Miten pitäisi toimia, kun opettajat eivät kunnioita oppilaan uskonnollista vakaumusta?

[ei tajua miksi]

Kerro nyt ap ett mikä uskonto ja miksi rytminen musiikki ja teatteri on kiellettyjen listalla????

 

[ap]

Mun opettajanikin on lestadiolainen ja kuuntelee kyllä rytmistä musiikkia, ei se siitä oo pilalle mennyt - ihan fiksu sälli.

Ihana kommentti! Mut tämä nyt ei ollut se asian ydin...

 

[ap]

Mun opettajanikin on lestadiolainen ja kuuntelee kyllä rytmistä musiikkia, ei se siitä oo pilalle mennyt - ihan fiksu sälli.

Ihana kommentti! Mut tämä nyt ei ollut se asian ydin...

 

[Aurora]

Huh, onneksi en opeta ala-asteella. Käsittääkseni musiikin avulla opetetaan muistamaan monia asioita, samoin on taukojumppaa tms. (ja kai senkin voi tanssiksi ajatella) ja nukketeatteria sekä oppilaiden esityksiä. Vieraissa kielissä dramatisoidaan vaikkapa ostostilannetta, onko se teatteria?
Vaikeaksi menisi monipuolisten opetusmenetelmien käyttö.
Yläasteella oppilaat onneksi kertovat itse, etteivät voi johonkin osallistua ja se on ihan ok. Mutta onpa niinkin käynyt, että kun olen oppilaan taustan tietäneenä sanonut, että voi mennä esim. kirjastoon lukemaan tarinateatteriesityksen ajaksi, niin oppilas on sanonut, että haluaa olla mukana.

 

[vieras ihmettelee]

Entäs jos ne teidän lapset ovat halunneet mukaan tanssimaan eikä opettaja ole osannut kieltää, sillä ei ymmärrä teidän syitä pidättäytyä tanssimisesta?
Oletteko selittäneet tarkkaan syyt ja käytännöt, jotta opettajat osaavat kieltää lapsilta asian, johon he mukaan haluaisivat, mutta teidän mielestä eivät siihen saisi osallistua?

Kyllä meillä lapset tietää, ettei mennä mielellään tanssitunneille ja ovat itsekin sanoneet että "siitä tulee paha mieli"...mutta kun ovat vielä niin pieniä ja ehkä vähän ujohkojakin, eivät itse tällasista ole uskaltaneet koulussa puhua. Sellaset rohkeammat muksut äkkiä oppivat tuomaan esille kantansa, mutta kun kaikki ei ole yhtä rohkeitakaan.

Opettajille olemme useamman kerran selittäneet ja kirjallisenakin jotain pistäneet, mutta emme ole vielä sellaista tiukkaa listaa tehneet kuitenkaan ja nyt mietinkin, oisko se sitten ainoa vaihtoehto?
Nämä meidän suhtautumisemme eivät ole sinänsä mitään umpitiukkoja sääntöjä, vaan enemmän sellaisia toivomuksia ja tyyliin "se ei ole hyväksi"...tällanen vaan ei taida upota opettajaan, joka on vakaumuksesta ihan pihalla? Ymmärrän sen kyllä. Ehkä se selkeä lista sitten ois vaihtoehto. Saavat liimata sen vaikka työpöytäänsä!

Miten teidän mielestä musiikkitunneilla pitäisi toimia? Niistähän kuitenkin valtaosa on rytmistä musiikkia ja ihan opetussuunnnitelman mukaista? Entäs koulun kevät-ja joulujuhlat, joissa usein on mm. tanssiesityksiä? Entäs erilaiset opetukseen liittyvät äänitteet, joissa on rytmistä musiikkia (mm. aapisten laulut, kielten tunneilla laulettavat laulut)

Jos nuo kaikki "kielletään", niin voi kysyä, kuinka opettajalle jää aikaa olennaiseen eli opettamiseen, jos hän koko ajan järjestelee korvaavia asioita osalle oppilaista? Koulussa kuitenkin noudatetaan yleisesti hyväksyttävää valtakunnallista opetussuunnitelmaa.

