntyy kohta puolin. Mutta nyt jo parin kuukauden ajan tämä äiti on mulle aina joka tilaisuuden tullen muistanut muistuttaa, että kummin tehtävä sitten on ostaa isoja lahjoja. ...tai että kummin lahjat on aina isompia kuin muiden ja vink vink perään.

Alkuun se ei haitannut, mutta tosiaan ....liika on liikaa. Jotenkin tuntuu, että koska musta tulee kummi, tämä äiti olettaa, että ostan joka käänteessä lapselle lahjoja ...enkä mitään pieniä, vaan aina pitää olla joku huomattava.

Olin toki ajatellutkin viedä lapselle lahjan, kun syntyy. Ja kastelahjan totta kai ostan myös enkä varmasti olisi muutenkaan jättänyt yhtään joulua tai synttäriä lahjatta (ollaan lisäksi sukulaisia, joten lahjan oisin ostanut vaikka en kummi oiskaan). Mutta nyt tällä hetkellä on kyllä tuosta lahjanostosta se alkuperäinen ilo täysin poissa, sillä jotenkin musta tuntuu, että mua nyt pakotetaan ostamaan vauvalle lahjoja.

...miten mä voisin hienovaraisesti vihjasta, että ostan kyllä lahjan, kun haluan ja että mun mielestä sen lahjan, minkä minä olen valinnut on riitettävä? Vai oonko väärässä? Mä en yksinkertaisesti halua alkaa ostaa kellekään lahjaa "velvollisuudesta". Jos annan lahjan, ostan aina jotain sellasta, joka mun mielestä sopii sille saajalle ja tilaisuuteen ja jonka minä tahdon sille saajalle antaa ja häntä näin ilostuttaa.

Eniten kai pelottaa se, että minkähänlaisia lahjoja multa sitten odotetaan... siis kun en missään suurissa rahoissa kylve. Oon usein tehnyt lahjoja itse ...toki ostankin ja silloin mulla summat liikkuu 20-50 euron tietämillä. En VOI ostaa tuon kalliimpaa. Ei ole rahaa.

Pitäskö vaan sanoa, että jos ei luota minun "kummintaitoihini", kantsii pyytää jotain ihan toista.

No ei todellakaan kummin tarvitse ostaa mitään erityisen kalliita lahjoja!!

 

[mina]

Missään ei ole sanottu, että kummin pitäisi ostaa lahjoja, vaan on tukena vanhemmille kasvatuksessa ja kristinuskon opetuksessa.

Törkeää vihjailla lahjoista ja törkeää esittää kummille lahjatoiveita ellei kummi kysy. Kummi saa ostaa lahjoja jos haluaa. Pakko ei ole. Hyvä kummi on muuten mukana lapsen elämässä.

 

[Juures Suikale]

No ei tarvii ostaa kalliita lahjoja (sitä paitti 20-50 euroo on paljon rahaa!) ja ite tehyt on parasta mitä mie tiijän.

Siis vinkkaileeko lapsen äiti leikillään, vaiko tosissaan? Ompas outoo meininkiä miun makkuuni, saattaisin vaikka aukasta leipäläpeni ja kyssyy, että kalliit lahjatko ne onkin kummin tehtävä? Kummius on ymmärtääksein ihan jottain muuta...

 

[Huuhkajatar]

Oiskohan syytä sanoa tulevalle äidille että hakee rahakkaaman kummin jos kerta vain kalliit lahjat lasketaan, lisäksi seurakunnalla on varmaan joku lehtinen kummin tehtävistä jonka vois lykätä hälle.

Minä taitaisin kieltäytyä kummiudesta tuossa tilanteessa.

 

[paha mieli]

Missään ei ole sanottu, että kummin pitäisi ostaa lahjoja, vaan on tukena vanhemmille kasvatuksessa ja kristinuskon opetuksessa.

Törkeää vihjailla lahjoista ja törkeää esittää kummille lahjatoiveita ellei kummi kysy. Kummi saa ostaa lahjoja jos haluaa. Pakko ei ole. Hyvä kummi on muuten mukana lapsen elämässä.

