Miten pelastaa parisuhde?

[lips]

"Kysytään teiltä" -nimimerkille: Se, että on ollut sinkkuaikana aktiivinen seksihistoria, ei todellakaan tarkoita sitä, että henkilö ei kykene sinkkuuteen.

Freudilainen lipsahdus?

 

[Tärkeintä parisuhteessa on]

Että kulli seisoo ja pillu kostuu.

 

[Kysytään teiltä]

Kiitokset tosi fiksuista kommenteista (kahta viimeistä lukuunottamatta). Mukava kuulla, että on toivoa eikä tapaus ainutlaatuinen.

 

[hej]

Kysytään teiltä:
Ei sinkkuaikojen villiys tarkoita sitä, että olisi kykenemätön vakaaseen, uskolliseen parisuhteeseen. Olen sinkkuna "kerännyt elämänkokemusta" paljon enemmän kuin avomieheni (ja tästäkin syystä on hän, ehkä hieman oikeutetustikin, mustasukkainen). Nyt, rakastuneena häneen, en haikaile tuon epätasaisen bile-elämän pariin. Korkeintaan pelottaisi ajatus alati vaihtuvista partnereista.

Minä olen tavallaan suhtautunut sinkkuelämään kuitenkin eri tavalla kuin alkuperäinen kirjoittaja, sillä kuvittelin hyvin pitkään, etten todellakaan halua vakiintua. Sinä aikana minulla oli muutama lyhyt seurustelusuhdekin toki, mutta ne kaatuivat omia aikojaan. Tarkoitan, että rakastuneena ainakin minun kohdallani kaikki muuttui. En todellakaan voisi pettää rakastani, menneisyydestäni riippumatta.

Mitä noihin miesten yhteydenottoihin tulee, niin on kyllä käynyt, että jotkin entiset hoitoni ovat soitelleet vielä, vaikka tietävät minun seurustelustani. Olen tehnyt heille selväksi, että seurustelen, enkä halua mitään satunnaissuhteita. Useimmat ymmärtävät tällä sanomisella.
Luulen, että sinulla on melko samanlainen tilanne. Mikäli menneisyyttä on paljon, mahtuu sinne myös enemmän näitä säälittäviä tapauksia, jotka soittelevat seksin toivossa/tulevat baarissa iskemään tai muuta vaikka seurustelettekin.
Kyllä se menee kovakalloisemmankin tajuntaan ajan kanssa, pidä tytöstäsi kiinni.
Niin kuin joku sanoikin, että pusu tyttöystävälle tällaisen ahdistelijan nähden voi hyvinkin auttaa!

 

[väsynyt syytöksiin]

Kuulostaa ikävän tutulta tuo tarinasi ja syytökset. Itse elän myös parisuhteessa (olemme olleet yhdessä kohta 2 vuotta), johon aion vihdoinkin laittaa pisteen. Mieheni oli aluksi todella ihana ja huomaavainen. On sitä edelleenkin, kunnes paikalle saapuu hänen toinen pimeä puolensa. Kaikki alkoi noin vuosi sitten pienillä vihjailuilla. Kun olimme lähdössä "viihteelle" hän sanoi minulle usein, että "jos alat sitten jotain omiasi touhuamaan, niin mä lähden himaan ja touhuu sitten mitä touhuut". Kuulin välillä myös kuinka olin flirttaillut toisille miehille ravintolassa. Voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että se on ollut vale. Meillä oli yleensä aina hauskaa ja suukottelin häntä jatkuvasti, mutta silti hän alkoi aina jossain vaiheessa syyttämään minua.

Kuulin myös hetki sitten, että hän oli ystäväni miehelle sanonut kerran, että "pidä näppisi erossa mun muijasta tai sulle käy huonosti". He eivät olleet koskaan ennen edes tavanneet toisiaan. Sain uuden vakituisen työpaikan jokin aika sitten ja hän ei pystynyt olemaan edes iloinen puolestani. Totesi, että siitä tulee varmasti ongelmia suhteeseen. Kun kerta on uudet työkaverit ja uudet menot ja tapahtumat.