 

[ap]

Huh, onneksi en opeta ala-asteella. Käsittääkseni musiikin avulla opetetaan muistamaan monia asioita, samoin on taukojumppaa tms. (ja kai senkin voi tanssiksi ajatella) ja nukketeatteria sekä oppilaiden esityksiä. Vieraissa kielissä dramatisoidaan vaikkapa ostostilannetta, onko se teatteria?
Vaikeaksi menisi monipuolisten opetusmenetelmien käyttö.
Yläasteella oppilaat onneksi kertovat itse, etteivät voi johonkin osallistua ja se on ihan ok. Mutta onpa niinkin käynyt, että kun olen oppilaan taustan tietäneenä sanonut, että voi mennä esim. kirjastoon lukemaan tarinateatteriesityksen ajaksi, niin oppilas on sanonut, että haluaa olla mukana.

Ymmärrän tämänkin puolen! Ja kuten aiemmin sanoin, lopultahan se lapsi itse päättää, mitä haluaa. Että ei ne vanhempien toiveet aina auta.
Ehkä meidän tehtävämme on puhua asiasta mahdollisimman selkeästi ja avoimesti ja ei nyt kuitenkaan olla opettajia "piiskaamassa"...minusta nyt kuitenkin on tuntunut, ettei opettajat ole lainkaan välittäneet meidän toiveista, mutta ehkä olen ymmärtänyt väärinkin! Otan asian taas esille seuraavassa vanhempainvartissa ja väkerrän vaikka sen selkeän listan sitten.

 

[pieras]

Minkä ikäinen lapsi kyseessä. Kyllä kouluikäinen uskonnollisessa kodissa kasvatettu lapsi yleensä tietää, millaisiin juttuihin on hyväksyntä. Haluaako lapsi itse mennä niihin mukaan, eikä tuo esille kantaansa. Eihän vanhemmat voi koulumaailmaa kotoa käsin kontrolloida. Opettakaa lapselle hyväksymänne /ei hyväksytyt jutut älkääkä syyttäkö opettajia.

Opettaja on (ainakin tarkoituksena olla) auktoriteettiasemassa lapseen nähden. Johtajan ja ryhmäpainostuksen vastustaminen vaatii aikuiseltakin kanttia, ei sitä voi jättää lapsen vastuulle.

 

[vieras]

Entäs jos ne teidän lapset ovat halunneet mukaan tanssimaan eikä opettaja ole osannut kieltää, sillä ei ymmärrä teidän syitä pidättäytyä tanssimisesta?
Oletteko selittäneet tarkkaan syyt ja käytännöt, jotta opettajat osaavat kieltää lapsilta asian, johon he mukaan haluaisivat, mutta teidän mielestä eivät siihen saisi osallistua?

Kyllä meillä lapset tietää, ettei mennä mielellään tanssitunneille ja ovat itsekin sanoneet että "siitä tulee paha mieli"...mutta kun ovat vielä niin pieniä ja ehkä vähän ujohkojakin, eivät itse tällasista ole uskaltaneet koulussa puhua. Sellaset rohkeammat muksut äkkiä oppivat tuomaan esille kantansa, mutta kun kaikki ei ole yhtä rohkeitakaan.

Opettajille olemme useamman kerran selittäneet ja kirjallisenakin jotain pistäneet, mutta emme ole vielä sellaista tiukkaa listaa tehneet kuitenkaan ja nyt mietinkin, oisko se sitten ainoa vaihtoehto?
Nämä meidän suhtautumisemme eivät ole sinänsä mitään umpitiukkoja sääntöjä, vaan enemmän sellaisia toivomuksia ja tyyliin "se ei ole hyväksi"...tällanen vaan ei taida upota opettajaan, joka on vakaumuksesta ihan pihalla? Ymmärrän sen kyllä. Ehkä se selkeä lista sitten ois vaihtoehto. Saavat liimata sen vaikka työpöytäänsä!

