Miten pelastaa parisuhde?

[RakPak]

Olen niin pahasti jumissa, etten tiedä, miten selviytyisin. Toivon, että joku voisi auttaa minua, mutta jotta se olisi mahdollista, pitää minun selostaa aika pitkästi asioita, jotta lukija ymmärtää, mistä on kyse. Apu on todella tarpeen, joten jos joku vain voisi..

Olen ollut parisuhteessa melkein 2 vuotta ja siitä 1,5 vuotta olemme asuneet yhdessä. Suhteemme alkaessa minulla oli takana noin puolen vuoden sinkkuaika, jona aikana kuitenkin tapailin exääni (en osannut päästää irti) ja myös muita. Mutta mitään vakavempaa ei siis ollut. Olin saanut edellisestä suhteesta melkoisia henkisiä kolhuja, enkä uskaltanut edes kuvitella löytäväni ketään vierelleni.

Kun sitten kohtasin nykyisen avopuolisoni (annan hänelle tässä nimeksi vaikka Vili, niin on helpompi kirjoittaa), yritin saada asiat hoidettua siten, että olisin vain Vilin.. Myös Vili seurusteli tuohon aikaan, mutta päätti useamman vuoden seurustelusuhteen kuin seinään ja alkoi olla minun kanssani.

Minä taas en hoitanut asioita ihan yhtä mallikkaasti. Vielä muutama viikko Vilin ja minun tapailun alun jälkeen kävin konsertissa erään sinkkuaikaisen "hoidon" kanssa, sillä olimme varanneet liput jo kaksi kuukautta ennen kuin edes tiesin Vilistä. Tarkoitukseni oli tuona iltana kertoa, että homma olisi tässä. Ja Vilille olin sanonut tämän ihmisen olevan vain kaverini. Ja tkäytännössä näin olikin, sillä välillämme ei mitään suurta rakkautta tai edes intohimoa ollut. En kuitenkaan saanut asiaani sanottua, sillä puhuimme ihan niitä näitä ja asian esille ottaminen ei missään vaiheessa ollut luontevaa. Kirjoitin siis tälle pojalle kirjeen, jossa kerroin asiani. Hän soitti minulle ja asia oli sillä selvä.

Nooh, aikaa kului varmaan muutama viikko ja Vili alkoi tentata minua menneisyydestäni. "Kenen kanssa olet ollut? Kuinka monta kumppania? Oletko pettänyt?.." Kysymystulva oli lähes loputon. Vastailin jotakin, mutta jätin paljon kertomatta, sillä mielestäni menneisyydellä ei pitäisi olla niin suurta osaa tulevaisuuden rakentamisessa.

Vili ei kuitenkaan tyytynyt vastauksiini, vaan hän halusi tietää aivan kaiken. Uskoin kuitenkin itse, että hän lopettaisi suhteemme heti, jos saisi kuulla kaikki seikkailuni, sillä olin ehtinyt tehdä yhtä jos toista, ja vähemmän kehumisen arvoisiakin asioita. Aina silloin tällöin näihin asioihin kuitenkin palattiin, koska Vili oli miettinyt asioita mielessään ja tuli siihen tulokseen, etteivät asiat sovi sellaisenaan yhteen. Hän halusi lisää selvityksiä. Ja kerta toisensa jälkeen hän sai minut paljastamaan lisää kamalia asioita, joista kuitenkin kaikki oli tapahtunut jo ennen meidän suhteemme alkua.

Vili sanoi, että minä olen valehdellut hänelle ja että flirttailen edelleen toisten kanssa. Omasta mielestäni se ei ollut totta, sillä olin vain halunnut jättää kertomatta joitakin aiempiin suhteisiini liittyviä asioita, sillä niillä ei mielestäni ollut mitään tekemistä meidän kanssamme. Ja mitä flirttailuun tulee, olen aina ollut melko sosiaalinen ja iloinen ihminen, joten hymyilen kyllä, jos juttelen jonkun kanssa. Mutta jo hymyily on Vilin mielestä flirttailua.

Moneen kertaan olen luullut, että kaikki asiat on nyt käyty läpi ja että voisimme keskittyä yhteiseen tulevaisuuteen, mutta aina jotakin tulee esille. Aina minä onnistun jotekin pilaamaan kaiken..

Viimeisin iso riitä oli joulukuussa, kun olimme vanhan koulukaverini (pojan) synttäreitä juhlimassa. Onnistuin taas loukkaamaan Viliä (hänen mielestään). Ja kun hänen näkemänsä kuvio selveni minulle, en voinut aluksi uskoa sitä todeksi. Hän sanoi kaverini tuijottaneen rintojani hyvin pitkään, ja että minä olin varmasti huomannut sen. Myöhemmin illan aikana olin kuulemma selvästi esitellyt itseäni kaverilleni. Kaiken tämän kruunasi se poskisuukko, jonka annoin päivänsankarille, koska hän oli juuri kertonut, kuinka pettynyt oli, koska ei ollut saanut kutsua minun valmistujaisjuhliini.. Yritin kai lohduttaa. Mutta Vilin mielestä käytin seksuaalista viehätysvoimaani tehdäkseni toiselle miehelle paremman mielen, eli F L I R T T A I L I N !