Nykyään kuulen syytöksiä lähes joka toinen viikko siitä, kuinka auon hänelle päätäni tai ilkeilen. Käyn kuulemma lukemassa tekstareita vessassa tai ravintolassa olessamme käyn wc-reisulla tapaamassa vieraita miehiä. Olen ollut hänelle ystävällinen ja yrittänyt jaksaa kuunnella noita syytöksiä vuoden verran ja aina olen anteeksi antanut. Ikinä en ole aihetta mustasukkaisuuteen antanut. Päin vastoin näytän jatkuvasti teoin ja sanoin kuinka paljon häntä rakastan. Ja tekstareita en ole koskaan missään veskissä lukenut. Tilanne on mennyt nyt siihen, että sain hänet kiinni kännykkäni lukemisesta. Siellä ei ole mitään mitä salaisin ja mitä en olisi hänen saanut katsoa. Mutta hän teki päättelyn, että kaikki miehet joiden nimet löytyvät "osoitekirjasta" ovat mun hoitoja. Luettelosta ei kyllä löydy, kuin sukulaisten tai läheisimpien ystävien miesten numerot. Meidän piti muuttaa yhteen tulevana kesänä, mutta se unelma on kyllä haudattu syytöksien myötä. Pahinta ja tuskallisinta tässä on se, että minulla on kaksi pientä lasta, jotka ovat ottaneet hänet hyvin vastaan ja hänellä taas 3 lasta joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa. Ikävää, että unelma "yhteisestä" perheestä hautautuu noiden tekojen myötä.

Olen tällä viikolla päättänyt, että teen lopun tälle ja en alistu enää kuuntelemaan noita syytöksiä. En ole häntä koskaan pettänyt ja olen myös häneen luottanut. Kuitenkin tässä alkaa pieni epäilyksen varjo tulemaan siitä, että onko hän ollut minulle aina uskollinen.

 

[erilaisia...]

Jos poikaystäväsi haluaa sen naisen, joka ei ole elänyt päivääkään hän haukkaa hatullisen paskaa, koska sellainen ihminen haluaa vielä kokea kaiken, liata itsensä elämässä, eikä ehkä ole edes valmis sitoutumaan.

Ei ole välttämättä totta. Minä olin neitsyt kun mieheni tapasin (25-vuotiaana) eikä koskaan ollut tarvetta yhdenyönsuhteisiin tai ihmesäätöihin ja kokeiluihin. Olen tosin elänyt muulla tavalla kuin rypemällä ihmissuhdeviidakossa, matkustellut, viettänyt aikaa ystävien kanssa jne. Eikä minulla ole vieläkään mitään tarvetta saada lisää kokemuksia, olen kohta kolmikymppinen ja täysin valmis sitoutumaan (ja olenkin sitoutunut).

Minulla on tosin oudosti käänteinen tilanne siinä mielessä että mieheni toisinaan pelkää että tulen pettämään häntä ihan vain kokeilunhalusta. Hän on itse suht kokenut ja noiden kokemusten jälkeen vasta ollut valmis sitoutumaan. Joudun sitten hänelle vakuuttelemaan että mitään hätää ei ole, ihmiset kun on erilaisia eikä kaikkien tarvitse hankkia niitä huonoja kokemuksia ja hävettäviä asioita ennen kuin ovat valmiita olemaan vakavassa suhteessa.

 

[tuulenvire]

AP, viestissäsi on kammottavan paljon samoja piirteitä, joita minun suhteessani on myös. Tahtoisin kertoa oman tarinani teille.

Olemme seurustelleet 2 vuotta, mutta emme asu saman katon alla vielä. Ensimmäinen vuosi oli mieletön! Olemme molemmat kolmekymppisiä.

Olimme molemmat olleet pitikissä parisuhteissa aikaisemmin ja minä olin ollut yksin 2 vuotta kun taas mies vuoden verran. Itselleni oli tuon kahden vuoden aikana ehtinyt tapahtua yhtä sun toista suhderintamalla. Yhden yön hoitoja, vakituisia hoitoja ja muutenkin todella levotonta elämää. Kävi myös niin, että oli ulkomailla työmatkalla vehtaillut miespuolisen (ulkomaalaisen) seminaarivieraan kanssa noin puoli vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Olimme seukkailleet nykyiseni kanssa noin 4kk, kun lähdin taas työmatkalle ulkomaille ja kuinka ollakaan tämän sama mies oli paikalla jälleen. Tein hänelle selväksi (omasta mielestäni), että seurustelen vakavasti ja hän voisi unohtaa flirtit sun muut. Itse hän on naimisissa. Tästä huolimatta jouduin pyytämään ko. miestä lopettamaan flirtin illallisen aikana. Juttelin kuitenkin hänen kanssaan siinä missä muidenkin seminaarivieraiden koko viikonlopun ajan.

Kotiin palattuani vaikenin asiasta eli mieheni ei tiennyt koko kuviosta yhtikäs mitään.
Yllättäen seurusteltuamme vuoden ajan mieheni sai kiertoteitse tietää tästä ulkomailla tapahtuneesta virityksestä kiertoteitse. Hän raivostui suunnattomasti ja selitin hänelle tilanteen rauhallisesti ja rehellisesti muutaman kerran. Pahinta oli, että tuon tilanteen jälkeen olin viikon kuluttua jälleen lähdössä Eurooppaan työmatkalle ja vannotin, että tämä ko. mies ei tule olemaan paikalla, sillä hän oli vaihtanut työpaikkaa.