Miten teidän mielestä musiikkitunneilla pitäisi toimia? Niistähän kuitenkin valtaosa on rytmistä musiikkia ja ihan opetussuunnnitelman mukaista? Entäs koulun kevät-ja joulujuhlat, joissa usein on mm. tanssiesityksiä? Entäs erilaiset opetukseen liittyvät äänitteet, joissa on rytmistä musiikkia (mm. aapisten laulut, kielten tunneilla laulettavat laulut)

Jos nuo kaikki "kielletään", niin voi kysyä, kuinka opettajalle jää aikaa olennaiseen eli opettamiseen, jos hän koko ajan järjestelee korvaavia asioita osalle oppilaista? Koulussa kuitenkin noudatetaan yleisesti hyväksyttävää valtakunnallista opetussuunnitelmaa.

mä kanssa mietin tota. Ja just noi kielten tunnit, kun on lauluja ja käsinuket esim. mukana opetuksessa. Ja äikässä on kaikkia dramatisoituja tilanteita ja usein opella käsinukkena ne kirjan henkilöt. eihän sitä vois kun vaan luennoida... Ja entäs yläkoulu ja lukio? Opetusohjelmaan kuuluu teatteri,elokuvat ja runous ja usein käsitellään poplyriikkaa, kun se on nuoria lähellä ja sanoja kuunnellaan levyltä. Menee kyllä tosi vaikeaksi. Eihän niille voi opettaa edes kirjallisuushistoriaa lukiossa, kun tärkeä osa sitä on teatterin kehitys!

 

[ap]

Minkä ikäinen lapsi kyseessä. Kyllä kouluikäinen uskonnollisessa kodissa kasvatettu lapsi yleensä tietää, millaisiin juttuihin on hyväksyntä. Haluaako lapsi itse mennä niihin mukaan, eikä tuo esille kantaansa. Eihän vanhemmat voi koulumaailmaa kotoa käsin kontrolloida. Opettakaa lapselle hyväksymänne /ei hyväksytyt jutut älkääkä syyttäkö opettajia.

Opettaja on (ainakin tarkoituksena olla) auktoriteettiasemassa lapseen nähden. Johtajan ja ryhmäpainostuksen vastustaminen vaatii aikuiseltakin kanttia, ei sitä voi jättää lapsen vastuulle.

Näinpä.

 

[naapurilähiö]

Minkä ikäinen lapsi kyseessä. Kyllä kouluikäinen uskonnollisessa kodissa kasvatettu lapsi yleensä tietää, millaisiin juttuihin on hyväksyntä. Haluaako lapsi itse mennä niihin mukaan, eikä tuo esille kantaansa. Eihän vanhemmat voi koulumaailmaa kotoa käsin kontrolloida. Opettakaa lapselle hyväksymänne /ei hyväksytyt jutut älkääkä syyttäkö opettajia.

Lapselle ei kuulu laittaa vastuuta vanhempien valinnoista. Ottakaa lapsi kotiopetukseen, ettei hän vain saa vääriä vaikutteita...

Minulla on tiukka vakaumus, mutta lapseni osallistuvat kaikkeen mitä päiväkodeissa ja koulussa on tarjolla. En halua rajoittaa lapseni elämää siksi, että minä olen jotain mieltä asioista. Lapsi valitkoon itse tiensä, kun on siihen valmis.

Naapurissa ollaan tiukkoja Steiner-koulun kannattajia ja ilmeisesti myös teosofia on tuttua. Lapset ovat kirkon ip-kerhossa. Säälittävää. Kaikki kelpaa kun tarve vaatii.

 

[Myös koulun kanssa taistellut]

Olen törmännyt toiselta kantilta samaan uskonnon/uskonnottomuuden kunniotuksen puutteeseen.