Mä en edes ihan täysin ymmärrä (?) mistä tämä pelko on lähtöisin? Siis en ole koskaan jättänyt ostamatta heidän perheeseensä muutenkaan mitään lahjaa, vaikka en ole kummi ollutkaan. Toki en joka vuosi ole aikuisille syntymäpäivälahjaa ostanut, mutta luulin, että se oli ihan ymmärrettävää, sillä mulla tosiaan ei ole aina ollut rahaa ja aikuiset on aikuisia. Siis en minäkään heiltä joka vuosi ole mitään synttärilahjaa saanut, eikä minusta tarvitsekaan, sillä ei aikuisia tarvitse lahjoa samaan tyyliin kuin lapsia (yritän sanoa, että aikuisille se lahjan saaminen synttärinä ei ole ihan sama kuin lapselle).

Ehkä olen sitten onnistunut pettämään heidän odotuksensa lahjoissani aikaisemmin, kun nyt tämmöinen pelko on tullut esiin. ...mutta tosiaan: myönnän, että en ole aikuisten lahjoihin aina niin panostanut, mutta KOSKAAN en ole jättänyt lasten lahjoja ostamatta ja mielestäni olen aina hyviä lahjoja lapsille antanut (vaatetta ja lelua, riippuu tilanteesta).

 

[Salama McQueen]

Uuh, kuulostaa hieman tutulta...Mulla hieman samanlaista, mutta ei ehkä ihan noin selkeesti. Mä ratkaisin asian niin, että sanoin, että meillä on 4 kummilasta ja jokainen saa tasapuolisesti. Synttäri- ja joululahja on 20-30 euron arvoinen, nimipäivänä pieni paketti, alle 10 euroa. Loppui kotkotukset.

 

[paha mieli]

No ei tarvii ostaa kalliita lahjoja (sitä paitti 20-50 euroo on paljon rahaa!) ja ite tehyt on parasta mitä mie tiijän.

Siis vinkkaileeko lapsen äiti leikillään, vaiko tosissaan? Ompas outoo meininkiä miun makkuuni, saattaisin vaikka aukasta leipäläpeni ja kyssyy, että kalliit lahjatko ne onkin kummin tehtävä? Kummius on ymmärtääksein ihan jottain muuta...

Alunperin luulin, että leikillään, mutta nyt ei siltä tosiaan enää tunnu. Siis esim. kun oltiin ostoksilla ja mentiin vauvojen leluhyllyille (siis sinne missä on esim. soittorasioita ja niitä helistimiä, mitkä on pehmolelun näköisiä, mutta voi ripusta vaunuun ...sattui aika kallis liikekin vielä olemaan) ja sitten vauvan vaatehyllyille, niin tämä äiti tokas, että tämä on hyvä paikka kummin tulla. Täällä on paljon kaikkea kivaa. Ja lisäs, että tähän, että kummin lahjathan on aina kalliimpia (ja siis tässä äänensävy ja ilme paljasti, että ei tosiaan mitään vitsiä ollu). Ja muutenkin kun käytiin vauvalle tarviketta katsomassa, niin aina joka tavaran kohdalla tuli, että kummihan voi ostaa tämän vauvalle ja kummilta sitten kuuluu saada sitä ja tota. ...itse aina kyllä valitsi ne halvimmat lakanat, mutta kuulemma kummi voi sitten ostaa ne kalliimmat. ...ja kun tätä ei siis sanottu mitenkään niin, että niistä ois voinu jotain valita, vaan niin, että jokaisesta niistä liikkeistä jotakin.

Ennen kaikkea mulla pistää korvaan toi kummin kuuluu ostaa sitä ja tätä. Eikö kummi saa valita ostamaansa lahjaa itse???

Musta tuntuu, että jos teen jotain vauvalle itse, se on semmoinen lahjan lisuke. Siis sain kaikesta puheesta sen käsityksen, että tottakai mun pitää sitten sen itse tehdyn lisäksi ostaa vauvalle vielä ainakin hopealusikka ja joku lelu.

 

[Rouva Räpylä]

Kaikkea sitä kuulee

 

[paha mieli]

Oiskohan syytä sanoa tulevalle äidille että hakee rahakkaaman kummin jos kerta vain kalliit lahjat lasketaan, lisäksi seurakunnalla on varmaan joku lehtinen kummin tehtävistä jonka vois lykätä hälle.

Minä taitaisin kieltäytyä kummiudesta tuossa tilanteessa.

