Ä
Äiti pulassa
Vieras
Taustaa siis sen verran, että lapsi ei ole ikinä tavannut isäänsä.
Lapsi on puhunut tasaisin väliajoin viimeisen puolen vuoden ajan (tajusi noin puoli vuotta sitten, että jokaisella on olemassa äiti ja isä) isäjuttuja ja kysellyt, saako soittaa isälle jne.
En ole alkanut puhumaan isästä juuri mitään, mutta valokuvan näytin silloin kun puhelun olisi halunnut soittaa ja meni siitä murheelliseksi, kun ei voinut.
Valokuva riitti pariksi kuukaudeksi, kunnes taas jutut alkoivat.
Viimeaikoina lapsen leikkeihin on ilmaantunut mielikuvitushahmoja ja näistä uusimpana "isi". Lapsi sanoo välillä iltaisin, että "isi on nyt täällä" ja kerran ennen nukahtamistaan sanoi, että "ei isä ole enää peloissaan, se on ystävällinen".
Pari kertaa on ihan vaan kesken kauppareissun möläyttänyt, että "minun isi on poissa" ja saattaa jatkaa kohta tuumaillen, että "isi on töissä".
Kerran kysyi, että milloin se isi oikein tulee ja sanoin siihen, että ei tule ikinä, mutta tykkää sinusta silti.
Lapsi on myös piirrellyt kuvia läheisistään ja sinne piirtänyt myös "isän" ja nyt viimeisimpänä eilen kyseli, että onko hänen isänsä vankilassa (vuotta vanhempi kaveri leikkinyt nyt kuulemma poliisileikkejä ja sieltä luultavasti tuon vankilan tempaissut).
Lapsi sai jonkin kohtauksen ja rupesi riehumaan, että "poliisit on vieny minun isän vankilaan" ja tämän jälkeen juoksenteli ja karjui huutaen "poliisit ei saa viedä äitiä vankilaan!".
Näitä riittäisi ja pointti onkin se, että lapsi puhuu isästä lähes päivittäin, enkä oikein tiedä mitä ihmettä hänelle asiasta kertoisin vai kerronko mitään?
Tähän asti olen siis jättänyt aikalailla noteeraamatta lapsen jutut, enkä ole kertonut hänelle isästä sen enempää kuin tuon kuvan näyttänyt ja vastannut siihen "milloin isä tulee"-kysymykseen, että ei ikinä.
Olin jotenkin naiivisti kuvitellut, että lapsi alkaisi kysellä isän perään vasta joskus 7-vuotiaana ja silloinkin hyvin rationaalisesti selkeitä kysymyksiä esittäen, joihin minulla olisi ollut vastaukset mietittynä, mutta isäasia tulikin lapsen elämään jostain syystä hyvin varhain ja "leikkien kautta".
Kenelläkään mitään neuvoja?
Lapsi on puhunut tasaisin väliajoin viimeisen puolen vuoden ajan (tajusi noin puoli vuotta sitten, että jokaisella on olemassa äiti ja isä) isäjuttuja ja kysellyt, saako soittaa isälle jne.
En ole alkanut puhumaan isästä juuri mitään, mutta valokuvan näytin silloin kun puhelun olisi halunnut soittaa ja meni siitä murheelliseksi, kun ei voinut.
Valokuva riitti pariksi kuukaudeksi, kunnes taas jutut alkoivat.
Viimeaikoina lapsen leikkeihin on ilmaantunut mielikuvitushahmoja ja näistä uusimpana "isi". Lapsi sanoo välillä iltaisin, että "isi on nyt täällä" ja kerran ennen nukahtamistaan sanoi, että "ei isä ole enää peloissaan, se on ystävällinen".
Pari kertaa on ihan vaan kesken kauppareissun möläyttänyt, että "minun isi on poissa" ja saattaa jatkaa kohta tuumaillen, että "isi on töissä".
Kerran kysyi, että milloin se isi oikein tulee ja sanoin siihen, että ei tule ikinä, mutta tykkää sinusta silti.
Lapsi on myös piirrellyt kuvia läheisistään ja sinne piirtänyt myös "isän" ja nyt viimeisimpänä eilen kyseli, että onko hänen isänsä vankilassa (vuotta vanhempi kaveri leikkinyt nyt kuulemma poliisileikkejä ja sieltä luultavasti tuon vankilan tempaissut).
Lapsi sai jonkin kohtauksen ja rupesi riehumaan, että "poliisit on vieny minun isän vankilaan" ja tämän jälkeen juoksenteli ja karjui huutaen "poliisit ei saa viedä äitiä vankilaan!".
Näitä riittäisi ja pointti onkin se, että lapsi puhuu isästä lähes päivittäin, enkä oikein tiedä mitä ihmettä hänelle asiasta kertoisin vai kerronko mitään?
Tähän asti olen siis jättänyt aikalailla noteeraamatta lapsen jutut, enkä ole kertonut hänelle isästä sen enempää kuin tuon kuvan näyttänyt ja vastannut siihen "milloin isä tulee"-kysymykseen, että ei ikinä.
Olin jotenkin naiivisti kuvitellut, että lapsi alkaisi kysellä isän perään vasta joskus 7-vuotiaana ja silloinkin hyvin rationaalisesti selkeitä kysymyksiä esittäen, joihin minulla olisi ollut vastaukset mietittynä, mutta isäasia tulikin lapsen elämään jostain syystä hyvin varhain ja "leikkien kautta".
Kenelläkään mitään neuvoja?