Miten olen sitä setvinyt?
1. Kaikki "rajoitukset" kirjallisesti opettajille ja koulun REHTORILLE
2. Mikäli poikkeamia on tullut, valitus rehtorille, opettajalle tiedoksi valitus
3. Mikäli vieläkin ongelmia, ilmoitus koulutoimistoon, tiedoksi rehtorille
4. Jos edelleen ongelmia, valitus koulutoimistoon ja kerrot, että perustuslain rikkomisesta voin kannella oikeusasiamiehelle

Olen joutunut käyttämään kaikkia yllämainitsemiani metodeita nyt ekaluokkalaisen kohdalla. Kunnan toiminta asiassa on päässyt myös lehtiin. Tappelin siis koko eskarivuoden opettajan ja etenkin rehtorin kanssa. Molemmat vaihtuivat viime syksynä, kuten myös koulutoimenjohtaja. Syksyllä tuli virheitä muutama, mutta reagoin niihin välittömästi ja kevät on toistaiseksi menty ihan hyvin eikä minulle ole enää valehdeltu.

Ainakin meillä koulutoimistossa ja koulussa edellytetään 3 lk alkaen lapsen osaavan itse toimia oikein asioiden suhteen, sitä ennemmin opettajan täytyy auttaa ainakin paljon.

 

[erityisope]

Minkä ikäinen lapsi kyseessä. Kyllä kouluikäinen uskonnollisessa kodissa kasvatettu lapsi yleensä tietää, millaisiin juttuihin on hyväksyntä. Haluaako lapsi itse mennä niihin mukaan, eikä tuo esille kantaansa. Eihän vanhemmat voi koulumaailmaa kotoa käsin kontrolloida. Opettakaa lapselle hyväksymänne /ei hyväksytyt jutut älkääkä syyttäkö opettajia.

Opettaja on (ainakin tarkoituksena olla) auktoriteettiasemassa lapseen nähden. Johtajan ja ryhmäpainostuksen vastustaminen vaatii aikuiseltakin kanttia, ei sitä voi jättää lapsen vastuulle.

Vai että vielä painostusta... Menkää itse päiväksi opettajaksi ja filosofoikaa sitten.

 

[Ap, vastaisitko]

Mua kiinnostaa kanssa että miksei rytmistä musiikkia sallita? Gospelhan on kansa rytmistä musaa. Saako lapsesi, ap, käyttää mitään soitinta esim. musiikkitunneilla?

 

[Myös koulun kanssa taistellut]

Minkä ikäinen lapsi kyseessä. Kyllä kouluikäinen uskonnollisessa kodissa kasvatettu lapsi yleensä tietää, millaisiin juttuihin on hyväksyntä. Haluaako lapsi itse mennä niihin mukaan, eikä tuo esille kantaansa. Eihän vanhemmat voi koulumaailmaa kotoa käsin kontrolloida. Opettakaa lapselle hyväksymänne /ei hyväksytyt jutut älkääkä syyttäkö opettajia.

Opettaja on (ainakin tarkoituksena olla) auktoriteettiasemassa lapseen nähden. Johtajan ja ryhmäpainostuksen vastustaminen vaatii aikuiseltakin kanttia, ei sitä voi jättää lapsen vastuulle.

Vai että vielä painostusta... Menkää itse päiväksi opettajaksi ja filosofoikaa sitten.

Kyllä se on painostusta, jos opettaja pilkkaa lasta ja yrittää tehdä hänet naurunalaiseksi hänen uskonnollisen vakaumuksensa takia.
Näihin törmäsin eskarivuonna.

 

[ap]

Entäs jos ne teidän lapset ovat halunneet mukaan tanssimaan eikä opettaja ole osannut kieltää, sillä ei ymmärrä teidän syitä pidättäytyä tanssimisesta?
Oletteko selittäneet tarkkaan syyt ja käytännöt, jotta opettajat osaavat kieltää lapsilta asian, johon he mukaan haluaisivat, mutta teidän mielestä eivät siihen saisi osallistua?

