Miten saan haluttoman miehen mukaan synnytykseen?

[Ken guru]

Jos nainen esikoista odottaessaan pelkää synnytystä sitä pidetään usein järjettömänä pelkona. Siis miten voi pelätä jotain mitä ei ole koskaan kokenut eikä tiedä miten se edes sujuisi. Sanotaan että sitä voi hyvin yllättyä ja kaikki menee paljon paremmin mitä olisi uskaltanut ajatellakaan, että tuo onkin loppupelissä upea kokemus.

Eikö sama voi päteä synnytystä pelkäävään mieheen? Ehkei se synnytys olisikaan miehelle niin kamala kokemus, ehkä kaikki sujuisikin paremmin mitä olisi uskonut ja oksentelun ja pyörtyilyn sijaan hän olisikin vaimolle tärkeä tuki ja saisi itselleen siitä upean kokemuksen?

Niinpä. Ja synnytyksessäkin on monia vaiheita. Ei se yleensä ole pelkkää vauvan ulostuloa (paitsi syöksysynnytyksissä). Pääsee mies huoneesta poiskin jos tulee aivan kestämätön paikka. Mutta silti voi olla sairaalassa tukena, ja ehtii olemaan mukana pitkät pätkät, siinä tuttuna ja läheisenä henkilönä.

 

[fruity]

Niin, vielä kerran; minä en ole sanonut että se mies pitäisi väkisin raahata sinne sinne saliin ruikuttamaan omaa pelkoaan, pointtini on ollut lähinnä se, että on se nyt kumma jos lapsia laitetaan alulle ja näin ollaan valmiita sitoutumaan toiseen ihmiseen, mutta omia pelkojaan ei edes yritetä käsitellä ja näin tulla toista puolitiehen vastaan vaan heti ilmoitetaan "en oo tulossa, piste!".

Huh, jokohan se nyt tuli selkeästi?

Heh joo, en nyt varsinaisesti sulle tuota tarkoittanutkaan, vaan ihan yleisesti

 

["juulia"]

Ehkä hänelle käy niinkuin synnytyspelkoiselle ja vastentahtoiselle naiselle siinä synnytyksessä? Saa homman hoidettua läpi ja lopputulos paras palkinto. Hyvällä säkällä hän huomaa ettei se niin kamala kokemus ollutkaan. Vaikka välillä teki pahaa niin toisaalta oli hienoa saada olla siinä vaimon tukena ja yhdessä saada lapsi maailmaan.

ap:hän sanoi että miehellä on kokemusta aiempien lasten syntymistä,eikä kokemus ole ollut hyvä.Ei siksi halua mukaan.

 

["vIERAS"]

[QUOTE="salla";28023975]jos teille on selviö,että mies seisoo siellä tukena niin sehä on on ihan ok.Mutta mitä ihmeen hyötyä pelokkaalle äidille on jos siellä on mukana pelokas isä joka säikähtää vauvan jokaista sydämensykkeen muutosta supparien aikana,tai sitten sitä isää joka turpa rutulla pitää mykkäkoulua sairaalasängyn vierellä?Eikö parempi olisi joku kannustavampi henkilö?[/QUOTE]

Olis varmaan joo, tosin vähän pistäis mietityttämään onko tollaisesta miehestä itelle miestä ollenkaan, puhumattakaan että lapsille isää.....

Pelko on aika normaalia, normi-ihminen siitä kyllä selviää vaikka vähän pelottaisi, todella harvalla on niin suunnaton pelko että saa paniikkikohtauksen jos joutuu synnytykseen mukaan. Mutta suurella osalla miehistä se pois jääminen näyttää liittyvän ennemminkin siihen että "ei vaan kiinnosta" tai "on helpompaa olla kotona ja ajatella vaan omaa persettään".

 

[MsGodDammit]

[QUOTE="Vieras";28023993]Pelko kun EI ole säädeltävissä järjellä.[/QUOTE]

Oho, tuon verran olet koko ketjua lukenut? Lue loputkin, niin saat tietää että pelkojaan on mahdollista käsitellä, niin ne äiditkin tekevät

 

["Vieras"]

Oho, tuon verran olet koko ketjua lukenut? Lue loputkin, niin saat tietää että pelkojaan on mahdollista käsitellä, niin ne äiditkin tekevät

mutta kun se ei aina onnistu.