En voinut uskoa korviani ja väitin kiven kovaa vastaan. En ollut mielestäni tehnyt mitään väärää, sillä enhän itse voi sille mitään, jos joku minua katselee sillä silmällä! En edes huomannut niin käyneen. Yritin selittää, etten todellakaan ollut flirttaillut kenenkään kanssa, mutta Vili oli eri mieltä. Ja hän sanoi, ettei voi enää olla kanssani, mikäli tällainen valehtelu ja omaan pussiin pelaaminen jatkuu..

Nyt Vili on työmatkalla ja minulla on iltaisin aikaa miettiä asioita. Miten voisin itseäni muuttaa. Ongelmani on, etten osaa tunnustaa, jos olen jotakin väärin tehnyt. (ainakin väärin Vilin mielestä) Alan jo itsekin uskoa, että vika on todellakin minussa. Että olen jotenkin paha ja kieroutunut ihminen. Mutta voiko se olla mahdollista? Olen todellakin yrittänyt olla Vilin luottamuksen arvoinen ja toimia niin, etten satuttaisi häntä. Samalla tunnun hautaavani itseni jonnekin syvälle, sillä en uskalla kohta minnekään mennä, saati sitten puhua kenenkään kanssa,ettei Vili tulisi mustasukkaiseksi.

Mitä minun pitäisi tehdä?

Pitäisi tässä 4 päivän aikana keksiä jotakin tunnustettavaa (jota Vili ei vielä ole kaivanut minusta ulos), mutta tuntuu, ettei mitään sellaista ole. Pelkään, että ellen keksi jotakin, suhteemme loppuu siihen paikkaan. Jos en kerran pysty muuttumaan, suhteemme ei voi jatkua.

Rakastan kuitenkin Viliä ja olen suunnitellut yhteistä tulevaisuutta. Tosin viime aikoina (ainakin puoli vuotta) olen saanut tehdä sitä ihan yksikseni, sillä Viliä ei tunnu kiinnostavan..

Voiko joku neuvoa tai auttaa?

 

[Heikkiherra]

Mieti jaksatko moista tenttaamista loppuelämäsi.
Varmaan ei lopu utelut entisetä elämästäsi ja tilille jopudut niistäkin tekemisistä ja aatoksiata mitä vilin työkeikkojen väliiä mielessäsi pyörii. Itse tuskin vili kertoo mitä on omilla reisuillaan tehnyt.
Tämä alku on vasta lämmittelyä, papin aamene jälkeen alkaa tosi helvetti. Mieti rauhassa mutta pahemmaksi menee mustasukkaisuus vuosien saatossa

 

[Jos se]

erotkaa.

 

[Sinisiipi.]

"Vili" Vilperi tekee siis reissutöitä? Petettynä ja pettäneenä voin sanoa että hyökkäys on paras puolustus ja jos omatunto ei ole ihan puhdas, niin sitten niitä mörköjä näkee omassa kumppanissaan. Jos asia ei ole niin, että tämä Vilperi pettää sinua reissuillaan, niin sitten hän on sairas.

Älä tunnusta tekemättömiä juttuja. Minä en tunnustaisi tehtyjäkään, jos ne kerran ovat menneisyyttä. Siitä ei seuraa mitään hyvää.

Anna Vilpertin jatkaa matkaansa yksin, jos hän ei sinuun voi luottaa. Luottamus on parisuhteen kulmakivi. Jos hän ei luota sinuun, ei hän luota tulevaisuudesakaan keneenkää. Ongelma on hänen, ei sinun.

 

[RakPak]

Petettynä ja pettäneenä voin sanoa että hyökkäys on paras puolustus ja jos omatunto ei ole ihan puhdas, niin sitten niitä mörköjä näkee omassa kumppanissaan. Jos asia ei ole niin, että tämä Vilperi pettää sinua reissuillaan, niin sitten hän on sairas.

En todellakaan usko Vilin olleen uskoton, sillä niin vankat periaatteet miehellä on. Ja itse asiassa minä aina hyökkään, kun minulta kysytään jotakin edellisiin suhteisiin tai sataan kertaan vatvottuihin asioihin liittyen. Suutun aina. Enkä ole varma, mistä se johtuu. Kai siitä, että loukkaannun, kun ei minuun luoteta.

