P
paha mieli
Vieras
Jotenkin on alkanu pistää korvaan ja pahasti, kun olen lupautunut kummiksi yhdelle lapselle, joka syntyy kohta puolin. Mutta nyt jo parin kuukauden ajan tämä äiti on mulle aina joka tilaisuuden tullen muistanut muistuttaa, että kummin tehtävä sitten on ostaa isoja lahjoja. ...tai että kummin lahjat on aina isompia kuin muiden ja vink vink perään.
Alkuun se ei haitannut, mutta tosiaan ....liika on liikaa. Jotenkin tuntuu, että koska musta tulee kummi, tämä äiti olettaa, että ostan joka käänteessä lapselle lahjoja ...enkä mitään pieniä, vaan aina pitää olla joku huomattava.
Olin toki ajatellutkin viedä lapselle lahjan, kun syntyy. Ja kastelahjan totta kai ostan myös enkä varmasti olisi muutenkaan jättänyt yhtään joulua tai synttäriä lahjatta (ollaan lisäksi sukulaisia, joten lahjan oisin ostanut vaikka en kummi oiskaan). Mutta nyt tällä hetkellä on kyllä tuosta lahjanostosta se alkuperäinen ilo täysin poissa, sillä jotenkin musta tuntuu, että mua nyt pakotetaan ostamaan vauvalle lahjoja.
...miten mä voisin hienovaraisesti vihjasta, että ostan kyllä lahjan, kun haluan ja että mun mielestä sen lahjan, minkä minä olen valinnut on riitettävä? Vai oonko väärässä? Mä en yksinkertaisesti halua alkaa ostaa kellekään lahjaa "velvollisuudesta". Jos annan lahjan, ostan aina jotain sellasta, joka mun mielestä sopii sille saajalle ja tilaisuuteen ja jonka minä tahdon sille saajalle antaa ja häntä näin ilostuttaa.
Eniten kai pelottaa se, että minkähänlaisia lahjoja multa sitten odotetaan... siis kun en missään suurissa rahoissa kylve. Oon usein tehnyt lahjoja itse ...toki ostankin ja silloin mulla summat liikkuu 20-50 euron tietämillä. En VOI ostaa tuon kalliimpaa. Ei ole rahaa.
Pitäskö vaan sanoa, että jos ei luota minun "kummintaitoihini", kantsii pyytää jotain ihan toista.
Alkuun se ei haitannut, mutta tosiaan ....liika on liikaa. Jotenkin tuntuu, että koska musta tulee kummi, tämä äiti olettaa, että ostan joka käänteessä lapselle lahjoja ...enkä mitään pieniä, vaan aina pitää olla joku huomattava.
Olin toki ajatellutkin viedä lapselle lahjan, kun syntyy. Ja kastelahjan totta kai ostan myös enkä varmasti olisi muutenkaan jättänyt yhtään joulua tai synttäriä lahjatta (ollaan lisäksi sukulaisia, joten lahjan oisin ostanut vaikka en kummi oiskaan). Mutta nyt tällä hetkellä on kyllä tuosta lahjanostosta se alkuperäinen ilo täysin poissa, sillä jotenkin musta tuntuu, että mua nyt pakotetaan ostamaan vauvalle lahjoja.
...miten mä voisin hienovaraisesti vihjasta, että ostan kyllä lahjan, kun haluan ja että mun mielestä sen lahjan, minkä minä olen valinnut on riitettävä? Vai oonko väärässä? Mä en yksinkertaisesti halua alkaa ostaa kellekään lahjaa "velvollisuudesta". Jos annan lahjan, ostan aina jotain sellasta, joka mun mielestä sopii sille saajalle ja tilaisuuteen ja jonka minä tahdon sille saajalle antaa ja häntä näin ilostuttaa.
Eniten kai pelottaa se, että minkähänlaisia lahjoja multa sitten odotetaan... siis kun en missään suurissa rahoissa kylve. Oon usein tehnyt lahjoja itse ...toki ostankin ja silloin mulla summat liikkuu 20-50 euron tietämillä. En VOI ostaa tuon kalliimpaa. Ei ole rahaa.
Pitäskö vaan sanoa, että jos ei luota minun "kummintaitoihini", kantsii pyytää jotain ihan toista.