Miten pitäisi toimia, kun opettajat eivät kunnioita oppilaan uskonnollista vakaumusta?

[Mie]

Jokainen opettaja tietää, että kyllä me pystytään järjestämään oppilaalle muuta tekemistä tai sijoittamaan toiseen luokkaan, jos on pakko, mutta sydäntäsärkevää on seurata, miten lapsi siitä kärsii. Yläkoulussa tämä vielä kärjistyy: tälläkin hetkellä minulla on yksi lestadiolainen oppilas, joka on alkanut eristyä muusta luokasta, koska tuntee itsensä niin erilaiseksi. Ei häntä asiasta kiusata, mutta hänen kohdallaan tehtävät järjestelyt ovat niin silmäänpistäviä, että hän itse niitä häpeää. Suurin ongelma on televisio, jota käytän esim. oppilaiden omia videotöitä tehtäessä. En mitenkään voi kieltää niitä muulta luokalta tämän yhden takia.

Kerran minulla oli Jehova-tyttö, joka oli aivan tavattoman hyvä organisoimaan juhlia. Valitettavasti hän ei saanut niihin itse osallistua.

 

[Hmm]

Minkä ikäinen lapsi kyseessä. Kyllä kouluikäinen uskonnollisessa kodissa kasvatettu lapsi yleensä tietää, millaisiin juttuihin on hyväksyntä. Haluaako lapsi itse mennä niihin mukaan, eikä tuo esille kantaansa. Eihän vanhemmat voi koulumaailmaa kotoa käsin kontrolloida. Opettakaa lapselle hyväksymänne /ei hyväksytyt jutut älkääkä syyttäkö opettajia.

Selvennämpä hieman tätä kirjoitustani, kun tuli noita kommentteja. Puhun tässä kokemuksesta, sillä kasvoin itse uskovaisessa kodissa ja tasan tarkkaan jo kouluun mennessä kyllä tiesin, että mitkä jutut oli minulle sallittuja ja mitkä eivät. Ei niiden hahmottaminen tuottanut mitään vaikeutta ! Joskus menin juttuihin mukaan ja jälkeenpäin kadutti. Vanhempani tavallaan antoivat minulle oikeuden tähän, eikä minua manipuloitu vanhempieni taholta. Olen siitä kiitollinen, sillä minusta nämä asiat kuuluu silti viimekädessä lapsen päättää itse. Ei ketään, lastakaan, uskovaiseksi pakoteta ! Siihen aikaan ei opettajat juurikaan puuttuneet näihin , vaikka tasan tarkkaan pienellä paikkakunnalla tiesivät vanhempien kannan ja vakaumuksen.Minusta olisi tuntunut tosi ahdistavalta, jos vielä opettajakin olisi tullut minulle sanomaan, etten saa osallistua siihen ja siihen.

 

[Rae]

Tuon toisen pään tähän keskusteluun.
Vanhemmat jotka kieltävät tämän kaiken ja lapsi haluaa.
Kun pääsi discoon poika oli haltioissaaan musiikista ja tanssi onnessaan.

Vanhemmat kiukkuisia kun oli päässyt mukaan. Joten aina se ei ole lapsen etu se vanhempien uskonto. Kun aina se ei siirry lapsille.

 

[Orion-]

Mä oon vl-perheestä, eikä koskaan vanhemmat puhunu ettei teatterijuttuihi sais osallistua. Jotain puhetta tais olla ainoastaan tanssista ja elokuvista. Enimmäkseen kyllä menin niille tunneille, koska halusin. Ei niitä kyllä paljoa ollu, tosi harvoin. Yläasteella oli sit enempi, ja sillon ei ollu mulle enää yhtään epäselvää mihin osallistun ja mihin en. Ala-asteellaki päätin ihan ite noista asioista. Vapaa-ajalla oliki hankalampi...päästä diskoihi ja muuten mutta meninpä joskus silti.

En kyllä ymmärrä että mikä siinä niin kamalaa on osallistua niihi... Kuitenki se tietääkseni on aika vähäistä, ja kouluaikaki on aika vähän...

 

[vieras]

AP, mitä mieltä olet siitä, että koulussa on Opetussuunnitelma, jota on noudatettava?

Esim. musiikkiin kuuluu tutustuminen tähän kaikkeen meidän länsimaiseen musiikkikulttuuriin, myös populaarimusiikkiin ja, hui, rokkiinkin?