No minulla alkaa oikeasti mitta olemaan sen verran täys tätä "vihjailua" (jota tulee jo joka kerta kun puhutaan), että taidan kohta oikeasti paukauttaa, että jos epäilyttää, ettei musta ole teidän mieleiseksi kummiksi, kannattanee kääntyä jonkun toisen puoleen. ...siis myöhästä ei missään nimessä ole jotain toista pyytää, kun lapsikin vasta syntyy kohta puolin.

 

[Huuhkajatar]

No ei tarvii ostaa kalliita lahjoja (sitä paitti 20-50 euroo on paljon rahaa!) ja ite tehyt on parasta mitä mie tiijän.

Siis vinkkaileeko lapsen äiti leikillään, vaiko tosissaan? Ompas outoo meininkiä miun makkuuni, saattaisin vaikka aukasta leipäläpeni ja kyssyy, että kalliit lahjatko ne onkin kummin tehtävä? Kummius on ymmärtääksein ihan jottain muuta...

Alunperin luulin, että leikillään, mutta nyt ei siltä tosiaan enää tunnu. Siis esim. kun oltiin ostoksilla ja mentiin vauvojen leluhyllyille (siis sinne missä on esim. soittorasioita ja niitä helistimiä, mitkä on pehmolelun näköisiä, mutta voi ripusta vaunuun ...sattui aika kallis liikekin vielä olemaan) ja sitten vauvan vaatehyllyille, niin tämä äiti tokas, että tämä on hyvä paikka kummin tulla. Täällä on paljon kaikkea kivaa. Ja lisäs, että tähän, että kummin lahjathan on aina kalliimpia (ja siis tässä äänensävy ja ilme paljasti, että ei tosiaan mitään vitsiä ollu). Ja muutenkin kun käytiin vauvalle tarviketta katsomassa, niin aina joka tavaran kohdalla tuli, että kummihan voi ostaa tämän vauvalle ja kummilta sitten kuuluu saada sitä ja tota. ...itse aina kyllä valitsi ne halvimmat lakanat, mutta kuulemma kummi voi sitten ostaa ne kalliimmat. ...ja kun tätä ei siis sanottu mitenkään niin, että niistä ois voinu jotain valita, vaan niin, että jokaisesta niistä liikkeistä jotakin.

Ennen kaikkea mulla pistää korvaan toi kummin kuuluu ostaa sitä ja tätä. Eikö kummi saa valita ostamaansa lahjaa itse???

Musta tuntuu, että jos teen jotain vauvalle itse, se on semmoinen lahjan lisuke. Siis sain kaikesta puheesta sen käsityksen, että tottakai mun pitää sitten sen itse tehdyn lisäksi ostaa vauvalle vielä ainakin hopealusikka ja joku lelu.

Peräänny ajoissa, muuten olet lirissä hyvin äkkiä! Tuolla logiikalla äiti vaatii sinulta lapselle mopon kun tämä täyttää 15, ja tottakai kummi maksaa ajokortin.....

 

[kummi myös]

Entäs jos ensi kerralla muistutat, mikä se kummin tehtävä virallisesti, oikeasti on? Se on lapsen kristillinen kasvatus sekä vanhempien tukeminen tässä(kin) kasvatustyössä. Ei lahjonen ostaminen.

Olen itse kummi kahdelle kouluikäiselle tytölle. Toinen on siskon tyttö. Sisko on myös kummi minun jo täysi-ikäiselle pojalleni mutta ei ole viitsinyt muistaa mitenkään.. rippijuhla oli pojalle tärkeä ja sisko-kummi soitti asioikseen pojalle, että kun ei välimatkan takia pääse juhliin, hän laittaa kortin ja lahjan tai rahaa postissa.
No, olisi hän juhliin päässyt kun asuu sillä tavalla että muut sukulaiset olisi voineet ottaa kyytiin ilman erillistä koukkaamista, mutta ei.
Ja se kortti + lahja/raha? Sitä ei ole vieläkään kuulunut, rippijuhlista on noin 4 vuotta.

Poika suuttui ja kun minä siskon tytölle kummin ominaisuudessa olin ostamassa jotain, poika loukkaantui, hermostui, suuttui lisää ! Joten jätin sitten ostamatta. Eipä ole kumpikaan, sisko ja tyttärensä, paketeja kaivanneet .