Älä tunnusta tekemättömiä juttuja. Minä en tunnustaisi tehtyjäkään, jos ne kerran ovat menneisyyttä. Siitä ei seuraa mitään hyvää.

Niin minäkin olen ajatellut, mutta pelottaa vain, mitä tulee, jos en saa jotenkin näytettyä, että pystyn muuttumaan. Kun on helpompi piilotella juttuja kuin loukata toista turhaan. Vanhoilla asioilla, kun ei pitäisi olla merkitystä. Ja minusta on parempi olla kertomatta , mutta Vilin mielestä se on valehtelua.. Ja tottahan toisen saa valehtelesta kiinni jos niin haluaa; jankkaa vain kunnes toinen ei jaksa, ja tunnustaa..

Kiitos kuitenkin, että jaksoit lukea ja antaa ihan hyviä näkökantoja!

 

[RakPak]

erotkaa.

Kiitos, mutta tarkoituksena on kuitenkin pelastuu muuten täysin toimiva ja onnellinen parisuhde, eikä vain juosta häntä koipien välissä karkuun, kun on vaikeaa.

 

[mnb]

mies on tentannut sinulta kaiken siksi, että voi myöhemmin käyttää aseena niitä sinua vastaan, lytistää sinun itsetuntosi. Niin se vain mennee, vaikka sen kietoisi lahjapaperiin.
Minäkin kuvittelin aikoinani, että mies kyselee vain mielenkiinnosta, kenen kanssa ja miten...ja minulla ei edes ketään ollut ollu, kun olin niin nuori, mutta kavereita oli ja juttelin heidän kanssaan. No sitten aikojen päästä, jopa nämä juttelutkin sai ihmeellisiä sivumausteita, miehen päässä ja olin todellisissa vaikeuksissa, kun koetin selitellä vanhoja asioita, koska, miehen piti tehdä minusta syyllinen, omalle pettämiselleen, juomiselleen ja väkivallalle...Sillä tuolla "vankat periaatteet"-käsityksellä, he peittävät omat tekonsa..."eihän meidän VILI..."
Sinä voit jatkaa ja koettaa muokata itseäsi miehen valmistamaan muottiin, mutta muista aina, mitään et tee, etteikö sanomista tulisi. Kerroppa entisiä tai ole kertomatta, kerro totuus tai valehtele, tuon luontoiset miehet kääntää asiat aina toisinpäin, kuten heille on sillä hetkellä parempi.
Mutta toivotan onnea, jos aiot jatkaa, se on sinun oma asiasi.

 

[yksi keino]

Mies raukalla on niin huono itsetunto. Kehu, kehu ja kehu. Mutta älä kerro vanhoja juttuja, sano että et muista, koska ne olivat merkityksettömiä. Unohda vanhat nimetkin.. eihän niitä voi muistaa enää.

 

[Pahalta kuulosti]

Vilin tarina. Vilin kanssa eläminen tulee olemaan aina vain pahenevaa tuskaa, epäilyjä ja syytöksiä. Sairaalloinen mustasukkaisuus muhii ja kehittyy aina vain pahemmaksi.

Hälytyskellojen pitäisi soida sinun päässäsi ja lujaa, ap.

 

[hej]

Minulla on hieman samanlainen tilanne kuin sinulla. Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa n. 2,5 vuotta ja asuneet tästä yhdessä nyt vuoden. Olemme molemmat nuoria, mutta meillä on ollut sukupuolielämää ennen tätä parisuhdettakin.

Poikaystäväni S. on koko suhteemme ajan ollut enemmän tai vähemmän mustasukkaisesti kiinnostunut aiemmista suhteistani ja hoidoistani. Minua henkilökohtaisesti ei kiinnosta hänen historiansa ennen minua, tiedän hänen entiset tyttöystävänsä ja heidän nimensä, mutten ole udellut satunnaisista hoidoista sen enempää kuin korkeintaan lukumäärän joskus.
Minulla on myöskin puheidemme mukaan ollut enemmän satunnaisia suhteita ja sellaisiakin "villimpiäkin" yhden yön juttuja, joista ei olisi koskaan pitänyt kertoa S:lle. Kaikkea en olekaan kertonut, sillä ne jutut ovat olleet sellaisia, jotka ovat minusta aivan turhanpäiväisiä (yhdenyönsuhteita tms.) ja kerrottuna ainoastaan S.:a satuttavia.
Olen hänelle "tilivelvollinen" sellaisista asioista, jotka ovat tapahtuneet ennen kuin tapasin koko S.:aa.