Kyllä meillä lapset tietää, ettei mennä mielellään tanssitunneille ja ovat itsekin sanoneet että "siitä tulee paha mieli"...mutta kun ovat vielä niin pieniä ja ehkä vähän ujohkojakin, eivät itse tällasista ole uskaltaneet koulussa puhua. Sellaset rohkeammat muksut äkkiä oppivat tuomaan esille kantansa, mutta kun kaikki ei ole yhtä rohkeitakaan.

Opettajille olemme useamman kerran selittäneet ja kirjallisenakin jotain pistäneet, mutta emme ole vielä sellaista tiukkaa listaa tehneet kuitenkaan ja nyt mietinkin, oisko se sitten ainoa vaihtoehto?
Nämä meidän suhtautumisemme eivät ole sinänsä mitään umpitiukkoja sääntöjä, vaan enemmän sellaisia toivomuksia ja tyyliin "se ei ole hyväksi"...tällanen vaan ei taida upota opettajaan, joka on vakaumuksesta ihan pihalla? Ymmärrän sen kyllä. Ehkä se selkeä lista sitten ois vaihtoehto. Saavat liimata sen vaikka työpöytäänsä!

Miten teidän mielestä musiikkitunneilla pitäisi toimia? Niistähän kuitenkin valtaosa on rytmistä musiikkia ja ihan opetussuunnnitelman mukaista? Entäs koulun kevät-ja joulujuhlat, joissa usein on mm. tanssiesityksiä? Entäs erilaiset opetukseen liittyvät äänitteet, joissa on rytmistä musiikkia (mm. aapisten laulut, kielten tunneilla laulettavat laulut)

Jos nuo kaikki "kielletään", niin voi kysyä, kuinka opettajalle jää aikaa olennaiseen eli opettamiseen, jos hän koko ajan järjestelee korvaavia asioita osalle oppilaista? Koulussa kuitenkin noudatetaan yleisesti hyväksyttävää valtakunnallista opetussuunnitelmaa.

Siis se onkin vähän ongelma, kun tuntuu, että nykyään sitä musiikkia tungetaan ihan joka juttuun! Ei esim. aakkosiakaan voi opetella ilman musiikkia? Ehkä sekin on vähän liioteltua? Näin täällä koulussa tuntuu olevan. Emme kuitenkaan toki voi jättää lapsia pois kaikesta tällasesta, sillä täytyyhän heidänkin ne jutut siellä oppia. Olenkin ajatellut, että rajaan nämä silleen, että tanssitunnit ovat meille täysin turhia, samoin teatterit ja sitten sellaiset tunnit, joissa selkeästi on "jytä päällä" -luulis, että opettajakin erottaa mikä on "kunnon jytää" ja mikä "ei jytää"? Vai erottaako? Ja miksi ihmeessä sitä jytää tarvii tunkea kaikkeen? Eikö siinä mene jo opetuksesta se itsetarkoitus, kun kaikki väännetään musiikiksi...? Siis näin ei toki ole jokapaikassa, mutta lasten koulussa vähän on tätä "ylimusiikillisuutta". Hassua hommaa.

Ja siis täytyy vielä sanoa tärkeä juttu! Emme missään nimessä ole kaikkea musiikkia vastaan, päinvastoin musiikillisuus on sinänsä hieno asia! Oleellista on se, että MILLAISESTA musiikista on kysymys. Jos lapset opettelevat niitä aakkosia jonkun kivan laulun kera, se on minusta vain hienoa! Siis jos laulu on joku lastenlaulu, joku "viaton" tai sinnepäin, ei siis mikään kamala rock-esitys. Rytmitaju on lapsilla luonnostaan ja kannustammekin lapsia musiikillisuuteen, mutta jos joka juttuun tungetaan sellasta jytää, siinä menee hohto koko hommasta.
Ehkä tätä on vaikea hahmottaa, mutta oleellista siis on se, MILLASTA se musiikki on.