Nyt tuli siskolta valmistumislahja pojalle. Korvaa a hyvittää nyt tuon rippijuhla-mokansa.

Ottasin lapsen mielelläni luokseni kesäksi, sisko ei anna. Olen tarjoutunu viemään ja tuomaan, ei kelpaa. Ajattelin sitten että olkoot sekin. Ei hän tarvitse mitään meiltä.

Toinen kummilapsi täytti juuri 10 v.
Asuu toisella paikkakunnalla.
Olen tavannut hänet viimeksi noin 5 vuotta sitten kun lomamatkalla kävin heillä. Minun luona perhe piipahti samoihin aikoihin.

Olen saanut kummitytöstäni 3 valokuvaa: kaksi kuvaa päiväkoti-ikäisestä, yhden kuvan pari vuotta sitten.

Lahjapaketit laitan 2 x vuodessa: synttärinä ja jouluksi. Näin näiden 10 vuoden ajan.

Joulun aikaan laitoin paketin mukana kirjeen. Siinä oli pieni kirje tyyliin: hei mitä sinulle kuuluu, miten koulu menee jne pientä. Lisäksi mukana oli printattuja värikuvia minun perheestäni; lapsistani, sekä kuvia kun minä ja mies menimme naimisiin.

En ole saanut vastausta edes tähän. Odotin kyllä. En ole koskaan saanut kiitosta, en kirjettä, en viestiä että kelpaako, tykkäsikö, oliko vaatteen koko oikea tms. jne.

En odota viestiä lapselta, joka uskoo joulupukkiin, mutta odotin edes jotain yhdeydenottoa lapsen äidiltä, tai edes sitä pientä koulukuvaa joka syksy.

Joskus muutama vuosi sitten kyselin kummitytön äidiltä, mitä lapsi tarvitsee, mistä tykkää, mitä ei missään nimessä. En saanut vastausta sähköpostiini, joten lopetin kyselyt.

Nyt laitoin 10-v lahjaksi postissa pienen karkkipussin, 10 e rahaa ja onnittelu kortin. Aina aiemmin olen nähnyt vaivaa, että saa juhlapäivänään. Nyt meni myöhässä. Menkööt.
ja päätin, että tähän taisi nyt loppua minun kummin tehtävät.

Miksi minun pitäisi kahdesti vuodessa postittaa jotakin lapselle, jota en tunne, josta en tiedä mitään ja josta en saa edes valokuvaa "vastalahjaksi"? Miksi pitäisi, kun sieltäkään päin ei viitsitä edes sen vertaa että jonkinlaista yhteyttä pidettäisi minuunkin päin.

Tiedän, että he käyvät täällä päin suomea puuhamaissa ja kavereillaan, meillä asti eivät ennätä käydä. Kerran tuli viesti: olemme lähdössä nyt kotiin päin ajamaan, oletko kotona jos piipahdamme kahville.

No en ollut kotona. Olisin ollut jos olisi ilmoittanut aiemmin. Että kahvilla sentään kävisivät poislähtiessä... olisin minä voinut treffata heidät ihan missä huvipuiston kupeessa tai leirintäalueella tahansa, jos olisivat kertoneet että ovat täällä.

 

[paha mieli]

No ei tarvii ostaa kalliita lahjoja (sitä paitti 20-50 euroo on paljon rahaa!) ja ite tehyt on parasta mitä mie tiijän.

Siis vinkkaileeko lapsen äiti leikillään, vaiko tosissaan? Ompas outoo meininkiä miun makkuuni, saattaisin vaikka aukasta leipäläpeni ja kyssyy, että kalliit lahjatko ne onkin kummin tehtävä? Kummius on ymmärtääksein ihan jottain muuta...