Olen miettinyt syitä hänen ikävälle käytökselleen, kaiken pienenkin utelemiselle menneisyydestäni. Olemme myös yhdessä pohtineet ongelmaa, koska hän tiedostaa olevansa liian mustasukkainen.
Suhteeni hänen kanssaan alkoi enemmän tai vähemmän hapuilevasti, sillä tapailin toista miestä samaan aikaan. Tätä hän ei ole koskaan antanut anteeksi. Myöskin erehdyksessä kertomista yhden yön jutuistani hän muistuttelee ja aiheuttaa riidan aivan tyhjästä (vaikka ko. jutuista on vuosia!). Jälkeenpäin hän pyytelee anteeksi raivokohtauksiaan, mutta sanoo olevansa voimaton kontrolloimaan tunteitaan, mikäli minun historiani muistuu hänelle mieleen.

Kuvauksesi ystäväpojan synttäreistä oli kuin minun elämästäni. Usein yhteisen baari-illan jälkeen saa kuulla, kuinka "katselin merkitsevästi poikaa X" tai "miksi sinun oikealla puolellasi tanssi se poika Z" tai muuta sellaista. Ensin en osannut kuin nauraa S.:n kommenteille, mutta nykyään ne ärsyttävät.

En usko, että olet sen kieroutuneempi ja pahempi ihminen kuin minäkään (luonnollisesti en ajattele itseäni minään hirviönä), vaan Vililläsi on todennäköisesti huono itsetunto kuten minun S.:llani. Mustasukkaisuus kumpuaa kuitenkin aina tunteesta, ettei toinen välitä tarpeeksi. Koitan aina muistuttaa S.:a siitä, kuinka häntä rakastan ja välitän hänestä. Kehun häntä ja haluan viettää paljon aikaa hänen kanssaan.
Menneisyyteni on kuitenkin menneisyyteni, jollei poikaystäväni pysty siihen sopeutumaan, täytyy hänen lähteä. Sillä en voi menneisyyttäni poistaa, enkä sen vuoksi jaksa tuhlata paljon aikaa sen murehtimiseenkaan.

En oikein vastannut kysymykseen, mutta toivottavasti oli kiva tietää, ettet ole ainoa tällaisessa tilanteessa!

T: B.

 

[RakPak]

Olen miettinyt syitä hänen ikävälle käytökselleen, kaiken pienenkin utelemiselle menneisyydestäni. Olemme myös yhdessä pohtineet ongelmaa, koska hän tiedostaa olevansa liian mustasukkainen. -- Jälkeenpäin hän pyytelee anteeksi raivokohtauksiaan, mutta sanoo olevansa voimaton kontrolloimaan tunteitaan, mikäli minun historiani muistuu hänelle mieleen.

Ensin en osannut kuin nauraa S.:n kommenteille, mutta nykyään ne ärsyttävät.

Mustasukkaisuus kumpuaa kuitenkin aina tunteesta, ettei toinen välitä tarpeeksi. Koitan aina muistuttaa S.:a siitä, kuinka häntä rakastan ja välitän hänestä. Kehun häntä ja haluan viettää paljon aikaa hänen kanssaan.
Menneisyyteni on kuitenkin menneisyyteni, jollei poikaystäväni pysty siihen sopeutumaan, täytyy hänen lähteä. Sillä en voi menneisyyttäni poistaa, enkä sen vuoksi jaksa tuhlata paljon aikaa sen murehtimiseenkaan.

En oikein vastannut kysymykseen, mutta toivottavasti oli kiva tietää, ettet ole ainoa tällaisessa tilanteessa!

T: B.

Kiitos todella paljon kirjoituksestasi! Helpottaa todellakin tietää, etten ole ainoa ihminen tällaisessa tilanteessa.

Myös Vili saa toisinaan melkoisen kohtauksen menneisyyteeni liittyvistä asioista, sillä hän vain pyörittelee asioita päässään ja kun on riittävän solmussa, avautuu minulle. Hän sanoo myös olevansa täysin voimaton tuon tunnelatauksen edessä. Me olemme myös yhdessä pohtineet, mistä moinen mustasukkaisuus voisi johtua ja aiemmin Vilikin oli sit mieltä, että hänellä se ongelma on (ja varmaan onkin, sillä hän on koulukiusattu, vanhemmat eronneet hänen ollessaan aika nuori ja äiti vielä alkoholisti.. -selityksiä huonoon itsetuntoon kyllä löytyy)

Olen kyllä yrittänyt olla tukena kaikissa elämän alamäissä ja muissa hankalissa tilanteissa. Mielestäni kehun ja toisinaan melkein ylistän häntä, mutta toisinaan on minullakin huono päivä, joilloin suutun pienistäkin asioista.

Miten olet saanut S:n ymmärtämään, että menneisyytesi on sinun oma asiasi ja jollei hän sen kanssa voi elää, saa lähteä?

Kiitos vielä!