 

["Minä vaan"]

Kerroin ketjussa aikaisemmin "synnytyksessä kiroilleesta" ystävästäni ja hän tosiaan omien sanojensa mukaan käyttäytyi 200 % eri tavalla kuin oma arkiminänsä - haukkui todella karkeasti miehensä ja kaikki muutkin paikallaolleet. Varmasti jostain sisimmästä ne tunteet kumpusivat mutta hän ITSE sanoi että jos olisi tiennyt niin ei olisi päästänyt miestä saliin. Hän itse sanoi että se vaikutti liittoon molemminpuolin.

 

[Madicken04]

[QUOTE="juulia";28023882]olen oikeastaan onnellinen,ettei mieheni tullut viimeiseen synnytykseen mukaan joka päätyi lopulta hätäsektioon.Kuopus syntyi kehitysvammaisena ja oli varsin kamalaa katsottavaa kun sinininen pieni vauva ei hengittänyt ollenkaan.Ei hengittänyt kahteen ensimmäiseen elinviikkoonsa.Mies on herkempi "yksilö"kuin minä ja hänelle se olisi saattanut olla hyvinkin traumaattinen kokemus.Aina ei kaikki mene käsikirjoituksen mukaan Sairaalassa hän kyllä sitten sylitteli ja syötti vauvaa ensi hetkistä alkaen [/QUOTE]

Juu, ei ne aina mene käsikirjoituksen mukaan. Hyvä että teillä meni noin parhain päin.

Meillä esikoinen puolestaan oli se joka syntyi kiireellisellä sektiolla kehitysvammaisena. Tosin oli paremmassa kunnossa niin että pääsi heti osastolle kanssamme ja vammaepäilystä kerrottiin meille vanhemmille vasta seuraavana päivänä. Kuitenkin vähän erilainen alku ja silloin koin tärkeäksi että saatiin käydä tuo läpi yhdessä ja tukea toisiamme.

En tiedä kumpi meistä oikeastaan on vahvempi noissa, aika hyvin ollaan pystytty vuorotellen ja yhdessä toisiamme tukemaan. Luulen että sillä hetkellä minä olin se heikompi tai ainakin herkempi osapuoli.

 

["salla"]

[QUOTE="vIERAS";28024031]Olis varmaan joo, tosin vähän pistäis mietityttämään onko tollaisesta miehestä itelle miestä ollenkaan, puhumattakaan että lapsille isää.....

Pelko on aika normaalia, normi-ihminen siitä kyllä selviää vaikka vähän pelottaisi, todella harvalla on niin suunnaton pelko että saa paniikkikohtauksen jos joutuu synnytykseen mukaan. Mutta suurella osalla miehistä se pois jääminen näyttää liittyvän ennemminkin siihen että "ei vaan kiinnosta" tai "on helpompaa olla kotona ja ajatella vaan omaa persettään".[/QUOTE]

onko synnytykseen mukaan tuleminen joku isyyden mittari jos isä pelkää.Sama asia varmaan äideilläkin jotka haluavat pelkosektion?Silloin ei kenenkään tarvitse miettiä kenenkään persettä.

 

[MsGodDammit]

[QUOTE="Vieras";28024065]mutta kun se ei aina onnistu.[/QUOTE]

No ei tietenkään jos ei edes yritä (ja jos se oma puoliso ei ole yrityksen arvoinen, niin kuka sitten?)

 

[yksinkertaista]

[QUOTE="salla";28024073]onko synnytykseen mukaan tuleminen joku isyyden mittari jos isä pelkää.Sama asia varmaan äideilläkin jotka haluavat pelkosektion?Silloin ei kenenkään tarvitse miettiä kenenkään persettä.[/QUOTE]

Ei isyyden, mutta aviomiehyyden mittari se kyllä on. Mitäpä jos miehen (ja vaimon) pelot käyvät toteen ja vaikka vaimo tai lapsi menehtyy? Miltähän miehestä sen jälkeen tuntuu, kun ei ollut edes viimeisillä hetkillä rakastaan tukemassa? Mitä se mitään auttaa, että mies raukkamaisesti jättäytyy pois synnytyksestä, joka on vaimon elämän hurjin ja pelottavin kokemus?