Alunperin luulin, että leikillään, mutta nyt ei siltä tosiaan enää tunnu. Siis esim. kun oltiin ostoksilla ja mentiin vauvojen leluhyllyille (siis sinne missä on esim. soittorasioita ja niitä helistimiä, mitkä on pehmolelun näköisiä, mutta voi ripusta vaunuun ...sattui aika kallis liikekin vielä olemaan) ja sitten vauvan vaatehyllyille, niin tämä äiti tokas, että tämä on hyvä paikka kummin tulla. Täällä on paljon kaikkea kivaa. Ja lisäs, että tähän, että kummin lahjathan on aina kalliimpia (ja siis tässä äänensävy ja ilme paljasti, että ei tosiaan mitään vitsiä ollu). Ja muutenkin kun käytiin vauvalle tarviketta katsomassa, niin aina joka tavaran kohdalla tuli, että kummihan voi ostaa tämän vauvalle ja kummilta sitten kuuluu saada sitä ja tota. ...itse aina kyllä valitsi ne halvimmat lakanat, mutta kuulemma kummi voi sitten ostaa ne kalliimmat. ...ja kun tätä ei siis sanottu mitenkään niin, että niistä ois voinu jotain valita, vaan niin, että jokaisesta niistä liikkeistä jotakin.

Ennen kaikkea mulla pistää korvaan toi kummin kuuluu ostaa sitä ja tätä. Eikö kummi saa valita ostamaansa lahjaa itse???

Musta tuntuu, että jos teen jotain vauvalle itse, se on semmoinen lahjan lisuke. Siis sain kaikesta puheesta sen käsityksen, että tottakai mun pitää sitten sen itse tehdyn lisäksi ostaa vauvalle vielä ainakin hopealusikka ja joku lelu.

Peräänny ajoissa, muuten olet lirissä hyvin äkkiä! Tuolla logiikalla äiti vaatii sinulta lapselle mopon kun tämä täyttää 15, ja tottakai kummi maksaa ajokortin.....

No tuota... nämä itse ostivat kummilapselleen mopon, kun se pääsi ripille...

 

[juuei]

ohho. Minä toivoin että kummit antaisivat hopeisia kahvilusikoita, siis yhden/vuosi ja siis vähän nolotti keroa, kun hopeahan on nykyisin melko arvokasta. Melkein 20 kun kustantaa yksi aterin. Joulunakin ovat laittaneet jotain pientä, noin 10e arvosta ja tosiaan olen koittanut sanoa, että ei mitään kalliita, kun ei lapsi ymmärrä sen lahjan arvoa. Ja todenäköisesti vielä tykkää eniten jostain yksinkertaisesta, kuten saippuakuplista (3e).

 

[vieras]

Oiskohan syytä sanoa tulevalle äidille että hakee rahakkaaman kummin jos kerta vain kalliit lahjat lasketaan, lisäksi seurakunnalla on varmaan joku lehtinen kummin tehtävistä jonka vois lykätä hälle.

Minä taitaisin kieltäytyä kummiudesta tuossa tilanteessa.

No minulla alkaa oikeasti mitta olemaan sen verran täys tätä "vihjailua" (jota tulee jo joka kerta kun puhutaan), että taidan kohta oikeasti paukauttaa, että jos epäilyttää, ettei musta ole teidän mieleiseksi kummiksi, kannattanee kääntyä jonkun toisen puoleen. ...siis myöhästä ei missään nimessä ole jotain toista pyytää, kun lapsikin vasta syntyy kohta puolin.

Ehdottomasti sano ja sano niin että jos oottaa kummilta vain kalliita lahjoja - sä et oo oikee tehtävään vaan kannattaa pyyttää samoin ajattelevaa, rahakkaampaa ylipäätään.
Ja että jos ei riitä mitä katsot aiheelliseksi tai jopa jättää ostamatta lahjaa ja antaa aikaasi - niin kannattaa pyytää jotain toista.

 

[paha mieli]

Entäs jos ensi kerralla muistutat, mikä se kummin tehtävä virallisesti, oikeasti on? Se on lapsen kristillinen kasvatus sekä vanhempien tukeminen tässä(kin) kasvatustyössä. Ei lahjonen ostaminen.

Olen itse kummi kahdelle kouluikäiselle tytölle. Toinen on siskon tyttö. Sisko on myös kummi minun jo täysi-ikäiselle pojalleni mutta ei ole viitsinyt muistaa mitenkään.. rippijuhla oli pojalle tärkeä ja sisko-kummi soitti asioikseen pojalle, että kun ei välimatkan takia pääse juhliin, hän laittaa kortin ja lahjan tai rahaa postissa.
No, olisi hän juhliin päässyt kun asuu sillä tavalla että muut sukulaiset olisi voineet ottaa kyytiin ilman erillistä koukkaamista, mutta ei.
Ja se kortti + lahja/raha? Sitä ei ole vieläkään kuulunut, rippijuhlista on noin 4 vuotta.