 

[itse kokenut]

minun vanhempani halusivat kieltää minulta esim. osallistumisen tanssiopetukseen ja itse halusin kutenkin osallistua, onneksi koulu ymmärsi lasta/nuorta ja sain osallistua mihin itse halusin

 

[Myös koulun kanssa taistellut]

Epäilen, että teillä on opettajalla ongelmia tulkinnassa.
Itse jouduin / menin hyvin tiukalle linjalle, koska muutoin olisi lähdetty halkomaan hiuksia, mikä on sallittua ja mikä ei. Niinpä meillä on kaikki kiellettyä. Opin tuon päiväkodin kanssa aikanaan, että hyvin selkeä linja on paras ja ymmärrettävin.

Musiikin suhteen on vaikeampaa rajata selkeää rajaa, koska, kuten mainitsit, musiikkia on hyvin erilaista ja sitä käytetään eri tarkoituksiin. Koulussa musiikkia on, paitsi musiikin tunnilla, myös liikunnassa, päivänavauksissa, äidinkielen tunneilla ja varmasti jossain muuallakin, mitä nyt ei tule mieleeni.

 

[yllättynyt]

Onpas ollut harvinaisen asiallista keskustelua vakavasta aiheesta!

 

[pieras]

Minkä ikäinen lapsi kyseessä. Kyllä kouluikäinen uskonnollisessa kodissa kasvatettu lapsi yleensä tietää, millaisiin juttuihin on hyväksyntä. Haluaako lapsi itse mennä niihin mukaan, eikä tuo esille kantaansa. Eihän vanhemmat voi koulumaailmaa kotoa käsin kontrolloida. Opettakaa lapselle hyväksymänne /ei hyväksytyt jutut älkääkä syyttäkö opettajia.

Opettaja on (ainakin tarkoituksena olla) auktoriteettiasemassa lapseen nähden. Johtajan ja ryhmäpainostuksen vastustaminen vaatii aikuiseltakin kanttia, ei sitä voi jättää lapsen vastuulle.

Vai että vielä painostusta... Menkää itse päiväksi opettajaksi ja filosofoikaa sitten.

Tarkoitin ryhmäpainostuksella luokkatovereiden (yleensä tiedostamatta) tekemää painostusta. Ryhmään kuuluminen on ihmisille tärkeää.

 

[vieras]

minun vanhempani halusivat kieltää minulta esim. osallistumisen tanssiopetukseen ja itse halusin kutenkin osallistua, onneksi koulu ymmärsi lasta/nuorta ja sain osallistua mihin itse halusin

Minkä ikäinen tuolloin olit? Alle 12 v:llä ei lain mukaan ole lainkaan sananvaltaa omissa asioissaan. Ja vasta 18 vuotias saa päättää omasta vakaumuksestaa ilman vanhempiensa lupaa.

 

[Darwinin leski]

Mun opettajanikin on lestadiolainen ja kuuntelee kyllä rytmistä musiikkia, ei se siitä oo pilalle mennyt - ihan fiksu sälli.

Ihana kommentti! Mut tämä nyt ei ollut se asian ydin...

Tokkiinsa. Kunhan koitin keventää :saint:

 

[tyttöjen äiti]

Minä mietin, että oletteko ilmaisseet riittävän tiukasti toiveenne? Jos sanoo että lapset eivät mielellään osallistu, niin ainakin minun korviin se kuulostaa siltä, että jos lapset haluaa osallistua, niin voivat...

Aivan! Ja onhan se asia loppupeleissä niin, että jos lapsi myöhemmin itse haluaa jotain tehdä, vastoin meidän toiveita, emme me sille mitään sitten enää voi. Kasvattaa ja ohjata ja neuvoa voimme, mutta lapsi lopulta itse päättää, mitä haluaa.

Lapset ovat eskarissa ja ekaluokalla, että aika pieniä vielä tajuamaan näistä asioista. Toivoisin kuitenkin opettajilta "enemmän korvia"...toivotaan, että saamme heidät kuuntelemaan meitä!