 

[RakPak]

Mies raukalla on niin huono itsetunto. Kehu, kehu ja kehu. Mutta älä kerro vanhoja juttuja, sano että et muista, koska ne olivat merkityksettömiä. Unohda vanhat nimetkin.. eihän niitä voi muistaa enää.

Kiitos vinkistä! Varmaankin pitäisi kehua vaan entistä enemmän.. Yritetään.

 

[Tehkää tämä selväksi]

Vili on oikeassa siinä, että sinuun ei voi täysin luottaa. Miksi sinuun ei voi luottaa, on että et arvosta totuutta arvona, vaan haluat mieluummin olla rauhassa. Mutta sinä voit oppia, ja näköjään opit koko ajan. Tiedät mikä on oikein ja väärin. Mutta kuitenkin sorrut hätäpäissäsi siihen, että kerrot sen mitä milloinkin näet tarpeelliseksi tai pakolliseksi, mutta et kuitenkaan ota ikinä todellista riskiä avautumalla toiselle.

Sinun täytyy oppia se, että toiselle pitää kertoa asiat silläkin uhalla, että toinen ei hyväksy kaikkea periaatteessa. Jos hänelle ei voi kertoa, niin ilmoita että on asioita joita et kerro, ja koska ei ole mahdollista olla suhteessa avoin, suhde voidaan harkita uudelleen.

Mikä nyt on sitten ymmärrettävä ongelma, on se että suhde kerkesi alkaa niin että kaikkesta ei oltu rehellisiä, joten tottakai on puolisolle hämmentävää sitten että asioita tulee esille tippa kerrallaan myöhemmin. Kun tällainen asia tulee esille, sinun täytyy ottaa vastuu siitä että on sellainen asia, ja sanoa poikaystävälle että sinun olisi pitänyt kertoa ja olet pahoillasi että loukkasit. Mutta ei se tarkoita sitä, että sinun pitäisi hävetä tai olla polvillasi niiden asioiden takia, joita olet tehnyt kun et ole paremminkaan tiennyt.

Mutta osa juonesta on myös siinä, että toinen ei saisi myöskään RANKAISTA toista siitä mitä hän on jo kertonut. Koska eihän sellaiselle uskalla mitään kertoa, joka suuttuu kuin vulkaano siitä, että toinen on mitä on.

Eli kerro poikaystävällesi, että haluaisit olla rehellinen, mutta että hänen reaktionsa ja puheensa ovat niin uhkaavia että ei tee mieli järkyttää.

toisaalta voi olla, että jos poikaystäväsi tietää ja tuntee itsessään, ettei hyväksy kaikkea mitä olet ja mitä olet tehnyt, niin ehkä hänen pitäisi mielluummin jättää sinut rauhaan, ja etsiä sellainen nainen jonka hän kykenee hyväksymään.

Koska ei ole sinuakaan kohtaan oikein, että et voi olla poikaystävälle rehellinen koska pelkäät hänen reaktioitaan.

Muuten, mitä tulee niihin voimakkaisiin periaatteisiin: luulen että ne eivät ole poikaystävälläsi sen kestävänpiä kuin muillakaan. koska ei hän kovin tyytyväiseltä ylväänä ylhäisyyteenänsä vaikuta, vaan hakee sitten toisten moraalista reikiä: ehkä jopa oikeuttaa omat temppunsa myöhemmin niillä.

Jos tutkit itseäsi ja entisiä motiivejasi näille asioille tai seikkailuille joista et ole ylpeä, voit varmasti kyllä antaa itsellesi armon, eikä sinun tarvitse koko ikääsi katua.
Kun kuitenkaan et ole mitään henkirikosta tehnyt varmaankaan, vain inhimillisiä virheitä joita kaikki tekevät.

Jos poikaystäväsi haluaa sen naisen, joka ei ole elänyt päivääkään hän haukkaa hatullisen paskaa, koska sellainen ihminen haluaa vielä kokea kaiken, liata itsensä elämässä, eikä ehkä ole edes valmis sitoutumaan.

 

[hej]

Miten olet saanut S:n ymmärtämään, että menneisyytesi on sinun oma asiasi ja jollei hän sen kanssa voi elää, saa lähteä?

Hei,

hienoa, ettei vastaukseni ollut aivan turhanpäiväinen!

Tähän jatkokysymykseen olen huono vastaamaan, sillä useimmiten käytän hieman epäreiluja keinoja juuri näiden riitojen lopettamiseksi. Olen aina todella ärsyyntynyt ja kyllästynyt minun historiaani pengottaessa sadatta kertaa ja kerrattaessa jälleen joitain tiettyjä (hänen mielestään) "epämiellyttäviä" tapauksia. En jaksa enää raivostua tästä jankuttamisesta, vaan minusta tulee tietyllä tavalla automaattisesti kylmän rauhallinen tätä koskevassa riitatilanteessa. Useimmiten en halua edes sanoa mitään kun hän pahimmillaan höyryää ja suostun puhumaan asioista vasta, kun hän esittää asiansa rauhallisemmin. S. inhoaa tapaani vetää sellainen "suojakuori" ylleni, sillä silloin hänen kiukutteluillaan ei ole oikein kosketuspintaa minuun.
Muista asioista kinastellessa en ole aivan näin tyyni, mutta jostain syystä nämä asiat saavat minulle tällaisen vastareaktion.