Poika suuttui ja kun minä siskon tytölle kummin ominaisuudessa olin ostamassa jotain, poika loukkaantui, hermostui, suuttui lisää ! Joten jätin sitten ostamatta. Eipä ole kumpikaan, sisko ja tyttärensä, paketeja kaivanneet .

Nyt tuli siskolta valmistumislahja pojalle. Korvaa a hyvittää nyt tuon rippijuhla-mokansa.

Ottasin lapsen mielelläni luokseni kesäksi, sisko ei anna. Olen tarjoutunu viemään ja tuomaan, ei kelpaa. Ajattelin sitten että olkoot sekin. Ei hän tarvitse mitään meiltä.

Toinen kummilapsi täytti juuri 10 v.
Asuu toisella paikkakunnalla.
Olen tavannut hänet viimeksi noin 5 vuotta sitten kun lomamatkalla kävin heillä. Minun luona perhe piipahti samoihin aikoihin.

Olen saanut kummitytöstäni 3 valokuvaa: kaksi kuvaa päiväkoti-ikäisestä, yhden kuvan pari vuotta sitten.

Lahjapaketit laitan 2 x vuodessa: synttärinä ja jouluksi. Näin näiden 10 vuoden ajan.

Joulun aikaan laitoin paketin mukana kirjeen. Siinä oli pieni kirje tyyliin: hei mitä sinulle kuuluu, miten koulu menee jne pientä. Lisäksi mukana oli printattuja värikuvia minun perheestäni; lapsistani, sekä kuvia kun minä ja mies menimme naimisiin.

En ole saanut vastausta edes tähän. Odotin kyllä. En ole koskaan saanut kiitosta, en kirjettä, en viestiä että kelpaako, tykkäsikö, oliko vaatteen koko oikea tms. jne.

En odota viestiä lapselta, joka uskoo joulupukkiin, mutta odotin edes jotain yhdeydenottoa lapsen äidiltä, tai edes sitä pientä koulukuvaa joka syksy.

Joskus muutama vuosi sitten kyselin kummitytön äidiltä, mitä lapsi tarvitsee, mistä tykkää, mitä ei missään nimessä. En saanut vastausta sähköpostiini, joten lopetin kyselyt.

Nyt laitoin 10-v lahjaksi postissa pienen karkkipussin, 10 e rahaa ja onnittelu kortin. Aina aiemmin olen nähnyt vaivaa, että saa juhlapäivänään. Nyt meni myöhässä. Menkööt.
ja päätin, että tähän taisi nyt loppua minun kummin tehtävät.

Miksi minun pitäisi kahdesti vuodessa postittaa jotakin lapselle, jota en tunne, josta en tiedä mitään ja josta en saa edes valokuvaa "vastalahjaksi"? Miksi pitäisi, kun sieltäkään päin ei viitsitä edes sen vertaa että jonkinlaista yhteyttä pidettäisi minuunkin päin.

Tiedän, että he käyvät täällä päin suomea puuhamaissa ja kavereillaan, meillä asti eivät ennätä käydä. Kerran tuli viesti: olemme lähdössä nyt kotiin päin ajamaan, oletko kotona jos piipahdamme kahville.

No en ollut kotona. Olisin ollut jos olisi ilmoittanut aiemmin. Että kahvilla sentään kävisivät poislähtiessä... olisin minä voinut treffata heidät ihan missä huvipuiston kupeessa tai leirintäalueella tahansa, jos olisivat kertoneet että ovat täällä.

Ei kuulosta kivalta tämäkään

Uskon, että tulen kyllä tuon lapsen kanssa paljon olemaa tekemisissä, olen kummi tai en, sillä tosiaan ollaan kanssa sukua ja sen verran läheistä, että ollaan muutenkin näiden vanhempian kanssa paljon yhdessä.

En tiedä. Ehkä keksin keinon, millä voin sanoa suoraan jo tässä vaiheessa, että minä teen näin ja jos se ei käy, pyytäkää jotain muuta.

 

[Tatitar]

:/ :/ :/
Minun neuvoni on, että tuollaisesta kummiudesta on syytä kieltäytyä vielä, kun se on mahdollista. Kyse on aivan puhtaasta hyväksikäytöstä.