Uskovana (evankelinen kristitty) mä ajattelen, että kaikki on meille sallittua, mutta kaikki ei ole hyväksi. Kuitenkin elämme tässä maailmassa ja siihen haluan lapseni tutustuttaa, mutta samalla osoittaa hyvän elämän eväät.

Mut jos sä oot lesta, kuten tässä ketjussa epäillään, niin ethän sä mua edes kristityksi hyväksy... Vai ootko muslimi? Eiks niillä oo enemmän vielä musiikkikieltoja?

 

[eräs ope]

Hankala homma.

Toisaalta joskus on hirveän hankala huomioida kaikkia uskontoja koulussa, toisaalta haluan kunnioittaa perheiden vakaumuksia koska itsellänikin on aika vahva tietty vakaumus.

Helpottaa ainakin se, että on selvät sävelet. Sikäli voin suosittaa jonkunlaisen listan tekoa opettajalle. Olisi selkeämpää jos itse määrittelisitte mitä ette halua ja mikä sopii. Lapsen vastuulle ei mielestäni pidä jättää päätöstä. Siinä tulee helposti se ryhmäpaineen miettiminen jos lapsen pitää itse valita. Tai sitten valitsee aina vaan sen mikä on kivaa ja silloin kun kokee jonkun tylsäksi, haluaa jäädä pois. (Esimerkki: alakoulussamme on sovittu, että muslimien paastokuukauden aikana joka päivä perheen pitää ilmoittaa reppuvihkossa osallistuuko lapsi paastoon sinä päivänä vai ei. Muutoin lapset on katsoneet ruokalistasta ja jos on heidän mielestään "pahaa" ruokaa, sanovat paastoavansa ja päin vastoin. Pääsääntöisesti alakouluikäiset eivät paastoa koulupäiviniä, mutta jotkut perheet haluavat heidän harjoittelevan sitä silloin tällöin. Muuten riittää yksi ilmoitus, että lapsi ei osallistu paastoon koko aikana.) Tietty sitten vanhempana voivat päättää ja arvioida itse. Toisaalta opettajankin voi olla joskus vaikea arvioida mikä on ok. Esim. kielten tunneilla monet asiat opetellaan lauluissa, jotka joskus voi olla rock-henkisiä vaikka viattomia lastenlauluja onkin. Ja fakta kyllä on, että musiikin ja rytmin avulla monet asiat oppiikin helpommin.

Toki tuntuu, että joskus tämä homma menee liiallisuuksiin ja kulttuurissa ja maassa kulttuurin ja maan tavalla, mutten haluaisi toimia kenenkään omatuntoa vastaan. Jos on sovittu selkeät yhteiset sävelet, homma saadaan kyllä toimimaan.

 

[itse kokenut]

minun vanhempani halusivat kieltää minulta esim. osallistumisen tanssiopetukseen ja itse halusin kutenkin osallistua, onneksi koulu ymmärsi lasta/nuorta ja sain osallistua mihin itse halusin

Minkä ikäinen tuolloin olit? Alle 12 v:llä ei lain mukaan ole lainkaan sananvaltaa omissa asioissaan. Ja vasta 18 vuotias saa päättää omasta vakaumuksestaa ilman vanhempiensa lupaa.

ihan ala-asteella olin, mutta haluni oli kova osallistua mm. tanssiin ja vanhemmat ei kyselleet sen enempi koululta asian perään... sekä ope että minä tiesimme tekevämme vanhempien mielipidettä vastaa ..

 

[vieras]

minun vanhempani halusivat kieltää minulta esim. osallistumisen tanssiopetukseen ja itse halusin kutenkin osallistua, onneksi koulu ymmärsi lasta/nuorta ja sain osallistua mihin itse halusin

Minkä ikäinen tuolloin olit? Alle 12 v:llä ei lain mukaan ole lainkaan sananvaltaa omissa asioissaan. Ja vasta 18 vuotias saa päättää omasta vakaumuksestaa ilman vanhempiensa lupaa.

ihan ala-asteella olin, mutta haluni oli kova osallistua mm. tanssiin ja vanhemmat ei kyselleet sen enempi koululta asian perään... sekä ope että minä tiesimme tekevämme vanhempien mielipidettä vastaa ..

Onneksi sinulle, etteivät kyselleet. Opettaja olisi ollut ongelmissa, jos olisivat hankaliksi ryhtyneet.

 

[Huh huh]

kaikki keskustelevat niin vakavissaan tässä, vaikka tuo ap on ihan selvä provo. Tästä irtos päivän naurut!