Epäreilu olen sinänsä, että vertaan hänen mustasukkaisuuttaan menneisyydestäni aina omaan mustasukkaisuuteeni hänen menneisyydestään (jota siis ei ole läheskään samassa mittakaavassa). Vertailutan hänellä reiluussuhdetta tuosta näkökulmasta, jotta hän ymmärtäisi. Tiedä sitten auttaako tämä?
Tottakai olen joskus riidan keskellä uhkannut lähtevänikin, jossei riitely lopu, mutta usein puhun siitä vasta kun hän on rauhoittunut. Hän ymmärtää, etten tosissanikaan kestä asioiden kertaamista enää, vaan että suhde on aivan oikeasti ohi, jollei tämä muutu.
Olen ollut huomaavinani edistystä näissä kiukutteluissa (ainakin aina puoli viikkoa vakavan keskustelun jälkeen), mutta olen itsekin tehnyt joitain pieniä myönnytyksiä. Vältän turhia baari-iltoja ystävieni kanssa (hän haluaa yleensä olla vahtimassa), enkä tapaa oma-aloitteisesti exääni, keneen minulla on hyvin kaverilliset välit.

Loppujen lopuksi uskon suhteen kasvuun ajan myötä. Ehkä S. huomaa, että rakastan häntä ja lopettaa vanhoihin palaamisen?
Tai ehkä en vain saa itseäni niskasta kiinni, vaan katselen suhdettamme ruusunpunaisin linsein. Tässä vaiheessa en vain tahtoisi luovuttaa, kun rakastan häntä niin paljon.

Tsemppiä sinulle!

 

[samalta välttynyt]

Ap saa joku päivä kunnolla selkäänsä tai menettää ehkä jopa henkensä Vilin mustasukkaisuuden takia. Juokse ja lujaa, tuo tuollainen ei ole parisuhde vaan henkistä väkivaltaa (joka muuttuu vielä fyysiseksi), eikä muutu koskaan ellei Vili mene terapiaan. Kukaan normaali ihminen ei ole mustasukkainen siitä, että "tyyppi X kadulla katsoi sinua pitkään" tai "sinulla oli suhde Y:n kanssa vuonna 1993, 8 vuotta ennen kuin me tapasimme". Ainoastaan mielisairas voi olla moisesta edes kiinnostunut.

 

[Petetty vaimo]

Tunnistan teissä "menneisyyden vangeissa" erittäin vahvasti pettävän mieheni, joka ei koskaan kestä että hänen menojansa kyseenalaistetaan, vaan käyttää vastahyökkäystä minua vastaan. Elämäni on helvettiä: en halua erota, mutta en pidä siitäkään että minun tunteitani painetaan villaisella.
Että olisin hiljaa, että ei koskaan tulisi puhe siitä ja siitä illasta, jolloin hänen puhelimensa oli suljettuna, tai jolloin hänen ylityönsä venyivät. En pidä tippaakaan oikeutettuna rähjätä toiselle, tai SULKEUTUA toiselta puolustaakseen omaa typerää häpeäänsä. Se on todella itsekästä, ja vaikka itse asia jota salaatte ei ole paha, niin siitä tulee vuoren kokoinen kun ette kohtaa sitä.. Tiedän miltä tuntuu elää ihmisen kanssa joka käyttää noita keinoja PARISUHTEESSA hiljentääkseen toisen, jotta voi itse ketkuilla ja pettää, tai pitää omat typerät vinkeensä.

Jos ette voi olla miehellenne rehellinen, niin vaihtakaa miestä. Näinkin voi olla, että jotkut eivät kestä rehellisyyttä. Jos mies on mustasukkainen mielestänne aiheetta, niin vaihtakaa miestä.
Toista ei voi muuttaa, mutta jos ei voi hyväksyä tai pitää turvautua tuollaiseen alhaiseen ja kuluttavaan manipulointiin, on parempi vaihtaa miestä. Molemmille parempi.