Riittävätköhän resurssit siihen, että lapsenne saavat valvojan siksi aikaa, kun koko muu porukka on jossain tapahtumassa? Tämä minua mietityttää. Kun muutenkin on pulaa usein opettajista ja avustajista.

 

[ihmettelee jälleen]

Entäs jos ne teidän lapset ovat halunneet mukaan tanssimaan eikä opettaja ole osannut kieltää, sillä ei ymmärrä teidän syitä pidättäytyä tanssimisesta?
Oletteko selittäneet tarkkaan syyt ja käytännöt, jotta opettajat osaavat kieltää lapsilta asian, johon he mukaan haluaisivat, mutta teidän mielestä eivät siihen saisi osallistua?

Kyllä meillä lapset tietää, ettei mennä mielellään tanssitunneille ja ovat itsekin sanoneet että "siitä tulee paha mieli"...mutta kun ovat vielä niin pieniä ja ehkä vähän ujohkojakin, eivät itse tällasista ole uskaltaneet koulussa puhua. Sellaset rohkeammat muksut äkkiä oppivat tuomaan esille kantansa, mutta kun kaikki ei ole yhtä rohkeitakaan.

Opettajille olemme useamman kerran selittäneet ja kirjallisenakin jotain pistäneet, mutta emme ole vielä sellaista tiukkaa listaa tehneet kuitenkaan ja nyt mietinkin, oisko se sitten ainoa vaihtoehto?
Nämä meidän suhtautumisemme eivät ole sinänsä mitään umpitiukkoja sääntöjä, vaan enemmän sellaisia toivomuksia ja tyyliin "se ei ole hyväksi"...tällanen vaan ei taida upota opettajaan, joka on vakaumuksesta ihan pihalla? Ymmärrän sen kyllä. Ehkä se selkeä lista sitten ois vaihtoehto. Saavat liimata sen vaikka työpöytäänsä!

Voi lapsi parat. Ja opettajat. On helluntalaista, uskonnotonta, muslimia, ortodoksia, buddhalaista, sintolaista ja aina pitää miettiä mikä on keneltäkin kiellettyä. Ja sitten pitäisi ehtiä vielä opettaa.

Höllätkää nyt vanhemmat vähän pipoa ja antakaa lastenne olla lapsia. Lapset nauttivat musiikista ja sen mukana liikkumisesta. Onko se liikkuminen sitten hyväksyttävää jos taustalla soi virsi? Voi jeesus, auta.

 

[vieras]

Taas näitä hörhövanhempia! Mitä kaikkea voidaankaan tehdä/olla tekemättä uskonnon varjolla? Kohta ei lapset saa hiihtää/luistella/mennä koulun retkille/järjestää synttäreitä/syödä lihapullia, koska kiihkovanhemmat kieltävät - siis anteeksi, USKONTO kieltää. Mitä pahaa rytmisessä musiikissa on? Eikö uskontoa voi toteuttaa niin, että elää ihan normaalia elämää ja pyrkii olemaan HYVÄ ihminen, ei sellainen joka kieltää kaiken kivan.

 

[ope]

Entäs jos ne teidän lapset ovat halunneet mukaan tanssimaan eikä opettaja ole osannut kieltää, sillä ei ymmärrä teidän syitä pidättäytyä tanssimisesta?
Oletteko selittäneet tarkkaan syyt ja käytännöt, jotta opettajat osaavat kieltää lapsilta asian, johon he mukaan haluaisivat, mutta teidän mielestä eivät siihen saisi osallistua?

Kyllä meillä lapset tietää, ettei mennä mielellään tanssitunneille ja ovat itsekin sanoneet että "siitä tulee paha mieli"...mutta kun ovat vielä niin pieniä ja ehkä vähän ujohkojakin, eivät itse tällasista ole uskaltaneet koulussa puhua. Sellaset rohkeammat muksut äkkiä oppivat tuomaan esille kantansa, mutta kun kaikki ei ole yhtä rohkeitakaan.