Järkytykseni oli suuri, kun perille päästyäni totesin ko. miehen olevan kuitenkin paikalla. Vaihdoimme muutaman sanan ja ihmettelin hänen kysellessään tarkkaan seurustelukuviostani ja siitä olinko saman miehen kanssa silloin, kun varsinainen vehtailu tapahtui. Totesin, että en. Palattuani kotimaahan oma mieheni kyseli, oliko tämä jannu paikalla vai ei. Valehtelin, että ei. Ja siitä se sitten kaikki lähti. Sain tietää, että oma mieheni oli ottanut yhteyttä tähän ns. kollegaani ulkomailla ja tingannut, mitä välillämme on tapahtunut. Useiden sähköpostien jälkeen ja edellisen ulkomaan keikan jälkeen tämä kollegani oli vielä lähettänyt viimeisen meilin, jossa hän kertoi tavanneensa minut Euroopassa ja minun olleen hyvin rakastuneen oloinen omaan kultaani jne.

Tästä kuviosta alkoi vuoden pituinen helvetti, jonka seurauksena mieheni käyttää nykyisin mielialalääkkeitä ja käy psykologin juttusilla. Minun menneisyyteni on ruodittu jokaista piirua myöten ja sitä tehtiin päivittäin puolen vuoden ajan. Asioita, jotka eivät todellakaan ole merkityksekkäitä (esim. kuinka monta kertaa olen pannut jotain miestä x useiden vuosien takaa) olen joutunut selvittämään. Kaikki tarkat ajankohdat on selvitetty ja joka jumalan kerta ihmetellään, kuinka joku on voinut elää sellaista elämää ilman mitään moraalia. Hupaisinta on, että myös hänellä itsellään on ollut yhden yön juttuja ja hän on jopa pettänyt exäänsä.

Isoin virheeni oli, että en heti kertonut ulkomaan työmatkoilla tapahtuneista jutuista ja tyhmänä valehtelin vuosi sitten edellä mainitsemastani asiasta. Olen joutunut selvittämään tämän ulkomaanelävän kanssa kohtaamisiani minuuttiaikataulun ja jokaisen sanan tarkkuudella. Aina ajankohdat ja sanomiset eivät ole täsmänneet ja siitä on saatu uusi soppa aikaiseksi ja epärehellinen ilmapiiri. Olen yrittänyt sanoa, että tapahtumista on niin kauan, ettei muisti aina riitä.

Olen käynyt todella pohjalla itseni kanssa tänä aikana. Olen oppinut olemaan rehellinen, silti minua epäillään. Olen oppinut katsomaan maailmaa mieheni periaatelasien läpi. Minua ei ole koskaan piinattu tässä hetkessä tapahtuvista asioista esim. ”jonkun toisen miehen tuijotuksesta”. Kaikki paha liittyy menneisyyteni ja siihen, millainen olen ollut ennen häntä ja miten epärehellinen olin tämän ulkomaajutun suhteen. Edelleen saan silloin tällöin kuulla tästä, mutta nykyisin tilanteessa on joku tolkku ja hymyä riittää taas.

Mieheni on äärimmäisen älykäs, jonka takia tuntuu vaikealta käsittää tätä koko episodia, mikä on ajanut hänet tuohon mielentilaan. Meillä on todella paljon hyvää ja rakkautta, muuten ei tätä olisi voinut jatkaakaan. Tiedän, että tässä on vain puolikas tarina auki kirjoitettuna, mutta jostain syystä teki mieleni avautua luettuani ap:n viestin. Kukaan meidän ystävistämme ei tiedä tästä tilanteesta mitään. Olen miettinyt, että saatoimmeko vuodessa hitsaantua niin lujasti toisiimme, että olemme jaksaneet tämän läpi. Eroaminen ei olisi ollut ns. hankalaa, sillä asumme erillämme.
Tiedän, että useimmat lukijat ajattelevat minun olevan täysin säälittävä ollessani tässä suhteessa, ehkä olenkin.

 

[hämmästyttää kummastuttaa]

erotkaa.

Kiitos, mutta tarkoituksena on kuitenkin pelastuu muuten täysin toimiva ja onnellinen parisuhde, eikä vain juosta häntä koipien välissä karkuun, kun on vaikeaa.

MIkä tässä on toimivaa ja onnellista? Et kertonut vielä mitään positiivista suhteestanne.