 

[Ikävä ihminen]

Minullakin oli joskus tuollainen "tenttaaja".
Kerroin hänelle että minulla on menneisyys ja siihen on kuulunut muita kumppaneita.
Pitkiä suhteita, ja lyhyitä suhteita, jopa yhden yön juttuja. Ne ovat osa minua ja menneisyyttäni, jos hän ei niitä kestä ja hyväksy on parempi etsiä joku neitsykäinen. Kukaan ei pysty menneitä tekemisiään pyyhkimään pois, vaikka jostain syystä haluaisikin. Ja jos menneet tekemiseni aiheuttavat mustasukkaisuutta, pitääkö niitä sitten kaivella? Jos haluat olla kanssani, tämä on se mitä olen, ota tai jätä.
(Suhde sittemmin loppui omasta halustani, hänellä itsellään oli niitä luurankoja kaapit ja kaapit taukset täynnä <<< hyökkäys paras puolustus-ilmiö???)
Myöskin tuo syyttelemiseni siitä jos joku tuijotti tai puhui kanssani, tuttua.
Sekin kyllä loppui, kun uhkasin meneväni sanomaan "tuijottelijalle":
"Voisitko olla tuijottelematta, se häiritsee miestäni, ja hän on sitä mieltä että rakennamme tässä suhdetta".
En tiedä huomasiko oman naurettavuutensa vai jäikö nämä huomauttelut siksi väliin, että hän tiesi etten uhkaile vaan seuraavalla kerralla toteutan sanomiseni.

Mikä hulluinta, tällaisten "tenttaajien" kohdalla, he haluavat räväkän ja ulospäin suuntautuneen kumppanin. Mutteivät sitten kuitenkaan tahdo kestää sitä, koska se räväkkyys ei synny kotona yksin nyhjöttämällä.

 

[omituista]

Mielestäni ap:n suhde on aivan sairas ja päättyy jossain vaiheessa ikävällä tavalla. Tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole normaalia ja sillä on tapana pahentua iän myötä. Miten joku jaksaa pilata elämänsä kestämällä tuollaista pa*kaa??

 

[liiut]

elämästäni yli 20v tuollaisen miehen kanssa, joten mnb on hyvin oikeassa. Eikä nämä miehet kehumalla parane, pahenevat vain ja kun ikä lisii, niin ongelmat lisii sitä mukaa.

 

[mennue]

Mustasukkaisuus on vaikea sairaus, josta on hankalaa päästä eroon. Jos se häiritsee liikaa elämää, kannattaa miehen hakeutua hoitoon psykiatrille ja terapian avulla opetella käsittelemään tunteitaan. Mustasukkaisuus pilaa kummankin elämän.

Et ole ollut ihan rehellinen, mutta jos haluatte jatkaa, niin miehen pitää hyväksyä se, että teillä kummallakin on ollut elämää ennen toisianne. Aloittakaa puhtaalta pöydältä nyt. Päättäkää vaikka puhua esim. ensi viikonloppu kokonaan vanhoista jutuista ja sen jälkeen nollaatte tilanteen, jonka jälkeen ei turhaan aleta ronkkimaan vanhoja juttuja. Miehesi pitäisi katsoa suhteessanne eteenpäin eikä taaksepäin!!!

Sairaalloinen mustasukkaisuus tukehduttaa sinut hengiltä (jopa ihan fyysisesti) ja se kuolettaa oman elämäsi kokonaan sekä syö itsetunnon.

 

[RakPak]

Iso kiitos kaikille, jotka olette vaivautuneet lukemaan ja antamaan oman mielipiteenne! Asia näyttää jo nyt hieman valoisammalta, vaikka se vielä ratkaisematta onkin. Teidän ansiostanne olen kuitenkin saanut solmuja avattua jo jonkin verran.

Erityinen kiitos "Tehkää tämä selväksi" ja "hej"! Teidän kirjoituksistanne on ollut minulle kaikkein eniten hyötyä tässä mieltä raastavassa pohdiskelussa. Iso kiitos myös mm. "mnb", "Petetty vaimo" ja "Ikävä ihminen". Teidän tekstinne ovat avanneet uusia näkökulmia asiaan.

 

[Kysytään teiltä]

Olen mies ja elän naisen kanssa jolla "tosi aktiivinen" menneisyys. Olemme seurustelleet vuoden ja tänä aikana on ilmennyt jatkuvia yhteydenottoja ex-hoidoilta. Olemme keskustelleet ja olen vaatinut, että hän tekee selväksi seurustelusuhteensa ja katkaisee yhteydet aikaisempiin. Joulun alla tuli taas uusi tapaus, työpaikalta kaksimielinen yhteydenotto. Asia josta ei koskaan aikaisemmin ollut puhe. Taas hän onnettomana avautui ja kertoi tarinan vakuuttaen että kaikki ohi. Hän myös lähetti viestin henkilölle jossa totesi sen sopimattomaksi ja kertoi seurustelustaan.