 

[vieras]

Eikai se lahja ole tärkein vaan se yhteydenpito+ huolenpito.
Mulle ei ole tärkeää lahjat lapsilleni kummeilta vaan se huomion osoittaminen on kiva juttu. Se monesti tuntuu pahalta kun ei huomata omaa kummilastaan, voisi mun mielestä vaikka joskus hakea ja hoitaa kummilasta jonkun tovin,antaa aikaa lapselle ja vanhemmille. Se on tärkeää

 

[vieeras]

Tee niinkuin itsestäsi tuntuu parhaimmalta. Ei se täti tomera siitä voi suuttua

 

[kummitus]

Mua taas ärsyttää se, että kummilapsen vanhemmat olettavat kummin olevan joku hoitaja-automaatti.
En ole vielä halunnut ottaa kummilasta (2-v) yöhoitoon, kun ei osaa puhua vielä kunnolla.
Itselläni ei ole lapsia, enkä koe osaavani hoitaa noin pientä hyvin.
Sitten saa kuulla vihjailua siitä, kuinka pitäisi harjoitella sitä omaa varten jne :/

 

[Sabira]

Ap:n tapauksessa äiti on ymmärtänyt kummin tehtävän väärin. Vielä voit peräytyä tuosta tehtävästä. Kuulostaa kyllä siltä, että itse ottaisin askeleen takavasemmalle.

 

[äitiliini -65]

Minä olen sattumoisin kuullut kummeja mietittäessä, että laita se- ja se kummiksi, niin saat kalliimpia lahjoja :headwall: :headwall: . Ei siis kyse meidän omien lasten kummivalinnoista vaan kaukaisella sukulaisella.

 

[paha mieli]

Ap:n tapauksessa äiti on ymmärtänyt kummin tehtävän väärin. Vielä voit peräytyä tuosta tehtävästä. Kuulostaa kyllä siltä, että itse ottaisin askeleen takavasemmalle.

Täytyy joku konsti keksiä, kuinka tämän sille sanon. En tahtoisi pahaa mieltä aiheuttaa kellekään, mutta toisaalta ehkä se paha mieli tulee sitten väistämättä myöhemmin, jos nyt annan ymmärtää, että "hyväksyn" nämä kummiuden ehdot ja sitten en niiden mukaan eläkään.

Aina ei voi voittaa.

Kiitoksia kaikille. ...mietin jo, oonko mä tässä nyt jotenkin väärässä luulossa.

 

[tutteri]

Täytyy sanoa, että kohdalleni on käynyt niinkin että on sanottu minua ajateltavan kummiksi ja kun olen jo odotusaikana ostanut kaikenlaista ja vielä sairaalaankin vei muhkeat syntymälahjat jne. ei minua sitten pyydettykään kummiksi. Kyse on kuitenkin veljestäni ja olin niin pettynyt heidän touhuunsa, että meinasin etten lupaudu enää kummiksi kenellekään, mutta kuitenkin sitten lupauduin toisen veljeni pojan kummiksi ja sain olla sylikummi. Nyt en halua enempää kummilapsia, yhteensä niitä on neljä, yksi tyttö ja kolme poikaa.

Kummin tehtävä ei todella ole olla rahasampo, senkun moni vanhempi ymmärtäisi.

 

[Janis]

Onpas tökeröä! Itse en ole kenenkään kummi, mutta oman lapseni kummit ovat kyllä aivan ihanat. Itse toivon kummeilta lähinnä osallistumista tytön elämään. Toki tähän kuuluu muistaminenkin merkkipäivinä, mutta lahjojen ei missään tapauksessa tarvitse olla arvokkaita (siis rahallisesti). Jos jollain kummeista olikin aikaa itse tehdä jotain tytölleni, niin pitäisin sitä kyllä mitä parhaana lahjana! Meillä kummit kyllä muistavat tyttöä muutenkin kuin merkkipäivinä, kun keksiät jotain kivaa tai huomaavat, että jotain ns puuttuu. Nyt tyttö on vielä niin pieni, ettei vielä oikein edes ymmärrä noita lahjoja, mutta täytyy sitten vähän rajoittaa kun tyttö on isompi, ettei tule ihan liika hemmoteltua...

Ota ihmeessä puheeksi tuo asia. Kannattaa varmistaa jo etukäteen, että olette samalla kartalla tuon asian kanssa.