 

["salla"]

Ei isyyden, mutta aviomiehyyden mittari se kyllä on. Mitäpä jos miehen (ja vaimon) pelot käyvät toteen ja vaikka vaimo tai lapsi menehtyy? Miltähän miehestä sen jälkeen tuntuu, kun ei ollut edes viimeisillä hetkillä rakastaan tukemassa? Mitä se mitään auttaa, että mies raukkamaisesti jättäytyy pois synnytyksestä, joka on vaimon elämän hurjin ja pelottavin kokemus?

ok,mulla on sun mielestäsi huono aviomies.Mun mielestä tuo on ihan hyvä aviomies ja isä.Jos synnytyksessä tilanne menee siihen pisteeseen että vauva tai äiti meinaa kuolla niin kyllä se synnytys siirretään tapahtumaan leikkaussaliin,eikä siellä mies saa olla mukana.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Vieras";28023993]Pelko kun EI ole säädeltävissä järjellä.[/QUOTE]

Tuota on vissiin tainnut muutamakin pelkosektioa haluava koittaa selittää, mutta usein sitä tulee silti lynkatuksi...

 

[MsGodDammit]

Tuota on vissiin tainnut muutamakin pelkosektioa haluava koittaa selittää, mutta usein sitä tulee silti lynkatuksi...

Ihan eri asia! Naiset kun on suunniteltu synnyttämään ja niin se isoisoisoisoäitikin vaan sieltä pellolta kipaisi saunan takana synnyttämässä kun ei se ole mikään sen kummempi juttu kun ja kun ja kun.... |O

Sori, väsy vaivaa... jos nyt vaan suosilla jätän tämän ketjun oman onnensa nojaan ja käyn saunan kautta nukkumaan....:wave:

 

["Mie"]

No eikai sen miehen tarvii sitä aukinaista pillua tuijottaa siinä synnytyksessä, pysykööt pään vieressä pitämässä kädestä kiinni perkele!!

 

[vierailevatähti]

Mulla ei mies ollut mukana synnytyksessä, juurikin koska hän kammoaa sairaaloita. Miksi mun olisi pitänyt hänet sinne pakottaa jos oikeasti ei halua tai pysty? Me ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä molemmat. Mulla oli tukena äiti läpi koko synnytyksen jota kesti 2 vuorokautta. Tottakai muakin pelotti eikä se synnyttäminen nyt niin herkkua ollut, mutta lapsi saatiin ulos ja se oli jutun pääpointti. Toki mä olin aluksi kun mies mulle ilmoitti asiasta vähän surullinen, mutta totuin ajatukseen nopeasti ja mikäs sen parempaa kuin saada mukaan synnytykseen oma äiti joka on synnyttänyt 5 lasta ja on hoitoalalla itsekin.

Hyvin se menee - tsemppiä!!

 

[2good2be4gotten]

Mun mies mietti esikoisen kohdalla uskaltaako tulla mukaan synnytykseen, tuli siihen tulokseen että haluaa ehdottomasti olla mukana.
Mieheni on piikkikammoinen joten sovittiin että epiduraalin/tikkauksen ym. ajan mies on poissa huoneesta, toisen synnytyksessä kätilö huikkasi huoneeseen tulevalle miehelle että menee vaan kahville kun aletaan tikkaamaan. Ponnistusajan mies oli pääni vierellä ja muuten siinä tukena. Niinkuin moni muukin mies sanoo niin pahinta on kuulema katsoa kun rakkaansa kärsii ja itsellä on niin avuton olo. Sanoin molempien lasten syntymän kohdalla miehelleni että hänen tukensa ja läsnäolonsa siinä oli se mikä sai minut rauhalliseksi ja uskomaan että pystyn siihen.
Kolmas tulossa ja mieheni on todellakin tulossa mukaan. Mutta mä olenkin niin ihana että riehu synnyttäessä ja sairaalassakin ollaan jouduttu olemaan max 4tuntia ennen lasten syntymään niin ei mies ole pahemmin kerennyt tylsistymään. Ja kaikki synnytykseen liittyvä ollaan puhuttu läpi ennen ja jälkeen synnytysten ja varmistettu ettei kummallakaan ole jäänyt mitään traumoja tai pelkoja.