Kysymys onkin tässä suhteen edetessä, että pystyykö nainen jolla historian kirja pullollaan tapauksia, vakiintuessaan uskollisuuteen ? Mikä ajaa kertasuhteisiin taikka kokeiluihin ? Mikä muuttuu jos sama henkilö yhtäkkiä pystyy olemaan yksiavioinen avioliiton kaikkien karien keskellä ?

 

[RakPak]

Kysymys onkin tässä suhteen edetessä, että pystyykö nainen jolla historian kirja pullollaan tapauksia, vakiintuessaan uskollisuuteen ? Mikä ajaa kertasuhteisiin taikka kokeiluihin ? Mikä muuttuu jos sama henkilö yhtäkkiä pystyy olemaan yksiavioinen avioliiton kaikkien karien keskellä ?

Ymmärrän hyvin, mitä ajat takaa. Ainakaan itse en ole varta vasten koskaan yhdenyön juttuja etsinyt, sillä olen aina ollut enemmän seurustelevaa tyyppiä. Mutta toisinaan vastakkaiselta sukupuolelta ei saakaan muuta kuin yhden yön seikkailun. Ainakaan siis omassa tilanteessani kysymys ei ole siitä, ettenkö olisi valmis sitoutumaan ja olemaan yksiavioinen. Toisten puolesta en toki voi sanoa mitään.

Myös minä olen tehnyt exilleni selväksi, että seurustelen ja yritän tehdä sen selväksi myös muille vastakkaisen sukupuolen edustajille. En missään nimessä halua kenenkään ajattelevan, että haluaisin jotakin muuta kuin oman mieheni. Mutta kuitenkin minua epäillään tällaisten viestien antamisesta, vaikka itse koitan toimia parhaalla mahdollisella tavalla siten, kuin seurusteleva ihminen toimii.

Ainakin omalle Vililleni huomautin, että jos hänestä näyttää siltä, että esim. baarissa joku minua katsoo sillä silmällä, niin hän voi tehdä asialle jotain. Ei tarvitse sanoa mitään, eikä alkaa riiheemään, mutta voi vain ottaa minut kainaloon tai ottaa kädestä kiinni tai antaa suukon. Ihan mikä tahansa kehon viesti riittää, kunhan näyttää, että tämä on minun tyttöystäväni. Se kertoo myös minulle, että hän välittää. Vilin mielestä ikävissä tilanteissa on hän tähän asti jättänyt ratkaisut minulle, vaikken ole edes nähnyt tilannetta samoin kuin hän. Siksi on mielestäni väärin, että hän minua moittii siitä, että joku toinen mies voi olla kiinnostunut minusta.

Pääasia kuitenkin on, että minä en ole kiinnostunut muista!

 

[Ei addikti]

Kyllä ihminen pystyy sitoutumaan tarvittaessa ja ja niin halutessaan. Aina on olemassa kuitenkin joukko ihmisiä, joille jää "vaihde päälle". Normaali ihminen osaa lopettaa ja sopeutua tilanteeseen, on tilanne sitten juhliminen, lomailu, suhde tai mikä vaan.

 

[Ei neitsyydestä tietoakaan]

"Kysytään teiltä" -nimimerkille: Se, että on ollut sinkkuaikana aktiivinen seksihistoria, ei todellakaan tarkoita sitä, että henkilö ei kykene sinkkuuteen. Minulle ainakin pitkän parisuhteen päätyttyä oli toisaalta helpottavaakin keskittyä ongelmaisen parisuhteen jälkeen vain pitämään hauskaa, deittailemaan, treffailemaan kevyesti ja harrastamaan irtosuhteita. Ne olivat sellaisia, joissa en taatusti luvannut yhdellekään miehelle yhtään mitään.

Kuitenkin näistä suhteista jäi ikäviä kokemuksia sikäli, että miehet ottivat yhteyttä ja suorastaan anelivat ja ruikuttivat uutta tapaamista ja uudestaan seksiä. Kun itsekin aloitin parisuhteen, oli tosi ikävää, että jotkut miehet kuvittelivat, että kun aikansa vonkaa, niin minä sitten säälistä antaisin periksi. Lopulta oli pakko vaihtaa kännykkänumero. Onneksi ei kukaan sentään tullut oven taakse kolkuttelemaan.

Nyt rakastuneena uudessa parisuhteessa on ihan helppoa olla uskollinen. Huomaan, että miehelle on ollut lievä järkytys, kun olen kertonut totuuden partnereitteni määrästä ja olen kertonut myös totuuden, millaista seksiä olen kokeillut. Hänen on ollut vaikea tajuta, että vaikka olen kokeillut jotakin erikoisempaa, niin se ei tarkoita, että hänenkin pitäisi (vastentahtoisesti) tehdä jotain samanlaista.

Itselleni uskollisuus on itsestäänselvää, mutta se ei tunnu olevan sitä suinkaan kaikille.