Opettajille olemme useamman kerran selittäneet ja kirjallisenakin jotain pistäneet, mutta emme ole vielä sellaista tiukkaa listaa tehneet kuitenkaan ja nyt mietinkin, oisko se sitten ainoa vaihtoehto?
Nämä meidän suhtautumisemme eivät ole sinänsä mitään umpitiukkoja sääntöjä, vaan enemmän sellaisia toivomuksia ja tyyliin "se ei ole hyväksi"...tällanen vaan ei taida upota opettajaan, joka on vakaumuksesta ihan pihalla? Ymmärrän sen kyllä. Ehkä se selkeä lista sitten ois vaihtoehto. Saavat liimata sen vaikka työpöytäänsä!

Miten teidän mielestä musiikkitunneilla pitäisi toimia? Niistähän kuitenkin valtaosa on rytmistä musiikkia ja ihan opetussuunnnitelman mukaista? Entäs koulun kevät-ja joulujuhlat, joissa usein on mm. tanssiesityksiä? Entäs erilaiset opetukseen liittyvät äänitteet, joissa on rytmistä musiikkia (mm. aapisten laulut, kielten tunneilla laulettavat laulut)

Jos nuo kaikki "kielletään", niin voi kysyä, kuinka opettajalle jää aikaa olennaiseen eli opettamiseen, jos hän koko ajan järjestelee korvaavia asioita osalle oppilaista? Koulussa kuitenkin noudatetaan yleisesti hyväksyttävää valtakunnallista opetussuunnitelmaa.

Siis se onkin vähän ongelma, kun tuntuu, että nykyään sitä musiikkia tungetaan ihan joka juttuun! Ei esim. aakkosiakaan voi opetella ilman musiikkia? Ehkä sekin on vähän liioteltua? Näin täällä koulussa tuntuu olevan. Emme kuitenkaan toki voi jättää lapsia pois kaikesta tällasesta, sillä täytyyhän heidänkin ne jutut siellä oppia. Olenkin ajatellut, että rajaan nämä silleen, että tanssitunnit ovat meille täysin turhia, samoin teatterit ja sitten sellaiset tunnit, joissa selkeästi on "jytä päällä" -luulis, että opettajakin erottaa mikä on "kunnon jytää" ja mikä "ei jytää"? Vai erottaako? Ja miksi ihmeessä sitä jytää tarvii tunkea kaikkeen? Eikö siinä mene jo opetuksesta se itsetarkoitus, kun kaikki väännetään musiikiksi...? Siis näin ei toki ole jokapaikassa, mutta lasten koulussa vähän on tätä "ylimusiikillisuutta". Hassua hommaa.

Ja siis täytyy vielä sanoa tärkeä juttu! Emme missään nimessä ole kaikkea musiikkia vastaan, päinvastoin musiikillisuus on sinänsä hieno asia! Oleellista on se, että MILLAISESTA musiikista on kysymys. Jos lapset opettelevat niitä aakkosia jonkun kivan laulun kera, se on minusta vain hienoa! Siis jos laulu on joku lastenlaulu, joku "viaton" tai sinnepäin, ei siis mikään kamala rock-esitys. Rytmitaju on lapsilla luonnostaan ja kannustammekin lapsia musiikillisuuteen, mutta jos joka juttuun tungetaan sellasta jytää, siinä menee hohto koko hommasta.
Ehkä tätä on vaikea hahmottaa, mutta oleellista siis on se, MILLASTA se musiikki on.

Säälin lapsiasi. Ei ole touhussa mitään johdonmukaisuutta. Joko musiikki tai tanssi on kiellettyä tai sitten ei ole. Tämän pieni lapsi ymmärtää, muusta menee sekaisin.

Pienet lapset oppivat leikkimällä, liikkumalla ja laulamalla. Mikä tässä on syntiä, joka lapselta pitää kieltää?