 

[Anatolia]

En edes jaksa lukea koko ketjua, osaan arvata sen etenemisen muutenkin...

Miksi, oi miksi kukaan haluaisi synnytykseen mukaan ihmisen, joka on siellä vasten tahtoaan? Synnytyksessä kaivataan (kuka kaipaa, kuka ei) TUKIhenkilöä. Ei henkilöä, joka voi pahoin, jota ällöttää, joka panikoi, ja josta synnyttävä äiti saa kenties kantaa huolta, sen sijaan että saisi tältä tukea.

Mäkin ehdotan kompromissia. Mies mukaan avautumisvaiheeseen, mutta miehellä on täysi oikeus poistua jos hänestä tuntuu siltä, missä vaiheessa tahansa.

Ja jos et ole aivan ypöyksin tässä maailmassa, niin pyydä lisäksi mukaasi ystävä, serkku, täti, äiti, joku läheinen, kenties itsekin synnyttänyt nainen.

Tai hommaa doula.

Ei se yksin synnyttäminenkään paha juttu ole. Sain sen ihan vahingossa viime kesänä kokea. Oli tosin jo kolmas lapsi. Kätilö oli paljon paikalla, eli en ollut yksin, vaikka mies ei ehtinytkään synnytykseen mukaan, kun vauva oli liian nopea.

Ihan oikeasti se on kuitenkin niin, että äidin läsnäolo synnytyksessä on pakollista, mutta isän ei ole.

 

[Ultramariini]

En edes jaksa lukea koko ketjua, osaan arvata sen etenemisen muutenkin...

Miksi, oi miksi kukaan haluaisi synnytykseen mukaan ihmisen, joka on siellä vasten tahtoaan? Synnytyksessä kaivataan (kuka kaipaa, kuka ei) TUKIhenkilöä. Ei henkilöä, joka voi pahoin, jota ällöttää, joka panikoi, ja josta synnyttävä äiti saa kenties kantaa huolta, sen sijaan että saisi tältä tukea.

Mäkin ehdotan kompromissia. Mies mukaan avautumisvaiheeseen, mutta miehellä on täysi oikeus poistua jos hänestä tuntuu siltä, missä vaiheessa tahansa.

Ja jos et ole aivan ypöyksin tässä maailmassa, niin pyydä lisäksi mukaasi ystävä, serkku, täti, äiti, joku läheinen, kenties itsekin synnyttänyt nainen.

Tai hommaa doula.

Ei se yksin synnyttäminenkään paha juttu ole. Sain sen ihan vahingossa viime kesänä kokea. Oli tosin jo kolmas lapsi. Kätilö oli paljon paikalla, eli en ollut yksin, vaikka mies ei ehtinytkään synnytykseen mukaan, kun vauva oli liian nopea.

Ihan oikeasti se on kuitenkin niin, että äidin läsnäolo synnytyksessä on pakollista, mutta isän ei ole.

 

["jenni"]

Miksi, oi miksi kukaan haluaisi synnytykseen mukaan ihmisen, joka on siellä vasten tahtoaan? Synnytyksessä kaivataan (kuka kaipaa, kuka ei) TUKIhenkilöä. Ei henkilöä, joka voi pahoin, jota ällöttää, joka panikoi, ja josta synnyttävä äiti saa kenties kantaa huolta, sen sijaan että saisi tältä tukea.

Ei sen miehen tarvitse olla robotti, joka ei silmää räpäytä, vaikka naisensa räjäyttäisi ensin lapsivedet naamalle, oksentaisi sylin täyteen vaahtoa ja vielä ennen lapsen ulostuloa paskoisi näyttävästi. Eikö nyt aikuiselta mieheltä kuitenkin voi odottaa jotain rohkeutta astua mukavuusalueensa ulkopuolelle näinkin isossa asiassa? Kestää sen minkä kestää, sitten lähtee oven ulkopuolelle sen sijaan, että päättää jo etukäteen, että "en tykkää" ja jää kotiin katsomaan youtubesta videoita kun vaimo lähtee laitokselle. Surkein veruke ikinä on se, ettei mies tykkää sairaaloista!

