A
"aapee"
Vieras
Elikkäs mielenterveystaustaa löytyy ja käyn terapiassa. Siellä on kohtuullisen paljon puhuttu siitä, että en huolehdi itsestäni riittävästi. Esimerkiksi hygieniasta huolehtiminen kusee ja on kussut aina. Äiti komensi minut pienenä kerran viikossa suihkuun ja tosin usein siihen se lipsuu nykyäänkin aikuisena. Aina välillä tsemppaan ja käyn useammin, mutta tosi helposti palaan tuohon vuosien totuttuun tapaan ja useammin käyminen on aina ylimääräinen ponnistus. Myös hampaista huolehtiminen kusee. Pienenä minua ei ikinä opetettu pesemään hampaita säännöllisesti. Joskus saatettiin kysyä olenko pessyt, mutta ei huolehdittu että pesen. Olen aina kokenut hampaiden pesun myöskin ylimääräisenä epämiellyttävä ponnistuksena. En myöskään jaksa käyttää deodoranttia, vaihtaa alusvaatteita tai muitakaan vaatteita kuin suihkun yhteydessä. Nukun ilman lakanoita, koska en ole vain viitsinyt vaihtaa puhtaita ja likaiset ovat aikaa sitten tippuneet lattialle. Lattia on huoneessani täysin roskien ja tavaran peitossa. Asun äitini kanssa.
En myöskään jaksa laittaa ruokaa, koska en halua tiskata ruuanlaittoastioita. Syön aina samalta lautaselta, jonka koirat vain välillä nuolevat puhtaaksi, tai sitten syön valmisruokien astioista. Yleensäkin syön vain valmisruokia, ellei äiti sitten laita ruokaa meille molemmille. Muistan jo pienestä pitäen syöneeni aina mikroruokaa. Tosin sunnuntaisin laitettiin sitten oikeaakin ruokaa. Osaan kyllä kokata, en vain viitsi. Liikaa vaivaa.
Mitäs muuta? Noh laskujen maksaminen sentään tällä hetkellä sujuu ja muutkin paperiasiat olen saanut hoidettua, mutta välillä nämäkin asiat kusivat aivan täysin ja sain niiden hoitamiseen ulkopuolista apua kaupungilta. Olen välillä asunut omillanikin, mutta sitten mennyt aina niin heikkoon kuntoon, etten enää selvinnyt yksin.
Tällä hetkellä vietän melkein kaiken aikani koneella. Valvon yöt ja nukun päivät, ellei sitten joku pakollinen meno, kuten terapia pakota heräämään aikaisemmin. En edes vaihda yöpukua yöksi vaan nukun vain vähän vähemmissä vaatteissa ja sitten olen samoissa vaatteissa koko päivän, kunnes on minun vuoroni viedä koirat ulos illalla, jolloin vasta puen kunnon vaatteet päälle.
Minulla on myös todella heikko itsesuojeluvaisto. Välillä olen ollut itsetuhoinenkin, mutta en nyt muutamaan kuukauteen, vaikka välillä mieli tekeekin palata vanhaan jos on huono kausi. Selkeästi täytän masennuksen kriteerit, ja syön siihen lääkkeitä, mutta silloinkin kun oloni paranee, niin en yleensä siltikään osaa parantaa edellä mainitsemiani asioita, koska siitä on niin kauan kun viimeksi olisin niistä huolehtinut, jos siis ikinä.
Äidin kanssa on ihan hyvät välit nykyään. Hän varmasti huomaa nämä puutteet käytöksessäni, mutta ei yleensä sano niistä mitään. Kai hänkin on todennut, että parempi antaa olla kuin riidellä, koska riitelyksi se aikanaan aina meni.
Nykyään minulla on sellainen vihkonen, johon kirjaan itselleni pisteitä päivän saavutuksista. Esim. suihkussa käynti, hampaiden pesu, siivoaminen jne. antavat aina tietyn pistemäärän. Tämä systeemi toimi aluksi tosi hyvin ja motivoi minua tosi paljon, mutta enää ei sekään oikein tunnu toimivan. En enää välitä niin paljoa siitä kuinka paljon pisteitä saan tai edes jaksa joka päivä kirjata niitä ylös. En myöskään oikein koe ansaitsevani mitään palkintoja pisteiden saavuttamisesta, niin kuin aluksi koin. Silloin ostinkin aina jotain pientä kivaa, jos oli mennyt hyvin.
Nyt olen kuitenkin taas huonon kauden jälkeen päättänyt edes vähän tsempata edes joidenkin asioiden suhteen ja pyydän täältä neuvoja, vinkkejä, tsemppejä jne. Saa minua toki mollatakin, tiedän että tapani ovat muiden mielestä tosi ällöttäviä.
En kovinkaan paljon arvosta itseäni, minulla on huono itsetunto, olen herkkä ja pelkään ihmisten puhuvan minusta pahaa, vaikka näin ei olisikaan. Siksikin tämän kirjoittaminen ei ollut ihan helppoa. Olen yrittänyt miettiä, että jos minulla olisi lapsi ja kohtelisin sitä samoin kuin kohtelen itseäni, niin pitäisin sitä kaltoinkohteluna ja laiminlyöntinä ja tämäkin ajatus auttoi jossain vaiheessa tsemppaamaan. Kuitenkin nyt ajattelen enemmän, että noh mitä sitten, mitä se haittaa, vaikka kohtelisin itseäni huonosti. Olen kuitenkin pärjännyt tällä tyylillä tähänkin asti. Ei huolta, en ole hankkimassa koskaan lapsia.
Ajatuksia?
En myöskään jaksa laittaa ruokaa, koska en halua tiskata ruuanlaittoastioita. Syön aina samalta lautaselta, jonka koirat vain välillä nuolevat puhtaaksi, tai sitten syön valmisruokien astioista. Yleensäkin syön vain valmisruokia, ellei äiti sitten laita ruokaa meille molemmille. Muistan jo pienestä pitäen syöneeni aina mikroruokaa. Tosin sunnuntaisin laitettiin sitten oikeaakin ruokaa. Osaan kyllä kokata, en vain viitsi. Liikaa vaivaa.
Mitäs muuta? Noh laskujen maksaminen sentään tällä hetkellä sujuu ja muutkin paperiasiat olen saanut hoidettua, mutta välillä nämäkin asiat kusivat aivan täysin ja sain niiden hoitamiseen ulkopuolista apua kaupungilta. Olen välillä asunut omillanikin, mutta sitten mennyt aina niin heikkoon kuntoon, etten enää selvinnyt yksin.
Tällä hetkellä vietän melkein kaiken aikani koneella. Valvon yöt ja nukun päivät, ellei sitten joku pakollinen meno, kuten terapia pakota heräämään aikaisemmin. En edes vaihda yöpukua yöksi vaan nukun vain vähän vähemmissä vaatteissa ja sitten olen samoissa vaatteissa koko päivän, kunnes on minun vuoroni viedä koirat ulos illalla, jolloin vasta puen kunnon vaatteet päälle.
Minulla on myös todella heikko itsesuojeluvaisto. Välillä olen ollut itsetuhoinenkin, mutta en nyt muutamaan kuukauteen, vaikka välillä mieli tekeekin palata vanhaan jos on huono kausi. Selkeästi täytän masennuksen kriteerit, ja syön siihen lääkkeitä, mutta silloinkin kun oloni paranee, niin en yleensä siltikään osaa parantaa edellä mainitsemiani asioita, koska siitä on niin kauan kun viimeksi olisin niistä huolehtinut, jos siis ikinä.
Äidin kanssa on ihan hyvät välit nykyään. Hän varmasti huomaa nämä puutteet käytöksessäni, mutta ei yleensä sano niistä mitään. Kai hänkin on todennut, että parempi antaa olla kuin riidellä, koska riitelyksi se aikanaan aina meni.
Nykyään minulla on sellainen vihkonen, johon kirjaan itselleni pisteitä päivän saavutuksista. Esim. suihkussa käynti, hampaiden pesu, siivoaminen jne. antavat aina tietyn pistemäärän. Tämä systeemi toimi aluksi tosi hyvin ja motivoi minua tosi paljon, mutta enää ei sekään oikein tunnu toimivan. En enää välitä niin paljoa siitä kuinka paljon pisteitä saan tai edes jaksa joka päivä kirjata niitä ylös. En myöskään oikein koe ansaitsevani mitään palkintoja pisteiden saavuttamisesta, niin kuin aluksi koin. Silloin ostinkin aina jotain pientä kivaa, jos oli mennyt hyvin.
Nyt olen kuitenkin taas huonon kauden jälkeen päättänyt edes vähän tsempata edes joidenkin asioiden suhteen ja pyydän täältä neuvoja, vinkkejä, tsemppejä jne. Saa minua toki mollatakin, tiedän että tapani ovat muiden mielestä tosi ällöttäviä.
En kovinkaan paljon arvosta itseäni, minulla on huono itsetunto, olen herkkä ja pelkään ihmisten puhuvan minusta pahaa, vaikka näin ei olisikaan. Siksikin tämän kirjoittaminen ei ollut ihan helppoa. Olen yrittänyt miettiä, että jos minulla olisi lapsi ja kohtelisin sitä samoin kuin kohtelen itseäni, niin pitäisin sitä kaltoinkohteluna ja laiminlyöntinä ja tämäkin ajatus auttoi jossain vaiheessa tsemppaamaan. Kuitenkin nyt ajattelen enemmän, että noh mitä sitten, mitä se haittaa, vaikka kohtelisin itseäni huonosti. Olen kuitenkin pärjännyt tällä tyylillä tähänkin asti. Ei huolta, en ole hankkimassa koskaan lapsia.
Ajatuksia?
Ja se hyvä olo mikä siististä ympäristöstä ja olemuksesta tulee, motivoi myös jatkamaan niitä rutiineja.
. Tosin tällä hetkellä ei kauheasti kiinnostaisi sellainen muutenkaan. Ja lisäksi jäi nii paha maku kun ei otettu takaisin, että ei kiinnostaisi muitakaan vastaavia paikkoja koittaa. Tiedän kyllä, että niitä on.