Joku aiemmin mainitsikin sairaalassaolon muusta syystä. Onko silloinkin ok, että mies jää kotiin lepuuttelemaan hermojaan, jos vaimo lähtee syöpäleikkaukseen? Tai jos lapsi katkaisee jalkansa, niin voiko iskä jättää vierailut väliin, kun desinfiointiaineen haju etoo ja seinien väri pyörryttää?

 

[fifiia]

[QUOTE="jenni";28024526]Joku aiemmin mainitsikin sairaalassaolon muusta syystä. Onko silloinkin ok, että mies jää kotiin lepuuttelemaan hermojaan, jos vaimo lähtee syöpäleikkaukseen? Tai jos lapsi katkaisee jalkansa, niin voiko iskä jättää vierailut väliin, kun desinfiointiaineen haju etoo ja seinien väri pyörryttää?[/QUOTE]

En katselisi sairaalassa siinäkään tilanteessa miestä josta minun pitää kantaa huolta enemmän kuin itsestäni. Aina voi tietysti valita alunperinkin toisin, mutta siinä tilanteessa se ei ehkä kauheasti lohduttaisi jos joku sanoisi "ai sinulla on tuollainen vätys puolisona".

 

[niinköhän]

En katselisi sairaalassa siinäkään tilanteessa miestä josta minun pitää kantaa huolta enemmän kuin itsestäni. Aina voi tietysti valita alunperinkin toisin, mutta siinä tilanteessa se ei ehkä kauheasti lohduttaisi jos joku sanoisi "ai sinulla on tuollainen vätys puolisona".

Eli pääasia olet sinä eikä jalkapoikkinen lapsesi? Onnea vaan lapselle sitten, kaksi minäittevanhempaa osunut huoleksi.

 

[Madicken04]

En katselisi sairaalassa siinäkään tilanteessa miestä josta minun pitää kantaa huolta enemmän kuin itsestäni. Aina voi tietysti valita alunperinkin toisin, mutta siinä tilanteessa se ei ehkä kauheasti lohduttaisi jos joku sanoisi "ai sinulla on tuollainen vätys puolisona".

Niin juu. Mä en varmaan katselisi sellaista miestä elämässäni muutenkaan.

Jos en olisi pelännyt synnytystä niin olisin voinutkin hoitaa sen puolen itse. Mutta jos mies olisi niin sairaala/veri/sairastelukammoinen ettei kykenisi lapsenkaan takia tulemaan sairaalaan niin ei meillä juuri sellaiselle miehelle käyttöä olisi.

 

[fifiia]

Niin juu. Mä en varmaan katselisi sellaista miestä elämässäni muutenkaan.

Jos en olisi pelännyt synnytystä niin olisin voinutkin hoitaa sen puolen itse. Mutta jos mies olisi niin sairaala/veri/sairastelukammoinen ettei kykenisi lapsenkaan takia tulemaan sairaalaan niin ei meillä juuri sellaiselle miehelle käyttöä olisi.

Nämä on tietysti niitä valinta kysymyksiä, joihin tosiaan voi itse vaikuttaa etukäteen, mutta...

Ketju on mennyt jo ajat sitten kovin kummalliseksi, enkä usko tästä olevan hyötyä sen paremmin sairaaloita, synnytystä pelkäävälle miehelle, kuin naiselle joka ehkä sitä tukea aviomieheltään odttaisi tilanteessa jossa sitä ei mahdollista ole saada.

 

[fifiia]

Eli pääasia olet sinä eikä jalkapoikkinen lapsesi? Onnea vaan lapselle sitten, kaksi minäittevanhempaa osunut huoleksi.

Henkilökohtaisesta tilanteestani tosielämässä en ole ketjussa puhunut kuin yhden lauseen verran. Loput on ollut esimerkkejä toisten elämästä ja siitä miten olisin ko. tilanteessa mahdollisesti itse toiminut.